Oppi ja liitot 102

Johdanto

Tammikuuhun 1834 mennessä kirkon jäsenmäärä oli kasvanut yli 3 000:een. Tämä kasvu sai aikaan tarpeen saada lisää johtajia hoitamaan kirkon asioita. Helmikuun 17. päivänä 1834 Joseph Smithin kotiin kokoontui 24 ylipappia pitämään konferenssia, jossa kirkkoon järjestettiin ensimmäinen korkea neuvosto. Orson Hyde, kokouksen kirjuri, huomautti, että korkea neuvosto on saattanut tehdä kokouksen pöytäkirjassa joitakin virheitä. Siksi neuvosto äänesti, että profeetan tuli tehdä mahdolliset tarvittavat korjaukset. Joseph Smith käytti seuraavan päivän, 18. helmikuuta, tehden tuohon alkuperäiseen pöytäkirjaan innoitetun tarkistuksen. Pöytäkirjaa muutettiin, ja se hyväksyttiin seuraavana päivänä, 19. helmikuuta. Tämä pöytäkirja, joka on nyt luvussa OL 102, esittelee korkeiden neuvostojen perustamisen ja antaa ohjeita vaarnojen johtokunnille ja korkeille neuvostoille kurinpitotoimista ihmisiä kohtaan, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikkomuksiin. (Huomaa, että myös piirien johtokunnat ja piirineuvostot voidaan valtuuttaa noudattamaan näitä menettelytapoja.)

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 102:1–5

Kirkon ensimmäinen korkea neuvosto järjestetään

Lue ääneen presidentti Harold B. Leen esittämä seuraava kertomus:

”Joitakin vuosia sitten – – palvelin vaarnanjohtajana. Meillä oli hyvin vakava tapaus, joka oli tullut korkean neuvoston ja vaarnan johtokunnan ratkaistavaksi ja johti siihen, että erästä ihastuttavaa nuorta tyttöä vahingoittanut mies erotettiin kirkosta. Kun lähes koko yön kestänyt kokous, joka johti tuohon toimenpiteeseen, oli päättynyt, menin seuraavana aamuna toimistooni melko väsyneenä ja kohtasin siellä sen miehen veljen, jonka tapausta olimme [edellisenä iltana neuvostossa] käsitelleet. Tämä mies sanoi: ’Haluan kertoa sinulle, ettei veljeni ollut syyllinen siihen, mistä te häntä syytitte.’

’Mistä tiedät, ettei hän ollut syyllinen?’ kysyin.

’Koska minä rukoilin, ja Herra sanoi minulle, että hän on syytön’, mies vastasi.” (Ks. ”Ilmoitus ja sinä”, Valkeus, helmikuu 1980, s. 31.)

Kuinka tuo mies oli mielestänne voinut saada vastauksen, joka oli päinvastainen kuin vaarnan johtokunnan ja korkean neuvoston tekemä päätös?

Selitä, että luku OL 102 sisältää periaatteita, jotka auttavat meitä ymmärtämään, kuinka vaarnojen johtokunnat ja korkeat neuvostot pyrkivät saamaan selville Herran tahdon siitä, kuinka auttaa vakaviin rikkomuksiin syyllistyneitä kirkon jäseniä.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 102:1. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mikä on korkea neuvosto.

Mikä on korkea neuvosto? (12 ylipapin ryhmä, jota johtaa yksi tai kolme johtajaa. Kirkossa nykyään vaarnanjohtaja ja hänen neuvonantajansa johtavat korkeaa neuvostoa.)

Selitä, että luvussa OL 102 kuvattu korkea neuvosto oli joissakin suhteissa erilainen kuin nykyisissä vaarnoissa toimivat korkeat neuvostot. Sillä oli yleinen päätösvalta Kirtlandissa Ohiossa ja sitä ympäröivillä alueilla, ja sitä johti ensimmäinen presidenttikunta. Mutta kirkon jäsenmäärän lisääntyessä perustettiin vaarnoja, ja vaarnojen johtokuntia ja korkeita neuvostoja kutsuttiin hallinnoimaan kirkkoa oman vaarnansa alueella.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 102:2. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mikä on korkean neuvoston tarkoitus ja kuinka se perustetaan.

