Oppiaihe 144
Oppi ja liitot 135, osa 1
Johdanto
Kesäkuun 27. päivänä 1844 profeetta Joseph Smith ja hänen veljensä Hyrum, joka oli presidentin apulainen ja kirkon patriarkka, kuolivat marttyyreina Carthagessa Illinoisissa. Kahdentoista apostolin koorumi hyväksyi tiedonannon marttyyrikuolemasta sisällytettäväksi Opin ja liittojen vuoden 1844 painoksen loppuun. Kirja oli tuolloin miltei valmis julkaistavaksi. Tiedonanto on peräisin kahdentoista apostolin koorumin jäsenten, vanhin John Taylorin ja vanhin Willard Richardsin silminnäkijäkertomuksista. Se on nyt tallennettuna lukuun OL 135.
Huom. Tässä oppiaiheessa on useita historiallisia kertomuksia, joita oppilaat voivat lukea. Voisit monistaa nämä kertomukset ja antaa ne oppilaille oppitunnin alussa.
Opetusehdotuksia
Oppi ja liitot 135:1–7
Joseph ja Hyrum Smithin marttyyrikuolema annetaan tiedoksi
Aloita oppitunti kysymällä oppilailta, muistavatko he, missä he olivat silloin kun he saivat kuulla kirkon presidentin tai jonkun rakkaan ihmisen kuolemasta.
Kehota oppilaita kuvittelemaan, että he ovat kirkon jäseniä, jotka asuvat Nauvoossa Illinoisissa vuonna 1844, ja että he saavat uutisen, joka on tallennettu kohtaan OL 135:1. Kehota yhtä oppilasta lukemaan tämä jae ääneen.
-
Miltä teistä olisi saattanut tuntua kuultuanne tästä murhenäytelmästä?
Selitä, että monet pyhät olivat surun murtamia kuullessaan Joseph ja Hyrum Smithin kuolemasta. Kannusta oppilaita pohtimaan omia ajatuksiaan ja todistustaan profeetta Joseph Smithistä, kun he saavat kuulla hänen elämänsä viimeisistä päivistä.
Kerro oppilaille, että Joseph Smith ja pyhät elivät suhteellisen rauhallista aikaa Illinoisissa noin kolme vuotta. Vuoteen 1842 mennessä he alkoivat kuitenkin kokea taas vastustusta. Toisinajattelijat kirkon sisällä ja vastustajat kirkon ulkopuolella yhdistivät ponnistelunsa profeettaa ja kirkkoa vastaan. Jotkut Illinoisin asukkaista alkoivat pelätä ja halveksia pyhien poliittista vaikutusvaltaa. Toiset alkoivat kadehtia Nauvoon taloudellista kasvua ja arvostelivat Nauvoon kaupunginhallituksen ja kansalliskaartin valtaa. Jotkut alkoivat inhota pyhiä, koska heillä oli väärinkäsityksiä mormonien erikoisista opeista ja käytännöistä, kuten pluraaliavioliitosta, ja joita käsityksiä kirkosta luopuneet jäsenet vääristelivät. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 277–281.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava kappale:
Oppilas 1
Kesäkuuhun 1844 mennessä vihamielisyys kirkkoa kohtaan oli voimistunut suuresti. Jotkut Illinoisin asukkaat keskustelivat pyhien häätämisestä pois osavaltiosta, kun taas toiset juonittelivat profeetan surmaamista. Jotkut niistä, jotka vehkeilivät profeettaa ja kirkkoa vastaan, olivat entisiä kirkon jäseniä, jotka olivat luopuneet. Kesäkuun 7. päivänä 1844 William Law, joka oli palvellut toisena neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa, ja muutamat muut luopiot julkaisivat ensimmäisen numeron sanomalehdestä nimeltä Nauvoo Expositor. Pyrkimyksenään nostattaa asukkaat profeettaa ja kirkkoa vastaan nämä miehet käyttivät tätä sanomalehteä Joseph Smithin ja muiden kirkon johtajien solvaamiseen. Joseph Smith ja Nauvoon kaupunginvaltuuston enemmistö ymmärsivät, että vihamielisyyteen kiihottava sanomalehti johtaisi rettelöitsijöiden väkivaltaisuuksiin kaupunkia vastaan. He julistivat Nauvoo Expositorin aiheuttavan yleistä häiriötä ja määräsivät sen kirjapainon tuhottavaksi.
