Oppiaihe 104: Oppi ja liitot 101:1–16

Oppiaihe 104

Oppi ja liitot 101:1–16

Johdanto

Joulukuun 16. ja 17. päivänä 1833 profeetta Joseph Smith sai ilmoituksen, joka koski pyhien kokemia kärsimyksiä Missourissa. Tätä ilmoitusta, joka on tallennettu lukuun OL 101, käsitellään kolmessa oppiaiheessa. Tässä ensimmäisessä oppiaiheessa on Herran selitys siihen, miksi Hän salli pyhien kokea ahdinkoa. Siinä on myös kärsiville pyhille neuvon ja lohdun sanoja Herralta.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 101:1–8

Herra selittää, miksi Hän sallii kansansa kokevan koettelemuksia

Piirrä taululle ennen oppituntia seuraava kartta. Voit käyttää karttaa koko oppitunnin ajan auttaaksesi oppilaita ymmärtämään oppiaiheen historiallisia tapahtumia.

Aloita oppiaihe esittämällä seuraava kysymys:

Mitä esimerkkejä esitetään vainosta, josta pyhät kärsivät Jacksonin piirikunnassa Missourissa? (Voisit muistuttaa oppilaita pyhien kirjapainon, kotien ja sadon tuhoamisesta sekä Edward Partridgen ja Charles Allenin käsittelystä tervalla ja höyhenillä.)

Tee yhteenveto seuraavasta kappaleesta tai lue se tai pyydä jotakuta oppilasta lukemaan se.

Rettelöitsijöiden väkivallan johdosta Jacksonin piirikunnassa Missourissa heinäkuussa 1833 kirkon johtajat Missourissa suostuivat siihen, että pyhät lähtevät piirikunnasta. Elokuussa 1833 Kirtlandissa olleista ylimmistä kirkon johtajista koostuva neuvosto kokoontui kuitenkin keskustelemaan vaikeuksista Missourissa. He lähettivät ohjeen, ettei Missourissa asuvien pyhien pitänyt myydä maitaan eikä muuttaa pois piirikunnasta, elleivät he olleet jo allekirjoittaneet sopimusta tehdä niin. Kirkon johtajat vetosivat hallitukseen ja käyttivät tarjolla olleita laillisia teitä säilyttääkseen maaomaisuutensa Missourissa ja pyrkivät saattamaan oikeuteen ne, jotka olivat vastuussa väkivallanteoista. Kuultuaan näistä toimenpiteistä ja uskoen, että pyhät eivät aikoneet odotusten mukaisesti lähteä, kirkkoon kuulumattomat uudisasukkaat hyökkäsivät jälleen pyhien kimppuun. Yöllä 31. lokakuuta 1833 noin 50 hevosmiehen joukko teki yllätyshyökkäyksen Whitmerin uudisasutukseen Independencen länsipuolella. He repivät katon 13 talosta ja ruoskivat useita miehiä henkihieveriin. Nämä hyökkäykset jatkuivat seuraavien kahden yön aikana Independencessä ja muissa paikoissa, joissa pyhiä asui. Miehiä piestiin ja naisia ja lapsia peloteltiin.

Mitä kysymyksiä luulette pyhillä Missourissa saattaneen tuolloin olla? (Jos oppilaat tarvitsevat apua tähän kysymykseen vastaamisessa, voisit ehdottaa, että pyhät ovat kenties miettineet, miksi Herra salli heidän vainoamisensa.)

Kysy oppilailta, ovatko he koskaan miettineet, miksi Herra sallii heidän tai heidän tuntemiensa ihmisten kokea ahdinkoja.

