1900-luvulla lähetystyö laajeni kaikkialle maailmaan. Kirkon johtajat rukoilivat johdatusta niiden rajoitusten suhteen, jotka koskivat pappeuteen asettamista ja temppelitoimituksia afrikkalaista syntyperää oleville kirkon jäsenille. Kirkon presidentti Spencer W. Kimball sai ratkaisevan ilmoituksen, jonka hänen neuvonantajansa ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenet vahvistivat Suolajärven temppelissä 1. kesäkuuta 1978. He julkistivat ilmoituksen 8. kesäkuuta 1978 päivätyssä kirjeessä.
Herra ilmoittaa, että pappeus ja temppelisiunaukset voidaan ulottaa koskemaan jokaista kelvollista kirkon jäsentä
Kehota luokan jäseniä kuvittelemaan, että heillä on ystävä, joka on myöhempien aikojen pyhä ja jolla on ongelmia joidenkin kirkkoa koskevien kysymysten kanssa.
Mitä kannustaisitte ystäväänne tekemään?
Kun oppilaat ovat vastanneet, lue ääneen ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Dieter F. Uchtdorfin seuraavat sanat:
Kuva
Presidentti Dieter F. Uchtdorf
”Rakkaat nuoret ystäväni, me olemme kysymyksiä esittävää kansaa, koska me tiedämme, että kysyminen johtaa totuuteen. – –
Kysyminen on todistuksen kehto. Jotkut saattavat tuntea noloutta tai kelvottomuutta, koska heillä on tutkivia kysymyksiä evankeliumista, mutta heidän ei tarvitse tuntea niin. Kysymysten esittäminen ei ole heikkouden merkki. Se on kasvun edeltäjä.
Jumala käskee meitä etsimään vastauksia kysymyksiimme (ks. Jaak. 1:5–6) ja pyytää vain, että me etsimme ’vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen’ (Moroni 10:4). Kun teemme niin, totuus kaikista asioista voidaan ilmoittaa meille ’Pyhän Hengen voimalla’ (Moroni 10:5).
Älkää pelätkö. Esittäkää kysymyksiä. Olkaa uteliaita, mutta älkää epäilkö! Pitäkää aina tiukasti kiinni uskosta ja valosta, jonka olette jo saaneet.” (”Kuvajainen vedessä”, kirkon koululaitoksen hartaustilaisuus, 1. marraskuuta 2009; lds.org.)
Mitä sellaista presidentti Uchtdorf opetti, mikä voisi auttaa jotakuta, jolla on kirkkoa koskevia kysymyksiä?
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava kertomus kahdesta henkilöstä, Helvécio ja Rudá Martinsista, jotka halusivat saada ja ymmärtää totuuden esittämällä kysymyksiä:
Kuva
Vanhin Helvécio Martins
Vanhin Helvécio Martins
”Selkeänä huhtikuun yönä vuonna 1972 – – Helvécio Martins pohti perheensä totuudenetsintää. Hän ja hänen vaimonsa Rudá olivat tutkineet monia uskontoja, mutta mikään ei tuntunut täyttävän heidän hengellistä tyhjyyttään. ’Minä keskustelin sinä yönä Jumalan kanssa ja pyysin apua’, hän sanoo.” (”Elder Helvécio Martins of the Seventy”, Ensign, toukokuu 1990, s. 106.)
Muutaman päivän kuluttua lähetyssaarnaajat tulivat heidän kotiinsa Rio de Janeirossa Brasiliassa. Vanhin Martins muistelee: ”Sillä hetkellä kun nuo kaksi nuorta miestä astuivat asuntoomme, koko synkkyyteni ja hengellinen hämmennykseni katosivat heti ja niiden tilalle tulivat rauha ja seesteisyys, joiden tiedän nyt tulleen Pyhän Hengen vaikutuksesta” (Helvécio Martins ja Mark Grover, The Autobiography of Elder Helvécio Martins, 1994, s. 43).
