Oppiaihe 151
Utahin sota ja Mountain Meadowsin verilöyly
Johdanto
Jännitteet ja väärinkäsitykset myöhempien aikojen pyhien ja Yhdysvaltain hallituksen edustajien välillä 1850-luvulla johtivat Utahin sotaan vuosina 1857–1858. Syyskuussa 1857 syntyi konflikti myös joidenkuiden myöhempien aikojen pyhien sekä Utahin halki kulkeneen siirtolaisten vankkurikaravaanin jäsenten välillä. Vihan ja pelon motivoimina jotkut Etelä-Utahissa asuvat myöhempien aikojen pyhät suunnittelivat ja toteuttivat Kaliforniaan matkalla olleen noin 120 siirtolaisen joukkosurman. Tämä hirvittävä teko tunnetaan nykyään Mountain Meadowsin verilöylynä.
Opetusehdotuksia
Myöhempien aikojen pyhien ja Yhdysvaltain hallituksen välit kiristyvät
Selitä, että 24. heinäkuuta 1857 presidentti Brigham Young oli viettämässä pyhien Suolajärven laaksoon saapumisen kymmenvuotisjuhlaa erään pyhien ryhmän kanssa, kun hän sai vahvistuksen aiemmille uutisille, että Salt Lake Cityyn oli tulossa armeija. Aiempina vuosina erimielisyydet ja väärinkäsitykset olivat johtaneet kasvaviin jännitteisiin myöhempien aikojen pyhien ja Yhdysvaltain hallituksen edustajien välillä. Pyhät halusivat olla itse valitsemiensa johtajien johdettavina ja olivat torjuneet liittovaltion valitsemat johtajat, joilla oli eri arvomaailma. Se sai jotkut liittovaltion viranomaiset ajattelemaan, että pyhät kapinoivat Yhdysvaltain hallitusta vastaan. Ilman kongressin hyväksyntää Yhdysvaltain presidentti James Buchanan lähetti noin 1 500 sotilaan armeijan Salt Lake Cityyn pakottamaan utahilaiset hyväksymään uudet virkamiehet.
-
Jos te olisitte olleet myöhempien aikojen pyhiä vuonna 1857 ja kuulleet, että suuri sotajoukko lähestyy kaupunkianne, mitä huolenaiheita teillä olisi kenties ollut? (Oppilaat saattavat mainita, että pyhät oli karkotettu väkivalloin Ohiosta, Missourista ja Illinoisista, monet olivat menettäneet omaisuutensa ja maansa ja jotkut oli otettu hengiltä tai he olivat kuolleet näissä vainoissa. Uutinen lähestyvästä armeijasta aiheutti huolia siitä, että sellaista saattaisi tapahtua myös Utahissa.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava kappale:
Pyhille pitämissään saarnoissa presidentti Young ja muut kirkon johtajat kuvasivat tulevaa sotajoukkoa vihollisiksi. Presidentti Young, joka oli vuosia pyytänyt pyhiä säästämään viljaa, uudisti ohjeensa, jotta heillä olisi syötävää, jos heidän pitäisi paeta sotajoukkoja. Utahin territorion kuvernöörinä hän myös määräsi territorion kansalliskaartin valmistautumaan territorion puolustamiseen.
Joidenkuiden myöhempien aikojen pyhien ja Utahin halki kulkeneen siirtolaisten vankkurikaravaanin jäsenten välillä syntyy konflikti
Näytä karttaa, joka on samankaltainen kuin tässä, tai piirrä kartta taululle. Kehota yhtä oppilasta lukemaan seuraavat kaksi kappaletta:
Eräs Arkansasin osavaltiosta Kaliforniaan matkalla ollut siirtolaisten vankkurikaravaani saapui Utahiin juuri siinä vaiheessa kun myöhempien aikojen pyhät valmistautuivat puolustamaan territoriota lähestyvää Yhdysvaltain armeijaa vastaan. Jotkut vankkurikaravaanin jäsenet turhautuivat, koska heillä oli vaikeuksia ostaa kipeästi kaipaamaansa viljaa pyhiltä, jotka olivat saaneet ohjeen säästää viljansa. Siirtolaiset ajautuivat konfliktiin pyhien kanssa myös siitä syystä, että nämä eivät halunneet vankkurikaravaaniin kuuluvien hevosten ja karjan käyttävän heinä- ja vesivarantoja, joita pyhät tarvitsivat omille eläimilleen.
