Oppiaihe 64: Oppi ja liitot 58:34–65

Oppiaihe 64

Oppi ja liitot 58:34–65

Johdanto

Vastauksena vanhimpien kysymyksiin siitä, kuinka edetä Siionin kaupungin rakentamisessa, Herra antoi 1. elokuuta 1831 ilmoituksen, joka on tallennettu lukuun OL 58. Jakeissa 34–65 on ohjeita pyhityksen lain mukaan elämisestä niille, jotka olivat muuttaneet Siioniin. Näissä jakeissa Herra opetti myös parannuksen periaatteita, käski vanhimpia saarnaamaan evankeliumia ja neuvoi heille, kuinka Siion rakennetaan.

Opetusehdotuksia

Aiemmassa oppiaiheessa oppilaita kehotettiin käyttämään tahdonvapauttaan siihen, että he tekevät jotakin hyvää ennen tämänpäiväistä oppituntia. Seuraa edistymistä tämän kehotuksen noudattamisessa pyytämällä oppilaita kertomaan kokemuksistaan, kun he päättivät ”tehdä innokkaasti työtä hyvän asian puolesta” (OL 58:27).

Oppi ja liitot 58:34–43

Herra antaa Siionia koskevia ohjeita ja opettaa parannuksen periaatteita

Kirjoita ennen oppituntia taululle seuraava kysymys: Mitä parannuksen tekeminen tarkoittaa?

Pyydä muutamaa oppilasta vastaamaan tähän kysymykseen. Kirjoita sitten taululle seuraavat kysymykset: Mistä tiedän, olenko tehnyt täyden parannuksen? Mistä voin tietää, onko Herra antanut minulle anteeksi syntini?

Kehota oppilaita kirjoittamaan nämä kysymykset seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa. Pyydä heitä kirjoittamaan muutaman minuutin kuluessa vastaukset kuhunkin näistä kysymyksistä. Ilmoita heille riittävän ajan kuluttua, että heillä on tilaisuus myöhemmin oppitunnin aikana palata vastauksiinsa.

Tee yhteenveto kohdasta OL 58:34–37 selittämällä, että monet vanhimmista, jotka olivat matkustaneet Missouriin ja asuisivat siellä, halusivat tietää, mitä heidän piti tehdä Siionin kaupungin suunnittelemiseksi, järjestämiseksi ja rakentamiseksi. Herra käski Missouriin muuttavia antamaan rahaa ja omaisuuttaan Siionin rakentamisen asialle. Martin Harrisia käskettiin olemaan esimerkki rahan antamisesta piispalle. Hän lahjoitti suuren rahasumman auttaakseen piispa Edward Partridgea hankkimaan maata kirkolle.

Kirjoita taululle seuraavat nimet: Martin Harris, William W. Phelps ja Ziba Peterson. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 58:38–41, 60. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana kiinnittäen huomiota siihen, mitä neuvoja Herra antoi Martin Harrisille, William W. Phelpsille ja Ziba Petersonille, kun nämä valmistautuivat rakentamaan Siionia.

Kun oppilaat vastaavat seuraaviin kysymyksiin, kirjoita heidän vastauksensa taululle asianomaisen nimen alle.

Mihin syntiin Herra sanoi Martin Harrisin syyllistyneen? Mitä Herra käski hänen tehdä?
Mihin synteihin Herra sanoi William W. Phelpsin syyllistyneen? Mitä Herra käski hänen tehdä? (Sinun pitää ehkä selittää, että ilmaus ”pyrkii muiden edelle” [jae 41] ei tarkoita, että tekee parhaansa tai pyrkii tulemaan paremmaksi. Pikemminkin tämä ilmaus tarkoittaa epävanhurskasta, ylpeää halua näyttää paremmalta tai tärkeämmältä kuin muut ihmiset.)
Mitä Ziba Peterson yritti tehdä synneilleen?

Tuo esiin, että näiden miesten synnit uhkasivat estää heitä auttamasta Siionin rakentamisessa.

Millä tavoin meidän syntimme saattavat rajoittaa kykyämme palvella Herraa?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 58:42. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra opetti parannuksesta.

