Oppiaihe 129: Oppi ja liitot 123

Oppiaihe 129

Oppi ja liitot 123

Johdanto

Ollessaan vangittuna Libertyn vankilassa 1. joulukuuta 1838 – 6. huhtikuuta 1839 profeetta Joseph Smith kirjoitti pyhille lohtua ja neuvoja sisältäviä kirjeitä. Luku OL 123 on ote 20. maaliskuuta 1839 päivätystä kirjeestä, jonka hän kirjoitti pyhille. Tässä otteessa profeetta pyysi pyhiä kokoamaan ja julkaisemaan selvityksiä heidän vainoamisestaan ja kärsimyksistään sekä auttamaan niitä, joita väärät opit olivat eksyttäneet.

Huom. Seuraavassa oppiaiheessa (”Nauvoon perustaminen”, oppiaihe 130) kahdella oppilaalla on mahdollisuus opettaa osia oppiaiheesta. Voit valita kaksi oppilasta nyt ja antaa heille kopion oppiaiheen 130 heille tarkoitetuista osista, jotta he voivat valmistautua.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 123:1–6

Joseph Smith neuvoo pyhiä kokoamaan ja julkaisemaan selvityksiä heidän vainoistaan ja kärsimyksistään

Aloita lukemalla seuraava lausunto:

”Tämä todistakoon, että minä, Delia Reed, muutin Missouriin vuonna 1836. Aviomieheni kuoli pian saapumisemme jälkeen ja jäin yksin seitsemän pienen lapsen kanssa. – – Kun vaikeudet alkoivat paikallisten asukkaiden ja mormonien välillä, minun oli yhdessä muun yhteisömme kanssa pakko lähteä osavaltiosta. – – Minun oli pakko uhrata suurin osa omaisuudestani [ja] perheeni hajosi, ja minun oli hankittava päivittäinen nälkäpalkka vieraiden keskellä.” (Delia Reed, julkaisussa Mormon Redress Petitions: Documents of the 1833–1838 Missouri Conflict, toim. Clark V. Johnson, 1992, s. 523; ks. myös Opin ja Liittojen Kirja, seminaari, opettajan aineisto, 2002, s. 203.)

Selitä, että tämä oli virallinen lausunto, jonka sisar Reed antoi oikeusviranomaiselle. Kehota sitten oppilaita lukemaan itsekseen OL 123:1.

Sen perusteella, mitä opitte tästä jakeesta, mikä saattaisi olla yksi syy siihen, että sisar Reed on antanut tämän lausunnon?

Muistuta oppilaille, että joulukuusta 1838 huhtikuuhun 1839 profeetta Joseph Smith ja muita kirkon johtajia oli vankina Libertyn vankilassa Missourissa. Noihin samoihin aikoihin pyhät karkotettiin Missourin osavaltiosta ankarien talvikuukausien aikana kuvernööri Lilburn Boggsin annettua hävityskäskyn. Selitä, että luku OL 123 on ote maaliskuun 1839 kirjeestä, jonka profeetta Joseph Smith kirjoitti Libertyn vankilasta neuvoen pyhiä tänä vaikeana aikana.

Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet OL 123:1–5. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä Joseph Smith neuvoi vainottuja pyhiä tekemään. Auttaaksesi oppilaita ymmärtämään nämä jakeet sinun on kenties tarpeen selittää, että jakeessa 5 ilmaus ”pirulliset konnuudet” tarkoittaa jumalattomia valheita ja ilmaus ”rikolliset ja murhaavat vääryydet” tarkoittaa pahoja ja väkivaltaisia tekoja.

Mitä profeetta näissä jakeissa neuvoi pyhiä tekemään?

Monet pyhistä olivat kuuliaisia profeetan neuvolle ja kokosivat selvityksiä kärsimistään vainoista. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 123:6. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja etsimään syitä, miksi pyhiä käskettiin kokoamaan selvityksiä vainoistaan ja kärsimyksistään . Voit muistuttaa heitä siitä, että Herra oli aiemmin luvannut lunastaa vainotut pyhät ja ”[tulla] esiin piilopaikastaan ja [vaivata] raivoissaan kansakuntaa” (OL 101:89).

