Oppiaihe 73: Oppi ja liitot 67

Oppiaihe 73

Oppi ja liitot 67

Johdanto

Marraskuussa 1831 ryhmä vanhimpia kokoontui erityiskonferenssiin Hiramissa Ohiossa. Yksi keskustelunaiheista konferenssissa oli profeetta Joseph Smithin saamien ilmoitusten julkaiseminen. Tämän kokouksen kuluessa Herra antoi Joseph Smithille ilmoituksen ja määräsi sen esipuheeksi ilmoitusten kirjaan, joka julkaistaisiin. Tuo ilmoitus on nyt Opin ja liittojen ensimmäinen luku. Myöhemmin konferenssissa Herra antoi ilmoituksen, joka on nyt tallennettuna luvussa OL 67. Tässä ilmoituksessa Herra puhui veljille, joilla oli kysymyksiä niiden ilmoitusten kielestä, joita Hän oli antanut profeetalle.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 67:1–3

Herra kuulee rukouksemme ja tuntee sydämemme

Kirjoita ennen oppitunnin alkua taululle seuraava kysymys: Milloin teistä on tuntunut, että rukouksenne on kuultu ja niihin on vastattu? Kehota oppitunnin alussa oppilaita vastaamaan tähän kysymykseen.

Selitä, että marraskuussa 1831 ryhmä vanhimpia, myös Joseph Smith, kokoontui keskustelemaan profeetan saamien ilmoitusten julkaisemisesta. Joseph Smith pyysi vanhimpia todistamaan, että ilmoitukset olivat Herralta, mutta jotkut heistä epäröivät tehdä niin. Tämä epäröinti johti ilmoitukseen, joka on tallennettu lukuun OL 67.

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 67:1–2 ja ottamaan selville, mitä Herra sanoi rukouksesta.

Mitä Herra sanoo näissä jakeissa siitä, miten Hän ottaa huomioon rukouksemme? (Vaikka oppilaat saattavat antaa monia erilaisia vastauksia, huolehdi siitä, että he mainitsevat seuraavan periaatteen: Herra kuulee rukouksemme ja tuntee sydämemme. Kirjoita tämä periaate taululle.)
Kuinka tieto tästä periaatteesta voi auttaa teitä tekemään rukouksistanne parempia?

Auta oppilaita tuntemaan taululle kirjoitetun periaatteen tärkeys kehottamalla muutamaa heistä kertomaan, mistä he tietävät, että taivaallinen Isä kuulee heidän rukouksensa ja tuntee heidän sydämensä halut. Kun muutamalla oppilaalla on ollut tilaisuus kertoa, kannusta oppilaita rukoilemaan tietoa siitä, että Jumala kuulee heidän rukouksensa ja tuntee heidän sydämensä.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan OL 67:3. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, miksi muutamat vanhimmista eivät olleet saaneet siunausta, jota Herra oli tarjonnut heille.

Kirjoita taululle seuraava kysymys: Kuinka pelko saattaisi saada jonkun menettämään siunauksia? Pyydä oppilaita vastaamaan. Kun he keskustelevat tästä kysymyksestä, kirjoita taululle seuraava periaate: Jos päästämme pelon sydämeemme, niin voimme menettää siunauksia.

Millaiset pelot saattavat estää ihmisiä saamasta siunauksia? (Mahdollisia esimerkkejä: pelko, ettei sovi joukkoon; pelko siitä, että tekee virheitä; pelko oman elämänsä muuttamisesta; pelko epäonnistumisesta; pelko parannuksen tekemisestä jne.)

Kehota oppilaita miettimään pelkoja, jotka ovat saattaneet estää heitä toimimasta uskon varassa. Kannusta oppilaita pyytämään Herralta apua siihen, että he voisivat korvata pelkonsa uskolla.