Mitä Herra lupaa tämän jakeen mukaan meille, jos teemme parannuksen synneistämme? (Oppilaiden tulee huomata seuraava periaate: Jos teemme parannuksen synneistämme, Herra antaa meille anteeksi eikä enää muista syntejämme. Kirjoita tämä periaate taululle. Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät jakeesta 42 sanat, jotka opettavat tätä periaatetta.)
Mitä meidän synneistämme tämä lupaus koskee? (Niitä kaikkia.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin presidentin Boyd K. Packerin seuraava lausunto. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan sanoja tai ilmauksia, jotka opettavat taululle kirjoitettua periaatetta.

”Olivatpa rikkomuksemme olleet mitä tahansa, olivatpa tekomme kenties loukanneet muita kuinka paljon tahansa, tuo syyllisyys voidaan pyyhkiä pois kokonaan. Minusta kenties kaunein virke kaikissa pyhissä kirjoituksissa on se, jossa Herra sanoi: ’Katso, se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää’ [OL 58:42].

Tämä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja sovituksen lupaus.” (”Sovitus”, Liahona, marraskuu 2012, s. 77.)

Kiinnitä oppilaiden huomio taululle kirjoitettuihin kysymyksiin.

Kuinka Herran lupaus jakeessa 42 vastaa osaltaan kolmanteen kysymykseen: Mistä voin tietää, onko Herra antanut minulle anteeksi syntini? (Herran lupaus auttaa meitä tietämään, että Hän antaa aina anteeksi, kun me olemme tehneet täyden parannuksen.)
Sen lisäksi, että tiedämme Herran luvanneen antaa meille anteeksi, kun teemme täyden parannuksen, mistä muusta me voimme tietää saaneemme anteeksi?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Dieter F. Uchtdorfin seuraavat sanat. Pyydä oppilaita kuuntelemaan, mistä he voivat tietää, milloin Herra on antanut heille anteeksi heidän syntinsä.

”Kun olemme todella tehneet parannuksen, Kristus ottaa pois syntiemme aiheuttaman syyllisyyden taakan. Voimme tietää, että olemme saaneet anteeksi ja meidät on tehty puhtaiksi. Pyhä Henki todistaa sen meille; Hän on Pyhittäjä. Mikään muu todistus anteeksiannosta ei voi olla suurempi.” (”Kohta, josta on vielä turvallista palata”, Liahona, toukokuu 2007, s. 101.)

Kuinka tieto siitä, että voitte saada anteeksi kaikki syntinne, on ollut siunauksena elämässänne?

Selitä oppilaille, että jotkut ihmiset ajattelevat erheellisesti, että jos he voivat vielä muistaa syntinsä, niin he eivät ole tehneet täyttä parannusta. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen presidentti Dieter F. Uchtdorfin seuraavat sanat. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, miksi me saatamme muistaa syntimme vielä senkin jälkeen kun olemme tehneet parannuksen.

”Saatana yrittää saada meidät uskomaan, ettei meidän syntejämme ole annettu anteeksi, koska voimme muistaa ne. Saatana on valehtelija; hän yrittää hämärtää näkemyksemme ja johdattaa meidät pois parannuksen ja anteeksiannon polulta. Jumala ei luvannut, ettemme muistaisi syntejämme. Niiden muistaminen auttaa meitä välttämään samojen virheiden tekemistä uudelleen. Jos kuitenkin pysymme totisina ja uskollisina, syntiemme muisto hälvenee ajan myötä. Se tulee osaksi tarvittavaa paranemisen ja pyhittämisen prosessia.” (”Kohta, josta on vielä turvallista palata”, s. 101.)

Tuo esiin, että taululle kirjoitettu lupaus on ehdollinen. Me voimme saada Herralta anteeksi vain jos teemme kaiken voitavamme tehdäksemme täyden parannuksen synneistämme.

Mitä parannuksen tekeminen tarkoittaa? (Voit kehottaa oppilaita palaamaan vastauksiin, jotka he kirjoittivat taululla oleviin kysymyksiin.)