Kuinka korkea neuvosto perustetaan? Mikä on sen tarkoitus?

Kun oppilaat ovat vastanneet edellä oleviin kysymyksiin, kirjoita taululle seuraava totuus: Korkea neuvosto perustetaan ilmoituksen kautta ratkaisemaan kirkossa syntyviä merkittäviä vaikeuksia. Selitä, että ”merkittävillä vaikeuksilla” tarkoitetaan yleensä tilanteita, joissa jäsenet ovat syyllistyneet vakaviin rikkomuksiin.

Selitä, että presidentti Leen kertomus oppiaiheen alussa on esimerkki korkean neuvoston yhdestä vastuullisesta tehtävästä: toimia kirkon kurinpitoneuvostona vaarnan johtokunnan johdolla. Auta luokan jäseniä ymmärtämään kurinpitoneuvostojen tarkoitus kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava lausunto. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, mitkä ovat kirkon kurinpitoneuvostojen kolme tarkoitusta.

”Vakavimmat rikkomukset, kuten vakava lain rikkominen, puolison pahoinpitely, lapsen pahoinpitely, aviorikos, haureus, raiskaus ja insesti, vaativat usein muodollista kirkkokuria. Muodolliseen kirkkokuriin voi kuulua kirkon jäsenoikeuksien rajoittaminen tai kirkon jäsenyyden menetys.

Kurinpitoneuvostojen tarkoituksina on [1] pelastaa rikkomuksen tekijöiden sielu, [2] suojella viattomia sekä [3] varjella kirkon puhtautta, loukkaamattomuutta ja hyvää nimeä.

Kirkkokurin käyttö on innoitettu prosessi, joka vaatii oman aikansa. Tämän prosessin ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta jäsen voi saada synnit anteeksi, saavuttaa mielenrauhan ja saada voimaa välttää rikkomusta tulevaisuudessa.” (Lujana uskossa – evankeliumiaiheinen hakuteos, 2005, s. 67–68.)

Mitkä ovat kirkon kurinpitoneuvostojen kolme tarkoitusta?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 102:4. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja etsimään ilmauksia, jotka kuvaavat sitä, kuinka korkean neuvoston jäsenten tulee täyttää tehtävänsä. Pyydä sitten oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet.

Oppi ja liitot 102:6–34

Kurinpitoneuvoston toimintatavat esitetään

Tee yhteenveto kohdasta OL 102:6–11 kertomalla oppilaille, että näissä jakeissa selitetään, kuinka korkean neuvoston tulee toimia, kun kaikki sen jäsenet eivät ole läsnä. Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 102:12–14 ja selvittämään, kuinka korkean neuvoston jäsenet valitaan puhumaan kurinpitoneuvostossa. Pyydä sitten oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet.

Mitä arvan vetäminen numeroista tarkoittaa? (Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että neuvoston jäsenet saavat jonkin numeroista 1–12.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 102:15–18 ja pyydä luokan jäseniä etsimään syitä siihen, miksi korkea neuvosto vetää arpaa numeroista.

Mitä opimme jakeiden 15–16 perusteella tavasta, jolla kurinpitoneuvostoissa tulee toimia? (Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle seuraavaa: Jeesuksen Kristuksen kirkon kurinpitoneuvostoissa tulee toimia tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.)
Jos korkean neuvoston jäsen vetää parillisen numeron kurinpitoneuvostossa, mikä on hänen tehtävänsä? Kuinka tämä osoittaa Herran huolenpitoa niitä kirkon jäseniä kohtaan, jotka syyllistyvät vakavaan syntiin?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 102:19. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä neuvoston johtajan on tehtävä, kun hän on kuullut tapauksen kumpaakin osapuolta. Pyydä sitten oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet.

Kuinka vaarnanjohtajaa helpottaisi päätöksenteossa se, että hän kuulee ensin neuvoston jäsenten puhuvan sekä syytetyn että kirkon puolesta?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen presidentti Gordon B. Hinckleyn seuraavat sanat ja pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, mitä neuvoston johtaja tekee sen lisäksi että hän kuulee tapauksen kumpaakin osapuolta:

”Haluan vakuuttaa teille – –, että uskoakseni tuomiota ei ole milloinkaan annettu ennen rukouksen pitämistä. Toimenpide jotakin jäsentä vastaan on liian vakava asia, että siihen voitaisiin ryhtyä pelkästään ihmisten tai varsinkaan yhden ihmisen tuomion perusteella. Tarvitaan Hengen opastusta, jota etsitään vakavasti ja sitten noudatetaan, jotta päätös olisi oikeudenmukainen.” (Ks. ”Neuvonantajain runsaus tuo menestyksen”, Valkeus, tammikuu 1991, s. 51.)

