Moosia 21–22

Johdanto

Kun Limhin kansa oli kolme kertaa yrittänyt turhaan vapautua lamanilaisten orjuudesta, he pyysivät viimein Herraa vapauttamaan heidät. Sen jälkeen Ammon ja hänen veljensä saapuivat Lehi-Nefin maahan. Kun Limhin kansa oli tehnyt liiton palvella Herraa, se pakeni lamanilaisten orjuudesta, ja Ammon johdatti heidät Sarahemlaan.

Opetusehdotuksia

Moosia 21:1–22

Kun Limhin kansa on kapinoinut lamanilaisia vastaan ja se on lyöty kolme kertaa, he nöyrtyvät Herran edessä ja alkavat menestyä

Kirjoita taululle sanat orjuus ja vapautus.

Mitä mielikuvia teille tulee mieleen, kun ajattelette näitä sanoja?
Mitä tuntemuksia nämä sanat teissä herättävät?
Kuinka nämä sanat voisivat liittyä pelastussuunnitelmaan?

Selitä, että luvuissa Moosia 21–24 kerrotaan kahdesta ihmisryhmästä, jotka olivat lamanilaisjoukkojen orjuuttamia ja jotka Herra lopulta vapautti. Luvuissa Moosia 21–22 kerrotaan Limhistä ja hänen kansastaan, jotka joutuivat orjuuteen pahojen tekojensa seurauksena. Heidän fyysinen orjuutensa kuvasti sitä hengellistä orjuutta, jota he kokivat syntiensä vuoksi. Kertomus toisesta ryhmästä luvuissa Moosia 23–24 käydään läpi seuraavalla oppitunnilla. Siinä kerrotaan Alman kansasta, joka koki orjuuden ja ahdingon sen jälkeen kun heidät oli kastettu. Kumpikin kertomus opettaa tärkeitä totuuksia Herran voimasta vapauttaa meidät synnistä ja ahdingoista. Kannusta oppilaita miettimään Herran voimaa vapauttaa meidät synnistä, kun he tutkivat sen kansan orjuutta ja vapautumista, josta kerrotaan luvuissa Moosia 21–22.

Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen Moosia 21:2–6. Pyydä heitä panemaan merkille sanoja ja ilmauksia, jotka kuvaavat, mitä Limhi ja hänen kansansa kokivat ja miltä se heistä tuntui. Voit ehkä tähdentää Limhin kansan kohtaamaa vaikeutta kannustamalla oppilaita merkitsemään ilmauksen ”eikä heillä ollut mitään keinoa pelastua heidän käsistään” kohdassa Moosia 21:5.

Mitkä asiat kohdassa Moosia 21:6 antavat ymmärtää, etteivät ihmiset olleet vielä nöyrtyneet ja kääntyneet Herran puoleen?
Mitä ratkaisua Limhin kansa ehdotti vapautuakseen ahdingoistaan?

Tiivistä Moosia 21:7–12 kertomalla oppilaille, että Limhin kansa lähti kolme kertaa taistelemaan vapautuakseen lamanilaisten käsistä, mutta joka kerta heidät lyötiin ja he kärsivät suuria tappioita.

Millä tavoin ihmiset olisivat voineet suhtautua, kun he olivat kolmannen kerran epäonnistuneet yrittäessään vapautua?

Pyydä muutamaa oppilasta lukemaan vuorotellen ääneen Moosia 21:13–16 saadakseen tietää, kuinka ihmiset suhtautuivat. Voit esittää seuraavia kysymyksiä:

Kuinka ihmiset muuttuivat kolmannen tappionsa jälkeen?
Miksi Herra kohdan Moosia 21:15 mukaan oli hidas kuulemaan heidän rukouksiaan?
Mitä Abinadi oli kohdan Moosia 11:23–25 mukaan sanonut, että kansan pitäisi tehdä ennen kuin Herra kuulisi heidän vapautumista koskevia rukouksiaan?
Vaikka kansa ei heti vapautunut orjuudesta, niin kuinka Herra siunasi heitä, kun he alkoivat tehdä parannusta? (Kun oppilaat vastaavat, voit halutessasi kannustaa heitä merkitsemään ilmauksen ”alkoivat vähitellen menestyä” jakeessa Moosia 21:16.)
Mitä tämä opettaa siitä, mitä Herra tekee, kun ihmiset nöyrtyvät, alkavat tehdä parannusta ja pyytää Häneltä apua?

Tiivistä Moosia 21:16–22 selittämällä, että sen jäljellä olevan ajan, jonka Limhin kansa oli orjuudessa, Herra antoi heidän menestyä niin etteivät he kärsineet nälkää. Myöskään ”lamanilaisten ja Limhin kansan välillä [ei] ollut enää levottomuutta” (Moosia 21:22).

Pyydä oppilaita esittämään periaatteita, joita he ovat oppineet Limhin kansan kertomuksesta. Vaikka oppilaat saattavat esittää erilaisia periaatteita, varmista, että he ymmärtävät, että kun me nöyrrymme, käännymme Herran puoleen ja teemme parannuksen synneistämme, Hän kuulee meidän rukouksemme ja keventää syntiemme kuorman omana aikanaan. (Voisit kirjoittaa tämän periaatteen taululle. Voisit myös kehottaa oppilaita kirjoittamaan sen pyhiin kirjoituksiinsa kohdan Moosia 21:15–16 viereen tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa tai seminaarimuistivihkoonsa.)

Kuinka arvelette meidän kenties hyötyvän siitä, että meidän täytyy odottaa, ennen kuin Herra vapauttaa meidät syntiemme kuormasta?