Miksi taivaallinen Isä kohdan OL 123:6 mukaan käski pyhien koota selvityksiä vainoistaan?
Mitä voimme tämän jakeen perusteella oppia siitä, mitä meidän täytyy tehdä ennen kuin Herra täyttää lupauksensa?

Kehota oppilaita kirjoittamaan periaate, joka ilmaisee, miten omat ponnistelumme liittyvät Herran lupauksiin. Pyydä muutamaa oppilasta kertomaan, minkä periaatteen he kirjoittivat. Seuraava on yksi tapa, jolla oppilaat saattaisivat ilmaista tämän periaatteen: Herra täyttää lupauksensa sen jälkeen kun me olemme tehneet oman osamme. Kirjoita tämä periaate taululle.

Mistähän syystä Herra odottaa, että me teemme oman osamme, ennen kuin Hän täyttää lupauksensa?
Milloin olette nähneet tämän periaatteen osoittautuneen oikeaksi omassa elämässänne tai jonkun tuntemanne ihmisen elämässä?

Oppi ja liitot 123:7–17

Joseph Smith neuvoo pyhiä auttamaan niitä, joita valheet ovat eksyttäneet

Kehota oppilaita kuvittelemaan, että koulussa yhdellä oppitunnilla heille on annettu tehtäväksi kirjoittaa selonteko kirkosta. Tehtävään kuuluu, että heidän pitää käyttää ainakin kolmea lähdettä.

Mitä lähteitä saattaisitte käyttää koulutehtävässänne?
Miksi sillä, mitä lähteitä käytätte kirjoittaessanne kirkosta, on merkitystä?
Mistä tiedätte, missä lähteissä kirkkoa kuvataan oikein?

Tee yhteenveto kohdasta OL 123:7–10 selittämällä, että siihen aikaan kun Joseph Smith kirjoitti muistiin nämä jakeet, kirkosta levitettiin monia valheita. Pyhille sanottiin, että heidän ”ehdoton velvollisuutensa ” (ks. OL 123:7) oli vastata näihin valheisiin ja koota ja julkaista selvityksiä heidän vainoistaan ja kärsimyksistään.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 123:11–12. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja etsimään muita syitä, miksi pyhiä ohjattiin kokoamaan ja julkaisemaan selvityksiä vainoistaan ja kärsimyksistään. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet.

Kuinka jakeen 12 mukaan monet puhdassydämiset ovat sokaistuneet niin, etteivät he näe totuutta?
Miten arvelette kirkkoa koskevien valheiden vaikuttavan niihin, jotka eivät ole kirkkomme jäseniä?
Miksi jakeen 12 mukaan monet ihmiset maan päällä ovat erossa totuudesta? (Vaikka oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, heidän tulee mainita seuraava totuus: On monia, jotka ovat erossa totuudesta siksi, etteivät he tiedä, mistä sen löytäisivät.)
Kuinka totuuden julkaiseminen pyhien vainoista ja kärsimyksistä olisi saattanut tuohon aikaan auttaa ihmisiä löytämään totuuden?

Muistuta oppilaille, että nykyäänkin on yhä monia ihmisiä, ”jotka on sokaissut ihmisten katala viekkaus” ja jotka ”ovat erossa totuudesta vain siksi, että eivät tiedä, mistä sen löytäisivät” (OL 123:12). Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin M. Russell Ballardin seuraavat sanat. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, mikä meidän aikanamme estää ihmisiä tuntemasta totuutta kirkosta.

”Aivan liian monilla ihmisillä on kehno käsitys kirkosta, koska suurin osa niistä tiedoista, joita he kuulevat meistä, on peräisin uutisvälineiden raporteista, jotka ovat usein väittelyiden esiin nostattamia. Liian suuri huomio väittelyjä kohtaan vaikuttaa kielteisesti ihmisten käsityksiin siitä, mitä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko todella on.” (”Evankeliumista kertominen Internetin avulla”, Liahona, kesäkuu 2008, s. K1.)