Mitä muuta vaarnanjohtaja tekee sen lisäksi että hän kuulee tapauksen molempia osapuolia?
Mitä johtaja pyytää jakeen 19 mukaan neuvostoa tekemään sen jälkeen kun hän on tehnyt päätöksen?

Tee yhteenveto kohdasta OL 102:20–22 selittämällä, että näissä jakeissa annetaan ohjeita siitä, miten toimitaan, kun päätöksestä ollaan epävarmoja.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 102:23. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä tulee tehdä silloin kun opillisissa asioissa on epäselvyyttä. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he saavat tietää.

Mikä totuus opetetaan jakeessa 23? (Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle seuraava totuus: Herra ilmoittaa mielensä niille, jotka johtavat kurinpitoneuvostoja.)

Tee yhteenveto kohdasta OL 102:27–34 selittämällä, että vaarnan kurinpitoneuvoston tekemistä päätöksistä voidaan vedota ensimmäiseen presidenttikuntaan.

Kertaa oppilaiden kanssa presidentti Harold B. Leen kertomus tämän oppiaiheen alusta.

Kehen luottaisitte enemmän – vaarnan johtokuntaan ja korkeaan neuvostoon vai mieheen, joka asetti heidän päätöksensä kyseenalaiseksi?
Niiden totuuksien pohjalta, joita olette oppineet tutkiessanne lukua OL 102, miksi me voimme luottaa kirkon kurinpitoneuvostojen tekemiin päätöksiin?

Kun oppilaat ovat vastanneet, voit pyytää yhtä oppilasta lukemaan ääneen presidentti Leen kertomuksen loppuosan:

”Pyysin häntä tulemaan toimistooni, ja istuuduimme. Minä kysyin: ’Pahastuisitko, jos esittäisin sinulle muutaman henkilökohtaisen kysymyksen?’

Hän sanoi: ’En tietenkään.’ – –

’Kuinka vanha olet?’

’Neljäkymmentäseitsemän.’

’Mikä pappeus sinulla on?’

Hän sanoi luulevansa, että hän oli opettaja.

’Noudatatko viisauden sanaa?’

’No en.’ – –

’Maksatko kymmenyksesi?’

Hän sanoi: ’En’ – eikä hän aikonutkaan maksaa niin kauan kuin se – – mies oli 32. seurakunnan piispana.

Minä kysyin: ’Käytkö säännöllisesti pappeuskokouksessa?’

Hän vastasi: ’En käy!’ – –

’Etkä varmaan osallistu sakramenttikokouksiinkaan?’

’En.’

’Pidättekö perherukoukset?’ ja hän vastasi kieltävästi.

’Tutkitko pyhiä kirjoituksia?’ Hän sanoi, että hänen näkönsä oli huono eikä hän voinut lukea kovinkaan paljoa. – –

’No mutta’, minä sanoin, ’15 vanhurskasta miestä Pioneerin vaarnassa rukoili eilen illalla – – ja he olivat yksimielisiä – – – – Sinä, joka et ole tehnyt mitään näistä asioista, sanot, että olet rukoillut ja saanut päinvastaisen vastauksen. Miten selittäisit sen?’

Silloin tämä mies vastasi tavalla, jota pidän klassikkona. Hän sanoi: ’Vaarnanjohtaja Lee, olen varmaankin saanut vastaukseni väärästä lähteestä.’” (Ks. ”Ilmoitus ja sinä”, Valkeus, helmikuu 1980, s. 31–32.)

Voisit lausua todistuksesi siitä, miksi me voimme kirkossa luottaa vaarnojen johtokuntien ja korkeiden neuvostojen päätöksiin.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 102. Kirkon kurinpitoneuvostot

Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt seuraavaa kirkon kurinpitoneuvostoista:

”Jäsenet kysyvät toisinaan, miksi kirkon kurinpitoneuvostoja pidetään. Tarkoitus on kolmiosainen: pelastaa rikkojan sielu, suojella viattomia ja varjella kirkon puhtautta, loukkaamattomuutta ja hyvää nimeä.