Kun Helvécio ja Rudá, jotka ovat syntyperältään afrikkalaisia, keskustelivat lähetyssaarnaajien kanssa, Helvécio kysyi, millainen rooli mustilla on kirkossa. Martinsit saivat tietää, että siihen aikaan kirkon menettelytapa esti mustien afrikkalaista syntyperää olevien miesten asettamisen pappeuteen. Tämä tieto sai heidät esittämään lähetyssaarnaajille lisää kysymyksiä.
Jos te olisitte olleet Martinsin perheen asemassa, mitä kysymyksiä teillä olisi saattanut olla, kun olisitte kuulleet tästä pappeuteen liittyvästä rajoituksesta?
Ota esille seuraava lausunto, joka on osa Virallisen julistuksen 2 johdantoa. (Voit monistaa tämän johdannon oppilaille, ellei heillä ole vuoden 2013 laitosta pyhistä kirjoituksista.) Kehota yhtä oppilasta lukemaan lausunto ääneen ja pyydä luokan jäseniä etsimään vastauksia kysymyksiin, joita ihmisillä kenties on tästä pappeuteen liittyneestä rajoituksesta.
”Mormonin kirjassa opetetaan, että ’kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia’, mustat ja valkoiset, orjat ja vapaat, miehet ja naiset (2. Nefi 26:33). Kautta kirkon historian monissa maissa on kastettu ihmisiä riippumatta heidän rodustaan tai etnisestä taustastaan, ja he ovat eläneet uskollisina kirkon jäseninä. Joseph Smithin elinaikana pappeuteen asetettiin muutamia mustia kirkon miesjäseniä. Varhain kirkon historiassa kirkon johtohenkilöt lopettivat pappeuden antamisen afrikkalaista syntyperää oleville mustille mieshenkilöille. Kirkon aikakirjoista ei käy selkeästi ilmi, mistä tämä käytäntö sai alkunsa.”
Mihin pappeuden rajoittamista koskeviin kysymyksiin voidaan vastata tämän lausunnon perusteella?
Kiinnitä huomio toteamukseen: ”Kirkon aikakirjoissa ei anneta selkeää käsitystä siitä, kuinka tämä käytäntö sai alkunsa.” Varmista, että oppilaat ymmärtävät, että vaikka jotkut ihmiset saattavat esittää syitä siihen, miksi afrikkalaista syntyperää olevia miehiä ei ole joskus asetettu pappeuteen, nuo syyt eivät kenties ole oikeita. Juuri luettu lausunto edustaa kirkon virallista kantaa.
Kehota jotakuta toista oppilasta lukemaan seuraava kappale, jossa kuvataan, mitä Martinsin perhe teki saatuaan kuulla palautetusta evankeliumista:
Martinsin perhe kastettiin 2. heinäkuuta 1972, ja he palvelivat kirkossa uskollisesti. Kun heidän vanhin poikansa Marcus sai patriarkallisen siunauksensa, siinä luvattiin, että hän saarnaisi evankeliumia. Vaikka pappeuteen siihen aikaan liittynyt rajoitus esti Marcusta palvelemasta kokoaikaisessa lähetystyössä, hänen vanhempansa avasivat säästötilin lähetystyötä varten. Vuonna 1975 kirkko ilmoitti, että São Pauloon Brasiliaan rakennettaisiin temppeli. Auttaakseen varainkeruussa sisar Martins myi korunsa. Veli Martins palveli uskollisesti temppelin tiedotuskomitean jäsenenä. Martinsin perhe teki nämä uhraukset, vaikka he uskoivatkin, ettei heillä olisi mahdollisuutta saada pappeuden toimituksia temppelissä.
Miksi arvelette Martinsin perheen olleen halukas menemään kasteelle ja palvelemaan kirkossa uskollisesti, vaikka pappeuteen siihen aikaan liittynyt rajoitus vaikutti heihin?
Kun oppilaat ovat keskustelleet tästä kysymyksestä, lue ääneen veli Martinsin vastaus:
Kuva
Vanhin Helvécio Martins
”Me olimme löytäneet totuuden, eikä mikään estäisi meitä elämästä sen mukaan. – – Kun Henki kertoo, että evankeliumi on totta, – – kuinka sen voi kieltää?” (Artikkelissa ”Elder Helvécio Martins of the Seventy”, s. 106.)