Mikä vanhin Ballardin mukaan estää meidän aikanamme ihmisiä tuntemasta totuutta kirkosta?

Selitä, että samoin kuin pyhiä vuonna 1839 meitäkin ohjataan auttamaan muita saamaan oikea käsitys kirkosta – sen jäsenistä, johtajista, uskonkäsityksistä, historiasta, opetuksista ja käytännöistä.

Miten te voitte auttaa muita saamaan oikean ymmärryksen kirkosta? (Kirjoita oppilaiden vastaukset taululle.)

Kehota yhtä osallistujaa lukemaan seuraavat vanhin M. Russell Ballardin sanat. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan yhtä tapaa, jolla me voimme auttaa muita saamaan oikean käsityksen kirkosta.

”Kirkko on keskustelujen aiheena alituisesti. Näitä keskusteluja käydään edelleen, päätimmepä ottaa niihin osaa tai emme. Emme kuitenkaan voi olla vain sivustakatsojina, kun muut, myös arvostelijamme, yrittävät selittää, mitä kirkko opettaa. Vaikka joidenkin keskustelujen yleisöt koostuvat tuhansista tai jopa miljoonista, useimmat ovat paljon, paljon suppeampia. Kaikilla keskusteluilla on kuitenkin vaikutus ihmisiin, jotka niihin osallistuvat. Käsitykset kirkosta muodostuvat keskustelu kerrallaan. – –

Saanen pyytää teitä liittymään mukaan keskusteluun siten, että kerrotte Internetin välityksellä evankeliumista ja selitätte palautuksen sanomaa yksinkertaisin ja selkein termein. – – Tämä tietenkin edellyttää, että ymmärrätte evankeliumin perusperiaatteet. On tärkeää, että kykenette antamaan selkeän ja oikean todistuksen evankeliumin totuuksista.” (Ks. ”Evankeliumista kertominen Internetin avulla”, s. K3.)

Lisää vanhin Ballardin ehdotus taululla jo olevaan luetteloon.

Kehota oppilaita pohtimaan näitä taululla lueteltuja keinoja, joilla he voivat auttaa muita tuntemaan totuuden. Pyydä heitä valitsemaan yksi, jota he tuntevat voivansa käyttää. Kehota muutamaa oppilasta kertomaan, minkä ehdotuksen he valitsivat ja kuinka he suunnittelevat käyttävänsä sitä auttaakseen muita saamaan oikean käsityksen kirkosta. Kannusta kaikkia oppilaita toimimaan valitsemansa ehdotuksen mukaan auttaakseen muita saamaan selville totuuden.

Pyydä oppilaita miettimään tilannetta, jolloin he ovat auttaneet muita saamaan oikean käsityksen kirkosta. Kehota muutamaa oppilasta kertomaan kokemuksistaan luokalle.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 123:13–16. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, mitä pyhille sanottiin heidän pyrkimyksistään esittää muille paikkansapitävä selvitys totuudesta.

Miksi pyhiä jakeen 15 mukaan kiellettiin pitämästä pyrkimyksiään ”pikkuasioina”?
Minkä periaatteen me voimme oppia jakeessa 15 olevasta Herran neuvosta, joka koskee nyt tekemiämme pieniä päätöksiä? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee huomata seuraava periaate: Päätöksillämme noudattaa ilmeisen pieniä Herran käskyjä voi olla suuri vaikutus elämäämme tulevaisuudessa.)
Kuinka pienellä päätöksellä keskustella evankeliumista jonkun kanssa voisi olla suuri vaikutus?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 123:17. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, kuinka tämä jae liittyy aiemmin taululle kirjoitettuun periaatteeseen: Herra täyttää lupauksensa sen jälkeen kun me olemme tehneet oman osamme. Kehota oppilaita kertomaan ajatuksistaan luokalle.