Oppi ja liitot 67:4–9

Herra antaa vanhimmille keinon saada todistuksen ilmoituksista, jotka ovat tulleet Joseph Smithin kautta

Kirjoita taululle seuraava kysymys: Miksi meidän pitäisi tukea kirkkomme johtajia, vaikka tiedämmekin, että he ovat epätäydellisiä?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen luvun OL 67 johdanto. Kehota toista oppilasta lukemaan ääneen OL 67:5. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana kiinnittäen huomiota siihen, mitä vanhimmat ajattelivat ilmoituksista, jotka julkaistaisiin Käskyjen kirjassa. (Voit muistuttaa oppilaita siitä, että Joseph Smithin saamien ilmoitusten ensimmäistä kokoelmaa nimitettiin Käskyjen kirjaksi. Vuonna 1835 kirja julkaistiin nimellä Oppi ja liitot.)

Mitä vanhimmat ajattelivat ilmoituksista? (Monet vanhimmat ”todistivat vakaasti”, että ilmoitukset olivat totta. Käytiin kuitenkin ”jonkin verran – – keskustelua ilmoituksissa käytetystä kielestä”. Jakeen 5 mukaan jotkut vanhimmat olivat sitä mieltä, että he pystyisivät ilmaisemaan asiat Joseph Smithin puhetapaa paremmin.)

Selitä, että jotkut vanhimmista olivat huolissaan kielestä, jolla ilmoitukset ilmaistiin. Heistä on saattanut tuntua, että ilmoitukset tarvitsivat laajaa toimitustyötä, jotta ne olisivat valmiit julkaistaviksi, ja he ovat kenties pelänneet, mitä kirkon viholliset tekisivät ilmoituksilla sitten kun ne julkaistaisiin. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 67:4–5. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra vastasi ilmoitusten kieltä koskeviin huoliin.

Mitä Herra myönsi Joseph Smithistä?

Tuo esiin, että Joseph Smithin kielelliset taidot olivat vajavaiset. Hän ei ollut aina sulavakielinen puhuessaan. Siitä huolimatta Herra ilmoitti hänelle totuutta ja salli hänen ilmaista sen niin hyvin kuin hän pystyi.

Miksi saattaisi olla hyödyllistä tietää, että Herra ilmoitti tahtonsa Joseph Smithille, vaikka Hän tiesi, ettei Joseph ollut täydellinen?

Kehota neljää oppilasta lukemaan vuorotellen ääneen OL 67:6–9. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja huomaamaan haaste, jonka Herra antoi ilmoitusten kieltä arvostelleille.

Minkä haasteen Herra antoi niille, jotka luulivat pystyvänsä ilmaisemaan itseään ilmoitusten kieltä paremmin?

Kysy oppilailta, mitä he muistavat edellisen oppiaiheen perusteella William E. McLellinistä. Selitä, että William päätti tarttua Herran haasteeseen ja kirjoittaa ilmoituksen, joka olisi Joseph Smithin saamien ilmoitusten veroinen. Kehota sitten yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava kertomus Joseph Smithin historiasta:

”William E. M’Lellin, omasta mielestään mitä viisain mies, jolla oli enemmän koulutusta kuin älyä, yritti kirjoittaa samankaltaisen käskyn kuin yksi Herran vähäisimmistä, mutta hän epäonnistui. Kirjoittaminen Herran nimessä on pelottava vastuu. Vanhimmat ja kaikki paikalla olleet, jotka näkivät tämän ihmisen turhan yrityksen jäljitellä Jeesuksen Kristuksen kieltä, uudistuivat uskossaan evankeliumin täyteyteen ja niiden käskyjen ja ilmoitusten totuuteen, jotka Herra oli antanut kirkolle minun välitykselläni, ja vanhimmat toivat julki halukkuutensa todistaa niiden totuudesta koko maailmalle.” (Julkaisussa History of the Church, osa 1, s. 226.)

Selitä, että tämän tapauksen jälkeen useat läsnä olevat vanhimmat allekirjoittivat asiakirjan antaen virallisen todistuksensa Käskyjen kirjassa olevien ilmoitusten todenperäisyydestä.