Jännitteet purkautuivat Cedar Cityssä, joka oli viimeinen utahilainen uudisasutusalue reitillä Kaliforniaan. Yhteenottoja ilmeni joidenkuiden vankkurikaravaanin jäsenten ja myöhempien aikojen pyhien välillä. Jotkut vankkurikaravaaniin kuuluvat uhkasivat liittyä lähestyviin hallituksen joukkoihin pyhiä vastaan. Vaikka vankkurikaravaanin johtaja nuhteli tovereitaan näiden uhkauksien esittämisestä, muutamat Cedar Cityn johtajat ja uudisasukkaat pitivät siirtolaisia vihollisina. Vankkurikaravaani lähti kaupungista jo noin tunnin kuluttua saapumisestaan, mutta muutamat Cedar Cityn uudisasukkaat ja johtajat halusivat lähteä takaa-ajoon ja rangaista miehiä, jotka olivat loukanneet heitä.
Kehota oppilaita miettimään tilanteita, jolloin he ovat kokeneet ristiriitoja jonkun henkilön tai ihmisryhmän kanssa. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen 3. Nefi 12:25. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille Jeesuksen Kristuksen opettama periaate, joka voi opastaa meitä, kun koemme jännitteitä itsemme ja muiden välillä.
-
Mitä ilmaus ”sovi vastustajasi kanssa nopeasti” mielestänne tarkoittaa?
Auta oppilaita ymmärtämään tämä ilmaus pyytämällä yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraavat sanat:
Seitsemänkymmenen koorumin jäsen, vanhin David E. Sorensen on opettanut, että ilmaus ”sovi vastustajasi kanssa nopeasti” tarkoittaa sitä, että ”[selvitämme] erimielisyytemme hyvissä ajoin, jottei hetken kiihko riistäydy fyysiseksi eikä henkiseksi väkivallaksi ja jottemme joutuisi vihamme vangeiksi” (”Anteeksianto korvaa katkeruuden rakkaudella”, Liahona, toukokuu 2003, s. 11).
-
Kuinka tiivistäisitte omin sanoin Vapahtajan opetuksen, joka on kohdassa 3. Nefi 12:25? (Kun oppilaat vastaavat, kirjoita taululle seuraavan kaltainen periaate: Jos ratkaisemme ristiriidan muiden kanssa Herran tavalla, voimme välttää kiistelyn vahingolliset vaikutukset.)
-
Kuinka kohdassa 3. Nefi 12:25 olevan periaatteen noudattaminen olisi saattanut auttaa myöhempien aikojen pyhiä, jotka olivat suuttuneet vankkurikaravaanin jäseniin?
Selitä, että koska nämä pyhät eivät ratkaisseet konfliktia siirtolaisten kanssa Herran tavalla, tilanteesta tuli paljon vakavampi. Isaac Haight, Cedar Cityn pormestari, kansalliskaartin majuri ja vaarnanjohtaja, pyysi kansalliskaartin komentajalta, joka asui läheisellä Parowanin uudisasutusalueella, lupaa kutsua kansalliskaarti koolle kohtaamaan uhkauksia esittäneet vankkurikaravaanin jäsenet. Kansalliskaartin komentaja William Dame neuvoi Isaac Haightia olemaan välittämättä siirtolaisten uhkauksista. Sen sijaan että olisivat noudattaneet tätä neuvoa Isaac Haight ja muut Cedar Cityn johtajat päättivät suostutella joitakin paikallisia intiaaneja hyökkäämään vankkurikaravaanin kimppuun ja varastamaan näiden karjan, koska he halusivat rangaista siirtolaisia. Isaac Haight pyysi John D. Leetä, joka oli paikallinen kirkon jäsen ja kansalliskaartin majuri, johtamaan tätä hyökkäystä, ja nämä kaksi päättivät syyttää teosta intiaaneja.
-
Mitä Cedar Cityn johtajien olisi pitänyt tehdä, kun William Dame neuvoi heitä olemaan käyttämättä kansalliskaartia? Mitä tämän neuvon noudattamatta jättäminen johti heidät tekemään? (Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle seuraava periaate: Jos me emme piittaa neuvosta tehdä sitä, mikä on oikein, niin meistä tulee alttiimpia tekemään huonoja valintoja.)
Tähdennä, että nämä miehet toimivat pappeustehtäviensä vastaisesti. Kehota yhtä oppilasta lukemaan OL 121:36–37. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille Herran varoitus niille pappeudenhaltijoille, jotka toimivat epävanhurskaasti.
-
Minkä varoituksen Herra antaa pappeudenhaltijoille, jotka pyrkivät peittelemään syntejään tai toimimaan väärin?