Selitä, että kun pyhät Missourissa kärsivät näitä koettelemuksia, Herra ilmoitti totuuksia siitä, miksi Hän sallii kansansa kokea ahdinkoja. Kehota oppilaita katsomaan luvun OL 101 johdantoa ja ottamaan selville, milloin Joseph Smith sai tämän ilmoituksen. Kehota heitä sitten silmäilemään luvun johdantoa uudelleen ja etsimään muita vaikeuksia, joita pyhät kokivat 31. lokakuuta tapahtuneen väkivallantekijöiden hyökkäyksen ja tämän ilmoituksen saamisen välisenä aikana. Pyydä heitä kertomaan, mitä he löytävät. (Kun he ovat kertoneet, voit selittää, että yli tuhat pyhää karkotettiin kodeistaan Jacksonin piirikunnasta.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 101:1–2. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville syy, miksi Herra salli pyhien Jacksonin piirikunnassa kokea vainoa ja ahdinkoa. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.

Mitä me voimme oppia jakeen 2 perusteella siitä, mitä Herran käskyjen rikkomisesta seuraa? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee mainita seuraava periaate: Kun rikomme käskyjä, Jumala sallii meidän kärsiä.)
Miksi mielestänne on tärkeää ymmärtää tämä periaate?

Selitä, että vaikka monet pyhät Missourissa olivat uskollisia ja kuuliaisia, he kärsivät silti vainoa. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 101:3–5. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja etsimään syy, miksi Herra sallii myös vanhurskaiden kokea ahdinkoa. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät .

Miksi Herra näiden jakeiden mukaan kurittaa ja koettelee kansaansa? (Oppilaiden tulee ilmaista seuraava periaate: Jos emme kestä kuritusta, me emme voi tulla pyhitetyiksi. Kirjoita tämä periaate taululle.)
Kuinka kuritus voi auttaa meitä tulemaan pyhitetyiksi?
Kuinka näiden jakeiden sanoma on saattanut vaikuttaa pyhiin Missourissa?

Auta oppilaita ymmärtämään, kuinka kurittaminen ja koetteleminen auttaa meitä tulemaan pyhitetyiksi, kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin D. Todd Christoffersonin seuraavat sanat:

”Parannukseen kannustamisen lisäksi itse kurituksen kestämisen kokemus voi jalostaa meitä ja valmistaa meitä suurempiin hengellisiin etuoikeuksiin” (”Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan”, Liahona, toukokuu 2011, s. 98).

Tuo esiin, että Herra viittasi Abrahamiin esimerkkinä ihmisestä, jota oli kuritettu ja koeteltu. Voit kehottaa yhtä oppilasta kertomaan lyhyesti siitä, kun Herra käski Abrahamia uhraamaan poikansa Iisakin (ks. 1. Moos. 22:1–14). Selitä, että Abrahamin uskollisuus tuossa koetuksessa ja muissa koettelemuksissa valmisti häntä saamaan suuria hengellisiä siunauksia (ks. 1. Moos. 22:15–18). Pyydä oppilaita katsomaan periaatetta, jonka olet kirjoittanut taululle.

Kuinka tämä totuus voi auttaa meitä vaikeina aikoina?

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 101:6–8 ja etsimään joidenkin Missourin pyhien tekemiä syntejä, jotka johtivat heidät kaikki kokemaan ahdinkoa. Kehota heitä kertomaan löytämistään asioista luokalle.

Mitä opitte jakeista 7–8?
Mitä joillakin ihmisillä jakeen 8 mukaan on taipumus tehdä, kun heidän elämänsä on rauhallista?
Mitä jotkut ihmiset jakeen 8 mukaan alkavat tehdä ahdingoissaan? Mitä ”hapuileminen” Herraa etsien mielestänne tarkoittaa?

Kannusta oppilaita pohtimaan kokemuksia, jolloin heidän koettelemuksensa ovat johtaneet heidät kääntämään sydämensä Herran puoleen.

Oppi ja liitot 101:9–16

Herra neuvoo ja lohduttaa pyhiä

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 101:9 ja pyydä luokan jäseniä panemaan merkille, minkä toivon sanoman Herra antoi Missourissa kärsiville pyhille.