Mistähän syystä Joseph Smith, jolla oli vain vähän muodollista koulutusta, kykeni sanelemaan näitä ilmoituksia, mutta William E. McLellin, jolla oli runsaasti koulutusta, ei kyennyt kirjoittamaan yhtäkään?
Mitä voimme oppia tämän tapauksen perusteella johtajiemme arvostelemisesta sen vuoksi, etteivät he ole täydellisiä?

Kiinnitä huomio taululla olevaan kysymykseen epätäydellisten johtajien seuraamisesta. Kehota oppilaita kirjoittamaan vastauksia kysymyksen alle.

Oppi ja liitot 67:10–14

Herra antaa seuraajilleen neuvoja siitä, kuinka valmistautua kestämään Jumalan kirkkaus

Kirjoita taululle seuraava kysymys: Mitä siunauksia voi koitua siitä, että olemme kärsivällisiä itsemme ja muiden kanssa? Kehota oppilaita vastaamaan.

Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Dieter F. Uchtdorfin seuraava kertomus.

”1960-luvulla eräs professori Stanfordin yliopistossa aloitti vaatimattoman kokeen testaten nelivuotiaiden lasten tahdonvoimaa. Hän laittoi heidän eteensä ison vaahtokarkin ja sanoi sitten heille, että he voisivat syödä sen heti, tai jos he odottaisivat noin 15 minuuttia, he voisivat saada kaksi vaahtokarkkia.

Sitten hän jätti lapset yksin ja seurasi kaksisuuntaisen peilin takaa, mitä tapahtui. Jotkut lapsista söivät vaahtokarkin heti. Jotkut jaksoivat odottaa vain muutaman minuutin ennen kuin antoivat periksi houkutukselle. Vain 30 prosenttia lapsista jaksoi odottaa.” (”Jatkakaa kärsivällisesti”, Liahona, toukokuu 2010, s. 56.)

Kuinkahan tämän professorin koe ja havainnot voisivat liittyä meihin?
Mitä siunauksia olette saaneet olemalla kärsivällisiä?

Kehota oppilaita piirtämään seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa kaksisarakkeinen taulukko. Pyydä heitä kirjoittamaan ensimmäisen sarakkeen otsikoksi Palkinto ja toisen sarakkeen otsikoksi Kuinka saada palkinto. Järjestä luokan jäsenet pareiksi. Pyydä oppilaita lukemaan OL 67:10–14 parinsa kanssa ja panemaan merkille, mitä palkintoja Vapahtaja lupasi ja mitä on tehtävä, jotta saa nuo palkinnot. Kehota heitä kirjoittamaan vastauksensa asianomaisiin sarakkeisiin taulukossaan.

Kun oppilailla on ollut riittävästi aikaa tutkia kohtaa ja keskustella siitä, käytä seuraavia kysymyksiä auttaaksesi heitä kertomaan löytämistään asioista luokalle.

Mitä palkintoja Herra tarjosi näille vanhimmille?
Mitä näiden vanhinten täytyi tehdä, jotta he saisivat nämä palkinnot?

Selitä, että tämä kohta soveltuu meihin kaikkiin. Kirjoita taululle seuraava periaate: Jos riisumme yltämme kateuden ja pelon, nöyrrymme ja jatkamme kärsivällisyydessä, me kykenemme kestämään Jumalan kirkkauden.

Minkähän vuoksi meidän täytyy olla kärsivällisiä pyrkimyksissämme olla kelvollisia kestämään Jumalan kirkkaus?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraavat havainnot vaahtokarkkikokeesta, josta presidentti Uchtdorf puhui. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, mitä me voimme oppia puhtaaksi tulemisesta Jumalan edessä.

”Ajan kuluessa [professori] seurasi näitä lapsia ja alkoi panna merkille mielenkiintoisen vastaavuussuhteen: niillä lapsilla, jotka eivät jaksaneet odottaa, oli myöhemmin elämässään vaikeuksia ja enemmän käytösongelmia, kun taas ne lapset, jotka olivat odottaneet, olivat yleensä myönteisempiä ja motivoituneempia, heillä oli korkeammat kouluarvosanat ja suuremmat tulot sekä terveemmät ihmissuhteet.