Lue tai tiivistä seuraavat kappaleet ja pyydä oppilaita kuuntelemaan, kuinka Cedar Cityn johtajat jatkoivat huonojen valintojen tekemistä jätettyään noudattamatta saamaansa neuvoa.
Isaac Haight esitti kirkon, paikkakunnan ja kansalliskaartin paikallisista johtajista koostuvalle neuvostolle suunnitelman hyökätä vankkurikaravaanin kimppuun. Jotkut neuvoston jäsenistä olivat täysin eri mieltä suunnitelmasta ja kysyivät Haightilta, oliko tämä neuvotellut asiasta presidentti Brigham Youngin kanssa. Sanottuaan, ettei ollut, Haight suostui lähettämään viestinviejän, James Haslamin, Salt Lake Cityyn toimittamaan kirjeen, jossa tilanne selitettiin ja kysyttiin, mitä pitäisi tehdä. Koska Salt Lake City sijaitsee noin 400 kilometrin päässä Cedar Citystä, viestinviejältä kuluisi kuitenkin noin viikon verran aikaa, kun hän ratsastaisi Salt Lake Cityyn ja palaisi takaisin Cedar Cityyn mukanaan presidentti Youngin ohjeet.
Vähän ennen kuin Isaac Haight lähetti kirjeen viestinviejän mukana, John D. Lee ja ryhmä intiaaneja hyökkäsivät siirtolaisten leiriin Mountain Meadows -nimisessä paikassa. Lee johti hyökkäystä mutta salasi henkilöllisyytensä, jotta näyttäisi siltä, että osallisina oli ollut vain intiaaneja. Jotkut siirtolaisista saivat surmansa tai haavoittuivat, ja loput taistelivat hyökkääjiään vastaan pakottaen Leen ja intiaanit peräytymään. Siirtolaiset suojautuivat kokoamalla nopeasti vankkurinsa tiiviiseen piiriin kehäksi. Viisi päivää kestäneen piirityksen aikana vankkurikaravaaniin kohdistui vielä kaksi hyökkäystä.
Yhdessä vaiheessa Cedar Cityn kansalliskaartin miehet huomasivat kaksi siirtolaista, jotka olivat vankkurikehän ulkopuolella. Kansalliskaartilaiset ampuivat heitä surmaten toisen. Toinen miehistä pakeni ja vei vankkurileiriin tiedon, että heihin kohdistuneissa hyökkäyksissä oli mukana valkoihoisia. Hyökkäyksiä suunnitelleiden petos tuli näin ilmi. Jos siirtolaisten annettaisiin jatkaa matkaa Kaliforniaan, leviäisi uutinen, että myöhempien aikojen pyhät olivat vastuussa vankkurikaravaaniin kohdistuneesta hyökkäyksestä. Vehkeilijät pelkäsivät, että tämä uutinen aiheuttaisi kielteisiä seurauksia heille itselleen ja heidän väelleen.
-
Mitä päätöksestä olla noudattamatta kansalliskaartin komentajan neuvoa aiheutui?
-
Mitä vaihtoehtoja hyökkäyksistä vastuussa olevilla oli tässä vaiheessa? (He voisivat tunnustaa, mitä he olivat tehneet, ja kärsiä seuraukset, tai he voisivat yrittää salata rikoksensa ja syntinsä. Ks. OL 121:37.)
-
Mitä heidän olisi pitänyt tehdä?
Kehota oppilaita pohtimaan seuraavia kysymyksiä:
-
Mitä sinä teet, kun olet tehnyt jotakin väärää? Tunnustatko sen, mitä olet tehnyt väärin, ja otat vastaan seuraukset, vai yritätkö salata synnin huijaamalla?
Eräät myöhempien aikojen pyhät suunnittelevat ja toteuttavat Mountain Meadowsin verilöylyn
Selitä, että kirkon jäsenet, jotka olivat mukana hyökkäyksissä siirtolaisia vastaan, päättivät yrittää salata syntinsä. Kehota luokan jäseniä kuuntelemaan, mitä tämän päätöksen johdosta seurasi, kun luet seuraavat kappaleet tai teet niistä yhteenvedon:
Yrittäessään estää sellaisen uutisen leviämisen, että myöhempien aikojen pyhät olivat mukana hyökkäyksissä vankkurikaravaania vastaan, Isaac Haight, John D. Lee ja muut kirkon ja kansalliskaartin paikalliset johtajat laativat suunnitelman surmata kaikki jäljellä olevat siirtolaiset pieniä lapsia lukuun ottamatta. Tämän suunnitelman mukaisesti John D. Lee meni siirtolaisten luo ja sanoi, että kansalliskaarti suojelisi heitä tulevilta hyökkäyksiltä ohjaamalla heidät turvallisesti takaisin Cedar Cityyn. Kun siirtolaiset kävelivät kohti Cedar Cityä, kansalliskaartilaiset kääntyivät ja avasivat tulen heitä kohti. Jotkut intiaanit kiiruhtivat piilopaikoistaan mukaan hyökkäykseen. Niistä noin 140 siirtolaisesta, jotka kuuluivat vankkurikaravaaniin, säästettiin vain 17 pientä lasta.
