Oppiaihe 48: Oppi ja liitot 42:30–42

Oppiaihe 48

Oppi ja liitot 42:30–42

Johdanto

Vuoden 1831 alkupuolella useimmat New Yorkin osavaltiossa asuvat pyhät, myös Joseph Smith, muuttivat Ohioon liittyäkseen suureen joukkoon siellä äskettäin kastettuja käännynnäisiä. Kirkon johtajat etsivät ohjausta Herralta kasvavaa kirkkoa varten. Profeetta Joseph Smith sai 12 vanhimman läsnä ollessa ilmoituksen, joka on nyt tallennettuna jakeissa OL 42:1–73. Tässä ilmoituksessa Herra esitteli ajallisia, taloudellisia ja hengellisiä lakeja käskien kirkon jäseniä auttamaan köyhiä, rahoittamaan erilaisia kirkon hankkeita ja auttamaan muita pyhiä, jotka tulivat Ohioon.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 42:30–42

Herra antaa pyhityksen lain

Tee ennen oppitunnin alkua teipillä tai tussilla rajaviiva kuuteen kirkkaaseen juomalasiin. Tee viiva kuhunkin lasiin eri korkeudelle. Tuo lasit luokkaan. Tuo myös kannu, jossa on enemmän kuin riittävästi vettä täyttämään kaikki lasit niissä olevaan viivaan asti. (Voit lisätä veteen elintarvikeväriä, jotta oppilaat näkevät sen selvästi.)

Ota kannu esille oppitunnin aluksi. Kerro oppilaille, että vesi kuvaa kaikkea paikkakunnan varallisuutta ja voimavaroja.

Selitä, että helmikuussa 1831 kirkon jäsenillä Kirtlandissa Ohiossa oli tarve huolehtia köyhistä, auttaa uusia paikkakunnalle muuttaneita, jotka olivat uhranneet paljon kokoontuakseen Ohioon, sekä rahoittaa osaltaan kirkon hankkeita.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:30. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra ilmoitti köyhistä.

Mitä köyhien muistaminen mielestänne tarkoittaa?

Tuo esiin, että Herra antoi pyhille käskyn pyhittää omaisuudestaan köyhien elannoksi. Kirjoita taululle sana pyhittää. Pyydä oppilaita pohtimaan seuraavaa kysymystä:

Mitä pyhittäminen teidän mielestänne tarkoittaa?

Kirjoita taululle seuraava määritelmä sanasta pyhittää. Sen on esittänyt kahdentoista apostolin koorumin jäsen, vanhin D. Todd Christofferson. Voit ehdottaa, että oppilaat kirjoittavat tämän määritelmän pyhien kirjoitustensa marginaaliin jakeen 30 viereen.

”Pyhittäminen tarkoittaa jonkin erottamista tai vihkimistä pyhäksi, pyhiin tarkoituksiin omistetuksi” (”Mietteitä pyhitetystä elämästä”, Liahona, marraskuu 2010, s. 16).

Miten arvelette tämän määritelmän liittyvän siihen, että antaa jotakin auttaakseen apua tarvitsevia?
Kuinka tiivistäisitte jakeessa 30 olevan Herran käskyn, joka koskee köyhiä? (Vaikka oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, heidän vastauksistaan pitäisi ilmetä seuraava oppi: Herra käskee meitä huolehtimaan köyhistä ja apua tarvitsevista. Voit tämän keskustelun kuluessa kehottaa oppilaita kertaamaan jakeet OL 38:16, 34–36.)

Selitä, että luku OL 42 sisältää pyhityksen laiksi kutsutun lain periaatteita. Auta oppilaita ymmärtämään nämä perusperiaatteet kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Marion G. Romneyn seuraava selitys:

”Pyhityksen lain perusperiaate ja oikeutus ’on siinä, että kaikki, mitä meillä on, kuuluu Herralle ja että Herra siitä syystä voi pyytää meiltä minkä tahansa osan ja kaiken omaisuutemme, koska se on Hänen. – – (Ks. OL 104:14–17, 54–57.)’ (J. Reuben Clark jr. julkaisussa Conference Report, lokakuu 1942, s. 55.)” (Ks. ”Pyhityksen lain periaatteiden mukainen elämä”, Valkeus, tammikuu 1980, s. 3.)