– – Kyky odottaa – olla kärsivällinen – oli ratkaisevan tärkeä luonteenpiirre, joka voi ennustaa menestymistä myöhemmin elämässä. – –

Ilman kärsivällisyyttä emme – – voi miellyttää Jumalaa – meistä ei voi tulla täydellisiä. Kärsivällisyys on todellakin puhdistava prosessi, joka hioo ymmärrystä, syventää onnea, keskittää toimia ja tarjoaa toivon rauhasta.” (”Jatkakaa kärsivällisesti”, s. 56–57.)

Mitä voimme tämän kokeen perusteella oppia siunauksista, joita tulee, kun olemme kärsivällisiä?

Kehota oppilaita pohtimaan rukoillen sellaisia asioita elämässään, joissa heidän täytyy olla kärsivällisempiä itsensä ja muiden kanssa. Kannusta heitä asettamaan tavoite, joka auttaa heitä tulemaan kelvollisiksi kestämään Jumalan kirkkaus.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 67:3. ”Sydämessänne oli pelko”

Presidentti Thomas S. Monson on sanonut:

”Muistakaa, että usko ja epäilys eivät voi vallita samaan aikaan samassa mielessä, sillä toinen karkottaa toisen. Karkottakaa epäilys. Ravitkaa uskoa.” (”Kutsu palvella”, Liahona, tammikuu 2001, s. 59.)

Oppi ja liitot 67:5. ”Hänen vajavaisuutensa te olette tunteneet”

Vanhin Neal A. Maxwell kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, kuinka meidän tulee suhtautua, kun huomaamme epätäydellisyyttä lähellämme olevissa ihmisissä:

”Tosiasiassa meidän täydellinen Herramme kutsuu epätäydellisiä ihmisiä auttamaan työssään. Herra sanoi eräille Joseph Smithin työtovereille tietävänsä, että nämä olivat huomanneet Josephin pienet heikkoudet. Siitä huolimatta Herra todisti, että profeetan kautta annetut ilmoitukset olivat tosia! (Ks. OL 67:5, 9.)

Ei siis ole ihme, että me havaitsemme toisissamme heikkouksia. Mutta meidän ei pidä riemuita niistä. Olkaamme kiitollisia siitä, että me ja muut otamme pieniä edistysaskeleita sen sijaan että iloitsisimme epäonnistumisista. Ja kun erehdyksiä tapahtuu, olkoot ne meille opetukseksi, ei esteeksi.

Minä rakastan näitä sanoja, jotka erittäin kyvykäs mutta hyvin nöyrä profeetta Moroni kirjoitti:

’Älkää tuomitko minua minun vajavaisuuteni tähden älkääkä minun isääni hänen vajavaisuutensa tähden, älkääkä niitä, jotka ovat kirjoittaneet ennen häntä, vaan antakaa sen sijaan kiitos Jumalalle siitä, että hän on ilmaissut teille meidän vajavaisuutemme, jotta te oppisitte olemaan viisaampia kuin me olemme olleet’ (Morm. 9:31, kursivointi lisätty).

Jos meidän asenteemme on tällainen, niin meitä on paljon vaikeampi loukata.

Sitä paitsi, jos meidän pitäisi parantaa joko muita kirkon jäseniä tai itseämme, niin ei kai ole epäilystäkään siitä, kummasta meidän tulee aloittaa? Tärkeintä on, että pidämme silmämme auki katsoessamme omia virheitämme, mutta suljemme ne osittain katsoessamme muiden virheitä – eikä päinvastoin! Toisten vajavaisuus ei koskaan vapauta meitä työskentelemästä oman puutteellisuutemme korjaamiseksi.” (”Petetty veli”, Valkeus, 1982, s. 75–76.)