Kaksi päivää verilöylyn jälkeen James Haslam saapui Cedar Cityyn mukanaan presidentti Youngin vastaussanoma, jossa paikallisia johtohenkilöitä neuvottiin päästämään vankkurikaravaani jatkamaan rauhassa matkaansa. ”Kun Haight luki Youngin sanat, hän itki nyyhkyttäen kuin lapsi ja kykeni lausumaan vain sanat: ’Liian myöhäistä, liian myöhäistä’” (Richard E. Turley jr., ”The Mountain Meadows Massacre”, Ensign, syyskuu 2007, s. 20).
Selitä, että eräiden myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien johtajien ja uudisasukkaiden valinnat Utahin territorion eteläosissa johtivat traagiseen Mountain Meadowsin verilöylyyn. Sitä vastoin kirkon ja territorion johtajat Salt Lake Cityssä ratkaisivat konfliktin Yhdysvaltain hallituksen kanssa rauhanneuvotteluilla vuonna 1858. Tässä konfliktissa – jota myöhemmin kutsuttiin Utahin sodaksi – Yhdysvaltain joukot ja Utahin kansalliskaarti olivat hyökkäysasemissa mutta eivät koskaan taistelleet keskenään.
-
Millaisen yhteenvedon esittäisitte niistä valinnoista, jotka johtivat Mountain Meadowsin verilöylyyn?
-
Mitä periaatteita me voimme oppia tästä murhenäytelmästä? (Oppilaat voivat tuoda esiin monia eri periaatteita, mutta heidän vastauksiinsa saattaa sisältyä seuraavaa: Se, että päätämme salata syntimme, voi johtaa meidät tekemään lisää syntejä. Se, että päätämme salata syntimme, voi aiheuttaa murhetta ja kärsimystä.)
Selitä, että Mountain Meadowsin verilöyly johti noin 120 uhrin kuolemaan ja aiheutti lisäksi suurta kärsimystä uhrien eloon jääneille lapsille ja muille omaisille. Paiute-intiaanitkin kärsivät siitä, että heitä epäoikeudenmukaisesti syytettiin tästä rikoksesta. Lisäksi ne, ”jotka toteuttivat joukkomurhan, kärsivät koko lopun elämänsä kauheasta syyllisyydestä ja toistuvista painajaisista sen vuoksi, mitä olivat tehneet ja nähneet” (”The Mountain Meadows Massacre”, s. 20).
Vakuuta oppilaille, että jos he ovat lähteneet erheiden ja synnin polulle, he voivat estää tulevan murheen ja katumuksen kääntymällä Herran puoleen ja tekemällä parannuksen synneistään.
Selitä, että koska joukko paikallisia myöhempien aikojen pyhiä oli vastuussa Mountain Meadowsin verilöylyn suunnittelusta ja toteutuksesta, jotkut ihmiset ovat antaneet tämän tapauksen vaikuttaa kielteisesti käsitykseensä koko kirkosta.
-
Miksi on tärkeää ymmärtää, etteivät joidenkuiden kirkon jäsenten väärät teot ratkaise sitä, onko evankeliumi totta?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Henry B. Eyringin seuraava lausunto:
”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, jota me saarnaamme, on täysin miesten, naisten ja lasten kylmäveristä surmaamista vastaan. Sehän kannattaa rauhaa ja anteeksiantoa. Se, mitä kirkkomme jäsenet ovat tehneet [Mountain Meadowsissa] kauan sitten, edustaa kauhistuttavaa poikkeamista kristillisistä opetuksista ja käytöksestä, mikä ei ole puolusteltavissa.” (”Mountain Meadowsin verilöyly”, mormonienuutishuone.fi/artikkelit/mountain-meadowsin-verilöyly.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Hel. 5:12. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, miten me voimme vahvistaa todistustamme ja säilyttää sen niin että vaikeina aikoina – kuten silloin kun saamme tietää tapauksista, joissa kirkon jäsenet eivät ole eläneet Jeesuksen Kristuksen opetusten mukaan – uskomme ei horju.
