Taival halki Iowan; Oppi ja liitot 136:1–18

Johdanto

Helmikuussa 1846 pyhät alkoivat lähteä Nauvoosta ja matkustaa länteen halki Iowan territorion. Brigham Young sai lukuun OL 136 tallennetun ilmoituksen Winter Quartersissa Nebraskassa tammikuussa 1847. Tässä oppiaiheessa käsitellään jakeita OL 136:1–18, jotka sisältävät Herran neuvoja pyhien auttamisesta järjestäytymään ja valmistautumaan länteen suuntautuvan matkan jatkamiseen.

Opetusehdotuksia

Myöhempien aikojen pyhät kulkevat halki Iowan ja perustavat keskuspaikan Winter Quartersiin

Sido yhden oppilaan silmät ja tuo hänet yhdelle puolelle luokkahuonetta. Järjestä sitten uudelleen joitakin esineitä huoneessa ja aiheuta sen verran ääntä, että oppilas tajuaa, että esineitä on siirretty. Pyydä oppilasta, jolla on side silmillä, valitsemaan joku toinen oppilas oppaakseen, joka antaa sanallisia ohjeita auttaakseen häntä pääsemään huoneen toiselle puolelle. Kun hän valitsee toisen oppilaan, kysy:

Miksi valitsit juuri tämän oppilaan?
Kuinka luottamuksemme toiseen ihmiseen vaikuttaa siihen, kuinka tarkoin noudatamme hänen ohjeitaan?

Pyydä opasta antamaan ohjeita, jotta oppilas, jolla on side silmillä, pystyy kävelemään turvallisesti huoneen toiselle puolelle. Pyydä sitten näitä kahta oppilasta palaamaan omille paikoilleen.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava kappale pyhien lähdöstä Nauvoosta. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, millä tavoin pyhien kokemus on saattanut olla sen oppilaan kokemuksen kaltainen, jota johdatettiin luokkahuoneen poikki.

Paikallisten rettelöitsijöiden väkivallan uhan alla pyhät alkoivat lähteä Nauvoosta helmikuussa 1846 ja matkustaa länteen halki Iowan osavaltion. ”Nauvoosta lähteminen osoitti pyhien uskoa. He lähtivät tietämättä, mihin he tarkalleen olivat menossa tai milloin he saapuisivat paikkaan, johon heidän oli määrä asettua. He tiesivät vain, että heidän vihollisensa olivat karkottamaisillaan heidät Illinoisista ja että johtajat olivat saaneet Herralta ilmoituksen, jossa heitä käskettiin etsimään turvapaikka jostakin Kalliovuorilta.” (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 329.)

Kuinka pyhien kokemus Nauvoon jättämisestä oli samankaltainen kuin sen oppilaan kokemus, jota johdettiin luokkahuoneen poikki? (Kumpikin luotti jonkun sellaisen näkemykseen ja ohjeisiin, jonka he uskoivat auttavan heitä saavuttamaan määränpäänsä.)
Mitä voimme oppia pyhien kokemuksesta heidän lähtiessään Nauvoosta? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee ilmaista seuraava periaate: Me osoitamme uskoa, kun noudatamme kirkkomme johtajien neuvoja ja ohjeita.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan seuraava kertomus William Claytonista. Pyydä oppilaita kuuntelemaan esimerkkejä veli Claytonin uskosta.

”William Clayton kutsuttiin yhteen ensimmäisistä Nauvoosta lähteneistä ryhmistä, ja hän joutui jättämään vaimonsa Dianthan tämän vanhempien luokse vain kuukautta ennen heidän ensimmäisen lapsensa syntymää. Tarpominen pitkin sohjoisia teitä ja leiriytyminen kylmissä teltoissa koetteli hänen hermojaan hänen ollessaan huolissaan Dianthan voinnista. Kaksi kuukautta myöhemmin hän ei vieläkään tiennyt, oliko synnytys sujunut hyvin, mutta sitten vihdoin hän sai kuulla ilouutisen, että ’komea, pulska poika’ oli syntynyt. Miltei heti saatuaan kuulla uutisesta William istuutui kirjoittamaan laulun, jolla oli aivan erityinen merkitys hänelle itselleen mutta josta tuli myöhemmin innoituksen ja kiitollisuuden hymni kirkon jäsenten monille sukupolville. Laulu oli ’Pelvotta käykää’.” (Perintömme – lyhyt katsaus Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiaan, 2001, s. 71.)

