Joulukuussa 1830 Herra käski pyhiä kokoontumaan Ohioon (ks. OL 37:3). Tammikuussa 1831 Hän lupasi, että he saisivat Hänen lakinsa (ks. OL 38:32). Helmikuun 9. päivänä 1831, pian Kirtlandiin saavuttuaan, kirkon vanhimmat kokoontuivat yhteen ja yhdistyivät rukoukseen, kuten Herra oli heitä käskenyt (ks. OL 41:2–3). Tässä tilanteessa Joseph Smith sai ilmoituksen, joka käsittää nyt jakeet OL 42:1–73. Hän sai lisää ohjeita 23. helmikuuta (ks. OL 42:74–93). Yhdessä nämä ilmoitukset tunnetaan ”kirkon lakina” (luvun OL 42 johdanto). Luku OL 42 on jaettu kolmeen oppiaiheeseen. Tämä oppiaihe käsittelee jakeita 1–29, joissa annetaan ohjeita evankeliumin opettamisesta ja esitetään yleiset lait, jotka koskevat kirkon jäsenten käyttäytymistä.
Herra kutsuu vanhimpia opettamaan evankeliumia ja vahvistamaan kirkkoa
Kirjoita taulun yläreunaan Lait ja käskyt.
Kirjoita niiden alle seuraavat sanat:
Rajoitus Siunaus Taakka Riesa Lahja Rajoite Palkinto
Aloita pyytämällä oppilaita miettimään, mitkä taululla olevista sanoista he saattaisivat valita kuvaamaan lakeja ja käskyjä. Kehota muutamaa oppilasta kertomaan, minkä sanan tai mitkä sanat he valitsisivat, ja perustelemaan valintansa. Kun oppilaat ovat kertoneet ajatuksistaan, esitä seuraavat kysymykset:
Miksi toisinaan voi olla vaikeaa pitää käskyt?
Miksi joistakin ihmisistä saattaisi tuntua, että lait ja käskyt ovat lahja tai siunaus?
Muistuta oppilaille, että sen jälkeen kun Herra käski New Yorkin osavaltiossa asuvia pyhiä lähtemään Ohioon, Hän lupasi, että kun he olisivat siellä, Hän antaisi heille lakinsa (ks. OL 38:32). Useimmat siellä asuvat pyhät noudattivat käskyä kokoontua Ohioon. Kun jotkut heistä olivat saapuneet Kirtlandiin, 12 vanhinta ja profeetta Joseph Smith kokoontuivat yhteen ja rukoilivat Herraa. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:1–3. Kannusta luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille syy, miksi vanhimmat olivat kokoontuneet yhteen.
Miksi vanhimmat olivat nyt kokoontuneet yhteen? (Herra oli käskenyt heitä kokoontumaan yhteen saamaan Hänen lakinsa.)
Tee yhteenveto kohdasta OL 42:4–10 selittämällä, että Herra käski vanhimpia lähtemään kaksittain lähetyssaarnaajina levittämään evankeliumia ja vahvistamaan kirkkoa jokaisella seudulla, jonne heidät kutsuttiin, kunnes kaikki ihmiset oli kutsuttu kokoontumaan yhteen.
Herra esittää evankeliumin opettamisen periaatteita
Pyydä oppilaita kuvittelemaan, että he istuvat kirkossa odottamassa, että sakramenttikokous alkaisi. Piispakunnan tai seurakunnan johtokunnan jäsenet ovat myöhässä eivätkä ole vielä saapuneet. Joku seurakuntalaisista nousee ja selittää, että hän haluaisi esittää muutaman kutsun joihinkin kirkon tehtäviin ja opettaa jotakin uutta oppia, joka on ilmoitettu hänelle.
Kuinka te toimisitte tässä tilanteessa? Miksi?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:11 ja pyydä luokan jäseniä panemaan merkille, kenellä Herra sanoo olevan valtuus opettaa ja vahvistaa Hänen kirkkoaan.