Mistähän syystä on tärkeää tehdä iloisin mielin ”kaikki, mikä on meidän vallassamme”?
Mistä me jakeen 17 mukaan voimme olla varmoja, jos teemme kaiken voitavamme ollaksemme kuuliaisia Herran käskyille? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee huomata seuraava periaate: Jos teemme kaiken, mikä on meidän vallassamme ollaksemme kuuliaisia Herran käskyille, niin voimme olla varmoja siitä, että Jumala käyttää voimaansa auttaakseen meitä tahtonsa ja aikataulunsa mukaan.)
Mitä mielestänne tarkoittaa se, että voimme olla varmoja siitä, että Jumala käyttää voimaansa auttaakseen meitä, jos me teemme ”iloisin mielin [kaiken], mikä on meidän vallassamme”? Mitä te voitte tehdä saadaksenne elämäänne tämän varmuuden?

Lausu todistuksesi, että me voimme luottaa siihen, että kun me olemme tehneet kaiken voitavamme noudattaaksemme kuuliaisesti Jumalan käskyjä, Hän täyttää lupauksensa.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 123:1. ”Kokoavat tietoja – – kärsimyksistä ja vääryyksistä”

Pyhät, jotka kärsivät Missourissa, olivat kuuliaisia profeetta Joseph Smithin luvussa 123 olevalle neuvolle ja kokosivat lukuisia selvityksiä vainoistaan. Seuraavat ovat kaksi oikeusviranomaisille annettua virallista lausuntoa:

”Kenraali Clark tuli Caldwelliin joukkoineen. Asuin noin kaksi mailia Far Westistä – – lähellä herra Gad Yalea. Osa kenraali Clarkin joukoista tuli herra Yalen taloon ja jäi sinne noin kahdeksi päiväksi ja tuhosi melkoisesti omaisuutta. He hajottivat talon lattiat, hävittivät kanat ja siat ja sytyttivät – – heinäsuovan tuleen. Minä näin heidän sytyttävän suovan tuleen, ja se tuhoutui täysin. He ottivat herra Yalelta hevosilleen niin paljon maissia kuin heitä huvitti, ja käsitykseni mukaan häneltä tuhottiin noin kymmenen eekkeriä. – – Osa sioista, jotka he ampuivat, jätettiin mätänemään maahan. Näin myös muutamien sotilaiden menevän herra Cyrus Danielin taloon, jonka he ryöstivät. Näin heidän kantavan ulos yhden vuoteen ja vuodevaatteita ja joitakin vaatteita.” (Mary K. Miles, julkaisussa Mormon Redress Petitons: Documents of the 1833–1838 Missouri Conflict, toim. Clark V. Johnson, 1992, s. 496–497; ks. myös Opin ja Liittojen Kirja ja kirkon historia, seminaari, opettajan aineisto, 2002, s. 203.)

”Täten todistan, että isäni pysähtyi Haun’s Milliin ja asui teltassa siihen aikaan, kun verilöyly tapahtui siellä. Olin siinä teltassa, kun komppania ratsasti paikalle. Osa väestämme huusi naisia ja lapsia lähtemään teltoista. Minä juoksin sepän pajaan, jossa isäni oli. Ryömin palkeiden alle yhdessä veljeni ja erään Charles Merrick -nimisen pojan kanssa. Haavoituin lonkkaan, veljeni aivot ammuttiin pihalle ja kolmas poika sai kolme ampumahaavaa ja on sittemmin kuollut niihin. Äitini kertoo minulle, että täytin viime kuussa kahdeksan. Näin joidenkin vihollistemme vetävän saappaat isäni jaloista, ennen kuin hän kuoli.” (Alma Smith, julkaisussa Mormon Redress Petitions, s. 537; ks. myös Opin ja Liittojen Kirja ja kirkon historia, s. 203.)

