Oppiaihe 75
Oppi ja liitot 69–71
Johdanto
Joko lokakuun loppupuolella tai marraskuun alkupuolella 1831 Oliver Cowdery sai tehtävän viedä Käskyjen kirjan käsikirjoituksen Ohiosta Missouriin. Missourissa William W. Phelps painaisi kirjan omassa kirjapainossaan. Marraskuun 11. päivänä 1831 Herra nimitti John Whitmerin Oliverin matkakumppaniksi ja antoi tälle käskyn hoitaa edelleen velvollisuuksiaan kirkon historioitsijana (ks. OL 69). Seuraavana päivänä Herra nimitti kuusi miestä palvelemaan taloudenhoitajina, joiden vastuulla ilmoitukset olisivat (ks. OL 70). Joulukuussa 1831 Herra antoi Joseph Smithille ja Sidney Rigdonille käskyn palvella lähetystyössä, jotta he voisivat hälventää epäystävällisiä tunteita kirkkoa kohtaan ja valmistaa tietä ilmoituksille ja käskyille, jotka oli määrä julkaista (ks. OL 71).
Opetusehdotuksia
Oppi ja liitot 69
Herra ilmoittaa historian kirjoittamisen tärkeyden
Kirjoita ennen oppituntia taululle seuraava kysymys: Onko teidän vastuullenne uskottu joskus jotakin arvokasta?
Anna oppitunnin alussa oppilaille aikaa miettiä taululla olevaa kysymystä. Esitä sitten seuraavat kysymykset:
-
Mitä teidän vastuullenne uskottiin? Kuinka tuo luottamus vaikutti siihen, miten piditte huolta siitä arvokkaasta asiasta, joka vastuullenne uskottiin?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen luvun OL 69 johdanto. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mikä tehtävä Oliver Cowderyn vastuulle uskottiin.
-
Mikä tehtävä Oliver Cowderyn vastuulle uskottiin?
-
Jos teidän vastuullenne uskottaisiin nämä arvokkaat asiat, kuinka pitäisitte niistä huolen?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 69:1–2. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja huomaamaan, minkä neuvon Herra antoi näistä arvokkaista asioista.
-
Mistähän syystä olisi viisasta, että useammalla kuin yhdellä henkilöllä olisi hallussaan nämä arvokkaat asiat?
Selitä, että Herra uskoi John Whitmerin vastuulle toisenkin tärkeän tehtävän sen lisäksi että tämä auttaisi Oliveria viemään ilmoitukset ja rahat Missouriin. Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen OL 69:3–8 ja pyydä luokan jäseniä tutkimaan, minkä toisen tehtävän Herra uskoi John Whitmerille. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät. Voit muistuttaa oppilaille, että vuoden 1831 alkupuolella John Whitmer oli kutsuttu palvelemaan kirkon historioitsijana ja aikakirjanpitäjänä (ks. OL 47).
-
Mitä Herra käski kohdan OL 69:3 mukaan John Whitmeriä kirjoittamaan?
-
Miksi oli jakeen 8 mukaan tärkeää, että John Whitmer tallentaisi kirkon historiaa?
Selitä, että Joseph Smithin ajasta lähtien kirkon johtajat ovat pyrkineet uutterasti noudattamaan Herran ohjetta tallentaa historiaa ”kaikista tärkeistä asioista – – kirkostani” (OL 69:3). He ovat säilyttäneet ”kaikkea, mikä on hyväksi kirkolle” (OL 69:8) silloinkin kun osa noista asioista voisi tuoda häpeää. Esimerkiksi Oppi ja liitot sisältää joitakin ilmoituksia, joissa Herra nuhtelee kirkon alkuaikojen johtajia (ks. OL 3:5–9; 93:41–50). Nykyisin kirkon historioitsija, joka toimii ensimmäisen presidenttikunnan johdolla, johtaa kirkon historiaosaston työtä pitäen tarkkaa historiaa ”kaikista tärkeistä asioista”.