Minkä sellaisen sanoman Herra antaa jakeessa 9, joka voi auttaa meitä, kun me kärsimme syntiemme seurauksista? (Oppilaiden vastaukset saattavat vaihdella, mutta heidän tulee mainita seuraava totuus: Silloinkin kun olemme tehneet syntiä, Herra tuntee sääliä meitä kohtaan. Kirjoita tämä totuus taululle. Voisit myös ehdottaa, että oppilaat kirjoittavat tämän periaatteen pyhiin kirjoituksiinsa.)
Kuinka tämä totuus voi tuoda meille toivoa?

Pyydä oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa, mitä he voivat tehdä kääntääkseen sydämensä Herran puoleen ja kokeakseen Hänen sääliään.

Tee yhteenveto kohdasta OL 101:10–11 selittämällä, että vaikka Herra salli pyhien vainoamisen, Hän sanoi, että Hän rankaisisi niitä ihmisiä, jotka vainosivat heitä. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraavat kappaleet ja pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, mitä muita koettelemuksia pyhät Missourissa kokivat. Voit kehottaa oppilaita kuvittelemaan, millaista on kenties ollut nähdä tai kokea noita koettelemuksia.

Väkivaltainen joukko Jacksonin piirikunnassa vainosi edelleen pyhiä, kunnes kaikki kirkon jäsenet oli karkotettu piirikunnasta. Lyman Wight on kertonut: ”Näin 190 naisen ja lapsen kulkevan kolmekymmentä mailia [lähes 50 km] preerian poikki seuranaan vain kolme raihnaista miestä marraskuussa, jolloin maa oli ohuen sohjon peittämä, ja minun oli helppo seurata heidän haavautuneiden jalkojensa jättämiä verijälkiä sängeksi poltetulla preerialla!” (Julkaisussa History of the Church, osa 3, s. 439.)

Useimmat pyhistä pakenivat pohjoiseen, missä heidän oli ylitettävä Missourijoki. Pakolaiset reunustivat joen rantoja lähellä lauttapaikkaa. Jotkut olivat onnistuneet saamaan mukaan joitakin taloustavaroitaan mutta monet olivat menettäneet kaiken. Parley P. Pratt kirjoitti: ”Satoja ihmisiä näkyi joka puolella, toiset olivat teltoissa ja toiset ulkosalla nuotioidensa ympärillä, ja vettä satoi kaatamalla. Aviomiehet etsivät vaimojaan, vaimot aviomiehiään, vanhemmat lapsiaan ja lapset vanhempiaan. – – Tilanne oli sanoin kuvaamaton, ja olen varma, että se olisi pehmentänyt keiden tahansa maan päällä asuvien ihmisten sydämen, meidän sokeita vainoojiamme ja sokeata ja tietämätöntä yhteiskuntaa lukuun ottamatta.” (Autobiography of Parley P. Pratt, toim. Parley P. Pratt jr., 1938, s. 102; ks. myös Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 146.)

Mitkä asiat näissä koettelemuksissa olisivat olleet teille erityisen vaikeita nähdä tai kokea?
Kuinka olisitte saattaneet reagoida, jos olisitte kokeneet tällaisia ahdinkoja? (Voit antaa oppilaiden pohtia tätä kysymystä vastaamatta siihen ääneen.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 101:12–16. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra lupaa vanhurskaille pyhille. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet. Selitä, että jakeessa 12 ilmaus ”koko Israelini” tarkoittaa niitä, jotka ovat uskollisia evankeliumin liitolle.

Minkä periaatteen opitte jakeista 12–16? (Tee yhteenveto oppilaiden vastauksista yhdellä virkkeellä ja kirjoita se taululle. Heidän vastauksistaan tulee ilmetä seuraava periaate: Kun elämme vanhurskaasti, me voimme saada lohtua tiedosta, että kaikki ihmiset ovat Herran käsissä.)
Mitä mielestänne tarkoittaa jakeessa 16 oleva käsky ”olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala”?
Kuinka se, että olemme levollisia, voi auttaa meitä saamaan Herralta lohtua?

