Oppiaihe 57: Oppi ja liitot 50

Oppiaihe 57

Oppi ja liitot 50

Johdanto

Saavuttuaan Kirtlandiin Ohioon Joseph Smith huomasi, että ”muutamien pyhien keskuuteen oli hiipinyt joitakin omituisia näkemyksiä ja vääriä henkiä”. Hän alkoi opettaa harkitsevasti ja viisaasti, kuinka päästä eroon näistä seikoista (ks. History of the Church, osa 1, s. 146). Vanhin Parley P. Pratt palasi lähetystyöstä ja havaitsi samankaltaista käytöstä kirkon seurakunnissa Kirtlandin ulkopuolella. Hän ja muut vanhimmat menivät Joseph Smithin luo saamaan opastusta (ks. History of the Church, osa 1, s. 170). Toukokuussa 1831 profeetta kääntyi Herran puoleen ja sai ilmoituksen, joka on tallennettu lukuun OL 50. Tässä ilmoituksessa Herra käskee pyhiä opettamaan ja ottamaan evankeliumin vastaan totuuden Hengen avulla.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 50:1–9

Herra varoittaa kirkon vanhimpia vääristä hengistä

Pyydä oppilaita kuvittelemaan, että he ovat sakramenttikokouksessa, jossa jotkut aikuiset kirkon jäsenet seisovat penkeillä ja puhuvat kovaan ääneen ja toiset kierivät lattialla.

Miltä teistä tuntuisi? Mitä luulette, että Hengelle tapahtuisi tällaisissa olosuhteissa? (Huolehdi siitä, ettei tässä keskustelussa aleta arvostella uskontokuntia, joissa ihmiset toimivat sellaisella tavalla.)

Selitä, että kun Joseph Smith saapui ensimmäisen kerran Kirtlandiin, hän näki, että muutamat pyhät olivat tulleet eksytetyiksi sinä aikana, jona heillä oli ollut hyvin vähän johtajia. Sen tuloksena heidän keskuuteensa ”oli hiipinyt joitakin omituisia näkemyksiä ja vääriä henkiä” (History of the Church, osa 1, s. 146). Uudet jäsenet Kirtlandin alueella olivat tuoneet omituisia, äänekkäitä ja hämmentäviä toimintatapoja jumalanpalveluksiinsa. Nämä toimintatavat herättivät ihmisissä tunteita mutta ne eivät olleet rakentavia. Muutamat kirkon vanhimmat eivät ymmärtäneet, mitä oli tapahtumassa, joten he pyysivät profeetalta neuvoja. Profeetta kääntyi Herran puoleen ja sai ilmoituksen, joka auttaisi pyhiä rakentamaan toisiaan, kun he opettivat ja oppivat evankeliumin totuuksia.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 50:1–3. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mistä tämä vaikutus pyhien keskuudessa oli peräisin.

Mistä tämä vaikutus oli peräisin?
Miksi Saatana jakeen 3 mukaan halusi eksyttää pyhiä?

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 50:4–9 ja panemaan merkille Herran varoitukset muutamista kirkon jäsenten keskuudessa olevista ihmisistä Ohiossa.

Mitä sanoja Herra käyttää kuvaillessaan joitakin kirkon jäseniä tuona aikana?
Mikä on teeskentelijä? Kuinka teeskentely antaa valtaa vastustajalle?
Mitä Herra sanoi teeskentelijöille tapahtuvan? (Ks. OL 50:6, 8.)

Oppi ja liitot 50:10–36

Pappeudenhaltijat saavat opetusta siitä, kuinka opettaa ja oppia Hengen avulla

Kirjoita taululle seuraavat kysymykset:

Mitä vaaditaan, että voi opettaa evankeliumia vaikuttavasti?

Mitä vaaditaan, että voi oppia evankeliumia tehokkaasti?