Auta oppilaita huomaamaan jakeissa OL 69:3, 8 oleva periaate kirjoittamalla taululle seuraava vajaa virke: Herra odottaa, että historiaa tallennetaan, koska se on hyväksi…
Kysy oppilailta, kuinka he täydentäisivät tämän virkkeen jakeiden 3 ja 8 perusteella. Kun he vastaavat, täydennä taululla oleva virke: Herra odottaa, että historiaa tallennetaan, koska se on hyväksi kirkolle ja nouseville sukupolville. Voit huolehtia siitä, että oppilaat ymmärtävät ilmauksen ”nouseville sukupolville” tarkoittavan heitä, kirkon nuorisoa.
-
Kuinka kirkon historiasta ja henkilökohtaisista historioista saattaisi teidän mielestänne olla hyötyä kirkolle? Kuinka niistä saattaisi olla hyötyä nousevalle sukupolvelle?
Pyydä oppilaita miettimään kirkon tai sukunsa historiasta tapausta, joka on auttanut heitä. Järjestä luokan jäsenet pareiksi ja pyydä heitä kertomaan tapauksensa toisilleen. Pyydä heitä myös puhumaan siitä, kuinka nuo tapaukset ovat vaikuttaneet heihin. Tai voit kehottaa muutamaa oppilasta kertomaan tapauksensa koko luokalle.
Oppi ja liitot 70
Vapahtaja nimittää taloudenhoitajia pitämään huolta ilmoituksistaan
Kehota oppilaita lukemaan itsekseen luvun OL 70 johdanto ja ottamaan selvää, mitä Joseph Smithin historiassa sanotaan Opista ja liitoista (jota aluksi nimitettiin Käskyjen kirjaksi).
-
Kuinka profeetta kuvailee Oppia ja liittoja?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 70:1 ja pyydä luokan jäseniä panemaan merkille kuuden kirkon johtajan nimet. Kehota sitten yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 70:2–4. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville se vastuullinen tehtävä, jonka Herra antoi näille kuudelle miehelle.
-
Minkä tehtävän Herra antoi näille kuudelle miehelle? (Heidän tuli olla ilmoitusten ja käskyjen taloudenhoitajia.)
-
Mitä kohdan OL 70:4 mukaan Herra sanoi vaativansa näiltä miehiltä tuomiopäivänä? (Hän vaatisi tilinteon heidän taloudenhoidostaan. Toisin sanoen Hän pyytäisi heitä raportoimaan palvelutyöstään.)
-
Mitä tämä antaa ymmärtää siitä, mitä Herra vaatii meiltä tuomiopäivänä? (Kun oppilaat vastaavat, auta heitä huomaamaan seuraava totuus: Herra pitää meitä tilivelvollisina niistä velvollisuuksista, jotka Hän on antanut meidän vastuullemme. Kirjoita tämä totuus taululle.)
-
Kuinka tämä totuus saattaisi vaikuttaa siihen, miten me suhtaudumme kirkon tehtäviin ja toimeksiantoihin?
Tee yhteenveto kohdasta OL 70:5–18 selittämällä, että Herra käski näiden kuuden miehen ottaa ilmoituksia koskevan taloudenhoitonsa tehtäväkseen ”Jumalan kirkossa: huolehtia niistä ja niihin liittyvistä asioista, niin, niiden tuotosta” (OL 70:5). Pyhityksen lain mukaan se tuotto, jota he saisivat ja jota he eivät tarvitsisi tarpeisiinsa, oli määrä antaa Herran varastohuoneeseen köyhistä huolehtimiseksi (ks. OL 70:7).
Oppi ja liitot 71
Herra opettaa Joseph Smithille ja Sidney Rigdonille, kuinka vastata kirkon arvostelijoille
Kysy oppilailta, onko kukaan heistä kuullut joskus arvostelua kirkkoa kohtaan. Voisit halutessasi pyytää muutamia oppilaita kertomaan kokemuksistaan.