Ensimmäinen presidenttikunta on ohjeistanut, että kurinpitoneuvosto täytyy kutsua koolle, kun kyseessä on murha, insesti, [lapsen (seksuaalinen tai fyysinen) pahoinpitely] tai luopumus. Kurinpitoneuvosto täytyy kutsua koolle myös silloin kun huomattava kirkon johtohenkilö syyllistyy vakavaan rikkomukseen, kun rikkoja on todennäköinen rikoksen uusija, joka saattaa olla uhka muille ihmisille, kun henkilö noudattaa toistuvien vakavien rikkomusten kaavaa [ja] kun vakava rikkomus on laajalti tiedossa. – –

Kurinpitoneuvosto voi kokoontua myös harkitsemaan jäsenen asemaa kirkossa vakavien rikkomusten jälkeen, sellaisten kuten abortti, sukupuolenvaihdosleikkaus, murhayritys, raiskaus, seksuaalinen väkivalta, tahallinen vakavan ruumiinvamman tuottaminen muille, aviorikos, haureus, homoseksuaaliset suhteet, – – puolisoon kohdistuva väkivalta, perhevelvollisuuksien tahallinen laiminlyönti, ryöstö, murtovarkaus, kavallus, varkaus, huumeiden myynti, petos, väärä vala tai väärin vannominen. [Kurinpitoneuvosto voidaan kutsua koolle myös, kun rikkoja syyllistyy vakavaan petolliseen menettelyyn liiketoimissa, valheellisten tietojen antamiseen tai muihin petoksen tai epärehellisyyden muotoihin.]

Kurinpitoneuvostoa ei kutsuta koolle käsittelemään siviilioikeudellisia tai rikosoikeudellisia tapauksia. Siviilituomioistuimen päätös voi olla apuna ratkaistaessa, tuleeko kirkon kurinpitoneuvosto kutsua koolle. Siviilituomioistuimen päätös ei kuitenkaan sanele kurinpitoneuvoston ratkaisua.

Kurinpitoneuvostoa ei kutsuta koolle silloin kun jäsen ei maksa kymmenyksiä, ei noudata viisauden sanaa, ei käy kirkossa tai ei ota vastaan kotiopettajia. Sitä ei kutsuta koolle konkurssin tai maksamattomien velkojen vuoksi. Sitä ei ole tarkoitettu jäsenten välisten erimielisyyksien ratkaisemiseen. Eikä sitä kutsuta koolle sellaisten jäsenten vuoksi, jotka vaativat, että heidän nimensä poistetaan kirkon aikakirjoista tai [kun heistä tulee vähemmän aktiivisia]. – –

Kurinpitoneuvoston kokous alkaa alkurukouksella, jonka jälkeen ilmoitetaan syy, miksi neuvosto on koolla. Jäsentä pyydetään kertomaan yksinkertaisesti ja yleisesti rikkomuksesta ja selittämään, mitä hän ajattelee siitä ja mihin toimenpiteisiin hän on ryhtynyt tehdäkseen parannuksen. Jäsen voi vastata johtajien esittämiin selventäviin kysymyksiin. Sitten hän poistuu paikalta, ja johtajat neuvottelevat yhdessä, rukoilevat ja päätyvät ratkaisuun.

Neuvosto ottaa huomioon monia tekijöitä, kuten onko rikottu temppeliliittoja tai avioliittoa koskevia liittoja, onko käytetty väärin luottamus- tai auktoriteettiasemaa, rikkomuksen toistuvuus, vakavuus ja suuruus, rikkojan ikä, kypsyys ja kokemus, viattomien uhrien ja viattomien perheenjäsenten etujen suojeleminen, rikkomuksen ja tunnustuksen välinen aika, onko tunnustus ollut vapaaehtoinen sekä todisteet parannuksenteosta.

Niiden, jotka istuvat neuvostossa, tulee pitää kaikki asiat ehdottoman luottamuksellisina ja käsitellä tapausta rakkauden hengessä. Heidän tavoitteenaan ei ole rankaiseminen, vaan he pyrkivät auttamaan jäsentä tekemään tarvittavia muutoksia, jotta hän voi olla jälleen puhdas Jumalan edessä.

