Seminaarit ja instituutit
Oppiaihe 42: Oppi ja liitot 38:1–16


Oppiaihe 42

Oppi ja liitot 38:1–16

Johdanto

Joulukuussa 1830 Herra oli ilmoittanut profeetta Joseph Smithille käskyn, että kirkon jäsenten tulee kokoontua Ohioon (ks. OL 37). Vuonna 1831 Herra antoi ilmoituksen, joka on nyt tallennettuna luvussa OL 38. Siinä selitetään useita syitä, miksi pyhien pitäisi kokoontua Ohioon. Herra antoi myös käskyjä ohjatakseen heitä kokoontumisessa. Tämä oppiaihe käsittää 16 ensimmäistä jaetta luvusta 38. Tässä ilmoituksessa Jeesus Kristus kertoi kirkon jäsenille, että Hän on heidän keskellään. Hän kuvaili myös, ketkä kestävät Hänen toisen tulemisensa, varoitti pyhiä vaarasta ja rohkaisi heitä.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 38:1–7

Jeesus Kristus kertoo kirkkonsa jäsenille, että Hän on heidän keskellään

Kehota oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa luettelo käskyistä, joita heidän on mielestään helppo noudattaa. Kehota sitten heitä miettimään, mitkä käskyt ovat heistä vaikeita noudattaa ja miksi. (Oppilaat voivat myös kirjoittaa muistiin näitä ajatuksiaan, jos he haluavat tehdä niin.)

  • Miksi meistä saattaisi olla vaikeaa noudattaa joitakin käskyjä?

  • Mikä on innostanut teitä pitämään sellaisia käskyjä, joita teidän on vaikea noudattaa?

Muistuta oppilaille, että joulukuussa 1830 Herra käski New Yorkin osavaltiossa olevien pyhien kokoontua Ohioon (ks. OL 37). Osalle näistä kirkon jäsenistä tämä käsky oli hyvin vaikea noudattaa. Tammikuun 2. päivänä 1831 pyhät New Yorkin osavaltion eri seurakunnista kokoontuivat Peter Whitmer vanhemman kotiin pitämään kirkon kolmatta konferenssia. Konferenssissa useat kirkon jäsenet esittivät kysymyksiä käskystä muuttaa Ohioon.

  • Mistähän syystä joillekin pyhille on saattanut olla vaikeaa noudattaa käskyä lähteä New Yorkin osavaltiosta ja kokoontua Ohioon?

Sinun pitää ehkä selittää, etteivät kaikki konferenssissa olleet ymmärtäneet tämän käskyn viisautta. Jotkut eivät suostuneet pitämään sitä Herran sanana, ja toiset olivat haluttomia jättämään tuottoisat maatilansa ja mukavat olonsa ja siirtymään uuteen paikkaan, mihin liittyisi paljon epävarmuutta. Oli olemassa hyvin todellinen mahdollisuus, että monet menettäisivät rahaa myydessään omaisuuttaan, eivätkä jotkut saisi sitä edes myydyksi.

Selitä, että tammikuun 1831 konferenssissa Joseph Smith rukoili Herraa saadakseen tietää lisää käskystä kokoontua Ohioon. Herra vastasi ilmoituksella, joka on nyt tallennettuna luvussa OL 38. Kerro oppilaille, että kun he tutkivat tätä ilmoitusta, he oppivat totuuksia, jotka voivat auttaa heitä, kun he tekevät päätöksiä käskyistä, joita heidän on vaikea noudattaa.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 38:1–3. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä voimme oppia Jeesuksesta Kristuksesta. Kun oppilaat vastaavat, voit ehdottaa, että he merkitsevät vastauksiinsa liittyvät sanat ja ilmaukset.

  • Mitä totuuksia voimme oppia näiden jakeiden perusteella Jeesuksesta Kristuksesta? (Kun oppilaat vastaavat, auta heitä huomaamaan seuraava oppi: Jeesus Kristus tietää kaiken.)

  • Kuinka ymmärrys siitä, että Jeesus Kristus tietää kaiken, olisi saattanut auttaa pyhiä, joiden käskettiin muuttaa Ohioon?

  • Kuinka tämä totuus saattaisi auttaa myös meitä tilanteissa, jolloin meidän on vaikea noudattaa Herran käskyjä?