Kun oppilaat vastaavat, kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava kohta kirjasesta Nuorten voimaksi. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, mitä muuta he voivat oppia siitä, mitä parannuksen tekeminen tarkoittaa.

”Parannus on muutakin kuin pelkästään väärien tekojen tunnustamista. Se on mielen ja sydämen muutos. Siihen sisältyy kääntyminen pois synnistä ja kääntyminen Jumalan puoleen anteeksiannon saamiseksi. Siihen kannustavat rakkaus Jumalaa kohtaan ja vilpitön halu olla kuuliainen Hänen käskyilleen.” (Nuorten voimaksi, 2011, s. 28.)

Selitä, että todelliseen parannukseen kuuluu useita vaatimuksia. Kaksi noista vaatimuksista mainitaan kohdassa OL 58:43. Kehota yhtä oppilasta lukemaan tämä jae ääneen. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille kaksi asiaa, jotka meidän täytyy tehdä tehdäksemme täyden parannuksen synneistämme.

Mitkä kaksi asiaa meidän jakeen 43 mukaan täytyy tehdä tehdäksemme täyden parannuksen synneistämme? (Oppilaiden tulee huomata seuraava periaate: Tehdäksemme parannuksen meidän täytyy tunnustaa syntimme ja hylätä ne. Kirjoita tämä periaate taululle.)
Kuinka tämä totuus auttaa vastaamaan kysymykseen: Mistä tiedän, olenko tehnyt täyden parannuksen? (Auta oppilaita ymmärtämään, että syntien tunnustaminen ja hylkääminen ovat välttämätön osa täydellistä parannusta.)
Mitä syntiemme tunnustaminen tarkoittaa?

Auta oppilaita ymmärtämään paremmin, mitä syntiemme tunnustaminen tarkoittaa, kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin D. Todd Christoffersonin seuraavat sanat:

”Tunnustaminen ja hylkääminen ovat voimallisia käsitteitä. Ne ovat paljon enemmän kuin huoleton ’Minä myönnän sen. Olen pahoillani.’ Tunnustaminen on syvää, joskus tuskallista erheen ja rikkomuksen myöntämistä Jumalalle ja ihmiselle.” (”Parannuksen jumalallinen lahja”, Liahona, marraskuu 2011, s. 40.)

Kuinka syntiemme tunnustaminen auttaa meitä kääntymään pois synnistä ja kääntymään Jumalan puoleen anteeksiannon saamiseksi?

Tämän keskustelun kuluessa oppilaat saattavat miettiä, mitkä synnit pitää tunnustaa ja kenelle. Selitä, että meidän täytyy tunnustaa kaikki syntimme taivaalliselle Isälle. Vakavat rikkomukset, kuten sukupuolirikkomus tai pornografian käyttäminen, tulee tunnustaa myös piispalle tai seurakunnanjohtajalle.

Kiinnitä oppilaiden huomio viimeiseen totuuteen, jonka kirjoitit taululle.

Mitä syntiemme hylkääminen tarkoittaa? (Että käännymme täysin pois synneistämme ja lakkaamme tekemästä niitä.)

Todista Vapahtajan sovituksesta, parannuksen periaatteista ja anteeksiannosta, joista olette keskustelleet. Kehota oppilaita pohtimaan, onko heillä syntejä, joista heidän täytyy tehdä parannus, ja kannusta heitä tekemään parannus toimimalla niiden totuuksien mukaan, jotka he ovat oppineet.

Oppi ja liitot 58:44–65

Herra käskee vanhimpia saarnaamaan evankeliumia ja neuvoo heille, kuinka Siion rakennetaan

Tee yhteenveto kohdasta OL 58:49–62 selittämällä, että Herra sanoi vanhimmille, joiden oli määrä jäädä Missouriin, että heidän pitäisi hankkia maata ja valmistautua pyhien kokoamiseen Missouriin.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 58:46–47, 63–65. Pyydä luokan jäseniä panemaan merkille neuvot, joita Herra antoi niille vanhimmille, joiden oli määrä palata Ohioon.