Neuvoston päätökset tulee tehdä innoituksen avulla. Neuvosto voi päätyä yhteen neljästä päätöksestä: 1) ei toimenpiteitä, 2) virallinen koeaika, 3) jäsenoikeuksien poistaminen tai 4) kirkosta erottaminen.

Vaikka rikkomukseen olisikin syyllistytty, neuvosto voi päättää, ettei tuolloin ryhdytä mihinkään toimenpiteisiin. (Jäsentä kannustettaisiin ottamaan vastaan neuvoja piispaltaan tämän jälkeen.)

Virallinen koeaika on väliaikainen kurinpitotoimi, jonka langettamisen tarkoituksena on auttaa jäsentä tekemään täydellinen parannus. Neuvoston johtava virkailija määrittelee ehdot, joilla koeaika voi päättyä. Koeajalla piispa tai vaarnanjohtaja on tiiviisti yhteydessä jäseneen auttaakseen häntä edistymään.

Kolmas päätös, jonka neuvosto voi tehdä, on poistaa jäsenoikeudet jäseneltä. Jäsenoikeuksien poistamisen [on tarkoitus olla] tilapäistä, vaikka ei välttämättä lyhytkestoista. Jäsenet, jotka ovat menettäneet jäsenoikeutensa, pysyvät kirkon jäseninä. Heitä kannustetaan osallistumaan julkisiin kirkon kokouksiin, mutta heillä ei ole oikeutta pitää julkisia rukouksia tai puheita. Heillä ei voi olla tehtävää kirkossa, he eivät saa nauttia sakramenttia, eivät äänestää kirkon virkailijoita hyväksyttäessä, eivät pitää hallussaan temppelisuositusta eivätkä käyttää pappeutta. He voivat kuitenkin maksaa kymmenykset ja uhrit sekä käyttää temppeligarmenttia, jos he ovat saaneet endaumentin.

Kirkosta erottaminen on vakavin tuomio, minkä kirkon kurinpitoneuvosto voi tehdä. Kirkosta erotetut eivät ole enää kirkon jäseniä. Sen vuoksi heiltä on kielletty kaikki kirkon jäsenyyden tuomat etuoikeudet, kuten temppeligarmentin käyttäminen ja kymmenysten ja uhrien maksaminen. He voivat osallistua julkisiin kirkon kokouksiin, mutta kuten jäsenoikeutensa menettäneiden henkilöiden, heidänkin osallistumisensa sellaisissa kokouksissa on rajallista. Kirkosta erotettuja kannustetaan tekemään parannus ja elämään niin, että heidät voidaan viimein kastaa.” (”A Chance to Start Over: Church Disciplinary Councils and the Restoration of Blessings”, Ensign, syyskuu 1990, s. 15–16.)

Oppi ja liitot 102:18. Syyttäjän ja syytetyn oikeudet

Vuonna 1840 profeetta Joseph Smith antoi korkeille neuvostoille ohjeita synnistä syytettyjen oikeuksista. Hänen opettamansa periaatteet soveltuvat edelleen kirkon kurinpitoneuvostoihin. Hän opetti:

”Neuvoston ei pidä käsitellä mitään tapausta ilman, että molemmat osapuolet ovat läsnä tai heillä on ollut tilaisuus olla läsnä. Sen ei myöskään tule kuulla kenenkään valitusta, ennen kuin hänen tapauksensa on saatettu käsiteltäväksi. Sen ei myöskään pidä sallia, että kenenkään luonnetta paljastetaan häpeällisellä tavalla korkean neuvoston edessä ilman että asianomainen henkilö on läsnä ja voi puolustaa itseään. Näin tapahtukoon, jotta neuvoston jäsenten ajatukset eivät ennalta suuntautuisi kenenkään puolelle tai ketään vastaan tapauksissa, joita he ehkä joutuvat ratkaisemaan.” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 163.) Jos joku osapuoli tai olennainen todistaja ei voi olla läsnä kurinpitoneuvoston kokouksessa, johtava virkamies pyytää häntä antamaan kirjallisen lausunnon.