Oppiaihe 27

Oppi ja liitot 20:38–67

Johdanto

Profeetta Joseph Smithille annetussa ilmoituksessa, joka on luvussa OL 20, Herra antaa käskyn, että Hänen palautettu kirkkonsa tulee järjestää 6. huhtikuuta 1830. Hän antaa myös ohjeita kirkkonsa hallinnosta, kuten selityksen eri pappeuden viroista ja niiden henkilöiden velvollisuuksista, jotka olisivat noissa viroissa. Kun nämä virat olisivat käytössä, taivaallisen Isän lapset voisivat saada pappeuden toimituksia ja tehdä liittoja.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 20:38–59

Pappeuden virkoihin kuuluvat velvollisuudet esitetään

Kirjoita ennen oppituntia taululle seuraavaa: saarnata, opettaa, selittää, kehottaa, varoittaa, kutsua kaikkia tulemaan Kristuksen luokse.

Viittaa oppitunnin alussa taululla oleviin sanoihin ja esitä seuraava kysymys:

• Kenelle nämä velvollisuudet kuuluvat?

Oppilaat saattavat tuoda esiin, että nämä velvollisuudet kuuluvat profeetoille, apostoleille, muille kirkon johtohenkilöille ja kokoaikaisille lähetyssaarnaajille. He saattavat myös tuoda esiin, että ne ovat velvollisuuksia, joita kaikki pappeudenhaltijat, myös Aaronin pappeuden haltijat, voivat hoitaa. Elleivät he mainitse Aaronin pappeuden haltijoita, tuo itse esiin tämä totuus. Tähdennä, että luokassasi oleville Aaronin pappeuden haltijoille on uskottu merkittäviä tilaisuuksia palvella.

Jaa luokan jäsenet kolmeen ryhmään. Selitä, että kirkon järjestämisen yhteydessä Herra ilmoitti Joseph Smithille monia pappeudenhaltijoiden velvollisuuksia. Pyydä ensimmäistä ryhmää tutkimaan kohtaa OL 20:38–45 ja panemaan merkille vanhimpien velvollisuudet. Kehota toista ryhmää tutkimaan kohtaa OL 20:46–52 ja panemaan merkille pappien velvollisuudet. Kehota kolmatta ryhmää tutkimaan kohtaa OL 20:53–59 ja panemaan merkille opettajien ja diakonien velvollisuudet. Kirjoita heidän tutkiessaan taulun ylälaitaan seuraavaa:

Vanhimmat	Papit	Opettajat ja diakonit
OL 20:38–45	OL 20:46–52	OL 20:53–59

Kehota riittävän ajan kuluttua yhtä tai kahta edustajaa kustakin ryhmästä tulemaan taululle ja kirjoittamaan luettelo tutkimansa viran tai tutkimiensa virkojen velvollisuuksista.

• Mitä eroja huomaatte vanhinten, pappien, opettajien ja diakonien velvollisuuksissa? Mitä samankaltaisuuksia näette?

• Mihin virkaan kuuluu valtuus antaa Pyhän Hengen lahja? (Vanhimman, ks. jae 41.) Mihin virkoihin kuuluu valtuus siunata sakramentti? (Vanhimman ja papin, ks. jakeet 40 ja 46.) Mihin virkoihin kuuluu valtuus asettaa pappeja, opettajia ja diakoneja? (Vanhimman ja papin, ks. jakeet 39 ja 48.) Mihin virkoihin kuuluu valtuus selittää, kehottaa ja opettaa? (Vanhimman, papin, opettajan ja diakonin, ks. jakeet 42, 46 ja 59.)

• Mitä totuuksia voimme oppia pappeuden viroista vertaamalla niihin kuuluvia velvollisuuksia toisiinsa?

Oppilaat saattavat mainita monenlaisia periaatteita, mutta muista tähdentää seuraavaa:

Kun taivaallisen Isän pojat saavat pappeuden korkeampia virkoja, he saavat lisää tehtäviä ja tilaisuuksia palvella muita.

Kun pappeudenhaltija asetetaan uusiin virkoihin pappeudessa, hän säilyttää alemmat virat ja niihin kuuluvat velvollisuudet.

Kaikilla pappeudenhaltijoilla on velvollisuus suorittaa toimituksia ja valvoa kirkon jäseniä sekä palvella heitä.

Kun olet auttanut oppilaita huomaamaan edellä olevasta luettelosta viimeisen totuuden, kirjoita se taululle pappeustehtäviä koskevan luettelon alle .