Oppi ja liitot 123:4–5. ”Häväistysjulkaisuja, joita on liikkeellä”

Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, kuinka kirkkoa koskeva kielteinen julkisuus voi auttaa lähetystyöpyrkimyksiämme:

”Kokemus osoittaa, että kirkkoon kohdistuneen kielteisen julkisuuden ajat voivat auttaa täyttämään Herran tarkoitukset. Vuonna 1983 ensimmäinen presidenttikunta kirjoitti kirkon johtajille: ’Vastustus sinänsä voi olla mahdollisuus. Niiden jatkuvien haasteiden joukossa, joita lähetyssaarnaajamme kohtaavat, on kiinnostuksen puute uskonasioita ja sanomaamme kohtaan. Tämä arvostelu herättää – – kiinnostusta kirkkoa kohtaan. – – Se tarjoaa [jäsenille] mahdollisuuden ilmaista totuus niille, joiden huomio on tällä tavalla suuntautunut meihin.’ [Ensimmäisen presidenttikunnan kirje, 1. joulukuuta 1983.]

Me voimme hyödyntää tällaisia mahdollisuuksia monin tavoin: ystävällinen kirje toimittajalle, keskustelu ystävän kanssa, kommentti blogissa tai rauhoittava sana jollekulle, joka on esittänyt halveksuvan huomautuksen. Me voimme vastata rakastavasti niille, joihin väärät tiedot ja ennakkoluulot ovat vaikuttaneet – niille, jotka ’ovat erossa totuudesta vain siksi, että eivät tiedä, mistä sen löytäisivät’ (OL 123:12). Vakuutan teille, ettei arvostelijoillemme vastaaminen tällä tavoin ole koskaan heikkoutta. Se on kristillistä rohkeutta toiminnassa.” (”Kristillinen rohkeus – opetuslapseuden hinta”, Liahona, marraskuu 2008, s. 73.)

Oppi ja liitot 123:4–5. Lähteiden tarkoituksen ja kelpoisuuden arvioiminen

Jotkut kirjoittajat, jotka kirjoittavat kirkosta ja sen historiasta, esittävät asiayhteydestään irrotettuja tietoja tai osatotuuksia, jotka saattavat olla harhaanjohtavia. Joidenkin näiden kirjoitusten tarkoituksena on hävittää usko kirkkoon ja sen johtajiin.

Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on puhunut tällaisista uskomme koettelemuksista:

”Aina on ollut muutamia, jotka haluavat häpäistä kirkon ja hävittää uskon. Nykyään he käyttävät internetiä.

Osa kirkkoa koskevasta tiedosta, olipa se kuinka vakuuttavaa hyvänsä, ei kerta kaikkiaan ole totta. Muistan erään työtoverin tulleen toimistooni Floridassa vuonna 1985. Hänellä oli Time-lehden artikkeli, jonka otsikko oli ’Mormonismin alkuperän kyseenalaistaminen’. Siinä puhuttiin äskettäin löydetystä, muka Martin Harrisin kirjoittamasta kirjeestä, joka oli ristiriidassa sen kanssa, mitä Joseph Smith oli kertonut Mormonin kirjan levyjen löytämisestä.

Työtoverini kysyi, tuhoaisiko tämä uusi tieto mormonikirkon. Artikkelissa lainattiin miestä, joka sanoi jättävänsä kirkon kirjeen vuoksi. Myöhemmin raportoitiin, että oli muitakin, jotka olivat jättäneet kirkon. Olen varma, että se oli heidän uskonsa koettelemus.

Joitakin kuukausia myöhemmin asiantuntijat saivat selville (ja väärentäjä tunnusti), että kirje oli täyttä huijausta. Muistan toivoneeni todella, että ne, jotka olivat jättäneet kirkon tämän petoksen johdosta, löytäisivät tiensä takaisin.” (”Uskonne koettelemus”, Liahona, marraskuu 2012, s. 41.)

Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on kannustanut myöhempien aikojen pyhiä arvioimaan tarkoin sitä, mitä he lukevat kirkosta ja sen historiasta, sekä niin tehdessään luottamaan Pyhään Henkeen ja omaan järkeensä:

”Arvioinnissa – – on kaksi ulottuvuutta, älyllinen ja hengellinen.

