Oppiaihe 127
3. Nefi 18
Johdanto
Kun Jeesus Kristus päätti nefiläisten keskuudessa suorittamansa palvelutyön ensimmäisen päivän, Hän siunasi ja antoi sakramentin. Hän käski heitä nauttimaan sakramentin, rukoilemaan Isää aina ja ottamaan kaikki ihmiset joukkoonsa. Vapahtaja lupasi suurenmoisia siunauksia niille, jotka tottelisivat. Sitten Hän antoi kahdelletoista nefiläiselle opetuslapselle ohjeita heidän palvelutyöstään kirkossa. Ennen taivaaseen nousemista Hän antoi heille vallan antaa Pyhän Hengen lahjan.
Opetusehdotuksia
3. Nefi 18:1–14
Jeesus Kristus siunaa ja antaa nefiläisille sakramentin
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin Gerald N. Lundin seuraava kertomus. (Sano oppilaille, että nimi Czenkusch lausutaan ”Zenkush”.) Kannusta oppilaita kuvittelemaan, millaista olisi ollut olla vanhin Lundin mainitsema vuorikiipeilijä.
”Jokin aika sitten eräässä lääketieteellisessä lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli vuorikiipeilystä.
Artikkeli kertoi miehestä nimeltä Czenkusch, joka pitää kiipeilykoulua. – – Czenkusch kuvaili haastattelijalle vuorikiipeilyssä käytettyä varmistusmenetelmää. Tämä on menetelmä, jolla kiipeilijät suojaavat itsensä putoamisilta. Yksi kiipeilijä asettuu turvalliseen paikkaan ja varmistaa köyden toiselle kiipeilijälle kietomalla sen tavallisesti oman kehonsa ympäri. ’Varmistan’, tarkoittaa: ’Olen varmistanut köytesi. Jos jotakin tapahtuu, pysäytän putoamisesi.’ Se on tärkeä osa vuorikiipeilyä. Huomatkaa nyt, mitä artikkelissa kerrotaan seuraavaksi: ’Köysivarmistus on antanut Czenkuschille hänen parhaat ja pahimmat kiipeilyhetkensä. Kerran Czenkusch putosi korkealta vuorenseinämältä kiskaisten irti kolme hakaa ja vetäen varmistajansa kallionkielekkeeltä. Hän pysähtyi pää alaspäin kolmen metrin päässä maasta, kun hänen varmistajansa [Don] raajat levällään pysäytti putoamisen ojennettujen käsiensä voimalla. ”Don pelasti henkeni”, Czenkusch sanoo. Kuinka sellaiseen toveriin suhtautuu? Antaako hänelle joululahjaksi käytetyn kiipeilyköyden? Ei, hänet muistaa. Hänet muistaa aina’ [Eric G. Anderson, ”The Vertical Wilderness”, Private Practice, marraskuu 1979, s. 21, kursivointi lisätty.]” (”The Grace and Mercy of Jesus Christ”, julkaisussa Jesus Christ: Son of God, Savior, toim. Paul H. Peterson, Gary L. Hatch ja Laura D. Card, 2002, s. 48.)
-
Miksihän vuorikiipeilijästä tuntui, ettei aineellisten lahjojen antaminen hänen pelastajalleen riittäisi osoittamaan kiitollisuutta?
Kehota oppilaita lukemaan itsekseen 3. Nefi 18:1–7 ja panemaan merkille, mitä Vapahtaja pyysi nefiläisiä tekemään, jotta he muistaisivat Hänet. (Voisit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät sanat muistoksi ja muistatte jakeessa 3. Nefi 18:7.) Kun oppilaat ovat kertoneet, mitä ovat löytäneet, esitä seuraavat kysymykset:
-
Kuinka sakramentin nauttiminen auttaa meitä muistamaan Vapahtajan uhrin meidän puolestamme?
-
Mitä nefiläisten oli jakeen 3. Nefi 18:7 mukaan määrä muistaa nauttiessaan leivän?
Anna oppilaille hetki aikaa katsoa uudelleen kohtaa 3. Nefi 11:14–15. Esitä sitten seuraavat kysymykset:
-
Miksi Vapahtajan ruumiin muistaminen olisi saattanut olla erityisen merkityksellistä nefiläisille?
-
Vaikka te ette olekaan nähneet haavoja Vapahtajan ruumiissa, kuten nefiläiset näkivät, miksi teidän on silti tärkeää nauttia sakramenttileipä Vapahtajan ”ruumiin muistoksi”? (OL 20:77.)