Kehota oppilaita miettimään tilanteita, jolloin he ovat tunteneet rauhaa ja tienneet, että he ovat olleet Herran käsissä. Pyydä muutamaa oppilasta kertomaan kokemuksistaan. Voit kertoa jonkin oman kokemuksesi, jolloin sinua on siunattu rauhalla ahdingon aikana.

Kannusta oppilaita kääntymään jatkuvasti Herran puoleen ja luottamaan siihen, että Hän tekee sen, mikä on heidän parhaakseen.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 101:2. ”Heidän rikkomustensa tähden”

Ennen kuin pyhät karkotettiin Jacksonin piirikunnasta Missourista, he olivat saaneet useita varoituksia siitä, että he kärsisivät ahdinkoja, elleivät he tekisi parannusta. Esimerkiksi tammikuussa 1833 Joseph Smith nuhteli William W. Phelpsiä ja Sidney Gilbertiä ”hengestä, joka huokuu” heidän kirjoittamistaan kirjeistä, sanoen, että sellainen henki ”kuluttaa Siionin voimaa” ja ”tekee Siionista kypsän uhatuille Jumalan tuomioille”. Orson Hyde ja Hyrum Smith, jotka kirjoittivat piispa Edward Partridgelle, hänen neuvonantajilleen ja ylipappien konferenssille, lähettivät varoituskirjeen kirkon johtajille Missourissa. He viittasivat Sidney Gilbertiltä tulleeseen kirjeeseen, joka sisälsi ”alhaisia, hämäriä ja umpimähkäisiä vihjailuja”. He tuomitsivat myös toisen kirjeen, jossa oli vihjailtu, että profeetta ”tavoitteli monarkkista valtaa ja valtuutta”. Näiden ja muiden rikkomusten vuoksi Orson Hyde ja Hyrum Smith varoittivat, että pyhiä Missourissa kohtaisi ”vitsaus ja tuomio”. (Ks. Documents, Volume 2: July 1831–January 1833, Documents-sarjan osa 2 kokoelmassa The Joseph Smith Papers, 2013, s. 367, 373–374.)

Oppi ja liitot 101:5. Jumalallisen kurituksen tarkoitus

Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt:

”Jumalallisella kurituksella on ainakin kolme tarkoitusta: 1) taivutella meidät tekemään parannus, 2) jalostaa ja pyhittää meitä ja 3) toisinaan ohjata elämämme suunta tielle, jonka Jumala tietää paremmaksi” (”Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan”, Liahona, toukokuu 2011, s. 98).

Oppi ja liitot 101:6. ”Oli epäsopua ja riitoja”

Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että kun pyrimme perustamaan Siionin, me voimme oppia varhaisten Missourin pyhien virheistä:

”Profeetta Joseph Smithin johdolla varhaiset kirkon jäsenet yrittivät perustaa Siionin keskuspaikan Missouriin, mutta he eivät täyttäneet vaatimuksia pyhän kaupungin rakentamiseksi. Herra selitti yhtä syistä heidän epäonnistumiseensa:

’Se ei ole oppinut olemaan kuuliainen sille, mitä minä vaadin sen käsistä, vaan on täynnä kaikenlaista pahuutta eikä anna omaisuudestaan kuten pyhille sopii, köyhille ja ahdistetuille keskuudessaan;

eikä ole yhtä sen ykseyden mukaan, jota selestisen valtakunnan laki vaatii’ (OL 105:3–4).

’Heidän keskuudessaan oli epäsopua ja riitoja ja kateutta ja kiistoja ja himokkaita ja ahneita haluja; sen tähden he saastuttivat näillä perintöosansa’ (OL 101:6).