Kenellä Herra sanoo olevan valtuus opettaa ja vahvistaa Hänen kirkkoaan? (Oppilaiden tulee huomata seuraava oppi: Niiden, jotka opettavat ja vahvistavat kirkkoa, täytyy olla Jumalan kutsumia sekä kirkon valtuutettujen johtajien asettamia tai tehtävään erottamia.)
Jakeen 11 mukaan kirkon täytyy tietää niiden kutsumisesta, jotka kutsutaan opettamaan evankeliumia. Kuinka kirkon jäsenet nykyään saavat tietää, että henkilö on saanut seurakunnan tai vaarnan tehtävän ja että kirkon johtajat asettavat tai erottavat hänet tehtävään? (Niiden nimet, jotka kutsutaan, esitetään kirkon jäsenille hyväksymisäänestystä varten. Tämä käytäntö tunnetaan yhteisen suostumuksen periaatteena. Ks. OL 26:2.)
Kuinka menettelytapa, jossa kirkon johtohenkilöt ja opettajat hyväksytään tehtäviinsä, suojelee kirkkoa ja sen jäseniä? (Kirkon johtohenkilöiden hyväksyminen tehtäviinsä auttaa meitä tietämään, ketkä on kutsuttu johtamaan ja opettamaan kirkossa. Se voi myös ehkäistä osaltaan sitä, että ihmiset omaksuisivat tehtäviä, joita heille ei ole annettu ja joihin heillä ei ole valtuutta.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:12–13. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä on niiden vastuulla, jotka opettavat ja johtavat kirkossa. Heitä ovat myös kokoaikaiset lähetyssaarnaajat.
Mitä vastuullisia tehtäviä Herra näiden jakeiden mukaan antaa niille, jotka Hän kutsuu opettamaan tai johtamaan kirkossa?
Mistähän syystä on tärkeää, että opettajat ja johtajat opettavat evankeliumin periaatteita siten kuin ne ovat pyhissä kirjoituksissa?
Kuinka teitä on siunattu, kun opettajanne tai johtajanne ovat eläneet opettamiensa oppien ja periaatteiden mukaan?
Pyydä oppilaita tarkastelemaan itsekseen kohtaa OL 42:13 ja huomaamaan, minkä pitäisi ohjata meitä, kun opetamme evankeliumia muille. Kun oppilaat ovat kertoneet, mitä ovat saaneet selville, pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:14. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, mitä niiden, jotka opettavat evankeliumia, tulee tehdä saadakseen Hengen vaikutuksen.
Kuinka me voimme saada Hengen vaikutuksen avuksemme opettaessamme muille evankeliumia? (Jos rukoilemme uskossa, voimme saada Hengen avuksemme opettamaan muita. Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät jakeessa 14 ne sanat, jotka opettavat tätä periaatetta. Tuo esiin, että sen lisäksi että rukoilemme uskossa, meidän pitää olla kelvollisia saamaan Henki.)
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Jeffrey R. Hollandin seuraavat sanat:
Kuva
Vanhin Jeffrey R. Holland
”Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan: ’Henki annetaan teille uskon rukouksen kautta; ja ellette saa Henkeä, teidän ei tule opettaa’ (OL 42:14). Tässä ei puhuta ainoastaan siitä, että te ette tahdo opettaa tai että te ette pysty opettamaan tai että se on aika surkeata opettamista. Ei, ohje on jyrkempi. Se tarkoittaa kieltoa. ’Teidän ei tule opettaa.’ Korvatkaa teidän sanalla sinun, niin se on Siinain vuoren kieltä. Se on käsky.” (Ks. Jeffrey R. Holland, ”Opettaa, julistaa, parantaa”, Liahona, tammikuu 2003, s. 21.)
Kenen tulee kohdan OL 42:14 ja vanhin Hollandin sanojen mukaan olla todellinen opettaja missä tahansa kirkon luokassa? (Hengen.)
Millä tavoin oppilaat voivat auttaa Hengen avulla opettamisessa?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:16–17. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mikä on Pyhän Hengen osuus. Ennen kuin oppilas lukee, voi olla hyödyllistä muistuttaa oppilaille, että näissä jakeissa käytetty termi Lohduttaja on yksi Pyhän Hengen nimistä.