Selitä, että juuri ennen tämän ilmoituksen saamista Joseph Smith oli tehnyt työtä innoitetun raamatunkäännöksen parissa ja oli saanut tekstin, joka on nyt Kallisarvoisen helmen luvuissa Moos. 6–7. Näissä luvuissa on kertomus profeetasta nimeltä Henok ja hänen kansastaan. Vanhurskautensa ja ykseytensä vuoksi Herra kutsui tätä kansaa Siioniksi. Kehota oppilaita lukemaan itsekseen kohdasta OL 38:4, mitä Herra teki Henokille ja hänen kansalleen. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet. Sinun pitää ehkä selittää, että kun Herra käytti ilmausta ”omaan huomaansa”, Hän tarkoitti, että he ovat Hänen luonaan.

  • Mitä sellaista jakeen 4 mukaan Henokin kansa teki, mikä sai Herran ottamaan heidät taivaaseen? (He uskoivat Hänen nimeensä.)

  • Mitä Vapahtaja sanoi tehneensä niiden hyväksi, jotka olivat uskoneet Hänen nimeensä? Mitä se saa teidät ajattelemaan Vapahtajasta?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 38:5–7. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, mitä Jeesus Kristus sanoi siitä, missä Hän on.

  • Missä Jeesus Kristus sanoi olevansa?

  • Milloin te olette tunteneet, että Vapahtaja on ollut lähellä, vaikka ette ole nähneetkään Häntä silmillänne?

Oppi ja liitot 38:8–12

Herra kuvailee, kuka kestää Hänen toisen tulemisensa

Ota esille kuva Toinen tuleminen (Evankeliumiaiheinen kuvakirja, 2009, nro 66; ks. myös lds.org). Selitä, että auttaessaan New Yorkin osavaltion pyhiä ymmärtämään, miksi oli tärkeää kokoontua Ohioon, Vapahtaja puhui toisesta tulemisestaan.

Kuva
Toinen tuleminen

Pyydä muutamaa oppilasta lukemaan vuorotellen ääneen jakeet OL 38:8–10. Kehota luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Vapahtaja ilmoitti toisesta tulemisestaan. Saattaa olla hyödyllistä selittää, että ne, jotka kestävät sen päivän (ks. OL 38:8), ovat niitä, jotka – sen sijaan että heidät hävitettäisiin – voivat jäädä maan päälle Vapahtajan kanssa, kun Hän tulee.

  • Kuinka nämä jakeet auttavat meitä ymmärtämään, miksi on tärkeää olla puhdistettu ja tahraton ennen toista tulemista?

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 38:11–12 ja panemaan merkille Herran kuvaus olosuhteista, jotka vallitsisivat maan päällä ennen toista tulemista. Pyydä sitten oppilaita kertomaan, mitä he ovat oppineet. (Voit auttaa oppilaita ymmärtämään nämä jakeet selittämällä, että kuvaus enkeleistä, jotka odottavat käskyä niittää maa, on viittaus Uuden testamentin vertaukseen vehnästä ja rikkaviljasta [ks. Matt. 13:24–30; OL 86:1–7]. Tässä vertauksessa vehnä [ne, jotka ovat vanhurskaita] kootaan ennen kuin rikkavilja [ne, jotka ovat jumalattomia] poltetaan.)

  • Mitä todisteita huomaatte siitä, että jakeessa 11 kuvatut olot vallitsevat tänä aikana?

  • Mitä me voimme tehdä pysyäksemme puhtaina näiden olosuhteiden keskellä?

Oppi ja liitot 38:13–16

Herra varoittaa pyhiä vaarasta ja rohkaisee heitä

Selitä, että sen lisäksi, että Herra puhui toisesta tulemisestaan, Hän antoi varoituksen pyhiä kohtaavasta vaarasta. Kiinnitä oppilaiden huomio kohtaan OL 38:12 ja esitä seuraava kysymys:

  • Mitä Herra opettaa jakeen 12 lopussa pyhien vihollisesta?

Auta oppilaita ymmärtämään, että ilmaus ”vihollinen on yhdistynyt” voisi viitata yleisesti siihen tosiasiaan, että Saatana ja hänen joukkonsa ovat myöhempinä aikoina yhdistyneinä pyhiä vastaan. Se saattaisi myös viitata ihmisiin, jotka olivat pyhien vihollisia siinä vaiheessa, kun tämä ilmoitus annettiin. Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 38:13 ja kehota oppilaita ottamaan selville, mitkä ovat tämän yhdistyneen vihollisen aikeet. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet.