Meidän ei pidä kuitenkaan tuomita näitä varhaisia pyhiä liian ankarasti vaan katsoa itseemme nähdäksemme, selviydymmekö me yhtään sen paremmin.

Siion on Siion sen kansalaisten luonteen, ominaisuuksien ja uskollisuuden vuoksi. Muistakaa, että ’Herra kutsui kansaansa Siioniksi, koska sillä oli yksi sydän ja yksi mieli ja se asui vanhurskaudessa; eikä sen keskuudessa ollut köyhiä’ (Moos. 7:18). Jos aiomme perustaa Siionin koteihimme, seurakuntiimme ja vaarnoihimme, meidän on kohottava tälle tasolle. On välttämätöntä 1) yhdistyä niin, että meillä on yksi sydän ja yksi mieli, 2) tulla yksilöinä ja yhdessä pyhäksi kansaksi ja 3) pitää huolta köyhistä ja tarvitsevista niin tehokkaasti, että poistamme köyhyyden keskuudestamme. Emme voi odottaa näin tapahtuvan vasta sitten, kun Siion tulee – Siion tulee vasta sitten, kun näin tapahtuu.” (”Tulkaa Siioniin”, Liahona, marraskuu 2008, s. 38.)

Oppi ja liitot 101:16. ”Kaikki liha on minun kädessäni; olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala”

Presidentti Gordon B. Hinckley on kertonut tilanteesta, jolloin kohdassa OL 101:16 olevat periaatteet lohduttivat häntä:

”Hiljattain pohdiskelin mielessäni ongelmaa, josta olisi nähdäkseni voinut olla vakavia seurauksia, ja polvistuin rukoukseen. Sain rauhan sydämeeni, ja mieleeni tulivat Herran sanat: ’Olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala.’ Otin esille pyhät kirjoitukset ja luin sieltä nämä lohduttavat sanat, jotka lausuttiin profeetta Joseph Smithille 150 vuotta sitten: ’Olkoon sydämenne lohdullinen, mitä tulee Siioniin; sillä kaikki liha on minun kädessäni; olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala’ (OL 101:16).

Jumala punoo kuvakudostaan oman ihmeellisen mallinsa mukaan. Kaikki liha on Hänen kädessään. Ei ole meidän asiamme neuvoa Häntä. Meidän tulee olla ja me saamme olla rauhassa sydämessämme ja mielessämme ja tietää, että Hän on Jumala, että tämä on Hänen työtään ja että Hän ei salli sen raukeavan tyhjiin.

Meidän ei tarvitse pelätä. Meidän ei tarvitse olla huolissamme. Meidän ei tarvitse esittää arveluja. Meidän on vain tehtävä velvollisuutemme niissä tehtävissä, joita osaksemme on tullut. Ja koska suurin osa myöhempien aikojen pyhistä vaeltaa uskossa ja tekee työtä vakaumuksen turvin, kirkko kasvaa ja vahvistuu jatkuvasti.” (Ks. ”Hän ei torku eikä nuku”, Valkeus, lokakuu 1983, s. 7–8.)

Vanhin W. Craig Zwick seitsemänkymmenen koorumista on selittänyt, mitä Jumalan käsissä oleminen tarkoittaa:

”Jumalan käsissä oleminen viittaisi siihen, ettemme ole ainoastaan Hänen tarkkaavaisessa huolenpidossaan, vaan että Hänen ihmeellinen voimansa myös varjelee ja suojelee meitä.

Pyhissä kirjoituksissa viitataan kauttaaltaan Herran käteen. Hänen jumalallinen apunsa ilmenee yhä uudelleen. Hänen voimalliset kätensä loivat maailmoja, ja silti ne olivat kyllin lempeät siunaamaan pieniä lapsia.” (”Herra, sinun Jumalasi, tarttuu sinun käteesi”, Liahona, marraskuu 2003, s. 34.)