Tuo esiin, että koska Martinsin perhe oli saanut todistuksen Pyhän Hengen kautta, he pystyivät jatkamaan eteenpäin luottaen Herraan – huolimatta asioista, joita he eivät ymmärtäneet.
Kuinka Martinsin perhe voi toimia esimerkkinä teille, kun teillä on kysymyksiä? (Me voimme pitää lujasti kiinni siitä, mitä jo tiedämme, ja pysyä vahvoina, kunnes saamme lisää tietoa.)
Selitä, että Martinsin perheen lisäksi tuhannet afrikkalaista syntyperää olevat ihmiset monissa eri maissa olivat tulleet tietämään vuoden 1978 ilmoitusta edeltäneinä vuosikymmeninä, että palautettu evankeliumi on totta. Kirkon johtajille Salt Lake Cityssä tulvi kirjeitä kastamattomilta käännynnäisiltä Nigeriassa ja Ghanassa. Kirjeissä pyydettiin, että Afrikkaan lähetettäisiin lähetyssaarnaajia. Vuosikausia kirkon johtajat miettivät asiaa rukoillen, mutta heistä tuntui, ettei vielä ollut tullut aika lähettää lähetyssaarnaajia Afrikkaan, missä paikalliset jäsenet eivät voisi toimia johtavina virkailijoina eivätkä suorittaa toimituksia.
Kuva
Presidentti Spencer W. Kimball
Kerro oppilaille, että Virallinen julistus 2 sisältää virallisen julkistamisen ilmoituksesta, jonka presidentti Spencer W. Kimball sai 1. kesäkuuta 1978. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen ensimmäinen kappale, joka on sanojen ”Rakkaat veljet” alla. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä kirkon johtajat sanoivat nähneensä.
Mitä kirkon johtajat olivat nähneet tapahtuvan kautta maailman?
Mikä kirkon johtajia innoitti, kun he näkivät Herran työn laajenevan? (He saivat halun suoda kaikki evankeliumin siunaukset kaikille kelvollisille jäsenille.)
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava kappale (alkaa sanoilla ”Tietoisina lupauksista”). Kehota luokan jäseniä katsomaan, kuinka kirkon johtajat toimivat tämän halun mukaan, joka heitä innoitti.
Kuinka presidentti Spencer W. Kimball ja muut kirkon johtajat toimivat heitä innoittaneen halun mukaan?
Mitä me opimme tämän perusteella profeetoista? (Kun oppilaat ovat vastanneet, voit kirjoittaa taululle seuraavan totuuden: Profeetat etsivät Herran johdatusta kirkon johtamiseen.)
Kiinnitä huomio sanoihin ”Tietoisina lupauksista, joita – – profeetat – – ovat antaneet”.
Mitä nämä sanat ja virke, johon ne kuuluvat, opettavat meille siitä, mitä kirkon johtajat tiesivät pappeuteen liittyneestä rajoituksesta? (He tiesivät, että jonakin päivänä kaikilla kelvollisilla miehillä olisi tilaisuus saada pappeus.)
Selitä, että monien vuosien ajan ennen vuotta 1978 ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi olivat keskustelleet pappeuteen liittyvästä rajoituksesta ja rukoilleet sen johdosta. Kirkon johtajista tuntui, että tarvittiin ilmoitus rajoituksen muuttamiseksi, sillä rajoitus oli ollut voimassa jo pitkälti yli vuosisadan. Jo jonkin aikaa tämä kysymys oli painanut raskaasti presidentti Kimballin mieltä, ja hän meni usein yksin temppeliin rukoilemaan asiasta.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraavat kaksi kappaletta alkaen sanoista ”Hän on kuullut rukouksemme”. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra vastasi presidentti Kimballin, hänen neuvonantajiensa ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenten rukouksiin.
Mikä oli Herran vastaus profeettojensa rukouksiin?