Kehota oppilaita vastaamaan näihin kysymyksiin. Kirjoita taululle kummankin kysymyksen alle heidän tärkeimmät näkökohtansa. Jaa sitten luokan oppilaat kahteen ryhmään. Kehota ensimmäistä ryhmää lukemaan itsekseen OL 50:13–20 ja etsimään vastauksia ensimmäiseen kysymykseen. Kehota toista ryhmää lukemaan itsekseen OL 50:13–20 ja etsimään vastauksia toiseen kysymykseen. Kehota riittävän ajan kuluttua muutamia oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet.

Mikä evankeliumin opettamisen ja oppimisen osatekijä toistuu näissä jakeissa? (Hengen läsnäolon tarve.)
Mitä Pyhän Hengen tehtäviä mainitaan kohdassa OL 50:14? (Oppilaiden tulee tuoda esiin, että Pyhä Henki on Lohduttaja ja että Pyhä Henki opettaa totuutta.)
Mitä mielestänne tarkoittaa se, että opettaa evankeliumia ”Hengen avulla” (OL 50:14)? Mitä mielestänne tarkoittaa se, että opettaa ”jollakin muulla tavalla” (OL 50:17)?

Pyydä oppilaita miettimään tilaisuuksia, joita heillä on opettaa evankeliumia. He saattavat miettiä opettamista kotona, ystäviensä kanssa, seminaarissa, kirkossa tai kotiopettajina. Kehota muutamaa oppilasta kertomaan, millaisia kokemuksia heillä on ollut, kun he ovat tunteneet Hengen johtavan heitä heidän opettaessaan evankeliumia tai lausuessaan todistuksensa.

Mitä mielestänne tarkoittaa se, että ”ottaa vastaan [totuuden sanan] Hengen kautta” (OL 50:19)? Mitä mielestänne tarkoittaa se, että ottaa sen vastaan ”jollakin muulla tavalla” (OL 50:19)?
Mitä voitte tehdä, että pystyisitte ottamaan paremmin vastaan evankeliumia, kun sitä opetetaan Hengen avulla?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin Jack H. Goaslindin seuraava kertomus. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan näkemyksiä siitä, kuinka me voimme ottaa paremmin vastaan totuuden sanan Hengen kautta.

”Kuinka moni teistä on ottanut ’ikävystyneen asennon’ sakramenttikokouksessa? Tiedättehän: etukumara asento, leuka käsien varassa, kyynärpäät polvilla, tyhjä katse kohti lattiaa. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että me voimme valita sen, onko kokous kiinnostava vai ei? – –

Presidentti Spencer W. Kimball sanoi, että [jumalanpalvelus] ’on kunkin henkilökohtainen vastuu, ja riippumatta siitä, mitä puhujakorokkeelta sanotaan, jos joku haluaa palvella Herraa hengessä ja totuudessa, hän voi tehdä niin. – – Jos jumalanpalvelus on sinusta epäonnistunut, sinä itse olet epäonnistunut. Kukaan ei voi palvella Jumalaa sinun puolestasi; sinun täytyy itse palvella Herraa.’ (Ks. ”Sapatin päivä – ilon päivä”, Valkeus, heinäkuu 1978, s. 5.)

Eräs nuori kuvasi, kuinka hän ensimmäisen kerran koki jumalanpalveluksen hengen. Hän oli ollut osittain aktiivinen Aaronin pappeuden vuosinaan. Silloin kun hän osallistui sakramenttikokoukseen, hän istui yleensä ystäviensä kanssa takaosassa eikä suinkaan ollut esimerkkinä kunnioituksesta. Erään kerran hän tuli vähän myöhässä eikä löytänyt paikkaa ystäviensä vierestä. Hän istui yksin, ja ensimmäistä kertaa elämässään hän sulki silmänsä rukouksen ajaksi, lauloi mukana, kuunteli sakramenttirukoukset ja kiinnitti huomiota puhujien sanoihin. Kun ensimmäinen puhuja oli päässyt suunnilleen puoleenväliin, hän tunsi kyynelten kihoavan silmiinsä. Hieman hämillään hän varovasti katsahti ympärilleen; kukaan muu ei näyttänyt liikuttuneelta. Hän ei tiennyt varmasti, mitä hänelle oli tapahtumassa, mutta kokemus muutti hänen elämänsä. Juuri siinä kokouksessa hän todella aloitti hengellisen valmistautumisensa lähetystyötään varten. Hän tunsi jotakin, ja onneksi hän toimi ja siten vahvisti noita tunteita.” (Ks. ”Kristuksen nuoret miehet”, Valkeus, heinäkuu 1991, s. 46.)