Auta oppilaita ymmärtämään pappeudenhaltijoiden velvollisuuksia ohjaamalla heidän huomionsa taululla olevaan luetteloon ja esittämällä seuraavat kysymykset:

• Millä tavoin Aaronin pappeuden haltijat voivat ”valvoa seurakuntaa” ja ”olla sen kanssa ja vahvistaa sitä”? (Mahdollisia esimerkkejä: kotiopetus, huolenpito köyhistä ja apua tarvitsevista, huolenpito seurakuntakeskuksesta ja sen piha-alueesta sekä piispan ja kooruminjohtajien antamien muiden tehtävien hoitaminen.)

• Millä tavoin Aaronin pappeuden haltijat voivat ”kutsua kaikkia tulemaan Kristuksen luokse”?

Kun luokan jäsenet keskustelevat tästä kysymyksestä, voit pyytää yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraavan neuvon:

”Jos olet pappeudenhaltija, muista, että pappeuden pitäisi olla osa sinua kaiken aikaa ja kaikissa olosuhteissa. Se ei ole kuin viitta, jonka voit ottaa yllesi ja riisua halusi mukaan. Mihin tahansa pappeuden virkaan asettaminen merkitsee kutsua elinikäiseen palvelukseen lupauksin, että Herra tekee sinut kykeneväksi tekemään työtään uskollisuutesi mukaan.

Sinun täytyy olla kelvollinen saadaksesi pappeuden voiman ja käyttääksesi sitä. Puhumasi sanat ja jokapäiväinen käyttäytymisesi vaikuttavat kykyysi palvella. Julkisen käyttäytymisesi täytyy olla moitteetonta. Yksityinen käyttäytymisesi on sitäkin tärkeämpää.” (Lujana uskossa – evankeliumiaiheinen hakuteos, 2005, s. 110.)

Kirjoita taululle kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Richard G. Scottin seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen. (Tämä ote on puheesta ”Kunnioittakaa pappeutta ja käyttäkää sitä hyvin”, Liahona, marraskuu 2008, s. 46.) Voisit ehdottaa, että oppilaat kirjoittavat sen pyhiin kirjoituksiinsa luvun OL 20 marginaaliin tai seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjansa.

”Pappeuden valtuuden tarkoituksena on antaa, palvella, kohottaa, innoittaa” (vanhin Richard G. Scott).

Pyydä oppilaita kertomaan tilanteista, jolloin he ovat nähneet pappeudenhaltijoiden antavan, palvelevan, kohottavan ja innoittavan. Voisit lisätä omia huomioitasi.

Tuo tämän keskustelun kuluessa esille, että vaikka ilmoitus luvussa OL 20 käsitteleekin pappeudenhaltijoita, niin kaikilla kirkon jäsenillä on velvollisuus ja etuoikeus palvella muita. Nuorilla naisilla on monia mahdollisuuksia palvella. Jotkut saattavat tehdä päätöksen palvella lähetystyössä, ja heillä on jonakin päivänä etuoikeus kuulua Apuyhdistykseen tehden ”työtä pappeudenhaltijoiden rinnalla kasvaakseen uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa, vahvistaakseen perheitä ja koteja sekä etsiäkseen ja auttaakseen apua tarvitsevia” (Tyttäriä minun valtakunnassani – Apuyhdistyksen historiaa ja työtä, 2011, s. 7).

Anna oppilaille muutama minuutti aikaa kirjoittaa, mitä he ovat oppineet kohdasta OL 20:38–59. Kannusta nuoria miehiä miettimään sellaisen tavoitteen kirjoittamista, joka auttaa heitä uskollisesti valvomaan ja vahvistamaan kirkon jäseniä. Se voisi olla osa heidän Velvollisuus Jumalaa kohtaan -ohjelmansa tehtäviä.

Oppi ja liitot 20:60–67

Ohjeita pappeuden asettamisista annetaan

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 20:60 ja pyydä luokan jäseniä panemaan merkille, mikä on Pyhän Hengen tehtävä, kun joku asetetaan pappeuden virkaan.

Pyydä oppilaita nostamaan kätensä, jos he ovat nähneet pappeuden asettamisen tai heidät itsensä on asetettu johonkin virkaan pappeudessa. Kehota muutamaa niistä, jotka nostivat kätensä, kertomaan kokemuksestaan ja siitä, mitä he ajattelivat asettamisen aikana. Voisit esittää seuraavan kysymyksen:

• Kuinka Pyhä Henki oli mukana asettamisessa?

Ajatuksista ja tunteista kertominen

Kun nuoret ilmaisevat evankeliumin periaatteita koskevia ajatuksiaan ja tunteitaan, he saavat Pyhän Hengen syventämään ymmärrystään ja vahvistamaan todistustaan. Voit myötävaikuttaa tähän, kun kehotat oppilaita kertomaan asiaankuuluvia kokemuksia siitä, kun he ovat tunteneet Hengen tai kun Herra on siunannut heitä. Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Pyrkimykset jakaa tietoa palkitaan usein suuremmalla ymmärryksellä, kun mieleesi ja sydämeesi virtaa lisää valoa (ks. OL 8:2–3)” (”Hengellisen tiedon saaminen”, Valkeus, tammikuu 1994, s. 88).