Selitä, että Nauvoo Expositorin sisältö sekä kirjapainon tuhoaminen saivat mormoneihin kohdistuvan vihamielisyyden yltymään. Kirjapainon omistajat nostivat oikeusjuttuja Joseph Smithiä ja muita kaupungin johtohenkilöitä vastaan syyttäen heitä yllytyksestä mellakkaan. Joseph Smith vapautettiin syytteistä, mutta hänen vapauttamisensa vain suututti hänen vihollisiaan entistä enemmän. Kun alkoi levitä tietoja siitä, että rettelöitsijät kokoontuivat parhaillaan hyökätäkseen Nauvoon kaupunkiin, Joseph Smith, joka oli kaupungin pormestari, julisti Nauvooseen poikkeustilan. Illinoisin kuvernööri Thomas Fordin ohjeesta Joseph määräsi Nauvoon legioonan puolustamaan kaupunkia.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan seuraavat kaksi kappaletta:
Oppilas 2
Kiihtymys alueella yltyi niin voimakkaaksi, että kuvernööri Ford lähti Carthageen, alueen hallinnolliseen keskukseen, rauhoittamaan tulenarkaa tilannetta. Hän kirjoitti Joseph Smithille sanoen, että ainoastaan profeetan ja muiden johtajien oikeudenkäynti mormoneihin kuulumattoman valamiehistön edessä Carthagessa tyydyttäisi ihmisten vaatimukset. Kuvernööri Ford lupasi heille myös täyden suojeluksen ja heidän asialleen oikeudenmukaisen käsittelyn, jos he tulisivat oikeuteen vapaaehtoisesti. Joseph vastasi, että hänen henkensä olisi vaarassa tuolla matkalla ja ettei hän tulisi.
Kun Joseph Smith neuvotteli kirkon veljien kanssa siitä, mitä tehdä seuraavaksi, hänestä tuntui, että jos hän ja Hyrum lähtisivät Nauvoosta ja matkustaisivat länteen, Nauvoon pyhiä ei vahingoitettaisi. Tämän neuvonpidon mukaisesti Joseph ja Hyrum ylittivät Mississippijoen Iowaan. Jotkut kirkon jäsenet Nauvoossa epäilivät kuitenkin profeetan suunnitelmaa. Muutamat tulivat hänen luokseen ja syyttivät häntä pelkuruudesta sanoen, että hän oli hylkäämässä pyhät ja jättämässä heidät kohtaamaan vainon yksin. Profeetta vastasi: ”Jos henkeni ei ole minkään arvoinen ystävilleni, ei se ole minullekaan!” (Julkaisussa Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 293.) Neuvoteltuaan yhdessä Joseph ja Hyrum palasivat Nauvooseen. Varhain aamulla 24. kesäkuuta 1844 he lähtivät kohti Carthagea.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 135:4. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja etsimään profetia, jonka Joseph Smith esitti lähellä Carthagea.
-
Mitä Joseph sanoi hänelle tapahtuvan?
-
Miltähän oman perheen jättäminen on mahtanut profeetasta tuntua hänen tietäessään, ettei hän tulisi takaisin heidän luokseen?
-
Mistähän syystä Joseph oli ”tyyni kuin kesäaamu”, vaikka hän tiesi, että hän menisi ”kuin karitsa teurastettavaksi”?
Selitä, että profeetta tiesi, että hänen kuolemansa säästäisi pyhien hengen.
Kun Hyrum Smith valmistautui lähtemään Carthagen vankilaan, hän luki Mormonin kirjasta kohdan Et. 12:36–38 ja taittoi lehdenkulman siltä kohdalta. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 135:5. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Hyrum luki ja merkitsi ennen lähtöään Carthagen vankilaan.
-
Mistähän syystä nämä jakeet Eterin kirjasta ovat sillä hetkellä saattaneet olla merkityksellisiä Hyrumin lukea?
-
Mitä mielestänne tarkoittaa ilmaus ”kaikki ihmiset tulevat tietämään, että minun vaatteeni eivät ole teidän verenne tahraamia” (OL 135:5)?
Pyydä oppilaita miettimään, miltä Josephista ja Hyrumista on mahtanut tuntua se, että he tiesivät täyttäneensä Jumalalta saamansa kutsumuksen ja velvollisuuden parhaan kykynsä mukaan.
