Oppiaihe 25

Oppi ja liitot 19:23–41

Johdanto

Martin Harris allekirjoitti maatilansa kiinnityssopimuksen elokuussa 1829 taatakseen, että E. B. Grandin saa maksun Mormonin kirjan painamisesta. Luvussa OL 19 olevassa ilmoituksessa Herra kehottaa Martinia antamaan auliisti omaisuudestaan Mormonin kirjan painatukseen (ks. OL 19:26). Martin myi lopulta maatilastaan 61 hehtaaria painatuskustannusten kattamiseksi.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 19:23–24

Vapahtaja todistaa, että Hän tekee Isän tahdon

Kirjoita ennen oppituntia taululle seuraava kysymys: Milloin sinun on täytynyt tehdä jotakin, minkä tiesit olevan oikein, mutta minkä lopputuloksesta olit epävarma tai hermoilit siitä?

Aloita oppitunti pyytämällä oppilaita vastaamaan tähän kysymykseen. (Muistuta oppilaille, että jotkin kokemukset ovat liian pyhiä tai henkilökohtaisia kerrottaviksi.)

Kun oppilailla on ollut riittävästi aikaa vastata, esitä heille seuraavat kysymykset:

• Jos joutuisitte tekemään jotakin, mikä on oikein, mutta olisitte epävarmoja lopputuloksesta, mikä auttaisi teitä silti saamaan uskoa toimia, vaikka se olisikin vaikeaa?

• Muuttuisiko suhtautumistapanne sen mukaan, kuka teitä olisi pyytänyt tekemään sen vaikean asian? Miksi tai miksi ei?

Muistuta oppilaita luvun OL 19 historiallisesta taustasta lukemalla ääneen tämän oppiaiheen johdanto. Pyydä sitten oppilaita lukemaan itsekseen luvun OL 19 johdanto ja kohta OL 19:26 ja panemaan merkille, kuka käski Martin Harrisia kiinnittämään maatilansa.

• Jos te olisitte Martinin asemassa, kuinka tieto siitä, että tämä käsky tulee Jumalalta, auttaisi teitä?

Selitä, että päätös antaa omaisuuttaan Mormonin kirjan painatuksen rahoittamiseen oli vaikea Martin Harrisille (ks. Documents, Volume 1: July 1828–June 1831, Documents-sarjan osa 1 kokoelmassa The Joseph Smith Papers, 2013, s. 86 ja 88). Herra vastasi Martinin huoleen ilmoittamalla asioita, joita Martinin piti tehdä, ja asioita, joita hänen piti tietää.Piirrä taululle kaksi saraketta ja anna niille otsikoiksi Tehdä ja Tietää. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 19:23–24. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra halusi Martinin tekevän ja tietävän. Kun oppilaat keskustelevat siitä, mitä he löytävät, kirjoita heidän vastauksensa taululle asianomaiseen sarakkeeseen. Luettelojen pitäisi näyttää tämäntapaisilta:

Tehdä	Tietää
Ottaa vastaan oppia Jeesukselta Kristukselta Kuunnella Jeesuksen Kristuksen sanoja Vaeltaa Hengen sävyisyydessä	Tämä ilmoitus tuli Jeesukselta Kristukselta Jeesus Kristus oli kuuliainen taivaallisen Isän tahdolle

Tuo esiin ”Tehdä”-sarakkeesta sanat ottaa vastaan, kuunnella ja vaeltaa.

• Kuinka me voimme ottaa vastaan oppia Kristukselta, kuunnella Hänen sanojaan ja vaeltaa Hänen Henkensä sävyisyydessä? (Sinun pitää ehkä selittää, että sävyisyys tarkoittaa alistuvaisuutta.)

• Miten arvelette näiden asioiden tekemisen saattaneen auttaa Martinia tekemään vaikean päätöksen kiinnittää omaisuuttaan Mormonin kirjan painatuksen rahoittamiseksi?

Kehota oppilaita lukemaan uudelleen itsekseen OL 19:23 ja panemaan merkille, mitä Herra lupaa Martin Harrisille.

• Minkä sellaisen totuuden Herra opettaa Martin Harrisille, jota mekin voimme noudattaa omassa elämässämme? (Kun oppilaat mainitsevat seuraavan periaatteen, kirjoita se taululle: Jos otamme vastaan oppia Kristukselta, kuuntelemme Hänen sanojaan ja vaellamme Hänen Henkensä sävyisyydessä, niin meillä on oleva rauha.)

Kehota oppilaita pohtimaan, ovatko he tai joku heidän tuntemansa henkilö saaneet voimaa tehdä vaikeita päätöksiä, koska Henki on antanut heille rauhan tunteen. Kehota muutamaa oppilasta kertomaan kokemuksistaan luokalle.

