Oppiaihe 93: Oppi ja liitot 88:70–117

Oppiaihe 93

Oppi ja liitot 88:70–117

Johdanto

Tämä on kolmas neljästä oppiaiheesta, jotka keskittyvät lukuun OL 88. Se osuus ilmoituksesta, jota käsitellään tässä oppiaiheessa, annettiin ylipappien konferenssissa Kirtlandissa Ohiossa 27. ja 28. joulukuuta 1832. Siinä Herra neuvoi kirkon vanhimpia opettamaan toisiaan ja valmistautumaan palvelemiseen lähetyssaarnaajina. Herra antoi opetusta myös toisen tulemisen merkeistä, yleisestä järjestyksestä, jossa kaikki ihmiset nousevat kuolleista, sekä joistakin tapahtumista Saatanan kanssa käytävän viimeisen taistelun yhteydessä.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 88:70–117

Herra käskee kirkon vanhimpia valmistautumaan palvelutyöhön ja ilmoittaa toista tulemistaan ympäröiviä tapahtumia

Kehota yhtä oppilasta tulemaan luokan eteen ja opettamaan toiselle oppilaalle jokin yksinkertainen tehtävä, kuten solmion solmiminen (tai jokin muu tehtävä, jota toinen oppilas ei osaa). Pyydä oppilaita nostamaan kätensä, jos he ovat olleet mukana opettamassa jotakin oppiaihetta tai taitoa jollekulle äskettäin. Pyydä muutamaa oppilasta kertomaan, mitä he opettivat. Keskustelkaa sitten seuraavista kysymyksistä:

Mitä te itse opitte valmistautumalla opettamaan ja sitten opettamalla jotakuta toista?
Mistähän syystä me opimme usein enemmän valmistautumalla opettamaan kuin saamalla opetusta muilta?

Muistuta oppilaille, että Herra antoi luvussa OL 88 olevan ilmoituksen ryhmälle pappeudenhaltijoita, jotka olivat rukoilleet saadakseen tietää Siionin perustamista koskevan Herran tahdon. Tässä ilmoituksessa Herra viittasi tähän pappeudenhaltijoiden ryhmään ”tämän viimeisen valtakunnan ensimmäisinä työntekijöinä” (ks. OL 88:70, 74) ja antoi heille käskyn järjestäytyä ja käydä koulua, jotta he valmistautuisivat saarnaamaan evankeliumia maan kansakuntien keskuudessa (ks. OL 88:74, 84, 127).

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 88:73–76. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra käski näiden pappeudenhaltijoiden tehdä, jotta he valmistautuisivat opettamaan muita.

Mitä näiden ensimmäisten työntekijöiden käskettiin tehdä, jotta he valmistautuisivat opettamaan muita lähetyssaarnaajina? (Voit pyytää yhtä oppilasta toimimaan kirjurina ja kirjoittamaan oppilaiden vastaukset taululle.)
Mitä me voisimme tehdä järjestäytyäksemme, valmistautuaksemme ja pyhittäytyäksemme, jotta meistä tulisi tehokkaampia evankeliumin eteenpäin viemisessä?
Kuinka puhdistautuminen synnistä vaikuttaa kykyymme kertoa evankeliumista?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 88:77–80. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä Herra käski näiden pappeudenhaltijoiden tehdä, kun he kokoontuivat yhteen. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.

Mitä Herra lupasi niille, jotka opettaisivat tunnollisesti? (Että Hänen armonsa olisi heidän kanssaan ja että heitä opetettaisiin täydellisemmin kaikessa, mitä heidän piti ymmärtää Jumalan valtakunnasta.)
Mitä tarkoittaa se, että Herran armo on kanssamme (ks. OL 88:78)? (Herra auttaa meitä, kun pyrimme opettamaan ja oppimaan evankeliumia tunnollisesti.)
Kuinka ilmaisisitte jonkin opetusta koskevan periaatteen sen pohjalta, mitä opitte jakeista 77–78? (Oppilaat saattavat mainita lukuisia periaatteita, kuten seuraavat: Kun opetamme toisiamme tunnollisesti, Herra auttaa meitä ymmärtämään täydellisemmin totuuksiaan. Opettamalla toinen toistamme me voimme valmistautua kertomaan evankeliumista muille. Voit kirjoittaa nämä periaatteet taululle käyttäen oppilaiden sanoja.)
Millä tavoin evankeliumin opettaminen muille on auttanut teitä ymmärtämään sitä paremmin?
Mitä muita asioita meidän on jakeen 79 mukaan tärkeä ymmärtää? Kuinka niin laajan tietämyksen hankkiminen voi auttaa meitä opettamaan evankeliumia muille?