Kirjoita taululle seuraavat sanat: Pappeudenhaltijat tarvitsevat Pyhän Hengen voiman olemaan kanssaan hoitaessaan velvollisuuksiaan.

Auta nuoria miehiä miettimään kelvollisuuttaan heidän suorittaessaan pappeuden toimituksia kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan, mitä kahdentoista apostolin koorumin presidentti Boyd K. Packer on sanonut:

Valtuutenne tulee asettamisestanne. Voimanne tulee kuuliaisuudesta ja kelvollisuudesta. – –

Pappeuden voima tulee siitä, että täytätte velvollisuutenne tavallisissa asioissa: käytte kokouksissa, otatte vastaan tehtäviä, luette pyhiä kirjoituksia, noudatatte viisauden sanaa.” (Ks. ”Aaronin pappeus”, Valkeus, huhtikuu 1982, s. 60–62.)

Kehota nuoria miehiä miettimään rukoillen, mitä Herra haluaisi heidän tekevän, jotta he saisivat Pyhän Hengen voiman olemaan kanssaan hoitaessaan nykyisiä ja tulevia pappeusvelvollisuuksiaan. Tähdennä sitä, että myös nuorilla naisilla on tärkeitä ja vastuullisia tehtäviä kirkossa. Kehota heitä miettimään, mitä Herra haluaisi heidän tekevän, jotta he saisivat Pyhän Hengen voiman hoitaessaan noita vastuullisia tehtäviä.

Voisit selittää, että kohdassa OL 20:61–63 mainitaan joitakin syitä kirkon konferenssien pitämiseen, kuten kirkon asioiden johtaminen avoimesti.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 20:65. Selitä, että tässä jakeessa sanalla äänestys tarkoitetaan sitä hyväksymistä, jonka henkilö saa ennen kuin hänet asetetaan johonkin virkaan pappeudessa. Pyydä luokassa olevia nuoria miehiä muistelemaan viime kertaa, jolloin heidän seurakuntansa äänestämällä hyväksyi heidät asetettavaksi johonkin virkaan pappeudessa.

• Miltä teistä tuntui, kun näitte, että seurakuntanne jäsenet hyväksyivät asettamisenne? Kuinka heidän hyväksymisäänestyksensä muistaminen saattaisi auttaa teitä pappeuden palvelutyössänne? (Mahdollisia vastauksia: he tuntevat olevansa suuremmassa vastuussa seurakunnalle palvelutyöstään ja he tuntevat seurakuntansa jäsenten tuen.)

Voit kehottaa muutamaa oppilasta kertomaan, miksi he ovat kiitollisia pappeuden valtuudesta. Lausu lopuksi oma todistuksesi tässä oppiaiheessa käsitellyistä totuuksista.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 20:42. Seurakunnan valvominen

Puhuessaan pappeuden keskeisestä tarkoituksesta presidentti James E. Faust ensimmäisestä presidenttikunnasta on sanonut:

”Toisista huolehtiminen on pappeuden vastuun ydin. Se on voima siunata, parantaa ja suoda pelastavia evankeliumin toimituksia.” (”Pappeuden voima”, Valkeus, heinäkuu 1997, s. 41.)

Vanhin W. Grant Bangerter seitsemänkymmenen koorumista on puhunut pappeudenhaltijoista palvelijoina, jotka valvovat kirkon jäseniä:

”Minulla oli useiden vuosien ajan etuoikeus saada opetusta presidentti Marion G. Romneylta, joka opetti meille ’kirkon perustuslakia’ – tällä tarkoitan niitä ilmoituksia, jotka on annettu kirkon järjestämisen yhteydessä ja joissa Herra määräsi ne menettelytavat, joiden avulla kirkkoa on hallittava. Opin ja liittojen luvussa 20 sanotaan, että vanhinten tehtävänä on vähäisemmän pappeuden avustamana ’valvoa seurakuntaa’ (jakeet 42, 53). Osa tästä valvomisesta tapahtuu käymällä jäsenten kodeissa ja opettamalla heitä suorittamaan velvollisuutensa. Toisessa ilmoituksessa vanhinten koorumi mainitaan erityisesti ryhmäksi paikoillaan pysyviä palvelijoita (ks. OL 124:137). Ne, joilla on Aaronin pappeus, on myös kutsuttu olemaan ’pysyviä palvelijoita’ (OL 84:111).” (Ks. ”Pappeuden voima”, Valkeus, huhtikuu 1976, s. 58.)