-
Mitkä ovat soveliaita tapoja suhtautua kirkkoa koskevaan arvosteluun?
Auta oppilaita ymmärtämään luvun OL 71 taustaa kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraavat tiedot (tai lue kappale itse). Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, kuinka kirkkoa ja sen johtajia arvosteltiin siihen aikaan kun tämä ilmoitus annettiin.
Ezra Booth oli entinen metodistikirkon pappi, joka liittyi kirkkoon luettuaan Mormonin kirjaa, juteltuaan Joseph Smithin kanssa ja nähtyään parantamistapauksen. Hän matkusti lähetyssaarnaajana Missouriin mutta pettyi, kun ei pystynyt tekemään ihmeitä saadakseen muut vakuuttumaan totuudesta. Booth oli myös sitä mieltä, ettei Joseph Smithin käytös ollut profeetalle tai hengelliselle johtajalle sopivaa. Hän alkoi arvostella ankarasti Joseph Smithiä, jätti kirkon ja kirjoitti yhdeksän kirjettä arvostellen kirkkoa ja sen johtajia. Nämä kirjeet, jotka julkaistiin Ohio Star -nimisessä sanomalehdessä, johtivat siihen, että joillakuilla ihmisillä alkoi olla epäystävällisiä tunteita kirkkoa ja sen johtajia kohtaan. Profeetta Joseph Smithin historiassa sanotaan, että Ezra Boothin kirjoitukset olivat ”sarja kirjeitä, jotka väritettyine valheineen ja turhanpäiväisine laskelmointeineen kukistaa Herran työ paljastivat hänen [Boothin] heikkoutensa, jumalattomuutensa ja mielettömyytensä ja jättivät hänet hänen oman häpeänsä muistomerkiksi, maailman ihmeteltäväksi” (History of the Church, osa 1, s. 216–217). Symonds Ryder, toinen tyytymätön jäsen, antoi jäljennöksiä joistakin ilmoituksista toiselle sanomalehdelle yrittäen estää ihmisiä liittymästä kirkkoon.
Selitä, että Ezra Boothin ja Symonds Ryderin aiheuttama kiihotus kasvoi vakavaksi ongelmaksi. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 71:1–4 ja pyydä luokan jäseniä ottamaan selville, mitä Herra käski Joseph Smithiä ja Sidney Rigdonia tekemään sanomalehtiartikkeleista johtuvien epäystävällisten tunteiden rauhoittamiseksi.
-
Mitä Herra jakeen 1 mukaan käski Joseph Smithiä ja Sidney Rigdonia tekemään rauhoittaakseen ihmisten kielteisiä tunteita kirkkoa kohtaan? (Heidän tuli käyttää pyhiä kirjoituksia ja Hengen voimaa, jonka Herra antaisi heille.)
-
Minkä periaatteen voimme oppia tämän ohjeen perusteella siitä, kuinka suhtautua kirkon arvosteluun? (Vaikka oppilaat saattavat antaa monia oikeita vastauksia, huolehdi siitä, että he mainitsevat seuraavan periaatteen: Kun ihmiset arvostelevat kirkkoa, me voimme vastata selittämällä pyhissä kirjoituksissa olevia totuuksia ja noudattamalla Hengen johdatusta. Kirjoita tämä periaate taululle.)
-
Mitä me voimme tehdä nyt valmistautuaksemme vastaamaan kirkkoon tai sen johtajiin kohdistuvaan arvosteluun?
Auta oppilaita ymmärtämään, miten tärkeä Hengen johdatus on, kun he vastaavat arvosteluun kirkkoa kohtaan, kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Robert D. Halesin seuraavat sanat. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, kuinka Henki voi auttaa meitä vastaamaan kirkkoon kohdistuvaan arvosteluun.