Auta oppilaita tuntemaan heidän edellä huomaamiensa periaatteiden tärkeys ja soveltamaan niitä käytäntöön järjestämällä oppilaat neljän ryhmiin, jotka valmistavat ja opettavat ryhmänsä jäsenille seuraavat minioppiaiheet. Pyydä kahta oppilasta kussakin ryhmässä työskentelemään yhdessä, kun he valmistautuvat opettamaan kohdan OL 88:81–86, ja kahta muuta oppilasta työskentelemään yhdessä, kun he valmistautuvat opettamaan kohdan OL 88:87–88. Monista jokaiselle ryhmälle seuraavat ohjeet. Pyydä heitä lukemaan ohjeet ja pyhien kirjoitusten jakeet ja päättämään sitten, kuinka he opettavat kyseisen minioppiaiheen. (Kannusta kumpaakin oppilasta kussakin parissa osallistumaan opettamiseen.) Selitä, että jokaisella parilla on noin viisi minuuttia aikaa valmistautua ja noin seitsemän minuuttia aikaa opettaa. Kun oppilailla on ollut riittävästi aikaa valmistautua, kehota pareja, jotka saivat tehtäväkseen kohdan OL 88:81–86, opettamaan toista paria ryhmässään. Pyydä sitten oppilaita vaihtamaan rooleja ja kehota pareja, jotka saivat tehtäväkseen kohdan OL 88:87–98, opettamaan se. (Huom. Jos katsot paremmaksi, voisit päättää opettaa minioppiaiheet itse etkä pyytää oppilaita opettamaan toisiaan.)

Minioppiaihe 1: Oppi ja liitot 88:81–86

Aloita oppiaiheenne seuraavalla kysymyksellä:

Milloin olette olleet kiitollisia siitä syystä, että joku on varoittanut teitä jostakin? (Voisit itsekin kertoa jonkin kokemuksen.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 88:81–83. Pyydä muita seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra opettaa varoituksista. Kehota heitä kertomaan, mitä he löysivät. Esitä sitten seuraavat kysymykset:

Mitä tarkoittaa se, että meitä on varoitettu? (Meille on opetettu Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin totuuksia.)
Minkä totuuden me voimme oppia näistä jakeista? (Ne, joita opetat, saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän pitäisi mainita seuraavalainen periaate: Koska meitä on varoitettu evankeliumin sanoman avulla, Herra odottaa meidän varoittavan lähimmäisiämme. Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät tämän periaatteen jakeessa 81.)

Tee yhteenveto kohdasta OL 88:84–85 selittämällä, että Herra neuvoi pappeudenhaltijoita, jotka olivat läsnä Joseph Smithin saadessa tämän ilmoituksen, tekemään uutterasti työtä, jotta he valmistaisivat itseään ja pyhiä välttymään tulevaisuudessa jumalattomia odottavilta tuomioilta.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 88:86. Pyydä ryhmäänne kuuntelemaan, millä tavoin meidän pitäisi elää, kun valmistaudumme kertomaan evankeliumista. Pyydä heitä kertomaan, mitä he huomasivat.

Mitä tarkoittaa se, ettei kietoudu syntiin? Kuinka tämä opetus voi soveltua teidän elämäänne, kun valmistaudutte ottamaan vastaan temppelitoimituksia, palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä tai solmimaan avioliiton ja perustamaan perheen?