Älyllisessä arvioinnissa lukijoiden ja tarkastelijoiden pitää selvästikin olla valistuneempia arvioidessaan, mitä heille viestitetään. – –

Myöhempien aikojen pyhille arvioinnissa on myös hengellinen ulottuvuus. Se johtuu uskostamme Moronin julistukseen, että ’Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta’ (Moroni 10:5). Tuo lupaus vakuuttaa, että hengellisesti herkät lukijat saavat erottelukyvyn voiman, joka auttaa heitä arvioimaan oppimansa tarkoituksen.

Kun on kysymys arvioinnista hengellisten voimiemme avulla, meidän on syytä muistaa, ettei Herran Henki johda meitä, jos olemme itse asennoituneet etsimään vikoja. Tämä periaate soveltuu sekä lukijoihin että kirjoittajiin. – –

Oma henkilökohtainen todistuksemme perustuu Hengen todistukseen, ei mihinkään historiallisten tosiasioiden yhdistelmään tai koosteeseen. Jos Hengen todistus on todistuksemme perusta, mikään historiallisten seikkojen muuttaminen ei voi horjuttaa todistustamme. Taivaallinen Isämme on antanut meille järjen voiman, ja meidän odotetaan käyttävän sitä täysimääräisesti. Mutta Hän on antanut meille myös Lohduttajan, jonka Hän sanoi johtavan meidät totuuteen ja jonka voimasta me voimme tietää totuuden kaikesta. Tämä on kaikista oppaista tärkein niille myöhempien aikojen pyhille, jotka ovat kelvollisia ja halukkaita luottamaan siihen.” (”Reading Church History”, julkaisussa Symposium Speeches, kirkon koululaitoksen uskonnonopettajille tarkoitettu symposium, 14.–16. elokuuta 1985, s. 4–5.)

Oppi ja liitot 123:17. ”Tehkäämme – – kaikki, mikä on meidän vallassamme”

Profeetta Joseph Smith uskoi periaatteeseen, että meidän on tehtävä kaikki voitavamme, ennen kuin voimme saada varmuuden Jumalan avusta, ja hän eli tämän periaatteen mukaan. Kuten kohtaan OL 101:86–89 on tallennettu, Herra antoi pyhille käskyn tuoda selvitykset kärsimyksistään ja vainoistaan valtiovallan edustajien, myös Yhdysvaltain presidentin, tietoon. Marraskuun 29. päivänä 1839 profeetta Joseph Smith ja Elias Higbee, joka oli tuomari, tapasivat Yhdysvaltain presidentin Martin Van Burenin.

”Alkuun Van Buren ei piitannut profeetan pyynnöstä. Mutta kun keskustelu eteni, presidentti lupasi harkita kantaansa uudelleen ja ’tunsi myötätuntoa [mormoneja] kohtaan heidän kärsimystensä johdosta’ [julkaisussa History of the Church, osa 4, s. 40].

Tavattuaan presidentti Van Burenin profeetta ja Elias Higbee viipyivät idässä kaksi kuukautta ja yrittivät saada tukea senaattoreilta ja edustajilta, jotka saattaisivat olla halukkaita kannattamaan heidän asiaansa [ks. History of the Church, osa 4, s. 40, 43–44]. He tapasivat presidentti Van Burenin uudelleen helmikuussa 1840. Tähän mennessä Van Buren oli kadottanut kaikki myötämieliset tunteet, joita hänellä oli saattanut olla kirkkoa kohtaan. Profeetan mukaan presidentti kohteli heitä tylysti ja julisti: ’Herrat, asianne on oikeutettu mutta en voi tehdä mitään hyväksenne. – – Jos ryhdyn tukemaan teitä, menetän Missourin äänet.’ [Julkaisussa History of the Church, osa 4, s. 80.]” (Arnold K. Garr, ”Joseph Smith: Campaign for President of the United States”, Ensign, helmikuu 2009, s. 49.)

Vaikka Yhdysvaltain presidentti kieltäytyi auttamasta pyhiä, profeetta Joseph Smith haki edelleen apua muilta valtiovallan edustajilta. Koska Joseph teki kaiken, mikä oli hänen vallassaan, hän oli varma siitä, että Jumala käyttäisi voimaansa hänen auttamisekseen.