Kehota oppilaita kertomaan, mitkä osat tästä kertomuksesta tekivät heihin vaikutuksen. Kun muutama on kertonut, voit ehdottaa, että he kirjoittavat yhden erityisen tavan, jolla he voivat ponnistella enemmän oppiakseen Hengen kautta.

Pyydä oppilaita pohtimaan, kuinka he voivat päätellä, opettavatko ja oppivatko he Hengen avulla. Kehota sitten yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 50:21–22 ja pyydä luokan jäseniä panemaan merkille Herran ohje siitä, kuinka he voivat tehdä niin.

Mitä tapahtuu, kun me opetamme ja opimme Hengen avulla?
Mitä mielestänne tarkoittaa rakentua ja riemuita yhdessä? Milloin olette kokeneet sellaista?
Kuinka tiivistäisitte Herran opetuksen kohdassa OL 50:13–22? (Oppilaiden tulee tuoda esiin seuraava periaate: Kun opetamme ja opimme Hengen avulla, me ymmärrämme toisiamme sekä rakennumme ja riemuitsemme yhdessä. Kirjoita tämä periaate taululle.)

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 50:23–25. Pyydä heitä panemaan merkille ero siinä, mitä tapahtuu, kun ihmiset opettavat Hengen avulla, ja mitä tapahtuu, kun ihmiset opettavat ja oppivat ”jollakin muulla tavalla” (OL 50:17). Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.

Kuinka Herra kuvailee opetusta, joka ei rakenna?
Kuinka Herra kuvailee opetusta, joka ”on Jumalasta”? (OL 50:24.) Kuinka Hän sanoi meitä siunattavan, kun meitä opetetaan siten?
Mikä oppi näissä jakeissa opetetaan? (Oppilaiden tulee huomata seuraava oppi: Se, mikä tulee Jumalalta, valaisee ja rakentaa, mutta se, mikä ei ole Jumalasta, tuo hämmennystä ja pimeyttä. Kirjoita tämä totuus taululle.)
Milloin teistä on tuntunut, että jokin, mitä kuulitte, näitte tai koitte, ei ollut Jumalasta? Kuinka Henki auttoi teitä huomaamaan sen?

Selitä oppilaille, että he kuulevat ja näkevät viestejä, joiden tarkoituksena on turmella heidän uskoaan. Periaatteet, joita he oppivat tänään, voivat vahvistaa heitä sellaisia viestejä vastaan. Voit kertoa jonkin kokemuksesi, jolloin Henki on auttanut sinua huomaamaan, ettei jokin tietty viesti ollut Jumalalta.

Tee yhteenveto kohdasta OL 50:26–36 selittämällä, että Herra antaa pappeudenhaltijoille neuvoja heidän asettamisensa myötä tulevasta voimasta ja siihen liittyvistä vastuista. Hän sanoo, että pappeudenhaltijoiden tulee palvella muita ja pitää itsensä puhtaina. Kun he tekevät niin, Herra antaa heille voimaa voittaa väärät henget kuten ne, joita oli joidenkuiden pyhien keskuudessa siihen aikaan kun tämä ilmoitus annettiin.