Huom. Seuraava havaintoesitys on yksinkertaistus pyhityksen laista, joka vallitsi kirkossa noin vuoteen 1833. Tuon ajan jälkeen kirkko muutti käytäntöä. Pyhityksen lain harjoittamisessa ja sen noudattamista koskeneissa muutoksissa oli seuraavina vuosina monia vaiheita.

Kehota kuutta oppilasta tulemaan huoneen etuosaan. Anna kullekin heistä tyhjä lasi. Kaada laseihin vettä kannusta. Kaada yhteen lasiin vettä merkitsemääsi viivaan saakka, kolmeen lasiin yli merkitsemäsi viivan ja kahteen alle merkitsemäsi viivan. Selitä, että kukin lasi kuvaa yhtä perhettä ja että viiva kussakin lasissa kuvaa tuon perheen tarpeita ja vanhurskaita toiveita. Lasit, joissa vettä on viivan alapuolella, kuvaavat perheitä, joilla ei ole riittävästi rahaa tai tarvikkeita tarpeisiinsa.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:31. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille ensimmäinen askel, joka näiden pyhien oli määrä ottaa elääkseen pyhityksen lain mukaan.

Mikä näille pyhille oli ensimmäinen askel pyhityksen lain mukaan elämisessä? (Heidän tuli laskea omaisuutensa kirkon piispan ja hänen neuvonantajiensa eteen. Toisin sanoen heidän tuli osoittaa halukkuutensa pyhittää rahansa ja omaisuutensa kirkolle.)
Ketä piispa edustaa? (Herraa.)

Kuvataksesi niitä kirkon jäseniä, jotka pyhittivät omaisuutensa kirkolle, pyydä luokan etuosaan pyytämiäsi kuutta oppilasta kaatamaan vesi laseistaan takaisin kannuun. Kehota jotakuta oppilasta lukemaan ääneen OL 42:32 ja pyydä luokan jäseniä etsimään siitä toinen askel, joka näiden pyhien oli määrä ottaa elääkseen pyhityksen lain mukaan.

Selitä, että jokainen perhe toimi piispan kanssa ja sai vastuulleen sen, mitä kutsuttiin ”taloudenhoitotehtäväksi” (ks. OL 42:72). Se tarkoittaa sitä, että jokaisen perheen vastuulle annettiin omaisuutta ja varoja Herralta. Perheet omistivat sen omaisuuden ja ne resurssit, joita he saivat, ja heidän tuli käyttää tahdonvapauttaan taloudenhoitotehtävänsä hoitamiseen. Herran omaisuuden ja voimavarojen taloudenhoitajina he olivat tilivelvollisia Hänelle ja täysin vastuussa siitä, mitä Hän oli uskonut heille.

Kaada kannusta vettä jokaiseen lasiin viivaan asti.

Auta oppilaita ymmärtämään, kuinka piispa jakoi varoja perheille, pyytämällä yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 51:3. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, kuinka piispa (joka tässä tapauksessa oli Edward Partridge) määräsi osuuden kullekin perheelle. Voit ehdottaa, että oppilaat kirjoittavat pyhiin kirjoituksiinsa kohdan OL 42:33 viereen OL 51:3.)

Kuinka piispa määräsi osuuden kullekin perheelle? (Määrätyt osuudet perustuivat kunkin perheen olosuhteisiin, puutteisiin ja tarpeisiin.)

Kehota jotakuta toista oppilasta lukemaan ääneen OL 82:17. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä ehtoja Herra asettaa ihmisen puutteille ja tarpeille. Voit ehdottaa, että oppilaat kirjoittavat pyhiin kirjoituksiinsa kohdan OL 42:33 viereen OL 82:17.

Mitä Herra tämän kohdan mukaan vaati ihmisiltä, jotka ilmoittivat piispalle puutteensa ja tarpeensa? (Niiden tuli olla oikeutettuja eli toisin sanoen oikeudenmukaisia ja rehellisiä.)

Näytä oppilaille vettä, joka on jäljellä kannussa. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:33–36. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra neuvoi pyhiä tekemään pyhitetyllä omaisuudella, jota jäi yli sen jälkeen kun taloudenhoitotehtävät oli annettu.