-
Mitä me voimme kohdan Hel. 5:12 mukaan tehdä vahvistaaksemme todistustamme ja säilyttääksemme sen? (Kun oppilaat ovat vastanneet, voisit kirjoittaa taululle seuraavan periaatteen: Me voimme saada lujan todistuksen rakentamalla uskomme Jeesuksen Kristuksen perustukselle.)
Havainnollista tätä periaatetta pyytämällä yhtä oppilasta lukemaan seuraava kappale:
”James Sanders on – – yhden joukkomurhasta säästyneen lapsen neljännen polven jälkeläinen [ja myös kirkon jäsen]. – – Veli Sanders – – sanoi, että kun hän sai tietää, että yksi hänen esivanhemmistaan oli saanut surmansa verilöylyssä, se ’ei vaikuttanut uskooni, koska uskoni perustuu Jeesukseen Kristukseen eikä kehenkään henkilöön kirkossa’.” (”The Mountain Meadows Massacre”, s. 21.)
-
Kuinka meidän uskomme Jeesukseen Kristukseen voi vahvistaa meitä, kun saamme tietää tapauksista, joissa kirkon jäsenet eivät ole eläneet Vapahtajan opetusten mukaan?
-
Mitä sellaista te teette, mikä auttaa teitä rakentamaan uskonne Jeesuksen Kristuksen perustukselle?
Todista siitä, miten tärkeää on elää Vapahtajan opetusten mukaan ja perustaa uskomme Häneen ja Hänen evankeliumiinsa. Kehota oppilaita pohtimaan, kuinka he voisivat rakentaa uskoaan paremmin Jeesuksen Kristuksen perustukselle, ja asettamaan tavoitteen tehdä niin.
Kommentteja ja taustatietoja
Vastuu Mountain Meadowsin verilöylystä
Presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on sanonut seuraavaa siitä, kenen on vastuu Mountain Meadowsin verilöylystä:
”Vastuu verilöylystä on Mountain Meadowsin lähiseutujen paikallisilla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon johtajilla, joilla oli myös asema kaupungissa ja kansalliskaartissa, sekä niillä kirkon jäsenillä, jotka toimivat heidän ohjeidensa mukaan. – –
Epäilemättä jumalallinen oikeus langettaa asianmukaisen rangaistuksen niille, jotka ovat vastuussa verilöylystä.” (”150th Anniversary of Mountain Meadows Massacre”, 11. syyskuuta 2007, mormonnewsroom.org/article/150th-anniversary-of-mountain-meadows-massacre.)
Richard E. Turley jr., kirkon apulaishistorioitsija ja aikakirjanpitäjä, on selittänyt, kuinka kirkon ylimmät johtajat saivat viimein tietää verilöylystä. Hän on myös esittänyt yhteenvedon seurauksista, joita osalle rikoksentekijöistä aiheutui:
”Vaikka Brigham Young ja muut kirkon johtajat Salt Lake Cityssä kuulivat joukkomurhasta pian sen tapahduttua, he saivat tietoa uudisasukkaiden osallisuuden laajuudesta ja rikoksen kauheista yksityiskohdista vasta vähitellen. Vuonna 1859 he vapauttivat tehtävistään vaarnanjohtaja Isaac Haightin ja muut Cedar Cityn huomattavat kirkon johtajat, joilla oli ollut osuutta joukkomurhaan. Vuonna 1870 he erottivat kirkosta Isaac Haightin ja John D. Leen.
Vuonna 1874 territorion suuri valamiehistö asetti yhdeksän miestä syytteeseen heidän osuudestaan joukkomurhaan. Useimmat heistä pidätettiin lopulta, vaikka ainoastaan Lee joutui rikoksesta oikeuteen, tuomittiin ja teloitettiin. Eräs toinen syytteeseen asetettu mies luovutti osavaltiolle todisteita [todistaen vapaaehtoisesti ja muita vastaajia vastaan], ja muut pakenivat monet vuodet lain kouraa. Muut kansalliskaartilaiset, jotka olivat toteuttamassa joukkomurhaa, kärsivät koko lopun elämänsä kauheasta syyllisyydestä ja toistuvista painajaisista sen vuoksi, mitä olivat tehneet ja nähneet.” (Richard E. Turley jr., ”The Mountain Meadows Massacre”, Ensign, syyskuu 2007, s. 20.)