Presidentti James E. Faust ensimmäisestä presidenttikunnasta on kertonut seuraavaa nuoresta pappeudenhaltijasta, joka kohotti ja vahvisti apua tarvitsevaa naapuria:

”Joitakin vuosia sitten eräs pappien koorumi päätti palveluprojektina kerätä ruokaa hädänalaisille. Jim, yksi papeista, halusi innokkaasti osallistua ja päätti kerätä enemmän ruokaa kuin kukaan toinen. Tuli hetki, jolloin papit tapasivat kappelilla. He lähtivät kaikki matkaan samaan aikaan ja palasivat tiettyyn aikaan myöhemmin illalla. Kaikkien yllätykseksi Jimin ostoskärry oli tyhjä. Hän vaikutti melko vakavalta, ja jotkut pojista pilailivat hänen kustannuksellaan.

– – Neuvoja kysyi Jimiltä, oliko tämä pahoilla mielin. Jim sanoi: ’Enpä oikeastaan. Mutta kun lähdin keräämään ruokaa, sain sitä todella paljon. Kärryni oli täysi. Kun olin palaamassa kappelille, poikkesin vielä erään kirkkoon kuulumattoman rouvan luo. Hän on eronnut ja asuu seurakuntamme alueella. Koputin oveen ja selitin, mitä olimme tekemässä, ja hän kutsui minut sisään. Hän alkoi etsiä minulle jotakin annettavaa. Hän aukaisi jääkaapin, ja näin, ettei siellä ollut juuri mitään. Kaapit olivat tyhjillään. Viimein hän löysi pienen persikkapurkin.

Saatoin tuskin uskoa sitä. Ympärillä juoksenteli paljon pieniä lapsia, jotka tarvitsivat ruokaa, ja hän ojensi minulle sitä persikkapurkkia. Otin sen ja panin kärryyni ja jatkoin matkaa katua pitkin. Olin kulkenut puoliväliin korttelia, kun tunsin lämmön täyttävän olemukseni ja tiesin, että minun oli mentävä takaisin siihen taloon. Annoin hänelle kaiken ruoan.’

Neuvoja sanoi: ’Jim, älä koskaan unohda, miltä sinusta tuntuu tänä iltana, koska tässä on juuri siitä kyse.’ Jim oli maistanut epäitsekkään palvelemisen ravintoainetta.” (Ks. ”Hengellisiä ravintoaineita”, Liahona, marraskuu 2006, s. 54.)

Oppi ja liitot 20:46. ”Papin velvollisuutena on saarnata, opettaa, selittää, kehottaa ja kastaa ja siunata ja antaa sakramentti”

Presidentti Wilford Woodruff on sanonut: ”Kuljin tuhansia kilometrejä ja saarnasin evankeliumia pappina, ja kuten olen sanonut kuulijoille ennenkin, Herra tuki minua ja ilmaisi voimansa henkeni puolustamiseksi samassa määrin tuossa virassa kuin toimiessani apostolin virassa. Herra tukee ketä tahansa, jolla on osuus pappeutta, olipa hän pappi, vanhin, seitsenkymmen tai apostoli, jos tämä pitää kutsumuksensa kunniassa ja hoitaa velvollisuutensa.” (Deseret Weekly, 7. marraskuuta 1896, s. 641.) (Ks. myös Boyd K. Packer, ”Aaronin pappeus”, Valkeus, huhtikuu 1982, s. 62.)

Oppi ja liitot 20:60–67. Asianmukainen asettaminen pappeudessa

Presidentti Boyd K. Packer kahdentoista apostolin koorumista on tähdentänyt, että asianmukainen asettaminen pappeudessa on hyvin tärkeää Herralle:

”Voitte saada pappeuden vain sellaiselta mieheltä, jolla on valtuus ja josta ’kirkko’ tietää, että ’hänellä on valtuus’ (OL 42:11).

Pappeutta ei voida antaa kuten kunniakirjaa. Sitä ei voida antaa teille todistuksella. Sitä ei voida antaa teille sanomana eikä lähettää kirjeessä. Sen voi saada vain asianmukaisen asettamisen kautta. Sen antajan täytyy olla valtuuden saanut pappeudenhaltija. Hänen täytyy panna kätensä päänne päälle ja asettaa teidät.

Siinä on yksi syy, miksi johtavat auktoriteetit matkustavat niin paljon – antaakseen pappeuden valtuuden avaimia. Jokainen vaarnanjohtaja maailmassa on saanut valtuutensa kirkon jonkun johtavan veljen kätten alla. Yhtäkään poikkeusta ei ole koskaan ollut.

Muistakaa nämä asiat. Pappeus on Herralle hyvin, hyvin kallis. Hän on hyvin tarkka sen antamisesta ja antajista. Sitä ei anneta koskaan salassa.” (Ks. ”Aaronin pappeus”, Valkeus, huhtikuu 1982, s. 60.)