Mitä Pyhä Henki jakeen 17 mukaan tietää ja tekee? (Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät pyhiin kirjoituksiinsa seuraavan opin: Pyhä Henki tietää kaiken ja todistaa Isästä ja Pojasta.)
Miksi meidän on tähän oppiin perustuen tärkeää saada Pyhä Henki, kun opetamme evankeliumia?
Kuinka se, että teillä on Pyhä Henki, auttaa niitä, joita opetatte?
Kehota oppilaita pohtimaan seuraavia kysymyksiä (voit kirjoittaa nämä kysymykset taululle ennen oppituntia tai valmistaa niistä monisteen):
Milloin olet kokenut Pyhän Hengen voiman ja vaikutuksen, kun olet opettanut evankeliumia (tai selittänyt sitä tai kertonut tai todistanut sitä koskevista asioista)?
Milloin olet tuntenut Pyhän Hengen todistavan sinulle taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta?
Kehota riittävän ajan kuluttua muutamia oppilaita valitsemaan kysymyksistä jompikumpi ja kertomaan kokemuksistaan luokalle. Voit lisätä oman todistuksesi Hengen keskeisestä roolista evankeliumin opettamisessa ja oppimisessa.
Selitä, että tässä ilmoituksessa Herra ilmoittaa lakeja ja käskyjä, jotka koskevat kaikkia kirkon jäseniä. Jaa luokan jäsenet kolmen tai kuuden hengen ryhmiin. Anna jokaiselle oppilaalle yksi tai kaksi taululle kirjoitetuista pyhien kirjoitusten viitteistä ja selitä, että kussakin kohdassa on Herran ohjeita, jotka koskevat jotakin tiettyä käskyä. Pyydä oppilaita tutkimaan tehtäväksi saamiaan kohtia ja sitten jäljessä olevaa ohjetta käyttäen valmistautumaan opettamaan ryhmälleen, mitä he ovat saaneet selville. (Voit näyttää ohjeen taululla tai laatia siitä monisteen. Voit kannustaa oppilaita etsimään lisää apua kirjasesta Nuorten voimaksi tai Pyhien kirjoitusten oppaasta. Jos luokkanne on pieni, voisit kehottaa oppilaita opettamaan koko luokkaa eikä vain omaa ryhmäänsä.)
Pyydä yhtä ryhmänne jäsentä lukemaan ääneen tehtäväksi saamanne pyhien kirjoitusten kohta. Voit ehdottaa, että ryhmänne jäsenet merkitsevät kohdassa olevan käskyn tai lain.
Tuo esiin oppi tai periaate, jonka me voimme oppia näistä jakeista.
Selitä, miksi tämä käsky on mielestäsi tärkeä ja kuinka kuuliaisuus sille voi vaikuttaa hengelliseen hyvinvointiimme.
Ehdota yhtä asiaa, jonka me kaikki voisimme tehdä pitääksemme tämän käskyn täydellisemmin (tai varjeltuaksemme rikkomasta sitä). Voit myös kehottaa muita ryhmän jäseniä kertomaan, mitä he ehdottaisivat.
Huolehdi siitä, että oppilaat saavat riittävästi aikaa valmistautua ja sitten opettaa ryhmäänsä. Kun oppilaat opettavat toisiaan, kävele heidän joukossaan ja seuraa heidän opettamistaan ja auta ja kannusta tarvittaessa.
Kun oppilaat ovat lopettaneet ryhmänsä opettamisen, kirjoita taululle seuraava vajaa virke: Palvelemalla Jumalaa ja pitämällä Hänen käskynsä me osoitamme, että…
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:29. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille sanoja tai ilmauksia tämän periaatteen täydentämiseksi. Kehota yhtä oppilasta täydentämään taululla oleva virke, jotta se olisi samankaltainen kuin seuraava periaate: Palvelemalla Jumalaa ja pitämällä Hänen käskynsä me osoitamme, että rakastamme Häntä. (Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät tämän periaatteen pyhiin kirjoituksiinsa.)