Mountain Meadowsin verilöylyn tapahtumia koskeva aikajärjestys
Torstai, 3. syyskuuta 1857: Noin 140 henkilön vankkurikaravaani, jonka jäsenistä useimmat ovat Arkansasista, kulkee Cedar Cityn läpi Utahissa. Jotkut vankkurikaravaanin jäsenet ajautuvat konfliktiin muutamien paikallisten myöhempien aikojen pyhien kanssa. Kun jotkut vankkurikaravaanin jäsenet vastustavat pidätystä, paikalliset kirkon ja paikkakunnan johtajat Cedar Cityssä pyytävät William Damelta, joka on läheisessä Parowanissa asuva kansalliskaartin alueellinen komentaja, lupaa kutsua kansalliskaarti koolle kohtaamaan siirtolaiset.
Perjantai, 4. syyskuuta 1857: William Dame lähettää vastausviestin neuvoen Cedar Cityn johtajia olemaan ryhtymättä toimiin siirtolaisia vastaan. Isaac C. Haight ja muut Cedar Cityn johtajat laativat suunnitelman suostutellakseen paikalliset intiaanit hyökkäämään vankkurikaravaanin kimppuun. Haight pestaa John D. Leen läheisestä Fort Harmonyn linnakkeesta johtamaan hyökkäystä.
Sunnuntai, 6. syyskuuta 1857: Isaac C. Haight johtaa neuvoston kokousta Cedar Cityssä ja kertoo muille paikallisille johtajille suunnitelmasta hyökätä siirtolaisten kimppuun. Jotkut johtajat vastustavat tätä suunnitelmaa ja taivuttavat Haightin lähettämään viestinviejän, James Haslamin, pyytämään presidentti Brigham Youngilta neuvoa tähän asiaan.
Maanantai, 7. syyskuuta 1857: John D. Lee ja intiaanit hyökkäävät siirtolaisten vankkurikaravaania vastaan Mountain Meadowsissa. James Haslam, mukanaan kirje, jossa pyydetään neuvoa presidentti Brigham Youngilta, lähtee Cedar Citystä kohti Salt Lake Cityä. Kaksi Cedar Cityn kansalliskaartilaista hyökkää kahden siirtolaisen kimppuun, jotka ovat vankkurikehän ulkopuolella. Toinen siirtolaisista jää henkiin ja palaa vankkurikehään vieden uutisen, että paikalliset uudisasukkaat ovat hyökkäämässä siirtolaisten kimppuun.
Tiistai, 8. syyskuuta 1857: Muutamat myöhempien aikojen pyhät ja intiaanit osallistuvat kahteen uuteen hyökkäykseen vankkurikaravaania vastaan. Siirtolaiset puolustavat asemaansa menestyksekkäästi, mutta Cedar Cityn asukkaat surmaavat vielä kaksi miestä, jotka yrittävät paeta hakemaan apua.
Keskiviikko, 9. syyskuuta 1857: Isaac C. Haight matkustaa Cedar Citystä Parowaniin tapaamaan William Damea. Parowanin neuvosto päättää, että siirtolaisryhmän tulee sallia jatkaa matkaansa rauhassa, mutta Haight käy Damen kanssa yksityisiä keskusteluja ja saa luvan kutsua kansalliskaartin koolle hyökkäämään piiritettyjä siirtolaisia vastaan.
Torstai, 10. syyskuuta 1857: Isaac C. Haight palaa Cedar Cityyn ja neuvottelee paikallisten johtajien kanssa. He lähettävät määräyksen surmata kaikki siirtolaiset pieniä lapsia lukuun ottamatta. James Haslam pääsee perille Salt Lake Cityyn, välittää Haightin viestin ja aloittaa paluumatkan Cedar Cityyn mukanaan presidentti Youngin vastaus.
Perjantai, 11. syyskuuta 1857: Paikalliset kansalliskaartilaiset houkuttelevat jäljellä olevat siirtolaiset pois leiristään. Kansalliskaartilaiset ja intiaanit hyökkäävät siirtolaisten kimppuun ja surmaavat heidät lukuun ottamatta 17:ää pientä lasta.
Sunnuntai, 13. syyskuuta 1857: James Haslam palaa Salt Lake Citystä mukanaan Brigham Youngin kirjalliset ohjeet antaa siirtolaisten jatkaa matkaansa rauhassa.
1859: Liittovaltion viranomaiset hakevat eloon jääneet lapset ja palauttavat heidät Arkansasiin sukulaisten luo asumaan.
1870: Presidentti Brigham Young saa tietää lisää yksityiskohtia verilöylystä ja erottaa Isaac C. Haightin ja John D. Leen kirkosta.
1874: Territorion korkein oikeus asettaa yhdeksän miestä syytteeseen heidän osuudestaan verilöylyyn.