-
Mitä voitte tehdä muistaaksenne Vapahtajan aina?
Kirjoita taululle seuraava virke: Kun nautimme sakramentin, me todistamme Isälle, että …
Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen 3. Nefi 18:8–11 ja panemaan merkille sanoja ja ilmauksia, joilla taululla olevan virkkeen voisi täydentää. Pyydä muutamia oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet. (Oppilaat voisivat täydentää virkkeen tällä tavoin: Kun nautimme sakramentin, me todistamme Isälle, että muistamme Jeesuksen Kristuksen aina. Toinen mahdollinen vastaus voisi olla seuraava: Kun nautimme sakramentin, me todistamme Isälle, että olemme halukkaita tekemään kaiken, mitä Vapahtaja on käskenyt.)
Esitä seuraavat kysymykset tai joitakin niistä auttaaksesi oppilaita syventämään ymmärrystään ja kiitollisuuttaan sakramentin tehtävästä auttaa meitä muistamaan Vapahtaja:
-
Mitä Vapahtajan elämän ja palvelutyön osa-alueita voisimme muistella sakramenttitoimituksen aikana? (Mahdollisia vastauksia: Hänen kuolemaansa ja sovitusuhriaan, Hänen vaatimatonta syntymäänsä, Hänen ihmetekojaan ja opetuksiaan, Hänen hellää huolenpitoaan muista ja Hänen alistuvaisuuttaan taivaallista Isää kohtaan.)
-
Vaikka sakramentin nauttiminen kestää vain hetken, tähän toimitukseen valmistautumisen ja osallistumisen vaikutukset ovat iankaikkisia. Mitä voimme tehdä muistaaksemme aina Vapahtajan nautittuamme sakramentin sekä viikon mittaan?
-
Millä tavoin se vilpittömyys ja se huomio, jonka kohdistamme sakramenttiin, voisivat auttaa meitä muistamaan Vapahtajan viikon aikana?
-
Mikä merkitys sakramentilla on, ellemme muista Häntä?
-
Mitä Vapahtaja jakeiden 3. Nefi 18:7,11 mukaan lupasi niille, jotka nauttivat sakramentin ja muistavat Hänet? (Kun nautimme sakramentin ja muistamme Vapahtajan aina, niin Hänen Henkensä on meidän kanssamme.)
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen 3. Nefi 18:12–14 ja pyydä sitten toista oppilasta lukemaan ääneen Hel. 5:12. Kehota muita oppilaita seuraamaan mukana ja pohdiskelemaan, miten nämä kaksi pyhien kirjoitusten kohtaa liittyvät yhteen.
-
Kuinka se, että nautitte sakramentin säännöllisesti, auttaa teitä asettamaan Jeesuksen Kristuksen siksi perustukseksi, jolle rakennatte elämänne?
Auta oppilaita muistamaan Jeesusta Kristusta enemmän kehottamalla heitä seuraavalla viikolla kirjoittamaan joka päivä seminaarimuistivihkoon, pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaan tai henkilökohtaiseen päiväkirjaansa, mitä he tekevät muistaakseen Vapahtajan. Kannusta heitä halutessaan kirjoittamaan ajatuksista, joita heillä on ollut sakramentin aikana, tai siitä, kuinka Vapahtajan muistaminen on vaikuttanut heidän ajatuksiinsa, sanoihinsa ja tekoihinsa.
Seuraa oppilaiden edistymistä muutamien seuraavien oppituntien aikana kannustamalla heitä jatkamaan kirjoittamista joka päivä. Viikon aikana voisit aina oppitunnin alussa antaa heille muutaman minuutin, jotta he voivat kirjoittaa muistiin, mitä he tekevät muistaakseen Vapahtajan.
3. Nefi 18:15–25
Jeesus opettaa nefiläisiä rukoilemaan Isää aina ja kokoontumaan usein yhteen
Järjestä oppilaat pareiksi. Kehota kutakin paria lukemaan yhdessä 3. Nefi 18:15–21 ja panemaan merkille, mitä Vapahtaja opetti meitä tekemään vastustaaksemme kiusausta. Kun parit ovat lukeneet kohdan, pyydä kutakin paria kirjoittamaan yksi virke, joka heidän mielestään tiivistää nämä kiusausten voittamista koskevat opetukset. Pyydä muutamia pareja kertomaan, mitä he ovat kirjoittaneet. (Vaikka oppilaat saattavat käyttää tiivistelmissään eri sanoja, heidän tulisi mainita seuraava totuus: Jos me aina valvomme ja rukoilemme Isää, me voimme vastustaa Saatanan kiusauksia.)