Oppi ja liitot 50:37–46

Herra kannustaa pyhiä kasvamaan edelleen armossa ja totuudessa ja vakuuttaa heille, että Hän on heidän kanssaan

Näytä kuvaa Perherukous (Evankeliumiaiheinen kuvakirja, 2009, nro 112; ks. myös lds.org). Kiinnitä huomio pienimpään poikaan ja esitä seuraavat kysymykset:

Voitteko kuvitella, että tämä pieni poika palvelee kokoaikaisessa lähetystyössä sitten kun on vanhempi? Mikä tässä kuvassa antaa ymmärtää, että hän on aikanaan valmis palvelemaan?
Kun mietitte työtä, joka Herralla on varattuna meille kullekin, millä tavoin olemme tämän pikkupojan kaltaisia?

Tuo esiin, että kohta OL 50:37–40 sisältää Herran neuvoja joillekuille vanhimmille, jotka olivat läsnä, kun tämä ilmoitus saatiin. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen jae 40. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä neuvoja Herra antoi näille vanhimmille.

Miksi Herra jakeen 40 mukaan sanoi näitä pappeudenhaltijoita pieniksi lapsiksi? Millä tavoin me olemme kuin pieniä lapsia?
Mitä teidän mielestänne tarkoittaa se, että ”kasvaa armossa”? Mitä mielestänne tarkoittaa se, että kasvaa ”totuuden tuntemisessa”?
Mitä voimme tämän jakeen pohjalta oppia siunauksista, joita Vapahtaja haluaa meidän saavan? (Oppilaiden tulee mainita seuraava periaate: Vapahtaja haluaa meidän kasvavan armossa ja totuuden tuntemisessa.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 50:41–46. Pyydä luokan jäseniä panemaan merkille lohdun ja vakuutuksen sanoja, joita Herra antoi näille vanhimmille ja meille.

Mitä teille merkitsee se, että Herra sanoo: ”Te olette minun”? Kuinka tämä vakuutus voi auttaa meitä olemaan pelkäämättä (ks. OL 50:41)?
Mitkä muut lupaukset näissä jakeissa ovat merkityksellisiä teille?

Lausu lopuksi oma todistuksesi tämän päivän oppiaiheessa opetetuista periaatteista. Kannusta oppilaita opettamaan ja oppimaan Hengen avulla täydellisemmin.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 50. Tapa, jolla profeetta Joseph Smith sai tämän ilmoituksen

Vanhin Parley P. Pratt on kuvannut sitä, kuinka Joseph Smith saneli ilmoituksen, joka on nyt tallennettuna luvussa OL 50. Tämä on eräs yksityiskohtaisimmista kuvauksista, mitä meillä on siitä, miten profeetta saneli ilmoituksia. Vanhin Pratt on sanonut:

”Jokainen virke lausuttiin hitaasti ja hyvin selvästi, ja lauseiden välillä oli tarpeeksi pitkä tauko, niin että tavallinen kirjoittaja sai ne kirjoitettua käsin – –.

Koskaan ei ollut epäröintiä, aiemmin sanottuun palaamista tai uudelleen lukemista aiheessa pysymiseksi, – – ja minä olin läsnä todistamassa, kun muutamia monen sivun mittaisia ilmoituksia saneltiin.” (Lainattuna artikkelissa M. Russell Ballard, ”Ihmeelliset ovat Herran ilmoitukset”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 34.)

Kun Joseph Smith oli sanellut ilmoituksen, hän kävi aina läpi kirjoitetun version etsien innoitusta mahdollisten muutosten tekemiseen tarvittaessa.

Oppi ja liitot 50. Pyhien keskuuteen oli ilmaantunut ”outoja näkemyksiä ja vääriä henkiä”

John Whitmer kuvaili joitakin ”outoja näkemyksiä ja vääriä henkiä” (History of the Church, osa 1, s. 146) pyhien keskuudessa Kirtlandissa keväällä 1831:

”Jotkut saivat näkyjä eivätkä osanneet kertoa, mitä näkivät, jotkut kuvittelivat omistavansa Labanin miekan ja osaavansa käyttää sitä [yhtä taidokkaasti kuin ratsuväen sotilas], jotkut käyttäytyivät kuin intiaani nylkiessään jonkun päänahkaa, jotkut liukuivat tai ryömivät lattialla vikkelästi kuin käärmeet ja sanoivat olevansa lamanilaisten luo purjehtivia laivoja ja matkalla saarnaamaan evankeliumia, ja oli monenlaista muuta tyhjänpäiväistä ja mieletöntä käytöstä, jonka kertominen on merkityksetöntä ja hyödytöntä” (Documents, Volume 1: July 1828–June 1831, Documents-sarjan osa 1 kokoelmassa The Joseph Smith Papers, 2013, s. 305).