Mitä jakeiden 46–47 mukaan vanhimpien odotettiin tekevän, kun he palaisivat Ohioon?
Keille jakeen 64 mukaan evankeliumia täytyy saarnata? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän vastauksistaan tulisi kuvastua seuraava totuus: Evankeliumia täytyy saarnata jokaiselle ihmiselle. Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät jakeessa 64 ne sanat, jotka opettavat tätä totuutta.)

Kannusta oppilaita noudattamaan Hengen kehotuksia ja kertomaan evankeliumin totuuksista lähipiirissään oleville ihmisille.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 58:39. ”Tehköön parannuksen”

Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että parannus on enemmän kuin pelkkä muistilista asioista, jotka pitää tehdä:

”Yritykset laatia luettelo parannuksen eri vaiheista voivat olla hyödyksi joillekuille, mutta se voi myös johtaa mekaaniseen rasti ruutuun -menettelytapaan, johon ei liity todellista halua tai muutosta. Todellinen parannus ei ole pinnallista. Herra esittää kaksi kaikkia koskevaa vaatimusta: ’Tästä te voitte tietää, tekeekö ihminen parannuksen synneistänsä – katso, hän tunnustaa ne ja hylkää ne’ (OL 58:43).” (”Parannuksen jumalallinen lahja”, s. 40.)

Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, mitä parannuksen tekeminen tarkoittaa:

”Oppi parannuksesta on paljon laajempi kuin sanakirjan määritelmä. Kun Jeesus sanoi ’tehkää parannus’, Hänen opetuslapsensa merkitsivät tuon käskyn muistiin kreikan kielellä käyttäen verbiä metanoeo. Tällä voimakkaalla sanalla on suuri merkitys. Tässä sanassa etuliitteen meta merkitys on ’muutos’. Pääte liittyy neljään tärkeään kreikankieliseen sanaan: nous tarkoittaen ’mieli’, gnosis tarkoittaen ’tieto’, pneuma tarkoittaen ’henki’ ja pnoe tarkoittaen ’hengitys’.

Kun siis Jeesus sanoi ’tehkää parannus’, Hän pyysi meitä muuttumaan – muuttamaan mielemme, tietomme ja henkemme – jopa hengityksemme. Eräs profeetta selitti, että sellainen muutos ihmisen hengityksessä on sitä, että hengittää tunnustaen kiitollisena Hänet, joka suo jokaisen henkäyksen. Kuningas Benjamin sanoi: ’Vaikka te palvelisitte häntä, joka on luonut teidät – – ja varjelee teitä päivästä päivään suomalla teille hengen – – hetkestä toiseen – minä sanon, että vaikka te palvelisitte häntä koko täydestä sielustanne, te olisitte kuitenkin hyödyttömiä palvelijoita’ [Moosia 2:21].

Herra on tosiaankin käskenyt meitä tekemään parannuksen, muuttamaan tapojamme, tulemaan Hänen luokseen ja olemaan enemmän Hänen kaltaisiaan. [Ks. 3. Nefi 27:21, 27.] Se vaatii täydellistä muutosta.” (”Parannus ja kääntymys”, Liahona, toukokuu 2007, s. 103.)

Oppi ja liitot 58:42. Ei ”muista niitä enää”

Vanhin F. Burton Howard seitsemänkymmenen koorumista kertoi eräästä kokemuksestaan, jossa hän oppi, ettei Herra tosiaankaan muista syntiämme enää parannuksen tehtyämme:

”Vielä yksi kertomus – jälleen ajalta, jolloin olin piispana. Eräänä yönä, kun olin sikeässä unessa, ovikello soi. Kompuroin avaamaan ja löysin ovelta erään nuoren pappien koorumini jäsenen. Tunsin hänet hyvin, niin hyvin, että olin ollut retkillä hänen kanssaan, rukoillut hänen kanssaan ja hänen puolestaan ja opettanut häntä. Tunsin hänet niin hyvin kuin kunnon piispa voi tuntea aktiivisen 18-vuotiaan papin, mikä oli myös riittävän hyvin kysyäkseni, mitä hän teki ovellani keskellä yötä.

Hän sanoi: ’Minun pitää puhua kanssasi, piispa. Olen juuri tehnyt jotakin vakavaa, enkä voi mennä kotiin.’