-
Mitä sellaista me voimme oppia Joseph ja Hyrum Smithin esimerkin perusteella, mikä voisi auttaa meitä täyttämään ne kutsumukset, jotka me saamme Jumalalta?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan seuraava yhteenveto tapahtumista 25.–27. kesäkuuta 1844:
Oppilas 3
Kesäkuun 25. päivänä 1844 Joseph ja Hyrum Smith sekä muut johtajat maksoivat takuut Carthagessa ja heidät vapautettiin, kunnes voitaisiin pitää virallinen oikeudenkäynti ja käsitellä syytettä mellakkaan yllyttämisestä (tarkoittaen Nauvoo Expositor -lehden tuhoamista). Sinä iltana Joseph ja Hyrum pantiin kuitenkin Carthagen vankilaan syytettyinä maanpetoksesta, minkä Joseph ja hänen asianajajansa kiistivät laittomana, koska tuota syytettä ei ollut mainittu heidän aiemmassa takuukuulustelussaan. Takuita ei voinut käyttää maanpetossyytteeseen, joten heidän oli jäätävä Carthageen – ja vaaraan.
Kesäkuun 26. päivänä 1844 Joseph tapasi vankilassa kuvernööri Fordin. Kuvernööri harkitsi lähtemistä Nauvooseen, ja Joseph pyysi, että voisi lähteä mukaan, koska hän tunsi, ettei hän ollut turvassa Carthagessa. Kuvernööri Ford lupasi, että jos hän lähtisi Carthagesta, hän veisi Josephin ja Hyrumin mukanaan. Sinä iltana profeetta todisti vartijoille Mormonin kirjan todenperäisyydestä ja evankeliumin palautuksesta.
Kesäkuun 27. päivän aamuna 1844 Joseph kirjoitti kirjeessä Emmalle: ”Olen suuressa määrin alistunut osaani, sillä tiedän olevani oikeassa ja tehneeni sen, mitä on voitu tehdä. Kerro rakkaat terveiseni lapsille ja kaikille ystävilleni.” (Julkaisussa Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 297.) Myöhemmin samana päivänä kuvernööri Ford – vaikka tiesi paikallisten asukkaiden suunnitelmista rynnätä vankilaan ja surmata vangit – lähti Carthagesta puhumaan Nauvoon asukkaille. Hän rikkoi lupauksensa eikä ottanut Josephia ja Hyrumia mukaansa. Ennen lähtöä kuvernööri Ford määräsi Carthagen harmaat – Carthageen kokoontuneet selkeästi vihamielisimmät kansalliskaartilaiset – vastuuseen vankilan vartioimisesta ja hajotti muut kansalliskaartilaiset.
Kerro oppilaille, että kuumana ja kosteana iltapäivänä 27. kesäkuuta apostolit John Taylor ja Willard Richards olivat Josephin ja Hyrumin kanssa Carthagen vankilassa. Ennakkoaavistukset valtasivat profeetan ja hänen seurassaan olleet, kun he istuivat vankilan toisessa kerroksessa sijainneessa vanginvartijan makuuhuoneessa. Hyrum Smith pyysi John Tayloria laulamaan laulun ”On tielleni mies murheiden” (ks. MAP-lauluja, 16). Voisit pyytää oppilaita laulamaan laulusta muutaman säkeistön. Kehota heitä laulaessaan miettimään, mitä tämä laulu on saattanut merkitä tuolloin Joseph ja Hyrum Smithille.
Kehota kolmea oppilasta lukemaan vuorotellen seuraavat yhteenvedot marttyyrikuolemasta. Pyydä, että luokan jäsenet yrittävät luoda mielikuvan näistä tapahtumista aivan kuin he olisivat profeetan kanssa Carthagen vankilassa.
Oppilas 4
Pian klo 17 jälkeen 27. kesäkuuta 1844 noin 150–200 miehen vahvuinen väkijoukko, joka oli mustannut kasvonsa salatakseen henkilöllisyytensä, ympäröi vankilan. Vartijat eivät juurikaan vastustelleet, kun useita väkijoukon jäseniä ryntäsi ylös portaita kohti huonetta, jossa profeetta ja hänen ystävänsä olivat.
Joseph ja muut työnsivät ovea estääkseen miehiä saamasta sitä väkipakolla auki. Joku hyökkääjistä ampui oven yläosan läpi, ja luoti osui Hyrumiin nenän vasemmalle puolelle. Hän kaatui taaksepäin huudahtaen: ”Olen mennyttä miestä!” (Julkaisussa Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 299.) John Taylor sanoi: ”En koskaan unohda sitä syvää myötätuntoa ja huolta, joka näkyi veli Josephin kasvoilla, kun hän meni Hyrumin luo ja kumartuen hänen ylleen huudahti: ’Voi rakas veliparkani Hyrum!’” (Julkaisussa Kirkon presidentit, opettajan kirja, uskonto 345, 2007, s. 43.)