  • Mitä Herra voi tehdä, kun me olemme vaarassa? (Oppilaat saattavat antaa erilaisia vastauksia. Muista tähdentää seuraavaa periaatetta ja kirjoita se taululle: Herra voi varoittaa meitä vaarasta.)

Anna oppilaille muutama hetki aikaa miettiä, mitä sanomia Herran profeetat ovat antaneet meille yleiskonferenssissa ja kirkon julkaisuissa.

  • Millä tavoin nämä sanomat ovat Herran antamia varoituksia kohtaamistamme hengellisistä tai fyysisistä vaaroista?

  • Millä muilla tavoin teitä on varoitettu hengellisistä tai fyysisistä vaaroista?

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 38:14–15 ja kiinnittämään huomiota siihen, kuinka Herra kannusti pyhiä tänä vaaran ja epävarmuuden aikana. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 38:16. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra antoi pyhille heidän pelastuksekseen. Auta oppilaita ymmärtämään, että käsky, johon viitataan, oli käsky muuttaa New Yorkin osavaltiosta Ohioon.

  • Kuinka käsky muuttaa pois New Yorkin osavaltiosta olisi saattanut koitua pyhien fyysiseksi pelastukseksi?

  • Kuinka käsky kokoontua Ohioon olisi voinut koitua heidän hengelliseksi pelastuksekseen?

Täydennä taululla olevaa periaatetta niin, että se kuuluu seuraavasti: Herra voi varoittaa meitä vaarasta ja antaa meille käskyjä suojaksemme.

  • Kuinka Herran käskyjen pitäminen suojelee meitä?

  • Milloin olette tunteneet, että jonkin käskyn pitäminen on suojellut teitä? (Voit antaa oppilaille aikaa pohtia vastauksiaan, ennen kuin pyydät heitä vastaamaan.)

Kehota oppilaita palauttamaan mieleensä oppitunnin alussa ollut toiminta, jossa he ajattelivat käskyjä, joita heidän on vaikea noudattaa. Pyydä heitä miettimään, kuinka nämä käskyt voivat olla Herralta saatuja siunauksia, jotka suojelevat heitä hengellisiltä tai fyysisiltä vaaroilta.

  • Kuinka taululle kirjoitetun totuuden ymmärtäminen voi kannustaa teitä noudattamaan Herran käskyjä etenkin silloin kun noiden käskyjen noudattaminen saattaa tuntua vaikealta?

Päätä oppiaihe kehottamalla oppilaita lausumaan todistuksensa Herran kyvystä varoittaa meitä vaarasta ja antaa käskyjä, jotka suojelevat meitä, jos me noudatamme niitä. Voit myös itse todistaa tästä totuudesta.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 38:16. ”Teidän pelastukseksenne minä annan teille käskyn”

Presidentti George Albert Smith on opettanut:

Kuva
Presidentti George Albert Smith

”Kun olin lapsi, ymmärsin tai luulin ymmärtäväni, että Herran käskyt olivat Hänen lakejaan ja sääntöjään minun ohjauksekseni. Luulin ymmärtäväni, että jos ei ole kuuliainen noille käskyille, seuraisi rangaistus – –. Mutta kun vartuin vanhemmaksi, olen oppinut tämän toiselta näkökannalta, ja nyt Herran lait ovat minulle – – kuin suloista taivaallisen Isämme äänen musiikkia Hänen armossaan meitä kohtaan. Ne ovat vain rakastavan vanhemman ohjeita ja neuvoja, vanhemman, joka on enemmän huolissaan hyvinvoinnistamme kuin maanpäälliset vanhemmat osaavat olla, ja niinpä se, mikä aikoinaan näytti minusta kantavan lain ankaraa nimeä, on nyt kaikkitietävän taivaallisen Isän rakastava ja lempeä neuvo. Ja siksi sanonkin, ettei minun ole vaikea uskoa, että minun on parasta pitää Jumalan käskyt.” (Kirkon presidenttien opetuksia: George Albert Smith, 2011, s. 191–192.)