Auta oppilaita miettimään, kuinka syntiin kietoutuminen voisi vaikuttaa heidän kykyynsä todistaa totuudesta, lukemalla kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Jeffrey R. Hollandin seuraavat sanat:

”Yksikään lähetyssaarnaaja ei voi jättää tekemättä parannusta sukupuolirikkomuksesta, karkeasta kielenkäytöstä tai pornografian katselemisesta ja sitten odottaa voivansa esittää muille haasteen tehdä parannus niistä samoista asioista! Ette voi tehdä niin. Henki ei ole silloin teidän kanssanne, ja sanat juuttuvat kurkkuunne yrittäessänne lausua niitä. Te ette voi kulkea pitkin polkuja, joita Lehi kutsui kielletyiksi [ks. 1. Nefi 8:28], ja odottaa voivanne opastaa muita kaidalle ja kapealle polulle [ks. 2. Nefi 31:18] – niin ei voi tehdä.” (Ks. ”Herran taistoon kaikki meidät kutsuttu on”, Liahona, marraskuu 2011, s. 45.)

Voit lausua oman todistuksesi siitä, miten tärkeää on pysyä puhtaana, jotta voi olla tehokas kertoessaan evankeliumista. Kannusta niitä, joita opetat, pyrkimään siihen, etteivät he kietoudu syntiin vaan pysyvät puhtaina.

Minioppiaihe 2: Oppi ja liitot 88:87–98

Kysy niiltä, joita opetat, ovatko he kuulleet joskus jonkun lausuvan voimallisen todistuksen. Kehota heitä kuvailemaan tuota todistusta ja sitä, miltä heistä tuntui, kun he kuulivat sen.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 88:87–91. Pyydä oppilaita, joita opetat, etsimään esimerkkejä voimallisista todistuksista. Kun he ovat lukeneet, esitä seuraava kysymys:

Millaisia todistuksia nähdään ennen Herran toista tulemista lähetyssaarnaajien todistuksen jälkeen?

Kehota oppilaita, joita opetat, lukemaan itsekseen OL 88:92 ja ottamaan selville, mitä taivaan enkelit sanovat tänä aikana ennen Vapahtajan toista tulemista. Pyydä heitä kertomaan, mitä he ovat löytäneet. Kerro heille, että sana Ylkä tarkoittaa Jeesusta Kristusta.

Miksi on ratkaisevan tärkeää, että me valmistaudumme Herran toiseen tulemiseen?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 88:95–98. Pyydä oppilaita, joita opetat, panemaan merkille kaksi eri ihmisryhmää, jotka temmataan Vapahtajaa vastaan Hänen tullessaan. Esitä sitten seuraava kysymys:

Ketkä temmataan Jeesusta Kristusta vastaan Hänen tullessaan? (Hänen pyhänsä, jotka ovat elossa, ja Hänen pyhänsä, jotka ovat kuolleet. Voit ehdottaa oppilaille, joita opetat, että he merkitsevät näistä jakeista sanat tai ilmaukset, jotka opettavat seuraavaa totuutta: Vanhurskaat nousevat Kristusta vastaan Hänen tullessaan.)

Pyydä niitä, joita opetat, käymään läpi kohta OL 88:98 ja etsimään sanoja tai ilmauksia, jotka kuvailevat niitä pyhien ryhmiä, jotka saavat osallistua Herran tulemiseen. Esitä sitten seuraava kysymys:

Mitä sanoja tai ilmauksia löysitte? (Voit selittää, että ilmaus ”ensi hedelmä” tarkoittaa vanhurskaita pyhiä, jotka tulevat esiin ensimmäisessä ylösnousemuksessa.)

Kerro, miltä mahtaisi tuntua osallistuminen toiseen tulemiseen siten kuin näissä jakeissa kuvataan.

Kun oppilasryhmät ovat opettaneet toisiaan, esitä kaikille luokan jäsenille seuraava kysymys:

Mitkä opetukset jäivät mieleenne, kun käsittelitte kohtaa OL 88:81–98?