Oppilas 5
Aiemmin samana päivänä eräs vankilassa vierailleista oli antanut Josephille pistoolin. Toimien jokaisen huoneessa olijan puolustukseksi Joseph juoksi ovelle ja työnsi kätensä ovenpielen ympäri ampuakseen pistoolilla käytävään. Pistoolin makasiinissa olleista kuudesta patruunasta vain kolme laukesi, ja luodit haavoittivat joitakin hyökkääjiä. Silloin hyökkääjät tunkivat aseensa raollaan olevasta ovesta, ja John Taylor yritti iskeä heidän aseidensa piippuja kävelykepillä.
Kun kahakka ovella kiihtyi, John Taylor yritti paeta huoneesta ikkunan kautta. Hänen yrittäessään hypätä ikkunasta häntä ammuttiin ovelta reiteen, ja joku toinen ampui häntä myös ulkoa. Hän kaatui lattialle, ja yrittäessään päästä ikkunan vieressä olevan vuoteen alle hän sai vielä kolme muuta osumaa haavoittuen vakavasti. Sillä välin aseiden työntyessä ovenraosta Willard Richards alkoi lyödä niitä kepillä.
Oppilas 6
Sitten Joseph Smith päätti yrittää pakoa samasta ikkunasta todennäköisesti varjellakseen omaa henkeään ja joidenkuiden mielestä pelastaakseen Willard Richardsin ja John Taylorin hengen. Kun Willard Richards edelleenkin esteli hyökkääjiä ovella, profeetta hyppäsi avoimen ikkunan luo. Hänen tehdessään niin häneen osui luoteja sekä vankilan sisä- että ulkopuolelta. Hän kaatui ulos ikkunasta huudahtaen: ”Oi Herra, minun Jumalani!” ja putosi maahan. Hyökkääjät, jotka olivat vankilan sisällä, ryntäsivät ulos varmistamaan, että Joseph oli kuollut. Vaikka Carthageen ei ollut matkalla kirkon jäseniä, joku huusi: ”Mormonit ovat tulossa!”, ja koko väkijoukko pakeni. (Ks. History of the Church, osa 6, s. 618, 620–621; ks. myös Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 299.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 135:2. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, kuinka John Taylorille ja Willard Richardsille kävi. Kerro oppilaille, että luoti vain pyyhkäisi Willard Richardsin vasenta korvaa, mikä täytti profetian, jonka Joseph oli esittänyt yli vuotta aikaisemmin, että oli ”tuleva aika, jolloin luodit lentävät hänen ympärillään kuin rakeet ja hän näkee ystäviensä kaatuvan oikealta ja vasemmalta saamatta kuitenkaan itse edes reikää vaatteisiinsa” (julkaisussa Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, 1986, s. 334).
Suuntaa oppilaiden huomio jakeen OL 135:1 ensimmäiseen virkkeeseen ja esitä seuraava kysymys:
-
Mitä mielestänne tarkoittaa ilmaus ”sinetöidäksemme tämän kirjan ja Mormonin kirjan todistuksen”? (Saattaa olla avuksi selittää, että tässä yhteydessä sinetöidä tarkoittaa jonkin, kuten todistuksen, vakiinnuttamista pysyvästi.)
Ota esiin sana marttyyrikuolema jakeessa 1 ja kysy:
-
Mikä on marttyyri? (Henkilö, joka kärsii kuoleman todistaessaan uskonkäsitystensä tai asiansa totuudesta. Selitä, että termi marttyyri on peräisin kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa todistajaa [ks. Bible Dictionary, ”Martyr”].)
Pyydä oppilaita silmäilemään jaetta OL 135:7 ja ottamaan selville, mistä Joseph ja Hyrum Smithin marttyyrikuolema on todistus.
-
Mistä Joseph ja Hyrum Smith sinetöivät todistuksensa marttyyrikuolemallaan? (Oppilaat saattavat käyttää toisia sanoja, mutta heidän tulee huomata seuraava totuus: Joseph ja Hyrum Smith sinetöivät todistuksensa palautetun kirkon totuudellisuudesta kuolemallaan. Voit kirjoittaa tämän totuuden taululle.)