Kuinka Jumalan lakien ja käskyjen pitäminen osoittaa, että me rakastamme Häntä?
Kuinka käskyjen pitäminen on tuonut teitä lähemmäksi Herraa?
Pyydä oppilaita miettimään asenteitaan Herran lakeja ja käskyjä kohtaan. Kehota heitä valitsemaan yksi käsky, jonka he pyrkivät pitämään täydemmin osoittaakseen, että he rakastavat taivaallista Isää ja Vapahtajaa. Päätä oppiaihe kertomalla, kuinka käskyjen pitäminen on vahvistanut suhdettasi Herraan.
Kommentteja ja taustatietoja
Oppi ja liitot 42:4–7. Lähetystyötilaisuuksia nuorille miehille ja nuorille naisille
Presidentti Thomas S. Monson on tähdentänyt Herran käskyä, että vanhimmat opettavat evankeliumia. Hän on selittänyt myös sisarten osuutta lähetystyössä:
Kuva
Presidentti Thomas S. Monson
”Ensiksi, Aaronin pappeuden nuoret miehet ja te nuoret miehet, joista on tulossa vanhimpia: Toistan sen, mitä profeetat ovat pitkään opettaneet – että jokaisen kelvollisen, kykenevän nuoren miehen tulee valmistautua palvelemaan lähetystyössä. Palveleminen lähetystyössä on pappeusvelvollisuus – velvoite, jota Herra odottaa meiltä, jotka olemme saaneet niin paljon. Nuoret miehet, kehotan teitä valmistautumaan palvelemaan lähetyssaarnaajina. Pitäkää itsenne puhtaina ja tahrattomina ja kelvollisina edustamaan Herraa. Pitäkää yllä terveyttänne ja voimianne. Tutkikaa pyhiä kirjoituksia. Osallistukaa seminaariin ja instituuttiin siellä, missä ne ovat tarjolla. Tutustukaa lähetyssaarnaajien käsikirjaan Saarnatkaa minun evankeliumiani.
Sana teille, nuoret sisaret: vaikkei teillä olekaan samaa pappeusvelvollisuutta palvella kokoaikaisina lähetyssaarnaajina kuin nuorilla miehillä, tekin teette arvokkaan osanne lähetyssaarnaajina, ja otamme kiitollisina vastaan palvelutyönne.” (”Tavatessamme jälleen”, Liahona, marraskuu 2010, s. 5–6.)
Presidentti Boyd K. Packer kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt yhden syyn, miksi on tärkeää hyväksyä ne, jotka on kutsuttu tehtäviin kirkossa:
Kuva
Presidentti Boyd K. Packer
”Tätä yleistä menettelytapaa käytetään aina silloin kun johtajia tai opettajia kutsutaan tehtäviin tai vapautetaan niistä tai kun vaarna, seurakunta, koorumi tai apujärjestö järjestetään uudelleen (ks. OL 124:123, 144; ks. myös OL 20:65–67; 26:2). Se on käytäntönä vain Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.
Tiedämme aina, kuka on kutsuttu johtamaan tai opettamaan, ja meillä on mahdollisuus hyväksyä ehdotus tai vastustaa sitä. Se ei ollut ihmisen keksintö vaan annettiin ilmoituksissa – – ([ks.] OL 42:11). Tällä tavalla kirkko on turvassa kaikilta petkuttajilta, jotka saattaisivat astua koorumin, seurakunnan, vaarnan tai kirkon johtoon.” (”Kirkon heikot ja vähäiset”, Liahona, marraskuu 2007, s. 6.)
”’Rakasta vaimoasi kaikesta sydämestäsi ja liity häneen äläkä kehenkään muuhun’ (OL 42:22). Minun tietääkseni pyhissä kirjoituksissa on mainittu vain yksi muu asia, jota meidän on käsketty rakastaa kaikesta sydämestämme, ja se on Jumala itse. Ajatelkaa, mitä se merkitsee!