• Kuinka rauhan tunteminen saattaisi auttaa teitä tekemään oikeita valintoja silloinkin kun olette huolissanne tai hermostuneita lopputuloksesta? (Ennen kuin oppilaat vastaavat tähän kysymykseen, voit selittää, että ”pyhissä kirjoituksissa rauha voi tarkoittaa joko sovinnon tilaa vailla selkkauksia ja kuohuntaa tai sisäistä tyyneyttä ja levollisuutta, joka syntyy Hengestä, jonka Jumala antaa uskollisille pyhilleen” (PKO, ”Rauha”, scriptures.lds.org/fi).

Oppi ja liitot 19:25–35

Herra käskee Martin Harrisia myymään omaisuuttaan Mormonin kirjan painattamiseksi

Kerro oppilaille, että Herra antoi Martinille muitakin käskyjä ja neuvoja. Järjestä oppilaat pareiksi. Pyydä kutakin paria tutkimaan kohtaa OL 19:25–35 ja panemaan merkille Martinille annettuja käskyjä ja neuvoja. (Voit ehdottaa, että he etsivät käskyjä ja kieltoja ja voisivat merkitä ne, jos haluavat.)

• Mitä käskyjä ja neuvoja Herra antoi Martin Harrisille?

Tuo esiin, että Herra välitti Martin Harrisista ja antoi tälle erityisiä käskyjä tämän omiin olosuhteisiin. Meillä ei ole riittävästi tietoa ymmärtääksemme, miksi Herra antoi Martin Harrisille tiettyjä käskyjä. Herra teki kuitenkin selväksi, mitä tapahtuisi, jos Martin ei välittäisi näistä käskyistä.

• Mitä Herra sanoi kohdan OL 19:33 mukaan tapahtuvan, jos Martin halveksisi Jumalan käskyjä? (Selitä, että tässä yhteydessä sana halveksia tarkoittaa sitä, ettei välitä jostakin, koska pitää sitä merkityksettömänä tai vähäarvoisena.)

Kehota oppilaita pohtimaan joitakin käskyjä, joita he ovat saaneet Herralta. Kannusta heitä ottamaan mukaan ne käskyt ja neuvot, joita he ovat saaneet itselleen pappeuden siunauksissa ja pappeusjohtajien välityksellä.

• Kuinka saamamme käskyt ja neuvot ovat todiste siitä, että Herra tuntee meidät ja rakastaa meitä?

Kehota oppilaita pohtimaan tilannetta, jolloin he ovat kokeneet kurjuutta, koska eivät ole välittäneet Jumalan käskyistä, tai jollekulle heidän tuntemalleen henkilölle on käynyt niin.

Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Russell M. Nelsonin seuraavat neuvot:

”[Te kohtaatte] ihmisiä, jotka valikoivat ne käskyt, jotka he aikovat pitää, ja jättävät huomiotta muut, joita vastaan päättävät rikkoa. Nimitän tätä valikoivaksi suhtautumistavaksi kuuliaisuuteen. Tällainen valikoiva tapa ei toimi. Se johtaa kurjuuteen. Valmistautuakseen kohtaamaan Jumalan ihminen pitää kaikki Hänen käskynsä.” (”Kohdatkaa tulevaisuus uskossa”, Liahona, toukokuu 2011, s. 35.)

• Kuinka vanhin Nelsonin kuvailema valikoiva suhtautumistapa kuuliaisuuteen saattaisi olla todiste siitä, että henkilö halveksii Herran käskyjä?

Vakuuta oppilaille, että aivan kuten Herra tunsi Martin Harrisin, Hän tuntee meidät jokaisen. Ja aivan kuten Herra antoi Martinille käskyjä ja neuvoja auttaakseen Martinia, Hän antaa käskyjä ja neuvoja auttaakseen meitä. Pyydä oppilaita miettimään, onko heillä taipumus halveksia joitakin Herran heille antamia käskyjä tai olla välittämättä niistä ja onko olemassa jokin tietty käsky, jota he voisivat noudattaa omistautuneemmin.

Oppi ja liitot 19:36–41

Herra antaa Martin Harrisille tämän palvelutyötä koskevia neuvoja

Selitä, että aivan kuten Martin Harrisin, meidän kaikkien on päätettävä, alistammeko me oman tahtomme Isän tahtoon vai emme, silloinkin kun se, mitä Hän pyytää, on vaikeaa. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ensimmäinen osa presidentti Thomas S. Monsonin esittämästä seuraavasta kertomuksesta:

”[Jose Garcia] on syntynyt köyhyydessä, mutta häntä on ravittu uskolla, ja hän valmistautui lähetystyökutsua varten. Olin paikalla sinä päivänä, kun hänen suosituksensa saapui. Siinä sanottiin: ’Veli Garcian palvelus tulee olemaan suuri uhraus hänen perheelleen, sillä hän huolehtii suurelta osin perheen toimeentulosta. Hän omistaa ainoastaan kallisarvoisen postimerkkikokoelman, jonka hän tarpeen tullen on valmis myymään lähetystyönsä kustantamiseksi.’