Tee yhteenveto kohdasta OL 88:97–107 selittämällä, että Herra ilmoitti, että kuolleet nousevat kuolleista vanhurskautensa mukaisessa järjestyksessä. Ne, jotka nousevat kuolleista ensin, perivät selestisen valtakunnan (ks. OL 88:97–98). Ne, jotka nousevat kuolleista seuraavina, perivät terrestrisen valtakunnan (ks. OL 88:99). Ne, jotka perivät telestisen valtakunnan, nousevat kuolleista tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen (ks. OL 88:100–101). Lopulta ne, jotka ”jäävät yhä saastaisiksi” – ne, jotka ovat eläneet maan päällä ja joista on tullut kadotuksen poikia – nousevat kuolleista, ja heidät karkotetaan ulkoiseen pimeyteen (ks. OL 88:102). Tuhatvuotisena valtakuntana tunnetun tuhannen vuoden rauhan kauden lopussa Saatana ja hänen seuraajansa tulevat taistelemaan Mikaelin (eli Aadamin) johtamaa Jumalan kansaa vastaan. Saatana ja hänen seuraajansa kukistetaan ja karkotetaan ulkoiseen pimeyteen.

Kiinnitä huomio taululla olevaan seuraavaan periaatteeseen: ”Kun opetamme toisiamme tunnollisesti, Herra auttaa meitä ymmärtämään täydellisemmin totuuksiaan.” Esitä sitten seuraava kysymys:

Kuinka ymmärryksenne kohdasta OL 88:81–86 tai kohdasta OL 88:87–88 syventyi, kun opetitte ne tänään muille?

Kannusta oppilaita etsimään tilaisuuksia opettaa muille evankeliumia. Todista siunauksista, joita he saavat tehdessään niin.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 88:73–76. ”Minä joudutan työtäni”

Lokakuussa 2012, pian sen jälkeen kun presidentti Thomas S. Monson oli ilmoittanut, että nuorten miesten ja nuorten naisten lähetystyöhön lähtemisen ikää alennetaan, vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista selitti, että tämä ilmoitus oli esimerkki siitä, että Jumala jouduttaa työtään:

”Jumala jouduttaa työtään. Ja Hän tarvitsee yhä useampia innokkaita ja kelvollisia lähetyssaarnaajia levittämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin valoa, totuutta, toivoa ja pelastusta tähän usein niin synkkään ja kauhistuttavaan maailmaan. – –

Tässä ilmoituksessa – – ei ole kyse teistä. Siinä on kyse siitä suloisesta ja puhtaasta sanomasta, jota teitä pyydetään viemään eteenpäin.” (Artikkelissa ”Church Lowers Age Requirement for Missionary Service”, Church News, 6. lokakuuta 2012, ldschurchnews.com.)

Oppi ja liitot 88:81–82. Lähimmäistemme varoittaminen

Presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on selittänyt meidän kirkon jäsenten velvollisuutta kertoa evankeliumista muille:

”Velvollisuus varoittaa lähimmäistämme koskee meitä jokaista, jotka olemme ottaneet vastaan kasteenliiton. Meidän on puhuttava kirkkoon kuulumattomien ystäviemme ja sukulaistemme kanssa evankeliumista. Tarkoituksemme on pyytää heitä ottamaan vastaan opetusta kokoaikaisilta lähetyssaarnaajilta, jotka on kutsuttu ja erotettu opettamaan.

– – Meidän täytyy – – kutsua todistamalla. Rakkaus ja esimerkki avaavat tien. Mutta meidän on vielä avattava suumme ja todistettava. – –

Joidenkuiden meistä on ehkä vaikeaa uskoa, että me rakastamme riittävästi tai että elämämme on riittävän hyvä tai että voimamme todistaa on riittävä, jotta lähimmäisemme ottaisivat kutsumme vastaan. Mutta Herra tiesi, että saattaisimme tuntea niin. Kuunnelkaa Hänen rohkaisevia sanojaan, jotka Hän opasti sijoittamaan Opin ja liittojen alkuun antaessaan meille tehtävämme: ’Varoituksen ääni kuuluu kaikille ihmisille niiden minun opetuslasteni suusta, jotka minä olen valinnut näinä viimeisinä aikoina’ (OL 1:4).

Ja kuunnelkaa sitten Hänen kuvaustaan näiden opetuslasten – meidän – pätevyysvaatimuksista: ’Se, mikä maailmassa on heikkoa, on tuleva esiin ja nujertava mahtavat ja voimakkaat’ (OL 1:19).

Ja edelleen myöhemmin: ’Jotta heikot ja vähäiset julistaisivat minun evankeliumini täyteyttä maailman äärille’ (OL 1:23).