Mitä tämä opettaa meille siitä, kuinka Herra johtaa kirkkoaan? (Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle seuraava oppi: Herra johtaa kirkkoaan profeetoilleen antamallaan ilmoituksella.)
Selitä, että tällä ilmoituksella on ollut syvä vaikutus ihmisiin kautta maailman. Kehota yhtä oppilasta lukemaan, kuinka Helvécio Martins ja hänen vaimonsa Rudá reagoivat saatuaan tietää siitä:
”En kyennyt hillitsemään tunteitani. Rudá ja minä menimme makuuhuoneeseemme, polvistuimme ja rukoilimme. Kyynelsilmin me kiitimme taivaallista Isäämme tapahtumasta, josta olimme vain unelmoineet. Se päivä oli todella tullut – ja meidän kuolevaisen elämämme aikana.” (Autobiography, s. 69–70.) Martinsin perhe sinetöitiin temppelissä. Heidän poikansa Marcus oli ensimmäinen afrikkalaista syntyperää oleva kirkon jäsen, joka palveli lähetystyössä pappeuteen liittyvän rajoituksen lopettaneen ilmoituksen jälkeen. Helvécio Martinsista tuli paikallinen pappeusjohtaja, ja viimein hänet kutsuttiin palvelemaan seitsemänkymmenen toisen koorumin jäsenenä.
Selitä, että pian sen jälkeen kun ilmoitus pappeuteen liittyvän rajoituksen lopettamisesta oli saatu, Afrikkaan lähetettiin lähetyssaarnaajia. Tuolle mantereelle on sen jälkeen rakennettu temppeleitä, ja sadattuhannet ihmiset siellä ovat saaneet evankeliumin toimitukset itselleen ja kuolleiden esivanhempiensa puolesta.
Tuo esiin, että oppilailta saatetaan kysellä, miksi kirkko ei jossakin vaiheessa asettanut afrikkalaista syntyperää olevia miehiä pappeuteen. Pyydä oppilaita miettimään, kuinka he saattaisivat vastata tähän kysymykseen.
Vahvista, että on sopivaa selittää muille, ettemme tiedä, miksi pappeuteen liittynyt rajoitus sai alkunsa. Lisäksi voimme kertoa ja todistaa niistä totuuksista, jotka me tiedämme. (Voit viitata taululle kirjoitettuihin totuuksiin.) Päätä oppitunti kannustamalla oppilaita kertomaan ajatuksistaan ja lausumaan todistuksensa. Voit myös lausua oman todistuksesi.
Kommentteja ja taustatietoja
Virallinen julistus 2. Pappeuden siunaukset ovat kaikkien Jumalan lasten ulottuvilla
Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että vaikka pappeuden valtuus annetaan miehille, niin kaikki taivaallisen Isän lapset – miehet ja naiset – voivat saada pappeuden siunaukset:
Kuva
Vanhin M. Russell Ballard
”Taivaallisen Isämme suuressa suunnitelmassa, jossa meille suodaan pappeus, miehillä on ainutlaatuinen vastuu käyttää pappeutta, mutta he eivät ole pappeus. Miehellä ja naisella on erilaiset mutta yhtä arvokkaat roolit. Aivan kuten nainen ei voi saattaa lasta alulle ilman miestä, samoin mieskään ei voi ilman naista käyttää täysin pappeuden voimaa iankaikkisen perheen perustamiseksi. Toisin sanoen iankaikkisuuden näkökulmasta katsoen aviomies ja vaimo jakavat sekä lisääntymisvoiman että pappeuden voiman. Ja aviomiehenä ja vaimona miehen ja naisen tulee pyrkiä seuraamaan taivaallista Isäämme. Heidän tulee keskittyä rakkauden, nöyryyden ja kärsivällisyyden kristillisiin hyveisiin, kun he tavoittelevat pappeuden siunauksia elämäänsä ja perheelleen.