”Kun me vastaamme muille, jokainen tilanne on erilainen. Onneksi Herra tuntee arvostelijoidemme sydämen ja sen, kuinka me voimme vastata heille parhaiten. Kun tosi opetuslapset etsivät Hengen ohjausta, he saavat innoitusta, joka on räätälöity kutakin tapausta varten. Ja jokaisessa tapauksessa tosi opetuslapset toimivat tavoin, jotka luovat Herran Hengelle otollisen ilmapiirin.” (Ks. ”Kristillinen rohkeus – opetuslapseuden hinta”, Liahona, marraskuu 2008, s. 73.)
Lue ääneen OL 71:5–11. Pyydä oppilaita panemaan merkille Herran antamia neuvon ja lohdun sanoja niille, jotka vastaavat kirkkoon kohdistuvaan arvosteluun.
-
Minkä neuvon huomaatte jakeessa 7?
Selitä, että Sidney Rigdon noudatti Herran neuvoa ja kutsui Ezra Boothin tapaamaan häntä Ravennan kaupunkiin, jossa he keskustelisivat julkisesti Ezran sanomalehdelle lähettämistä kirjeistä. Sidney haastoi myös Symonds Ryderin julkiseen väittelyyn Mormonin kirjasta. Kumpikin mies kieltäytyi kutsusta. Sidney todisti silti totuudesta Ravennassa ja muissa paikoissa.
-
Kuinka neuvot kohdassa OL 71:8–10 olisivat saattaneet lohduttaa niitä, jotka vastasivat kirkkoon kohdistuvaan arvosteluun?
Kehota oppilaita miettimään, miten he aikovat valmistautua paremmin vastaamaan kirkkoon kohdistuvaan arvosteluun. Todista kirkosta ja sen johtajista.
Kommentteja ja taustatietoja
Oppi ja liitot 69:3, 8. ”Hän edelleen kirjoittaa ja laatii historiaa”
Presidentti Spencer W. Kimball on todistanut henkilökohtaisen historian tärkeydestä:
”Teidän päiväkirjanne on omaelämäkerta, joten sitä tulee kirjoittaa huolellisesti. Te olette ainutlaatuisia, ja saattaa olla tapauksia teidän kokemuspiirissänne, jotka ovat jalompia ja arvokkaampia omalla tavallaan kuin ne, joista on merkintä joidenkuiden muiden elämäkerrassa. Jossain saattaa pilkahtaa innoituksen säde, jossain kertomus uskollisuudesta. – –
Teidän tulee kirjoittaa kertomuksenne nyt, kun sen vielä muistatte ja kun mielessänne on vielä kaikki todelliset yksityiskohdat. – –
Mitä parempaa voisitte tehdä lastenne ja lastenlastenne puolesta kuin merkitä muistiin elämänne tarinan, voittonne vaikeuksista, toipumisenne epäonnistumisen tai lankeemuksen jälkeen, edistymisenne kaiken näyttäessä synkältä, ilonne jotain saavutettuanne? – –
Hankkikaa muistikirja, – – päiväkirja, joka kestää kautta aikojen, ja ehkäpä enkelit lainaavat sitä iankaikkisuudessa. Aloittakaa tänään ja kirjoittakaa siihen menemisenne ja tulemisenne, syvimmät ajatuksenne, onnistumisenne ja pettymyksenne, kanssakäymisenne ja voittonne, vaikutelmanne ja todistuksenne.” (Ks. ”Ehkäpä enkelit lainaavat sitä”, Valkeus, kesäkuu 1977, s. 25.)