1875: John D. Lee on ainoa rikoksentekijä, joka joutuu oikeuteen, mutta valamiehistö ei kykene pääsemään yksimielisyyteen.
1876: John D. Lee joutuu uudelleen oikeuteen ja hänet tuomitaan murhasta johtuen hänen osallisuudestaan verilöylyyn.
Perjantai, 23. maaliskuuta 1877: Teloituskomennuskunta teloittaa John D. Leen Mountain Meadowsissa.
Utahin sota
Vuoden 1857 puolivälissä myöhempien aikojen pyhien johtajat kuulivat huhuja, että liittovaltion hallitus saattaisi asettaa Brigham Youngin tilalle Utahin territorioon uuden kuvernöörin, joka saisi tuekseen runsaasti liittovaltion sotilaita. Näille huhuille saatiin 24. heinäkuuta vahvistus myöhempien aikojen pyhiin kuuluneilta miehiltä, jotka olivat tulleet Salt Lake Cityyn idästä (ks. Ronald W. Walker, Richard E. Turley jr. ja Glen M. Leonard, Massacre at Mountain Meadows: An American Tragedy, 2008, s. 30). Abraham Smoot, Judson Stoddard ja Orrin Porter Rockwell saapuivat Salt Lake Cityyn 23. heinäkuuta mukanaan tieto lähestyvästä armeijasta. Seuraavana päivänä he veivät uutisen Big Cottonwood -kanjoniin, jossa Brigham Young ja monet pyhät olivat viettämässä pioneerien Suolajärven laaksoon saapumisen kymmenvuotisjuhlaa (ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 393–394).
Presidentti Brigham Young ja muut kirkon johtajat uskoivat, että lähestyvillä liittovaltion joukoilla oli vihamielisiä aikeita myöhempien aikojen pyhiä kohtaan. Elokuun alussa vuonna 1857 kirkon johtajat ilmoittivat suunnitelmista estää joukkoja pääsemästä Utahin territorioon tai viivyttää niiden saapumista. Syyskuun 15. päivänä 1857 Brigham Young julisti territorioon sotatilan. Hän myös ”määräsi Nauvoon legioonan valmistautumaan hyökkäyksen varalle. Puolustusvalmistelut kiihtyivät lähes jokaisessa utahilaisessa yhteisössä. Brigham Young antoi kylien piispoille myös käskyn valmistautua polttamaan kaiken, jos taistelut todellakin puhkeaisivat.” (Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 395.)
Nauvoon legioonan [Utahin territorion kansalliskaartin omaksuma nimi] jäseniä lähetettiin häiritsemään liittovaltion joukkoja niiden marssiessa kohti territoriota. ”[Legioonan miehet] polttivat yhteensä 74 vankkurit, joissa oli riittävästi tarvikkeita armeijan varustamiseksi kolmen kuukauden ajaksi. Lisäksi he ottivat kiinni 1 400 päätä 2 000 eläimen laumasta, joka seurasi retkikunnan mukana.” (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 398.) Tämä hidasti joukkojen marssia ja esti niiden pääsyn Suolajärven laaksoon kevääseen 1858 saakka.
Maaliskuussa 1858 presidentti Young neuvoi pyhiä evakuoimaan kaikki Pohjois-Utahissa olevat uudisasutukset. Joukko pyhiä ”kätki kaiken kiven, joka oli louhittu Suolajärven temppeliä varten, ja peitti ja tasoitti temppelin perustukset, niin että tontti muistutti kynnettyä peltoa ja saisi jäädä rauhaan” (Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 401). Asuintaloja ja rakennuksia Salt Lake Cityssä täytettiin oljilla niin että ne voitaisiin polttaa mieluummin kuin jättää armeijan miehitettäviksi. Yli 30 000 pyhää lähti kohti Provoa ja muita Keski- ja Etelä-Utahissa olevia kaupunkeja, joissa muut kirkon jäsenet auttoivat heidän majoittamisessaan ja huolenpidossaan.