Voitte osoittaa tällaista rakkautta vaimoanne kohtaan monin tavoin. Ensinnäkin ja ennen kaikkea mikään muu kuin itse Jumala ei saa olla vaimoanne tärkeämmällä sijalla elämässänne – ei työ, ei huvitukset, ei harrastukset. Teidän vaimonne on teidän kallisarvoinen, iankaikkinen apunne – teidän kumppaninne.
Mitä merkitsee rakastaa jotakuta koko sydämestään? Se merkitsee sitä, että rakastaa kaikilla tunteillaan ja kaikella omistautumisellaan. Kun rakastatte vaimoanne koko sydämestänne, ette varmasti voi halventaa tai arvostella häntä tai etsiä hänestä vikoja tai loukata häntä sanoilla tai pahantuulisella käytöksellä tai teoilla.
Mitä merkitsee liittyä häneen? Se merkitsee sitä, että pysytte lähellä häntä, olette hänelle vilpitön ja uskollinen, vaihdatte ajatuksia hänen kanssaan ja ilmaisette hänelle rakkauttanne.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Ezra Taft Benson, 2014, s. 191–192.)
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on ilmaissut seuraavaa rakkaudesta ja himosta:
Kuva
Vanhin Jeffrey R. Holland
”Miksi himo on niin äärimmäisen vakava synti? Sen lisäksi, että se tuhoaa täysin Hengen vaikutuksen sielustamme, niin mielestäni se on synti siksi, että se tärvelee korkeimman ja pyhimmän suhteen, mitä Jumala kuolevaisuudessa meille antaa – rakkauden, jota mies ja nainen tuntevat toisiaan kohtaan, ja halun, joka avioparilla on saattaa lapsia perheeseen, joka on tarkoitettu ikuiseksi. Joku sanoi kerran, että todelliseen rakkauteen täytyy sisältyä pysyvyyden ajatus. Todellinen rakkaus kestää. Mutta himo muuttuu yhtä nopeasti kuin se pystyy kääntämään pornografisen sivun tai vilkaisemaan vielä yhtä mahdollista ohikulkevaa kohdetta tyydytykselle, olipa tämä mies tai nainen. Olemme aivan innoissamme todellisesta rakkaudesta, kuten minä olen sisar Hollandista. Me huudamme sitä katoilta. Mutta himolle on tunnusomaista häpeä ja salamyhkäisyys ja miltei patologinen piilotteleminen – mitä myöhäisempi ja pimeämpi ajankohta, sitä parempi, ja varmuuden vuoksi visusti lukittujen ovien takana. Rakkaus saa meidät vaistomaisesti pyrkimään kohti Jumalaa ja muita ihmisiä. Himo sen sijaan on kaikkea muuta kuin jumalista, ja se mässäilee omien halujen tyydyttämisellä. Rakkaus tulee kädet ja sydän avoimina. Himossa on avointa vain halu.
Nuo ovat ainoastaan muutamia niistä syistä, miksi rakkauden todellisen merkityksen halventaminen – joko mielikuvituksessaan tai toisen henkilön kanssa – on niin tuhoisaa. Se tuhoaa sellaista, minkä ylittää vain meidän uskomme Jumalaan – nimittäin meidän uskomme niihin, joita rakastamme. Se horjuttaa luottamuksen pilareita, joille nykyinen – tai tuleva – rakkaus rakennetaan, ja kun tuo luottamus on menetetty, sen rakentaminen uudelleen kestää kauan. Jos tuo ongelma etenee riittävän pitkälle – olipa sitten kyse niin läheisestä kuin perheenjäsen tai niin julkisesta kuin vaaleilla valitut viranhaltijat, liike-elämän johtajat, mediatähdet ja urheilusankarit – niin ennen pitkää rakennelmaan, joka kerran pystytettiin tukemaan moraalisesti vastuuntuntoista yhteiskuntaa, voimme ripustaa kyltin: ’Tämä kiinteistö on vapaana.’” (Ks. ”Ei sijaa sieluni viholliselle”, Liahona, toukokuu 2010, s. 44–45.)