Pyydä luokan jäseniä laulamaan kolme ensimmäistä säkeistöä laulusta ”Pelvotta käykää” (MAP-lauluja, 17). (Tai ota yhteyttä johonkuhun oppilaaseen tai oppilasryhmään etukäteen ja pyydä heitä valmistautumaan laulamaan tämän laulun kolme ensimmäistä säkeistöä.) Ennen laulun laulamista pyydä oppilaita etsimään tai kuuntelemaan ilmauksia, jotka havainnollistavat pyhien uskoa Jeesukseen Kristukseen ja luottamusta johtajiinsa.

Kun kolme ensimmäistä säkeistöä on laulettu, kysy:

Kuinka tämä laulu kuvaa pyhien uskoa Jeesukseen Kristukseen ja luottamusta johtajiinsa?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava selonteko Orson ja Catherine Spenceristä. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan esimerkkejä Spencerien uskosta ja luottamuksesta.

”Kun [Catherine], joka oli ollut aina hento ja hauras, oli lähtenyt Nauvoosta, hänen terveytensä heikkeni nopeasti yhä lisääntyvien vaikeuksien vuoksi. Sureva aviomies kirjoitti vaimonsa vanhemmille anellen heitä ottamaan tämän kotiinsa, kunnes pyhät löytäisivät asuinpaikan. Vastaus oli: ’Jos hän kieltää halveksittavan uskonsa, hän voi tulla takaisin – mutta ei ennen kuin hän tekee niin.’

Kun kirje luettiin Catherinelle, hän pyysi aviomiestään hakemaan Raamatun, etsimään sieltä Ruutin kirjan ja lukemaan ensimmäisen luvun jakeet 16–17: ’Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.’” (Memoirs of John R. Young: Utah Pioneer 1847, 1920, s. 17–18.) Pian tämän jälkeen Catherine Spencer kuoli.

Kehota oppilaita laulamaan laulusta ”Pelvotta käykää” neljäs säkeistö. Pyydä heitä miettimään, kuinka tämän säkeistön sanat liittyvät Catherine Spenceriin. Kun he ovat laulaneet tämän säkeistön, kysy:

Kuinka tämän säkeistön sanat liittyvät Catherine Spenceriin?

Kehota oppilaita asettamaan tavoite osoittaa uskoa Jeesukseen Kristukseen ja noudattaa paremmin kirkon johtajiensa neuvoja ja ohjausta.

Kehota oppilaita etsimään kolmoissidoksensa osasta Kirkon historian tapahtumaluettelo, karttoja ja valokuvia kartta 6 (”Kirkon siirtyminen länteen”) ja kartasta Nauvoo ja Winter Quarters. Selitä, että rankkasateiden ja puutteellisten varusteiden vuoksi niiltä pyhiltä, jotka lähtivät Nauvoosta helmikuussa 1846, kesti neljä kuukautta kulkea vajaan 500 kilometrin matka halki Iowan. Nämä olosuhteet hidastivat ryhmän vauhtia, ja heiltä puuttui yli 500 työkykyisen myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan miehen apu. Nämä miehet, jotka tultiin tuntemaan mormonipataljoonana, olivat noudattaneet presidentti Brigham Youngin kutsua värväytyä Yhdysvaltain armeijaan, jotta he voisivat hankkia rahaa köyhien kirkon jäsenten avuksi matkalle länteen. Tämä uhraus auttoi monin tavoin, mutta sen vuoksi monet perheet jäivät osaksi matkaa ilman aviomiestä ja isää. Pohtiessaan tätä hidasta etenemistä kirkon johtajat päättivät lykätä matkaa länteen Kalliovuorille kevääseen 1847. He neuvoivat pyhiä asettumaan aloilleen talven ajaksi. Yksi suurimmista asutuksista, Winter Quarters, sijaitsi Missourijoen länsipuolella nykyisessä Nebraskan osavaltiossa.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava kuvaus Winter Quartersista ja muista väliaikaisista asutuksista:

Monet pyhät asuivat hirsimökeissä tai pajuista ja savesta kyhätyissä maakuopissa. Monet olivat vailla riittävää suojaa kylmältä säältä. Sellaiset taudit kuten malaria, keuhkokuume, tuberkuloosi, kolera ja keripukki aiheuttivat laajalti kärsimystä ja kuolemaa. Leirillä kuoli yli 700 ihmistä ensimmäisen talven loppuun mennessä. (Ks. Perintömme, s. 71–72; Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 340–341.)