-
Mitähän sana valvoa tarkoittaa jakeessa 3. Nefi 18:18? (Olla hengellisesti valpas, tarkkaavainen tai varuillaan.)
-
Minkähän vuoksi kiusauksen vastustamiseen tarvitaan välttämättä sekä valvomista että rukoilemista?
Tähdennä, että 3. Nefi 18:15, 20–21 on pyhien kirjoitusten hallittava kohta. Voisit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät tämän kohdan selvästi erottuvalla tavalla, jotta he pystyvät löytämään sen helposti.
-
Kuinka rukous auttaa meitä pysymään valppaina ja varuillamme Saatanan pyrkiessä kiusaamaan meitä?
Kehota oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoon tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaan vastaus yhteen seuraavista kysymyksistä. (Voisit kirjoittaa kysymykset taululle tai lukea ne hitaasti, jotta oppilaat voivat kirjoittaa ne.)
-
Kuinka rukoileminen on auttanut sinua vastustamaan Saatanan kiusauksia?
-
Mitä voit tehdä kehittääksesi henkilökohtaisia rukouksiasi?
-
Mitä siunauksia olet nähnyt koituvan siitä, kun olet rukoillut perheesi kanssa?
-
Mitä voit tehdä auttaaksesi perhettäsi pitämään perherukouksia säännöllisesti ja tekemään niistä merkityksellisiä?
Mikäli aikaa jää, voisit pyytää muutamaa oppilasta kertomaan muille, mitä he ovat kirjoittaneet.
Pyydä oppilaita miettimään, ketä he haluaisivat auttaa pääsemään lähemmäksi Vapahtajaa. Kirjoita taululle seuraava periaate ja kannusta oppilaita kirjoittamaan se muistiin: Kun palvelemme muita, me voimme auttaa heitä tulemaan Kristuksen luokse. Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen 3. Nefi 18:22–24.
-
Mitä Vapahtaja pyytää meitä tekemään auttaaksemme muita tulemaan Hänen luokseen? (Emme saa käännyttää muita pois kirkon kokouksistamme, ja meidän tulee rukoilla heidän puolestaan.)
-
Vapahtaja sanoi, että Hän on valo, joka meidän on pidettävä korkealla maailmalle. Kuinka kukin meistä voi elää siten, että pitää Vapahtajan valon korkealla?
Lue ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Robert D. Halesin seuraava lausunto. Kehota oppilaita kuuntelemaan, mitä vanhin Hales sanoi tapahtuvan, kun me elämme vanhurskaasti.
”Eikö Jeesukselle olisi otollista, jos voisimme antaa valomme loistaa niin että ne, jotka seuraavat meitä, seuraisivat Vapahtajaa? On niitä, jotka etsivät valoa ja jotka iloiten kulkisivat kasteen portista suoralle ja kapealle tielle, joka johtaa iankaikkiseen elämään (ks. 2. Nefi 31). Voisitteko te olla se valo, joka johtaa heidät turvalliseen satamaan?” (”That Ye May Be the Children of Light”, puhe Brigham Youngin yliopiston takkavalkeaillassa, 3. marraskuuta 1996, s. 8, speeches.byu.edu.)
-
Mitä ajatuksia teille tulee mieleen, kun mietitte kysymystä: ”Eikö Jeesukselle olisi otollista, jos voisimme antaa valomme loistaa niin että ne, jotka seuraavat meitä, seuraisivat Vapahtajaa?”
Selitä, että muiden puolesta rukoileminen, heidän kutsumisensa kirkon kokouksiin ja Kristuksen kaltaisena esimerkkinä oleminen ovat tapoja, joilla voimme palvella muita. Pyydä muutamaa oppilasta kertomaan kokemus, jossa he ovat pitäneet Vapahtajan valoa korkealla auttaakseen jotakuta tulemaan Hänen luokseen.
3. Nefi 18:26–39
Vapahtaja opettaa, että opetuslasten tulee ottaa kaikki ihmiset joukkoonsa
Tiivistä 3. Nefi 18:26–39 selittämällä, että kun Vapahtaja oli puhunut väkijoukolle, Hän kääntyi niiden kahdentoista opetuslapsen puoleen, jotka Hän oli valinnut, ja opetti heille, kuinka kirkon asioita tulee johtaa ja ohjata. Kehota oppilaita lukemaan itsekseen 3. Nefi 18:32 ja panemaan merkille, kuinka meidän tulee suhtautua niihin, jotka ovat harhautuneet uskosta.