Kirkon ja territorion johtajat Salt Lake Cityssä ratkaisivat konfliktin Yhdysvaltain hallituksen kanssa rauhanneuvotteluilla. Huhtikuussa 1858 kirkon johtajat toivottivat tervetulleeksi Salt Lake Cityyn territorion uuden kuvernöörin Alfred Cummingin. Brigham Young luovutti territorion asiakirjat ja sinetin uudelle kuvernöörille ja loi häneen sydämelliset suhteet. Kesäkuun alkupuolella presidentti James Buchananin lähettämät sanansaattajat saapuivat Salt Lake Cityyn tuoden tarjouksen myöhempien aikojen pyhien armahduksesta. Kirkon johtajat hyväksyivät tämän tarjouksen, joka vapautti Nauvoon legioonan sen tihutöistä armeijan varustekuljetuksia vastaan. Kesäkuun 26. päivänä armeija marssi hiljaiseen ja pääosin autioon territorion pääkaupunkiin. Koska joukot eivät häirinneet pyhien omaisuutta, kaupunkiin jääneet pyhät eivät toteuttaneet uhkaustaan polttaa rakennukset. Viivyttyään kaupungissa muutaman päivän armeija lähti ja perusti uuden linnakkeen noin 80 kilometrin päähän Salt Lake Citystä lounaaseen ja antoi sille nimeksi Camp Floyd. Heinäkuun 1. päivänä 1858 Brigham Young käski pyhiä palaamaan Pohjois-Utahissa oleviin koteihinsa. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 401–402.)
Mitä tapahtui niille siirtolaisten lapsille, jotka jäivät henkiin verilöylystä?
Muutamat myöhempien aikojen pyhät ottivat verilöylystä säästyneet siirtolaislapset luokseen ja huolehtivat heistä. Vuonna 1859 liittovaltion edustajat ottivat nämä lapset huostaan ja palauttivat heidät sukulaisten luo Arkansasiin.
Myrkyttivätkö siirtolaisten vankkurikaravaanin jäsenet intiaaneja?
Richard E. Turley jr., kirkon apulaishistorioitsija ja aikakirjanpitäjä, on selittänyt:
”Joissakin perinteisissä utahilaisissa historiikeissa, joissa kerrotaan Mountain Meadowsin tapahtumista, hyväksytään väite, että myös myrkyttäminen pahensi konfliktia – että arkansasilaiset siirtolaiset myrkyttivät tahallaan erään lähteen ja härän raadon lähellä keskiutahilaista Fillmoren kaupunkia aiheuttaen sairautta ja kuolemaa paikallisten intiaanien keskuudessa. Tämän kertomuksen mukaan intiaanit raivostuivat ja seurasivat siirtolaisia Mountain Meadowsiin, jossa he joko itse syyllistyivät julmuuksiin tai pakottivat pelokkaat myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat uudisasukkaat mukaansa hyökkäykseen. Historiantutkimus osoittaa, etteivät nämä kertomukset pidä paikkaansa.
Vaikka onkin totta, että osa siirtolaisten karjasta kuoli matkan varrella, myös lähellä Fillmorea, kuolemantapaukset näyttävät aiheutuneen sairaudesta, joka vaivasi karjalaumoja 1850-luvun maareiteillä. Tauti tarttui sairastuneista eläimistä ihmisiin haavojen tai rakkojen välityksellä tai saastunutta lihaa syömällä. Vailla tätä nykyajan tietoa ihmiset olettivat ongelman johtuneen myrkyttämisestä.” (”The Mountain Meadows Massacre”, Ensign, syyskuu 2007, s. 16.)
Kirkon jäsenten valitettavat teot
Ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Dieter F. Uchtdorfin seuraava lausunto voi auttaa meitä tietämään, kuinka toimia, jos saamme joskus kuulla kirkon johtajien rikkomuksista:
”Ollaksemme täysin rehellisiä, on ollut hetkiä, jolloin kirkon jäsenet tai johtajat ovat yksinkertaisesti tehneet erehdyksiä. On saatettu sanoa tai tehdä sellaista, mikä ei ole sopusoinnussa arvojemme, periaatteidemme tai oppimme kanssa.
Kirkko olisi nähdäkseni täydellinen vain, jos sitä johtaisivat täydelliset olennot. Jumala on täydellinen, ja Hänen oppinsa on puhdas. Mutta Hän toimii meidän, epätäydellisten lastensa, kautta, ja epätäydelliset ihmiset erehtyvät. – –
Näin on ollut aina ja tulee olemaan siihen täydelliseen päivään asti, jolloin Kristus itse hallitsee henkilökohtaisesti maan päällä.
On valitettavaa, että jotkut ovat kompastuneet ihmisten tekemiin erehdyksiin. Mutta tästä huolimatta palautetun evankeliumin iankaikkinen totuus, joka on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, on säilynyt tahriintumatta, heikentymättä tai tuhoutumatta.” (”Tulkaa, liittykää joukkoomme”, Liahona, marraskuu 2013, s. 22–23.)
Mountain Meadowsin verilöyly
Lisää tietoa Mountain Meadowsin verilöylystä on sivustolla mormonienuutishuone.fi. Mene kohtaan Aiheita ja tietoa ja etsi ”Mountain Meadowsin verilöyly”.