Jos te olisitte olleet pyhien kanssa Winter Quartersissa, niin mitä olisitte saattaneet ajatella ymmärtäessänne, että teidän täytyisi yhä matkata satoja kilometrejä?

Oppi ja liitot 136:1–18

Herra neuvoo pyhiä järjestäytymään ja valmistautumaan länteen suuntautuvan matkansa jatkamiseen

Pyydä oppilaita katsomaan luvun OL 136 johdannosta, milloin tämä ilmoitus annettiin ja kuka sen sai. Pyydä heitä kertomaan, mitä he saavat selville.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 136:1.

Millähän tavoin pyhiä on saattanut auttaa tieto, että Herra ilmoitti edelleen tahtonsa heille? (Mahdollisia vastauksia: tämä ilmoitus auttoi heitä tietämään, että Herra oli tietoinen heistä, että Hän auttaisi heitä jatkamaan matkaansa länteen ja että Hän puhui presidentti Brigham Youngin kautta aivan kuten Hän oli puhunut profeetta Joseph Smithin kautta.)

Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet OL 136:2–5. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä Herra käski pyhiä tekemään, jotta he olisivat valmistautuneita jatkamaan matkaansa länteen.

Kuinka komppaniat tuli järjestää?
Mistähän syystä oli hyödyllistä järjestää pyhät ryhmiin, joilla oli määrätyt johtajat? Kuinka tämä muistuttaa sitä tapaa, jolla kirkko on järjestetty nykyään? (Kun oppilaat ovat vastanneet, voit kirjoittaa taululle seuraavan totuuden: Herra järjestää pyhänsä ryhmiin, jotta jokainen henkilö voi saada ohjausta ja huolenpitoa.)
Mitä jae 4 kertoo siitä, kuinka pyhät saisivat voimaa?

Selitä, että koska Winter Quartersissa ja sitä ympäröivissä leireissä oli ollut sairautta ja kuolemaa, monet perheet ja yksilöt tarvitsivat taloudellista apua, jotta he voisivat jatkaa matkaansa länteen.

Järjestä oppilaat pareiksi. Pyydä heitä tutkimaan yhdessä jakeita OL 136:6–11 ja ottamaan selville, millä tavoin pyhien tuli huolehtia apua tarvitsevista. Ennen kuin oppilaat lukevat tämän kohdan, selitä, etteivät kaikki pyhät lähteneet Winter Quartersista yhtä aikaa. Ilmaus ”niitä varten, joiden on jäätävä” jakeessa 6 viittaa pyhiin, joiden oli määrä jäädä joksikin aikaa Winter Quartersiin ja ympärillä oleviin leireihin.

Mitkä sanat ja ilmaukset jakeissa 6–11 osoittavat, kuinka pyhien tuli huolehtia apua tarvitsevista?
Mikä sana jakeessa 7 tarkoittaa ihmisiä, jotka valmistavat tietä muille? (Uudisraivaaja.)

Kirjoita taululle seuraava määritelmä. (Se on mukailtu julkaisusta Oxford English Dictionary, 2. painos, 1989, ”pioneer”.)

Uudisraivaaja on pioneeri, joka kulkee edellä valmistaakseen tai avatakseen muille tien seurata.

Mitä Herra lupasi jakeen 11 mukaan niille, jotka auttaisivat apua tarvitsevia ja valmistaisivat heille tien? Mitä me voimme oppia tästä? (Kun oppilaat ovat vastanneet, voit kirjoittaa taululle seuraavan periaatteen: Herra siunaa meitä, kun me autamme apua tarvitsevia ja valmistamme heille tien.)

Kehota oppilaita keskustelemaan parinsa kanssa seuraavasta kysymyksestä:

Ketkä ovat valmistaneet teille tien evankeliumin siunauksista nauttimiseen?

Pyydä oppilaita pohtimaan seuraavaa kysymystä. Kehota sitten muutamaa oppilasta kertomaan vastauksensa luokalle.

Mitä te aiotte tehdä, että olisitte pioneereja – auttaaksenne muita apua tarvitsevia ja valmistaaksenne heille tien evankeliumin siunauksista nauttimiseen?

Tee yhteenveto jakeista OL 136:12–18 selittämällä, että Herra käski palvelijoitaan opettamaan tämän ilmoituksen pyhille.