Mitä Herra käski pyhiä tekemään jäljelle jääneellä omaisuudella eli ylijäämällä? (Heidän tuli käyttää se köyhien avuksi, kirkon rakennusten rahoittamiseen ja avun tarpeessa olevien jäsenten auttamiseen.) Mikä näissä jakeissa mielestänne kuvaa kannua? (Varastohuone.)
Kuinka pyhittäminen voisi auttaa köyhistä ja apua tarvitsevista huolehtimisessa?
Kuinka pyhityksen laki voisi olla siunaus kirkolle?
Mikä saattaisi olla vaikeaa pyhityksen lain mukaan elämisessä?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:38. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, minkä periaatteen Herra tässä opettaa hyvän tekemisestä muille.

Minkä periaatteen Herra opetti hyvän tekemisestä muille? (Oppilaiden tulee ilmaista, että kun teemme hyvää muille, me teemme sitä Herralle. Kirjoita tämä periaate taululle.)
Kuinka tämä totuus olisi saattanut auttaa pyhiä olemaan halukkaita pyhittämään omaisuutensa? Kuinka tämän totuuden muistaminen voi auttaa teitä?
Milloin teistä on tuntunut, että palvelitte Herraa, kun teitte jotakin muiden avuksi?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:40–42. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä ominaisuuksia ihmisellä pitää olla, että hän eläisi pyhityksen lain mukaan. (Voit auttaa oppilaita ymmärtämään, kuinka jae 40 soveltuu heidän elämäänsä, selittämällä, että Herra ei odota meidän valmistavan omia vaatteitamme. Hän kuitenkin haluaa, että ulkoasumme on siisti ja puhdas.)

Miksi laiskan ihmisen saattaisi olla vaikeaa elää pyhityksen lain mukaan?

Jaa luokan jäsenet kahden tai kolmen oppilaan ryhmiin. Selitä, että vaikka meitä ei käsketä elämään pyhityksen lain mukaan samalla tavoin kuin varhaisia pyhiä, laki on edelleen voimassa tänä aikana. Kehota kutakin ryhmää lukemaan ääneen, mitä presidentti Spencer W. Kimball on sanonut, ja kuuntelemaan, mitä meille nykyään tarkoittaa pyhityksen lain mukaan eläminen. Kehota sitten kunkin ryhmän jäseniä keskustelemaan siitä, mitä he vastaisivat presidentti Kimballin sanojen jäljessä oleviin kysymyksiin. (Voit ehdottaa, että oppilaat kirjoittavat tämän selityksen pyhien kirjoitustensa marginaaliin jakeen 30 viereen.)

”Pyhitys merkitsee sitä, että ihminen antaa ajastaan, kyvyistään ja varoistaan niiden hyväksi, jotka elävät puutteessa – joko hengellisesti tai ajallisesti – sekä Herran valtakunnan rakentamiseen” (ks. ”Huoltotyö: evankeliumia käytännössä”, Valkeus, huhtikuu 1978, s. 123).

Miten joku lähipiirissänne oleva saattaisi olla avuntarpeessa (muuten kuin vain taloudellisesti)?
Mitä sellaisia aikoja, kykyjä ja varoja teillä on, joita voisitte käyttää apua tarvitsevien hyväksi?
Milloin teille on ollut siunaukseksi se, että joku toinen on antanut ajastaan, kyvyistään tai varoistaan auttaakseen teitä?

Lausu lopuksi oma todistuksesi tässä oppiaiheessa käsitellyistä periaatteista.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 42:30–34. Pyhityksen laki

Presidentti Joseph Fielding Smith on selittänyt, että ”yhdistynyt veljeskunta ja pyhityksen laki eivät tarkoita sitä, että laiska syö työmiehen leipää. Vaikka kaikki on yhteistä eikä kukaan omista enempää kuin toinen, niin kaikkien täytyy palvella ja tehdä työtä kaikkien hyödyksi.” (Church History and Modern Revelation, 2 osaa, 1953, osa 1, s. 205.)

Oppi ja liitot 42:30–34. Herran antama pyhityksen laki verrattuna sosialistisiin ohjelmiin

Jotkut ovat esittäneet, että pyhityksen lain noudattaminen ja yhdistyneen veljeskunnan järjestelmä ovat vain jonkinlaista uskonnollista sosialismia tai kommunismia. Toiset väittävät, että tämä kehitys oli seurausta joko Joseph Smithin ajan taloudellisista filosofioista tai yhteisöllisistä kokeiluista uuden uskonnon keskuudessa. Sellaiset oletukset ovat vääriä. Lähempänä meidän aikaamme presidentti Marion G. Romney ensimmäisestä presidenttikunnasta on hahmotellut yhdistyneen veljeskunnan ilmoitetun järjestelmän:

”1) Yhdistyneen veljeskunnan kulmakivenä on usko Jumalaan ja Hänen hyväksymisensä maapallon Herrana ja yhdistyneen veljeskunnan luojana. – –

2) Yhdistynyttä veljeskuntaa toteutetaan ihmisten vapaaehtoisilla vapaan tahdon teoilla, mistä on todisteena se, että he pyhittävät kaiken omaisuutensa Jumalan kirkolle. – –

3) – – Yhdistynyt veljeskunta toimii yksityisen omistuksen ja yksilöllisen hallinnon periaatteella. – –

4) Yhdistynyt veljeskunta ei ole poliittinen. – –

5) Vanhurskas kansa on yhdistyneen veljeskunnan perusedellytys. – –

Yhdistynyt veljeskunta korottaa köyhät ja tekee rikkaista nöyriä. Siinä samalla kummatkin ryhmät pyhittyvät. Kun köyhät vapautuvat köyhyyden orjuudesta ja nöyryyttävistä rajoituksista, heillä on mahdollisuus vapaasti yltää parhaaseensa niin ajallisesti kuin hengellisestikin. Rikkaat, jotka ovat pyhittämällä luopuneet ylijäämästään köyhien hyväksi – eivät pakosta vaan auliisti vapaasta tahdostaan – tuntevat lähimmäisiään kohtaan sitä rakkautta, jota Mormon luonnehti ’Kristuksen puhtaaksi rakkaudeksi’ (Moroni 7:47).” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1966, s. 97.)

Presidentti J. Reuben Clark jr. ensimmäisestä presidenttikunnasta on sanonut: ”Yhdistynyttä veljeskuntaa ei ole yleensä ymmärretty. – – Se ei ollut yhteisöllinen järjestelmä. – – Yhdistynyt veljeskunta ja kommunismi eivät tarkoita samaa.” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1943, s. 11.)

Presidentti Romney on selittänyt, että meidän täytyy ottaa henkilökohtaiseksi tehtäväksemme huolehtia köyhistä ja tarvitsevista: ”Tässä nykypäivän maailmassa, jota vaivaavat Herran suunnitelman väärennökset, me emme saa erehtyä olettamaan, että me voimme päästä velvollisuuksistamme köyhiä ja tarvitsevia kohtaan siirtämällä tämän vastuun jollekin valtiovallan tai muun julkisen sektorin elimelle. Ainoastaan siten, että annamme omastamme vapaaehtoisesti ja ylenpalttisesta rakkaudesta lähimmäisiämme kohtaan, meissä voi kehittyä sitä rakkautta, jota Mormon nimitti Kristuksen puhtaaksi rakkaudeksi (ks. Moroni 7:47).” (Ks. Spencer W. Kimball, ”Miten tulla puhdassydämiseksi”, Valkeus, lokakuu 1978, s. 147.)

Presidentti Clark esitti seuraavaa valtiovallan antamista avustuksista:

”Näiden avustusten antaminen suuressa määrin on herättänyt satojentuhansien – ellei miljoonien – ihmisten mielessä – – rakkauden laiskuuteen, tunteen, että maailma on heille velkaa elannon. Se on luonut kasvualustan joillekin tuhoisimmista poliittisista opeista, mitä koskaan on ollut vallalla, – – ja luulen, että se saattaa johtaa meidät vakaviin poliittisiin ongelmiin.” (Lainattuna artikkelissa Marion G. Romney, ”Church Welfare Services’ Basic Principles”, Ensign, toukokuu 1976, s. 121.)

”Yhteiskunta ei ole velkaa kenellekään laiskaa elämää, olkoonpa henkilön ikä mikä tahansa. En ole koskaan löytänyt pyhistä kirjoituksista yhtäkään riviä, joka tätä edellyttäisi tai edes sallisi sen. Menneisyydessäkään ei yksikään vapaa yhteiskunta ole voinut elättää suuria joukkoja ihmisiä joutilaisuudessa ja pysyä vapaana.” (Lainattuna artikkelissa Marion G. Romney, ”Kirkon huoltotyön perusperiaatteet”, lokakuu 1976, s. 109.)