Oppi ja liitot 71. Joseph Smithin ja Sidney Rigdonin lähetystyö Ohiossa
Joseph Smithin historiaan sisältyy kuvaus siitä, kuinka hän ja Sidney Rigdon tekivät työtä täyttääkseen Herran käskyn rauhoittaa kirkkoon kohdistuneita epäystävällisiä tunteita, jotka olivat syntyneet Ezra Boothin kirjoittamien sanomalehtiartikkelien johdosta:
”Tästä hetkestä tammikuun 8. tai 10. päivään vuonna 1832 minä ja vanhin Rigdon jatkoimme saarnaamista Shalersvillessa, Ravennassa ja muissa paikoissa opettaen totuutta ja puolustaen Lunastajamme asiaa. Osoitimme, että koston päivä oli tuleva tälle sukupolvelle kuin varas yöllä, että ennakkoluuloisuus, sokeus ja pimeys peittivät monen mielen ja saivat heidät vainoamaan tosi kirkkoa ja hylkäämään totisen valon. Siten saimme tyynnytetyiksi paljon kiihtyneitä tunteita, joita mainitun luopion, Ezra Boothin, Ohio Star -lehdessä Ravennassa julkaisemat herjauskirjeet olivat nostattaneet.” (Julkaisussa History of the Church, osa 1, s. 241.)
Oppi ja liitot 71. Symonds Ryder
Saatuaan ensimmäisen kerran kuulla kirkosta Symonds Ryder ei osannut vähään aikaan päättää, halusiko hän mennä kasteelle. Vuonna 1831 hän kuitenkin luki sanomalehtiartikkelin Pekingin tuhoista Kiinassa ja muisti, että kuusi viikkoa aikaisemmin eräs mormonityttö oli ennustanut tuon kaupungin kohtaavan tuhoa. Tämä kokemus johti hänet liittymään kirkkoon.
Pian kasteensa ja konfirmointinsa jälkeen Symonds asetettiin vanhimmaksi. Hän sai profeetta Joseph Smithin ja Sidney Rigdonin allekirjoittaman kirjeen, jossa sanottiin, että oli Herran tahto, jonka Pyhä Henki oli tehnyt tiettäväksi, että hänen tulee saarnata evankeliumia. Sekä hänen saamassaan kirjeessä että virallisessa tehtävänannossa saarnata hänen nimensä oli kuitenkin kirjoitettu muodossa Rider eikä Ryder. Tämän väärin kirjoitetun nimen vuoksi Symonds alkoi epäillä Joseph Smithin saamia ilmoituksia ja hänen kutsumustaan Jumalan profeettana. Ennen pitkää Symonds jätti kirkon. Vaikka hänen suhtautumisensa siihen, että hänen nimensä oli kirjoitettu väärin, ei ollut ainoa syy hänen luopumukseensa, se vaikutti siihen. Luopumisensa jälkeen Symonds Ryder liittyi väkivaltaiseen joukkoon, joka kieritteli Joseph Smithin tervassa ja höyhenissä John ja Elsa Johnsonin talon ulkopuolella maaliskuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä 1832.
Oppi ja liitot 71:7. Muiden auttaminen totuuden ymmärtämisessä
Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on antanut seuraavat neuvot siitä, kuinka vastata ihmisille, jotka arvostelevat kirkkoa:
”Tosi opetuslapsina meidän tulee ensisijaisesti huolehtia toisten hyvinvoinnista eikä oman maineemme puolustamisesta. Kysymykset ja arvostelu antavat meille tilaisuuden lähestyä muita ja osoittaa, että he ovat tärkeitä taivaalliselle Isällemme ja meille. Pyrkimyksemme tulisi olla auttaa heitä ymmärtämään totuus, ei puolustaa omaa minäämme tai kerätä pisteitä teologisessa väittelyssä. Vilpitön todistuksemme on voimallisin vastaus, minkä voimme antaa arvostelijoillemme. Ja sellaisen todistuksen voi lausua ainoastaan rakkaudessa ja lempeydessä.” (Ks. ”Kristillinen rohkeus – opetuslapseuden hinta”, Liahona, marraskuu 2008, s. 73–74.)
Vanhin Marvin J. Ashton kahdentoista apostolin koorumista on neuvonut:
”Emme luultavasti koskaan pääse eroon niistä, jotka vastustavat meitä avoimesti. Sen tähden me kehotamme kaikkia kirkon jäseniä pitämään huolen siitä, etteivät he itse ala vastustaa vastustajiamme.” (”Puhdas jumalanpalvelus”, Valkeus, huhtikuu 1983, s. 127.)