Meidän on ratkaisevan tärkeää ymmärtää, että taivaallinen Isä on järjestänyt kaikille pojilleen ja tyttärilleen mahdollisuuden päästä osallisiksi pappeuden siunauksista ja saada vahvistusta pappeuden voimalla.” (”Tämä on minun työni ja kirkkauteni”, Liahona, toukokuu 2013, s. 19.)
Virallinen julistus 2. Vältä liittämästä Jumalan ilmoituksiin ihmisten keksimiä syitä
”Pappeutta koskevan ilmoituksen kymmenvuotispäivänä vuonna 1988 järjestetyssä haastattelussa [vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista] selitti suhtautumistaan yrityksiin täydentää jumalallista ilmoitusta kuolevaisten syillä:
Kuva
Vanhin Dallin H. Oaks
’Jos lukee pyhiä kirjoituksia mielessään tämä kysymys: ”Miksi Herra antoi tämän käskyn tai miksi Hän antoi tämän”, huomaa, että vähempään kuin yhteen sadasta käskystä on annettu jokin syy. Ei ole Herran mallin mukaista antaa syitä. Me [kuolevaiset] voimme esittää syitä ilmoitukseen. Me voimme esittää syitä käskyihin. Kun teemme niin, olemme omillamme. Jotkut ihmiset ovat esittäneet syitä siihen, mistä tässä puhumme, ja ne ovat osoittautuneet harvinaisen vääriksi. Siinä on opetus. – – Päätin jo kauan sitten, että minä uskon käskyyn mutta en usko syihin, joita sen olemassaoloon on esitetty.’
Kun häneltä kysyttiin, tarkoittiko [hän] myös johtavien auktoriteettien esittämiä syitä, [hän] vastasi:
’Tarkoitan syitä, joita johtavat auktoriteetit ovat esittäneet, ja syitä, joita – – muut ovat kommentoineet. Koko syiden esittäminen on vaikuttanut minusta tarpeettomalta riskin ottamiselta. – – Älkäämme tehkö sitä virhettä, joka aiemmin on tehty tässä ja muissa asioissa, kun on yritetty esittää syitä ilmoitukseen. Syyt osoittautuvat suuressa määrin ihmisten keksimiksi. Ilmoitukset ovat se, minkä me hyväksymme Herran tahtona, ja siinä on turva.’ [”Apostles Talk about Reasons for Lifting Ban”, Daily Herald, Provo, Utah, 5. kesäkuuta 1988, s. 21 (AP).]” (Dallin H. Oaks, Life’s Lessons Learned, 2011, s. 68–69.)
Virallinen julistus 2. Meidän ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia, mutta meidän pitäisi pysyä ajan tasalla siinä, mitä tiedämme
Vanhin Paul V. Johnson seitsemänkymmenen koorumista antoi seuraavan neuvon evankeliumin opettajille:
Kuva
Vanhin Paul V. Johnson
”Oppilaalle ei ole haittaa siitä, jos hän huomaa, ettei opettaja tiedä vastausta kaikkeen mutta tietää vastauksen ydinkysymyksiin ja että hänellä on vahva todistus. Kun enkeli kysyi Nefiltä, tiesikö tämä, kuinka Jumala alentaa itsensä, Nefi vastasi: ’Minä tiedän, että hän rakastaa lapsiaan, mutta en tiedä kaiken tarkoitusta’ (1. Nefi 11:17). Vaikka emme tiedä vastausta johonkin tiettyyn kysymykseen, voimme muistuttaa oppilaitamme niistä asioista, jotka tiedämme.