Kehota oppilaita pohtimaan seuraavaa kysymystä ja kirjoittamaan vastauksensa seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa:
-
Kuinka tietosi Joseph ja Hyrum Smithin todistuksesta ja heidän halukkuudestaan kuolla totuuden puolesta voi vaikuttaa omaan todistukseesi?
Pyydä riittävän ajan kuluttua niitä oppilaita, jotka haluavat, lukemaan vastauksensa. Päätä oppiaihe todistamalla profeetta Joseph Smithistä.
Kommentteja ja taustatietoja
Lähtö Carthageen
Emma Smith muisteli tunteitaan, kun hänen aviomiehensä Joseph ylitti Mississippin palatakseen Nauvooseen: ”Minusta tuntui pahemmalta kuin koskaan elämässäni”, hän sanoi, ”ja siitä hetkestä lähtien aavistin hänen tulevan surmatuksi” (julkaisussa Edmund C. Briggs, ”A Visit to Nauvoo in 1856”, Journal of History, 19. lokakuuta 1916, s. 454). Kun Joseph oli lähdössä kotoaan matkustaakseen Carthageen varhain maanantaiaamuna 24. kesäkuuta 1844, hän kääntyi Emman puoleen ja sanoi: ”Emma, voitko valmentaa poikiani kulkemaan isänsä jalanjäljissä?” Emma vastasi: ”Voi Joseph, sinä tulet takaisin.” Joseph toisti kysymyksen vielä kaksi kertaa, ja jokaisella kerralla Emma antoi saman vastauksen. (Artikkelissa ”Edwin Rushton, Related by his Son”, julkaisussa Hyrum L. Andrus ja Helen Mae Andrus, They Knew the Prophet, 1974, s. 171.) Marttyyrikuoleman aikaan Emma oli viidennellä kuukaudella raskaana. Hänellä ja Josephilla oli myös neljä elossa olevaa lasta: Julia (13), joka oli adoptoitu, Joseph III (11), Frederick (8) ja Alexander (6).
Sitten varhain aamulla Mansion Housen ulkopuolella Joseph puhui sinne kokoontuneelle joukolle. Hänen tehdessään niin hänen poikansa kiskoivat häntä vaatteista ja huusivat: ”Isä, voi isä, älä lähde Carthageen. Sinut tapetaan.” Hänen äitinsä kysyi, voisiko hän luvata, että hän palaisi. (Ks. Dan Jones, ”The Martyrdom of Joseph and Hyrum Smith”, käsikirjoitus, 20. tammikuuta 1855, kirkon historian kirjasto.) Vastaamatta hänelle suoraan Joseph sanoi kokoontuneille pyhille: ”Jos en mene sinne [Carthageen], seurauksena on kaupungin ja sen asukkaiden hävittäminen, enkä voi ajatella rakkaiden veljieni ja sisarteni ja heidän lastensa kärsivän Missourin tapahtumia uudelleen Nauvoossa. Ei, on parempi, että teidän veljenne Joseph kuolee veljiensä ja sisartensa puolesta, sillä olen valmis kuolemaan heidän vuokseen. Minun työni on saatu päätökseen.” (Julkaisussa Dan Jones, ”The Martyrdom of Joseph Smith and His Brother, Hyrum!”, puhtaaksikirjoitus Ronald D. Dennis, julkaisussa Ronald D. Dennis, ”The Martyrdom of Joseph Smith and His Brother Hyrum”, BYU Studies, vsk 24, nro 1, talvi 1984, s. 85; ks. myös Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 293.)
”Halattuaan pieniä lapsiaan, jotka takertuivat hänen vaatteisiinsa, ja jätettyään hellät jäähyväiset vaimolleen, jota hän rakasti suuresti, joka myös itki, ja lausuttuaan viimeiset lohdun sanat ikääntyneelle, hurskaalle äidilleen hän puhui koko joukolle hyvin vaikuttavasti kehottaen heitä olemaan uskollisia sen uskonnon tiellä ja kanssa, jota hän oli heille opettanut” (julkaisussa Dan Jones, ”The Martyrdom of Joseph Smith and His Brother, Hyrum!”, s. 85–86).
Kun Joseph ratsasti pois Nauvoosta seuralaistensa kanssa, hän pysähtyi temppelitontille, ”katseli pyhää rakennusta ja sitten kaupunkia ja sanoi: ’Tämä on ihanin paikka ja paras kansa taivaan alla; eikä sillä ole aavistustakaan vaikeuksista, jotka sitä odottavat.’” (History of the Church, osa 6, s. 554; ks. myös Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 293.)