Oppi ja liitot 50:13–14, 17. Opettaminen Hengen avulla

Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, mitä meidän täytyy tehdä ennen kuin voimme opettaa Hengen avulla:

”Meidän täytyy tutkia pyhiä kirjoituksia. Meidän täytyy tutkia elävien profeettojen opetuksia. Meidän täytyy oppia kaikki mitä voimme, jotta olisimme edustuskelpoisia ja ymmärrettäviä – –. Valmistautuminen on Hengen kautta opettamisen välttämätön edellytys.” (”Opettaminen ja oppiminen Hengen kautta”, Liahona, toukokuu 1999, s. 18–19.)

Presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on antanut näkemystä ja opetusta auttaakseen meitä opettamaan Hengen avulla:

”Oppi saa voimansa siitä, että Pyhä Henki vahvistaa sen olevan totta. – –

Koska me tarvitsemme Pyhää Henkeä, meidän on oltava varovaisia ja huolehdittava siitä, ettemme opeta muuta kuin tosi oppia. Pyhä Henki on totuuden henki. Hän vahvistaa sen, mitä me opetamme, jos vältämme arvailua tai omia tulkintojamme. Se voi olla vaikeaa. Me rakastamme sitä ihmistä, johon yritämme vaikuttaa. Hän ei ehkä ole piitannut opista, josta hän on kuullut aiemmin. On houkuttelevaa kokeilla jotakin uutta ja sensaatiomaista. Mutta me saamme Pyhän Hengen kumppaniksemme huolehtimalla siitä, että opetamme vain tosi oppia.” (”Tosi opin opettaminen”, Liahona, huhtikuu 2009, s. 4.)

Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on havainnollistanut, mitä eroa on opettaa Hengen avulla ja opettaa älymme avulla:

”Joitakin vuosia sitten minulla oli vyöhykkeenjohtajan kaltainen tehtävä Meksikossa ja Keski-Amerikassa. – –

Eräänä sunnuntaina – – olin erään lähetysseurakunnan pappeuskokouksessa, jossa nöyrä, kouluja käymätön meksikolainen pappeusjohtaja yritti välittää evankeliumin totuuksia. Oli ilmiselvää, että ne olivat koskettaneet syvästi hänen elämäänsä. Panin merkille hänen voimakkaan halunsa välittää noita periaatteita. Hän ymmärsi, että ne olivat hyvin tärkeitä veljille, joita hän rakasti. Hän luki oppikirjaa, mutta silti hänen esiintymistapansa kertoi puhtaasta rakkaudesta Vapahtajaa ja niitä kohtaan, joita hän opetti. Tuo rakkaus, vilpittömyys ja tarkoitusperien puhtaus salli Pyhän Hengen vaikutuksen verhota huoneen. – –

Sen jälkeen kävin pyhäkoululuokassa siinä vaarnaseurakunnassa, johon perheeni kuului. Oppiaiheen esitti korkeasti koulutettu yliopiston opettaja. Se kokemus oli jyrkkä vastakohta sille, mistä olin nauttinut tuossa lähetysseurakunnan pappeuskokouksessa. Minusta tuntui, että tämä opettaja oli tieten tahtoen valinnut tuntemattomia viitteitä ja epätavallisia esimerkkejä valaisemaan aihetta, jota hänen oli määrä opettaa – Joseph Smithin elämää. Sain selvän vaikutelman, että tämä opettaja käytti opetustilaisuutta tehdäkseen suurella tietämyksellään vaikutuksen luokkaan. – – Hän ei tuntunut olevan yhtä innokas puhumaan periaatteista kuin nöyrä pappeusjohtaja oli ollut. – –

Tuon meksikolaisen pappeusjohtajan nöyryys oli välttämätön edellytys sille, että häntä voitiin käyttää välikappaleena totuuden hengellisessä välittämisessä.” (”Helping Others to Be Spiritually Led”, puhe kirkon koululaitoksen opettajille, 11. elokuuta 1998, s. 10–11, lds.org.)