Toinen haaste, jonka kohtaamme, varsinkin jos olemme opettaneet jo jonkin aikaa, on taipumus pitäytyä vanhoissa tiedoissa ja vanhoissa selityksissä. Meidän olisi paljon parempi pysyä ajan tasalla kirkon nykyisen kannan kanssa. Yksi parhaita tapoja tähän on tuntea uutishuoneen aineisto lds.org-verkkosivustolla (mormonienuutishuone.fi). – –
Minut palkattiin seminaarien ja instituuttien palvelukseen vuoden 1978 kesällä. Kesäkuussa sinä kesänä julkistettiin ilmoitus, että kaikki kelvolliset miehet voivat saada pappeuden. Tuon saman vuoden elokuussa vanhin Bruce R. McConkie, kahdentoista apostolin koorumin jäsen, puhui seminaari- ja instituuttihenkilökunnalle tätä vastaavassa kokouksessa. Hän tähdensi sitä, kuinka ilmoitus oli muuttanut käsityksemme tästä asiasta. Hän sanoi:
’Unohtakaa kaikki, mitä minä olen sanonut tai mitä presidentti Brigham Young, presidentti George Q. Cannon tai kuka tahansa muu menneinä aikoina on sanonut, mikä on vastoin nykyistä ilmoitusta. Me puhuimme rajallisen ymmärryksemme mukaan ja vailla sitä valoa ja tietoa, joka nyt on tullut maailmaan.
Me saamme totuutemme ja valomme rivi rivin päälle, käsky käskyn päälle. Olemme nyt saaneet uutta tietoa ja valoa tästä nimenomaisesta asiasta, ja se pyyhkii pois kaiken pimeyden, kaikki näkemykset ja kaikki ajatukset, joita menneisyydessä on ollut. Niillä ei enää ole merkitystä.
Sillä ei ole rahtuakaan väliä, mitä joku joskus on sanonut tästä – – asiasta ennen tämän vuoden [1978] kesäkuun ensimmäistä päivää.’ (”All Are Alike Unto God”, kirkon koululaitoksen Mormonin kirja -aiheinen symposiumi, 18. elokuuta 1978, s. 2; lds.org.)
Pysykäämme ajan tasalla sen valon suhteen, joka meille on annettu.” (Ks. ”Malli hengellisten asioiden oppimiseen”, puhe kirkon koululaitoksen uskonnonopettajille, 7. elokuuta 2012; lds.org.)
Jotkut kahdentoista apostolin koorumin jäsenet kuvailivat myöhemmin kokemustaan, kun ilmoitus saatiin 1. kesäkuuta 1978. Esimerkiksi presidentti Gordon B. Hinckley, joka oli vuonna 1978 kahdentoista koorumin jäsen, on todistanut:
Kuva
Presidentti Gordon B. Hinckley
”Huoneessa vallitsi harras ja pyhä henki. Minusta tuntui ikään kuin taivaan valtaistuimen ja polvistuneen, rukoilevan Jumalan profeetan ja hänen kanssaan olevien veljien välille olisi avautunut kanava – –. Pyhän Hengen voimasta tuolle profeetalle tuli varmuus siitä, että se asia, josta hän rukoili, oli oikein, että aika oli koittanut ja että nyt pappeuden ihmeelliset siunaukset tulisi antaa kelvollisille miehille kaikkialla syntyperästä riippumatta.
Jokainen mies tuossa piirissä tiesi saman asian Pyhän Hengen voimasta. – –
Yksikään meistä tuossa tilaisuudessa läsnä olleista ei ollut enää koskaan aivan entisensä sen jälkeen. Eikä kirkkokaan ole ollut aivan entisensä.” (”Priesthood Restoration”, Ensign, lokakuu 1988, s. 70.)
Vanhin Bruce R. McConkie kahdentoista apostolin koorumista on myös vahvistanut:
Kuva
Vanhin Bruce R. McConkie
”Tässä tilaisuudessa [jossa Virallisessa julistuksessa 2 oleva ilmoitus saatiin] hellittämättömien pyyntöjen ja uskon vuoksi ja koska oikea aika ja hetki olivat koittaneet, Herra sallimuksessaan vuodatti Pyhän Hengen ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin päälle ihmeellisellä ja suurenmoisella tavalla, jollaista kukaan silloin läsnäolleista ei ollut koskaan aiemmin kokenut. Ilmoitus tuli kirkon presidentille, ja se tuli myös jokaiselle läsnäolleelle.” (”All Are Alike unto God”, puhe kirkon koululaitoksen uskonnonopettajille, 18. elokuuta 1978, s. 3; lds.org.)