Presidentti [Spencer W.] Kimball kuunteli tarkkaavaisena, kun tätä lausuntoa luettiin hänelle, ja sen jälkeen hän sanoi: ’Pyytäkää häntä myymään postimerkkikokoelmansa. Sellainen uhraus on koituva siunaukseksi hänelle.’” (Ks. ”Henkilökuvia uskosta”, Valkeus, huhtikuu 1979, s. 111.)

• Kuinka vaikeat päätökset kuten Josen päätös saattaisivat olla helpompia, jos olemme jo kokeneet rauhaa, joka seuraa kuuliaisuudesta Herran käskyille?

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 19:36–41 ja panemaan merkille periaatteita, jotka ovat saattaneet osaltaan kannustaa Martin Harrisia olemaan kuuliainen Herran käskyille. Pyydä heitä kertomaan, mitä he löytävät. Auta oppilaita huomaamaan kohdasta OL 19:38 seuraava periaate: Jos teemme Herran tahdon, Hän antaa meille siunauksia, jotka ovat arvokkaampia kuin maan aarteet. Voit ehdottaa, että oppilaat kirjoittavat tämän totuuden kohdan OL 19:38 marginaaliin.

• Kuinka tämä periaate liittyy muihin totuuksiin, jotka olette oppineet tässä oppiaiheessa?

Lue presidentti Monsonin kertomuksen loppu ja pyydä oppilaita kuuntelemaan, kuinka Josea siunattiin siitä, että hän myi postimerkkikokoelmansa:

”Sitten tämä rakastava profeetta sanoi pilke silmäkulmassaan ja hymyillen: ’Saamme kirkon keskustoimistoon joka kuukausi tuhansia kirjeitä kaikkialta maailmasta. Pitäkää huoli siitä, että säästämme postimerkit ja annamme ne Joselle hänen lähetystyönsä päätyttyä. Hän tulee saamaan ilmaiseksi hienoimman postimerkkikokoelman, mitä kenelläkään nuorukaisella Meksikossa on.’” (Ks. ”Henkilökuvia uskosta”, s. 111.)

Martin Harris noudatti käskyä antaa omaisuudestaan Mormonin kirjan painatuksen rahoittamiseksi kiinnittämällä ja lopulta myymällä maatilastaan 61 hehtaaria. Martinin valinnan ansiosta miljoonien ihmisten elämää on siunattu ja siunataan edelleen.

Voisit päättää tämän oppiaiheen kehottamalla oppilaita pohtimaan, mitä he voivat tehdä alistaakseen tahtonsa paremmin Isän tahtoon.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 19. Martin Harris rahoitti Mormonin kirjan ensimmäisen painoksen

Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on tähdentänyt Martin Harrisin keskeistä panosta evankeliumin palautuksessa:

”Koska tunnen erityistä kiinnostusta Martin Harrisia kohtaan, minua on murehduttanut se, kuinka useimmat kirkon jäsenet hänet muistavat. Hän ansaitsee parempaa kuin sen, että hänet muistetaan yksinomaan miehenä, joka sai epävanhurskaasti haltuunsa ja sitten kadotti Mormonin kirjan alkuperäiset käsikirjoitussivut. – –

Yksi Martin Harrisin suurimmista avustuksista kirkolle, mistä häntä pitäisi aina kunnioittaa, oli Mormonin kirjan julkaisun rahoittaminen. Elokuussa 1829 hän kiinnitti kotinsa ja maatilansa vakuudeksi Egbert B. Grandinille painatussopimuksessa mainituista kustannuksista. Seitsemän kuukautta myöhemmin valmistui Mormonin kirjan 5 000 kappaleen ensimmäinen painos. Myöhemmin kun kiinnelaina erääntyi, myytiin Martin Harrisin koti ja osa maatilasta 3 000 dollarilla. Tällä tavoin Martin oli kuuliainen Herralta saadulle ilmoitukselle:

’Minä kiellän sinua himoitsemasta omaa omaisuuttasi, vaan käsken sinun antaa sitä auliisti Mormonin kirjan painatukseen – –.

Maksa velka, johon olet joutunut tekemällä sopimuksen kirjanpainajan kanssa. Vapauta itsesi orjuudesta.’ (OL 19:26, 35.)” (Ks. ”Martin Harris – todistaja”, Liahona, heinäkuu 1999, s. 42–43.)