Päätä oppiaihe todistamalla totuuksista, joista olette keskustelleet, ja kannustamalla oppilaita toimimaan noiden totuuksien mukaan.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 136:7, 9. Tien valmistaminen muille

Presidentti Thomas S. Monson on opettanut:

”Sanakirja määrittelee pioneerin sellaiseksi, ’joka kulkee edellä valmistaakseen tai avatakseen muille tien, jota seurata’ [Oxford English Dictionary, 2. painos, 1989, ”pioneer”]. Voimmeko me jotenkin koota rohkeutta ja järkkymätöntä päämäärätietoisuutta, jotka olivat luonteenomaisia aiemman sukupolven pioneereille? Voimmeko te ja minä itse asiassa olla pioneereja?

Minä tiedän, että me voimme. Voi kuinka maailma tarvitseekaan pioneereja nykyaikana!” (”Maailma tarvitsee pioneereja nykyaikana”, Liahona, heinäkuu 2013, s. 5.)

Vanhin Parley P. Pratt kertoi siitä, mitä pyhät tekivät valmistaakseen tietä niille, jotka tulisivat heidän jäljessään:

”Kun kaikki oli sovitettu yhteen ja pantu järjestykseen, leirit jatkoivat matkaa. Saavuttuamme erääseen paikkaan Grand Riverin yhden sivuhaaran varrella leiriydyimme joksikin aikaa, koska olimme matkanneet suurelta osin keskellä jatkuvia rankkasateita, kuraa ja loskaa. Täällä me aitasimme ja kylvimme kymmenien hehtaarien alueen yleistä maata ja perustimme asuinyhteisön niiden hyväksi, joiden oli määrä jäädä, ja niiden, jotka tulisivat perässämme Nauvoosta. Annoimme paikalle nimeksi ’Garden Grove’.” (Autobiography of Parley P. Pratt, toim. Parley P. Pratt jr., 1938, s. 342.)

Oppi ja liitot 136:8. Mormonipataljoona

Toukokuussa 1846 Jesse C Little, kirkon edustaja, tapasi Yhdysvaltain hallinnon virkamiehiä Washington D.C:ssä. Kirkko halusi tietää voisivatko myöhempien aikojen pyhät tehdä työtä tai palvelutyötä hallinnolle ja saada vastineeksi taloudellista tukea pyhien länteen tapahtuvaa muuttoa varten. Yhdysvaltain kongressi oli äskettäin julistanut sodan Meksikolle, ja presidentti James Polk keskusteli Jesse C. Littlen kanssa ajatuksesta, että myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat miehet voisivat värväytyä Yhdysvaltain armeijaan ja käyttää palkkaansa pyhien avuksi näiden taipaleella. Kun pyhät olivat ylittämässä Iowaa, Yhdysvaltain armeijan värvääjät pyysivät kirkon jäseniä palvelemaan Meksikon ja Amerikan välisessä sodassa. Alkuun pyhät kieltäytyivät, mutta presidentti Brigham Young kannusti miehiä osallistumaan sotaan, jotta siten saataisiin rahaa köyhien kokoamiseksi Nauvoosta ja avuksi pyhien muutossa länteen. Presidentti Youngin neuvon johdosta Yhdysvaltain armeijaan värväytyi yli 500 miestä. Tätä ryhmää kutsuttiin mormonipataljoonaksi. Joukko naisia ja lapsia seurasi pataljoonaa, kun se marssi yli 3 000 kilometriä Etelä-Kaliforniaan, missä se palveli miehitysjoukkona.

Heinäkuun 4. päivänä 1846 Daniel B. Rawson kirjoitti: ”Tunsin suuttumusta hallitusta kohtaan, joka oli sallinut ryöstää minut ja karkottaa minut kodistani. Sivistymättömästi ilmaisin kantani, että ’näkisin heidät kaikki kirottuina helvettiin’. Minä en värväytyisi. Matkalla Bluffsiin tapasimme presidentti Brigham Youngin, Heber C. Kimballin ja W. Richardsin, jotka olivat palaamassa ja puhuivat värväytymisen puolesta. He sanoivat, että Israelin pelastus riippui sotajoukon saamisesta kokoon. Kun kuulin sen, mieleni muuttui. Tunsin, että oli minun velvollisuuteni lähteä.” (Julkaisussa Norma Baldwin Ricketts, The Mormon Battalion, 1996, s. 13.)