Oppi ja liitot 42:30–34, 54–55. Varhaiset yhteisölliset järjestelmät, jotka edelsivät ilmoitusta pyhityksen laista

Joseph Smithin aikaan jotkin ihmisryhmät yrittivät muodostaa yhteisöllisiä järjestelmiä, joissa ryhmä jakoi kaiken varallisuuden ja resurssien omistuksen. Ennen ilmoitusta pyhityksen laista jotkut kirkon jäsenet Ohiossa olivat perustaneet sellaisen ryhmän. Jotkin heidän käytännöistään olivat ongelmallisia:

”Ohioon saavuttuaan [Joseph Smith] havaitsi noin 50 hengen ryhmän perustaneen osuustoiminnallisen hankkeen. Tämä hanke perustui heidän tulkintaansa Apostolien tekojen kirjoituksista, joissa kerrotaan, että alkuaikojen pyhillä kaikki oli yhteistä (ks. Ap. t. 2:44–45; 4:32). Tämä ’perheenä’ tunnettu ryhmä – – koostui kirkon jäsenistä, jotka asuivat Isaac Morleyn maatilalla lähellä Kirtlandin kylää. Kun John Whitmer saapui heidän luokseen tammikuun puolessa välissä, hän huomasi, että heidän tapansa hoitaa asioita johti moniin ongelmiin. Esimerkiksi Heman Bassett otti Levi Hancockille kuuluneen taskukellon ja myi sen. Kun Hemanilta kysyttiin syytä, hän vastasi: ’Minä ajattelin, että kaikki perheessä on yhteistä.’ Levi vastasi, ettei hän pitänyt moisesta ’perhetouhusta’ eikä kestäisi sitä enää kauempaa. [Levi W. Hancock, ”Levi Hancock Journal”, MAP-kirkon historiaosasto, Salt Lake City, s. 81.]

Profeetta Joseph – – huomasi, että oli tarpeen luoda täydellisempi järjestelmä pyhien kasvavien taloudellisten tarpeiden täyttämiseksi. Kirkko tarvitsi varoja monenlaisen toiminnan rahoittamiseksi, kuten ilmoitusten ja lähetystyölehtisten julkaisemiseen. – – Tarvittiin rahaa, tavaroita ja maata, jotta voitaisiin auttaa köyhiä sekä paikkakunnalle muuttavia pyhiä, jotka tekivät suuria uhrauksia kokoontuessaan Ohioon, ja sen vuoksi Joseph pyysi Herralta neuvoa.” (Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 102–103.)

Lukuun OL 42 tallennettu ilmoitus, jossa ilmoitettiin Herran antama pyhityksen laki, oli yksi useista ilmoituksista, jotka tulivat vastauksena Josephin pyyntöön.

Oppi ja liitot 42:34, 55. Piispan varastohuone

”Vuonna 1831 Herra ilmoitti profeetta Joseph Smithille, että kirkon jäsenten tulee antaa omaisuudestaan ’köyhille, – – ja se laskettakoon – – piispan – – eteen, – – ja pidettäköön minun varastohuoneessani köyhien ja tarvitsevien auttamiseksi’ (OL 42:31, 34).

Yli 180 vuotta myöhemmin piispan varastohuoneet eri puolilla maailmaa auttavat edelleen piispoja kutsussa olla uskollinen, hoitaa virkaa, jonka Herra on heille antanut, auttaa heikkoja, nostaa hervonneita käsiä ja vahvistaa voimattomia polvia (ks. OL 81:5).

Olipa piispan varastohuone sitten rakennus, jossa on ruokaa ja muita tarvikkeita, tai joukko seurakunnan voimavaroja, joita piispa voi käyttää, sitä käytetään apua tarvitsevista huolehtimiseen.

Kirkon oppikirjassa Basic Principles of Welfare and Self-Reliance [Huoltotyön ja omavaraisuuden perusperiaatteita], 2009, sanotaan: ’Herran varastohuone on jokaisen piispan käytettävissä, ja sellainen on jokaisessa seurakunnassa. Perinteisen käsityksen vastaisesti Herran varastohuone ei ole vain rakennus tai varasto, joka on täynnä jakelua odottavia tarvikkeita.’

Siellä missä fyysistä varastohuonetta ei ole, piispat voivat ostaa tarvittavat hyödykkeet paikallisilta kauppiailta paastouhrivaroja käyttäen.” (”Bishops’ Storehouse Opens the Windows of Heaven”, Church News and Events, 20. toukokuuta 2011, lds.org.)