-
Miksi on tärkeää, että palvelemme edelleen niitä, jotka ovat harhautuneet uskosta?
Voisit kertoa kokemuksesta, jossa olet auttanut palvelemaan yhtä Jumalan lapsista ja auttanut kyseistä henkilöä tulemaan Kristuksen luokse.
Pyhien kirjoitusten hallinta – 3. Nefi 18:15, 20–21
Huom. Koska tämä oppiaihe on pitkä, voisit aloittaa seuraavan oppitunnin seuraavalla pyhien kirjoitusten hallittavien kohtien toiminnalla. Tai voisit käyttää tätä toimintaa jossakin tulevassa oppiaiheessa, kun teillä on enemmän aikaa kerrata pyhien kirjoitusten hallittavia kohtia.
Käytä muutama minuutti auttaen oppilaita opettelemaan ulkoa 3. Nefi 18:15, 20–21. Kirjoita kaikki kolme jaetta taululle ja pyydä oppilaita harjoittelemaan toistamalla niitä ääneen. Kun oppilaat ovat lukeneet kaikki jakeet muutamaan kertaan, aloita sanojen pyyhkiminen eri puolilta jakeita samalla kun oppilaat jatkavat koko kohdan toistamista. Jatkakaa tätä, kunnes kaikki sanat on pyyhitty pois taululta.
Kommentteja ja taustatietoja
3. Nefi 18:15. Rukoilkaa alati
Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on puhunut siitä, mitä alati rukoileminen tarkoittaa:
”Iltarukouksemme rakentuu – – aamurukouksemme varaan ja on jatkoa sille. Ja iltarukouksemme on myös valmistelua merkitykselliselle aamurukoukselle.
Aamu- ja iltarukoukset – ja kaikki rukoukset niiden välissä – eivät ole toisiinsa liittymättömiä, erillisiä tapahtumia, vaan ne liittyvät yhteen joka päivä ja päivien, viikkojen, kuukausien ja jopa vuosien taakse. Tällä tavalla me osaksi täytämme pyhien kirjoitusten kehotuksen rukoilla ’alati’ (Luuk. 21:36; 3. Nefi 18:15, 18; OL 31:12). Sellaiset merkitykselliset rukoukset auttavat meitä saavuttamaan suurimmat siunaukset, mitä Jumala on varannut uskollisille lapsilleen.” (”Rukoilkaa alati”, Liahona, marraskuu 2008, s. 42.)
3. Nefi 18:21. Rukoilkaa perheissänne
Presidentti James E. Faust ensimmäisestä presidenttikunnasta on puhunut perherukouksen voimasta:
”Perherukouksella on voimakas ja rohkeutta antava vaikutus. Toisen maailmansodan synkkinä päivinä lähes 230-kiloinen pommi putosi veli Pateyn, nuoren Liverpoolissa Englannissa asuvan isän, pienen talon ulkopuolelle, mutta pommi ei räjähtänyt. Hänen vaimonsa oli kuollut, joten hän kasvatti yksin viittä lastaan. Tuolla hyvin ahdistavalla hetkellä hän keräsi lapsensa yhteen perherukoukseen. He ’kaikki rukoilivat – – hartaasti, ja kun he olivat lopettaneet, lapset sanoivat: ”Isä, kyllä me selviämme. Ei meillä ole tänä yönä kotona mitään hätää.”
Ja niin he kävivät levolle, kuvitelkaa, tuon kauhean pommin ollessa aivan oven ulkopuolella puoliksi maahan uponneena. Jos se olisi räjähtänyt, se olisi tuhonnut todennäköisesti 40 tai 50 taloa ja tappanut 200 tai 300 ihmistä.
Seuraavana aamuna – – koko kaupunginosa tyhjennettiin 48 tunniksi ja pommi vietiin viimein pois.
Paluumatkalla veli Patey kysyi ilmatorjuntaryhmän johtajalta: ”No, mitä te löysitte?”
”Herra Patey, tutkimme ovenne ulkopuolella olleen pommin ja huomasimme sen olevan valmis räjähtämään minä hetkenä tahansa. Siinä ei ollut mitään vikaa. Olemme ymmällämme, miksei se räjähtänyt.”’ [Andre K. Anastasiou, julkaisussa Conference Report, lokakuu 1946, s. 26.] Kun perhe rukoilee yhdessä, tapahtuu ihmeitä.” (Ks. ”Rukouksen pelastusköysi”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 68.)