Hän oli oikeassa. Se oli vakavaa. Kutsuin hänet sisälle, ja juttelimme. Hän puhui ja minä kuuntelin. Sitten minä puhuin, ja hän kuunteli, kunnes sarasti. Hänellä oli paljon kysymyksiä. Hän oli syyllistynyt kauhistavaan syntiin. Hän halusi tietää, oliko hänellä toivoa. Hän halusi tietää, miten hän voisi tehdä parannuksen. Hän halusi tietää, kuuluisiko parannuksen tekemiseen se, että hänen pitäisi kertoa vanhemmilleen. Hän halusi tietää, oliko hänellä mitään mahdollisuutta mennä lähetystyöhön. Hän halusi tietää monia muitakin asioita.

En tiennyt vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta sanoin hänelle, että oli toivoa. Sanoin, että tie takaisin olisi vaikea mutta kuitenkin mahdollinen kulkea. Selitin, mitä tiesin parannuksesta, ja autoin häntä ymmärtämään, mitä hänen oli tehtävä. Kerroin hänelle, että jos hän todella halusi mennä lähetystyöhön, hän voisi tehdä päätöksen siitä vasta sitten kun hän olisi tehnyt parannuksen. Sitten käskin häntä menemään kotiinsa, ja niin hän teki.

Hän saattoi asiat järjestykseen vanhempiensa kanssa. Hän pyysi anteeksi niiltä, joita vastaan hän oli rikkonut. Hän jätti synnin ja huonon seuran taakseen ja teki kaiken voitavansa parannuksen eteen.

Noin vuoden kuluttua lähti viisi nuorta miestä siitä koorumista lähetystyöhön. Hän oli yksi heistä. Tunsin jokaisen heistä läheisesti. Olin mukana heidän kunkin läksiäisissä. He kaikki palvelivat kunnialla lähetystyössä. Lyhyen ajan sisällä palaamisestaan kukin heistä vihittiin temppelissä. Vaimoni kanssa olimme mukana jokaisen vihkimistilaisuudessa. Voisin vielä tänäkin päivänä ottaa palan paperia ja kirjoittaa siihen heidän nimensä ja heidän vaimojensa nimet ja joidenkin heidän lastensa nimiä. Niin hyvin tunsin heidät.

Mutta saanen kertoa teille jotakin muuta – jotakin hyvin henkilökohtaista ja hyvin tärkeätä. En muista sen nuoren miehen nimeä, joka tuli kotiini silloin yöllä. Tiedän, että hän oli yksi näistä viidestä, mutta en muista kuka.

Joskus olin huolissani asiasta. Luulin, että muistini oli heikkenemässä. Yritin totisesti muistaa, kenellä heistä oli tämä ongelma, mutta en pystynyt.

Lopulta minut vapautettiin tehtävästäni ja työnsin koko tapauksen syrjään mielestäni. Ollessani joitakin vuosia myöhemmin kävelyllä myöhään illalla, huomasin olevani sen seurakunnan alueella, jonka piispana olin kerran ollut. Varjoisa hiljaisuus toi takaisin monia muistoja. Olin ajatuksissani huomatessani, että kävelin juuri talon ohi, jossa yksi papeistani oli asunut vuosia sitten. Yhtäkkiä mainitsemani nuoren miehen tarina tuli mieleeni, ja jälleen yritin muistella, kuka niistä viidestä hän oli. Oliko hän asunut tässä talossa? Olin ihmeissäni. Miksen pystynyt muistamaan?

Kun jatkoin matkaani, tapahtui jotakin – jotakin, mitä on vaikea selittää, mutta se oli todellista minulle. Olin kuulevinani äänen, joka sanoi: ’Etkö ymmärrä, poikani? Minä olen unohtanut sen. Miksi sinun pitäisi muistaa?’

Minua harmitti. Kysymykseen ei ollut tyydyttävää vastausta. En ole koskaan ihmetellyt asiaa sen jälkeen. Ja tiedän varmemmin kuin olen koskaan tiennyt, että Herra on mielistynyt, kun Hänen lapsensa palaavat Hänen luokseen.