Oppi ja liitot 50:19–20. Vastaanottaminen Hengen kautta

Presidentti J. Reuben Clark ensimmäisestä presidenttikunnasta on esittänyt, että meillä on tärkeä tehtävä ratkaistaessa, opettaako puhuja Hengen avulla vai ei:

”Me voimme tietää, milloin puhujat ovat Pyhän Hengen innoittamia, vain siinä tapauksessa, että me itse olemme Pyhän Hengen innoittamia.

Tavallaan tämä siirtää kokonaan meille vastuun sen ratkaisemisesta, milloin he puhuvat siten.” (Ks. Opin ja Liittojen Kirja ja kirkon historia, seminaari, oppilaan opiskeluopas, 2002, s. 82.)

Vanhin Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista on huomauttanut oppilaiden vastuusta oppia tehokkaasti:

”Mitä enemmän luokan jäsenet lukevat pyhien kirjoitusten lukutehtäviään, sitä useammin he tuovat pyhät kirjoitukset luokkaan, ja mitä enemmän he keskustelevat siitä, mitä evankeliumi todella merkitsee heidän elämässään, sitä enemmän he saavat innoitusta, kasvua ja iloa, kun he yrittävät ratkaista omia huoliaan ja selviytyä haasteistaan” (Opin ja Liittojen Kirja ja kirkon historia, seminaari, opettajan aineisto, 2002, s. 93).

A. Roger Merrill, pyhäkoulun ylijohtaja, on tähdentänyt perustarvettamme oppia Hengen avulla:

– – ”Olen alkanut ymmärtää paremmin, kuinka välttämätöntä on vastaanottaa Hengen avulla. Keskitymme usein, kuten onkin sopivaa, siihen, kuinka tärkeää on opettaa Hengen avulla. Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että Herra pitää yhtä tärkeänä ellei tärkeämpänä sitä, että vastaanottaa Hengen avulla (ks. OL 50:17–22).” (”Vastaanottaminen Hengen avulla”, Liahona, marraskuu 2006, s. 93.)

Vanhin Jack H. Goaslind seitsemänkymmenen koorumista on esittänyt seuraavan kertomuksen havainnollistamaan sitä, että meillä jokaisella on kyky valita, opimmeko me Hengen avulla vai emme:

”Vuosia sitten kuulin eräästä hyvästä veljestä, joka kuvaili asennettaan presidentti David O. McKayn pitäessä yleiskonferenssin päätöspuhetta. Iltapäivä oli kuuma, ja tämä veli osallistui jo viidenteen kokoukseen. Hän istui parvekkeella, ja ajatuksia oli vaikeata estää vaeltelemasta. Hän huomasi keskiosassa istuvan miehen, joka oli nukahtanut. Miehen pää oli kallistunut taaksepäin ja suu oli auki. Hänen mieleensä tuli, että jos hän olisi tabernaakkelin katolla, hän voisi pudottaa ilmanvaihtoaukon läpi sylkipallon suoraan tuon nukkuvan miehen suuhun. Mikä loistava ajatus! Kokouksen päätyttyä hän sattui kuulemaan kahden miehen keskustelevan tuntemuksistaan presidentti McKayn puheen aikana. He olivat selvästi liikuttuneita kuulemastaan. Hän ajatteli itsekseen: ’Noilla kahdella veljellä oli ihana hengellinen kokemus, ja mitä minä itse tein? Ajattelin sylkipallojen pudottamista katolta!’” (Ks. ”Kristuksen nuoret miehet”, Valkeus, heinäkuu 1991, s. 46.)