Oppi ja liitot 19. Martin Harris täytti tehtävänsä palautuksessa ”suurin henkilökohtaisin kustannuksin”

”Yksikään Palmyran varhaisista asukkaista Smithin perhettä lukuun ottamatta ei ’kokenut niin paljon torjuntaa’ ja kestänyt ’niin monia tylyjä huomautuksia’ lähinaapureiltaan kuin Martin. Muistettakoon, ettei kukaan toinen varhainen palautukseen uskova antanut enemmän taloudellista tukea Mormonin kirjan esiintulolle kuin Martin. Ilman hänen halukkuuttaan vastata julkaisijan taloudellisista vaatimuksista Mormonin kirjan painattaminen olisi viivästynyt ellei jopa lykkääntynyt epämääräiseksi ajaksi. – – Martin Harrisin taloudellinen tuki, joka unohdetaan liian usein historian pyörteissä ja tämän miehen henkilökohtaisissa kamppailuissa, oli erittäin merkittävä. Martinia innoitettiin auttamaan Jumalan profeettaa palautuksen ensimmäisen julkaisun turvaamiseksi, ja hän täytti tuon tärkeän tehtävän suurin henkilökohtaisin kustannuksin.” (Susan Easton Black ja Larry C. Porter, ”For the Sum of Three Thousand Dollars”, Journal of Book of Mormon Studies, osa 14, nro 2, 2005, s. 11.)

Oppi ja liitot 19:33. Älä halveksi Jumalan käskyjä

Presidentti Harold B. Lee on opettanut:

”Kirkon turvallisuus riippuu siitä, että jäsenet pitävät käskyt. – – Kun he pitävät käskyt, siunauksia seuraa.” (Lainattuna artikkelissa Stephen W. Gibson, ”Presidency Meets the Press”, Church News, 15. heinäkuuta 1972, s. 3.)

Vanhin Bruce A. Carlson seitsemänkymmenen koorumista on selittänyt:

”Kun päätämme olla noudattamatta jotakin käskyä, se johtuu tavallisesti siitä, että 1) olemme vakuuttaneet itsellemme, ettei käsky koske meitä, 2) emme usko sen olevan tärkeä tai 3) olemme varmoja siitä, että sitä on liian vaikea noudattaa” (”Kun Herra käskee”, Liahona, toukokuu 2010, s. 38).

Oppi ja liitot 19:34. ”Anna osa omaisuudestasi”

Luvun OL 19 mukaan Martin Harris oli uskollinen Herran käskyille ja antoi auliisti omaisuudestaan rahoittaakseen Mormonin kirjan painatuksen. Martin Harris omisti arviolta 93 hehtaaria laadukasta maanviljelysmaata. Hän oli testamentannut aiemmin 32 hehtaaria vaimolleen Lucy Harrisille, joten hänen hallintaansa jäi 61 hehtaaria. Elokuussa 1829 Martin kiinnitti nuo 61 hehtaaria maksaakseen kirjanpainaja Egbert B. Grandinille 3 000 dollarin kustannukset Mormonin kirjan painamisesta. Kun kiinnityssopimus allekirjoitettiin, E. B. Grandin katsoi saaneensa maksun täydellisenä ja ryhtyi heti painamaan kirjaa.

Puolentoista vuoden kiinnityssopimuksen ehtojen mukaan Martin Harrisin ei tarvinnut maksaa säännöllisiä maksueriä, ja hän sai jäädä asumaan maatilalleen. Hän myös varasi itselleen mahdollisuuden myydä maatilan milloin tahansa ja käyttää saadut rahat maksaakseen E. B. Grandinille ne 3 000 dollaria, jotka hän oli velkaa. E. B. Grandinilla oli oikeus myydä maatila tai siirtää kiinnityssopimus jollekulle toiselle milloin tahansa kiinnityssopimuksen ollessa voimassa. Lokakuussa 1830 E. B. Grandin myi kiinnityssopimuksen Thomas Rogersille, joka myi myöhemmin maatilan Thomas Lakeylle. Koska E. B. Grandinilla oli mahdollisuus myydä kiinnityssopimus milloin tahansa, hänen sijoituksensa oli turvassa siitä hetkestä, kun kiinnityssopimus allekirjoitettiin. Näin Martin Harrisin ottama kiinnitys käytännössä kattoi Mormonin kirjan painatuskustannukset julkaisemisprosessin alusta asti. (Ks. Documents, Volume 1: July 1828–June 1831, Documents-sarjan osa 1 kokoelmassa The Joseph Smith Papers, 2012, s. 86–89.)