Kaikkien niiden, jotka ovat paimenia, ja myös kaikkien kadonneiden lampaiden tulisi panna merkille tämä viimeinen asia. Herra oli tosissaan sanoessaan: ’Se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää’ (OL 58:42).” (Ks. ”Palatkaa Herran luokse”, Valkeus, tammikuu 1987, s. 64.)

Oppi ja liitot 58:43. ”Tunnustaa ne”

Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt tunnustamisen vaatimuksia:

”Sinun on aina tunnustettava syntisi Herralle. Jos ne ovat vakavia rikkomuksia kuten [sukupuolista] moraalittomuutta, ne täytyy tunnustaa myös piispalle tai vaarnanjohtajalle. On ymmärrettävä, että tunnustus ei ole sama kuin parannus. Se on olennainen askel, mutta se ei yksin riitä. Osittainen tunnustus vähäisempiä rikkomuksia mainitsemalla ei auta ketään selvittämään vakavampia, paljastamattomia rikkomuksia. Oleellista anteeksiannossa on halu täysin kertoa Herralle ja tarpeen vaatiessa Hänen pappeustuomarilleen kaikki, mitä olet tehnyt.” (Ks. ”Anteeksisaaminen”, Valkeus, heinäkuu 1995, s. 77–78.)

Presidentti Spencer W. Kimball on opettanut vilpittömyyden ja täydellisen rehellisyyden tärkeyttä tunnustaessamme syntimme:

”Kukaan ei voi milloinkaan saada anteeksi mitään rikkomusta, ennen kuin hän tekee parannuksen, eikä ihminen ole tehnyt parannusta, ennen kuin hän on paljastanut sielunsa ja myöntänyt aikeensa ja heikkoutensa verukkeitta ja puolusteluitta” (lainattuna julkaisussa Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, 1986, s. 118).

Oppi ja liitot 58:43. Miksi jotkin synnit täytyy tunnustaa valtuutetulle pappeusjohtajalle?

Koska piispa tai seurakunnanjohtaja on Aaronin pappeuden johtaja seurakunnassaan, hänellä on parannuksen avaimet seurakuntalaisiaan varten. Piispat ja seurakunnanjohtajat käyttävät näitä avaimia ratkaistakseen henkilön aseman kirkossa ja auttavat henkilöä parannuksen tekemisessä. Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on antanut lisää näkemystä siihen, miksi vakavat synnit on tunnustettava valtuutetuille pappeusjohtajille:

”Vakava rikkomus, kuten moraalittomuus, vaatii apua sellaiselta, jolla on valtuuden avaimet, kuten piispalta tai vaarnanjohtajalta, parannuksen prosessin rauhalliseen läpikäymiseen, niin että se on varmasti täydellinen ja asianmukainen” (”Vanhurskauden voima”, Valkeus, tammikuu 1999, s. 81).

Oppi ja liitot 58:43. ”Tunnustaa ne ja hylkää ne”

Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, mitä parannuksen tekeminen synneistämme tarkoittaa:

”Syntien hylkääminen tarkoittaa, ettei koskaan palaa niihin. Hylkääminen vaatii aikansa. Auttaakseen meitä Herra sallii toisinaan sen, että virheittemme jättämä jälki pysyy muistissamme. Se on tärkeä osa oppimistamme kuolevaisuudessa.

Kun tunnustamme syntimme rehellisesti ja korvaamme loukatuille sen, mitä voimme, sekä hylkäämme syntimme pitämällä käskyt, olemme anteeksisaamisen tiellä. Aikanaan tunnemme, kuinka murheemme aiheuttama ahdistus väistyy ottaen ’syyllisyyden pois sydämestämme’ [Alma 24:10] ja tuoden ’omantunnonrauhan’ [Moosia 4:3].

Te, jotka teette todella parannusta mutta ette koe tuntevanne helpotusta: pitäkää käskyt edelleen. Lupaan teille, että saatte helpotusta Herran aikataulun mukaan. Paranemiseen tarvitaan myös aikaa.” (”Tehkää parannus, jotta minä voin parantaa teidät”, Liahona, marraskuu 2009, s. 42.)