Ja sitten jälleen: ’Ja sikäli kuin he ovat – – nöyriä, heitä vahvistettaisiin ja siunattaisiin korkeudesta’ (OL 1:28).

Tämä vakuutus on annettu kirkon ensimmäisille lähetyssaarnaajille ja nykyajan lähetyssaarnaajille. Mutta se annetaan myös meille kaikille. Meidän on uskottava, että me voimme rakastaa riittävästi ja että evankeliumi on koskettanut elämäämme riittävästi, niin että kutsumme voidaan kuulla aivan kuin se tulisi Mestarilta, jonka kutsu se on.” (Ks. ”Varoituksen ääni”, Liahona, tammikuu 1999, s. 37–40.)

Oppi ja liitot 88:117. Juhlakokoukset

Tammikuusta toukokuuhun 1836 Kirtlandissa pidettiin joukko kokouksia. Jotkin näistä kokouksista olivat juhlakokouksia. Juhlakokoukset ovat erityisiä kokouksia, jotka erottuvat muista kirkon kokouksista. Maaliskuun 27. päivästä 1836 alkaneella viikolla juhlakokouksia pidettiin Kirtlandin temppelin vihkimisen yhteydessä, ja yksi juhlakokous pidettiin kolme päivää myöhemmin, 30. maaliskuuta 1836. Yksi juhlakokous pidettiin noin vuotta myöhemmin, 6. huhtikuuta 1837.

Vanhin David B. Haight kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:

”Juhlakokous, kuten nimikin jo kertoo, merkitsee pyhää, harrasta ja kunnioittavaa tilaisuutta, kun pyhät kokoontuvat ensimmäisen presidenttikunnan johdolla. Juhlakokouksia pidetään kolmesta syystä: vihittäessä temppelit, annettaessa erityisohjeita pappeusjohtajille ja hyväksyttäessä uusi kirkon presidentti.” (”Juhlakokoukset”, Valkeus, tammikuu 1995, s. 13.)

Robert J. Norman, entinen Tucsonin uskontoinstituutin johtaja, on selittänyt:

”Juhlakokousten päämääränä on edistää pyhien hengellisyyttä ja tähdentää kyseisen kokouksen tarkoitusta. Profeetta Joseph Smith on sanonut: ’Meillä on oltava kaikki valmiina, ja meidän on kutsuttava juhlakokous koolle, kuten Herra on meitä käskenyt, jotta pystyisimme suorittamaan Hänen suuren työnsä, ja se on tehtävä Jumalan omalla tavalla. Herran huone on valmistettava ja juhlakokous kutsuttava koolle ja järjestettävä siinä Jumalan huoneen järjestyksen mukaisesti.’ (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 89.)

Heber C. Kimball on tallentanut muistiin juhlakokousta edeltävät profeetan ohjeet vanhimmille: ’Meitä oli käsketty valmistautumaan juhlakokoukseen. Viimein tuli aika, jolloin tämä kokous pidettäisiin. Ennen sitä profeetta Joseph kehotti vanhimpia valmistamaan mielensä karkottamalla sieltä pois jokaisen pahan ajatuksen, sanan ja teon ja antamalla sydämensä pyhittäytyä, koska heidän ei pitänyt odottaa siunausta Jumalalta olematta asianmukaisesti valmistautuneita siihen, sillä Pyhä Henki ei asu epäpyhissä temppeleissä.’ (Orson F. Whitney, Life of Heber C. Kimball, 3. laitos, 1967, s. 91.)

Tämä kauan odotettu juhlakokous pidettiin Kirtlandin temppelissä 30. maaliskuuta 1836, kolme päivää temppelin vihkimisen jälkeen. Tähän kokoukseen kokoontui 300 veljeä, ja he saivat joitakin evankeliumin toimituksia, ja profeetta Joseph Smith järjesti kirkon eri koorumit. (Ks. History of the Church, osa 2, s. 430–433; OL 88:139–141; OL 109:35.) Vuotta myöhemmin, 6. huhtikuuta 1837, kutsuttiin jälleen koolle juhlakokous kirkon vuosipäivän kunniaksi ja pappeuskoorumien järjestämiseksi edelleen.” (Robert J. Norman, ”I Have a Question”, Ensign, joulukuu 1988, s. 53.)