Auta oppilaita soveltamaan oppimaansa antamalla heille muutama hetki aikaa pohdiskella seuraavia kysymyksiä ja kirjoittaa vastaukset pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa. (Voit halutessasi kirjoittaa kysymykset taululle.)

Mitä sinä teet pyrkiäksesi saamaan Herran suoman voiman, jolla voit vapautua synneistäsi?
Millä tavoin sinä olet alkanut ”vähitellen menestyä”, kun olet etsinyt Herran apua?

Moosia 21:23–22:16

Limhi, Ammon ja Gideon työskentelevät yhdessä auttaakseen kansaa pakenemaan orjuudesta ja palaamaan Sarahemlaan

Huom. Voisit muistuttaa oppilaille, että luvut Moosia 7–8 sisältävät kertomuksen siitä, kuinka Ammon ja hänen veljensä löytävät kuningas Limhin ja tämän kansan. Seuraavissa 14 luvussa, Moosia 9–22, kerrotaan Limhin kansan historia, joka alkaa noin 80 vuotta ennen kuin Ammon löysi heidät. Tämä historia päättyy joidenkin sellaisten tapahtumien kertomiseen, joita on käsitelty aiemmissa luvuissa. Tästä syystä suuri osa kohdan Moosia 21:23–30 sisällöstä on käsitelty oppiaiheissa, jotka koskivat lukuja Moosia 7–8 ja Moosia 18. Jotta voit auttaa oppilaita muistamaan tapahtumat, jotka on kirjoitettu muistiin kohdassa Moosia 21:23–30, saattaa olla hyödyllistä käydä lyhyesti läpi tämän oppikirjan lopussa liitteenä oleva katsaus lukujen Moosia 7–24 matkoihin.

Muistuta oppilaille, että Limhin kansa ymmärsi, että heidän ahdinkonsa olivat tulleet, koska he olivat hylänneet Herran kutsun tehdä parannus (ks. Moosia 12:1–2; 20:21). Kun Limhin kansa näin tunnusti syntinsä, se alkoi edistyä parannuksen ja kääntymyksen tiellä. Lue seuraava parannuksen määritelmä:

”[Parannus] on välttämätön onnellesi tässä elämässä ja kautta iankaikkisuuden. Parannus on paljon muutakin kuin väärien tekojen tunnustamista. Se on mielen ja sydämen muutos. – – Siihen sisältyy kääntyminen pois synnistä ja kääntyminen Jumalan puoleen anteeksiannon saamiseksi. Siihen kannustavat rakkaus Jumalaa kohtaan ja vilpitön halu totella Hänen käskyjään.” (Lujana uskossa – evankeliumiaiheinen hakuteos, 2005, s. 111.)

Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen Moosia 21:32–35. Pyydä heitä mainitsemaan sanoja ja ilmauksia, jotka osoittavat, että Limhi ja hänen kansansa olivat tehneet parannuksen ja kääntäneet sydämensä Herran puoleen. Voisit ehdottaa, että he merkitsevät nämä sanat ja ilmaukset. Pyydä muutamaa oppilasta kertomaan, mitä he ovat löytäneet. (Heidän vastauksiinsa tulee sisältyä, että Limhi ja monet hänen kansastaan olivat solmineet liiton palvella Jumalaa ja pitää Hänen käskynsä, he halusivat mennä kasteelle ja he olivat halukkaita palvelemaan Jumalaa koko sydämestään.)

Seuraava toiminta auttaa oppilaita näkemään, että Herra auttoi Limhin kansaa pakenemaan orjuudesta, kun he kunnioittivat liittoaan palvella Häntä ja pitää Hänen käskynsä. Kirjoita ennen oppitunnin alkua taululle seuraavat kysymykset ja pyhien kirjoitusten viitteet:

Kuinka Ammonin ja hänen veljiensä saapuminen oli vastaus Limhin kansan rukouksiin? (Ks. Moosia 7:14–15, 18–20; 21:14–15, 22–24.)

Mitä Limhin kansa Gideonin johdolla teki vapautuakseen sen lisäksi että he rukoilivat apua Herralta? (Ks. Moosia 21:36; 22:1–10.)

Mitkä asiat näissä jakeissa osoittavat, että Herra auttoi Limhin kansaa pakenemaan turvallisesti? (Ks. Moosia 22:11–16; 25:15–16.)

Jaa oppilaat kolmeen ryhmään. Pyydä kutakin ryhmää valmistautumaan siihen, että he vastaavat yhteen taululla olevista kysymyksistä tutkimalla siihen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia. Pyydä muutaman minuutin jälkeen yhtä oppilasta kustakin ryhmästä kertomaan ryhmän valmistelemista vastauksista. Tämä olisi myös sopiva hetki oppilaiden lisätä ”Limhin kansan pako” omaan piirrokseensa, jossa näkyy katsaus lukujen Moosia 7–24 matkoihin. (Valmis piirros on liitteenä tämän oppikirjan lopussa.) Voisit myös pyytää oppilaita katsomaan Mormonin kirjan kirjanmerkistä, mitä Limhin kansalle lopulta tapahtui (ks. Moosia 22:13–14).

Katsaus lukujen Moosia 7–24 matkoihin

Kuva

journeys in Mosiah 7–24

Tuo esiin, että vaikka me emme ehkä tarvitse vapautumista fyysisestä orjuudesta kuten Limhin kansa, me kaikki tarvitsemme vapautumista synnistä.

Mitä sellaista olette oppineet luvuista Moosia 21–22, mikä kannustaisi jotakuta, jonka on tarpeen kokea Herran voima, joka vapauttaa meidät synnistä?

Lausu lopuksi todistuksesi Herran voimasta, joka vapauttaa meidät synnistä. Tähdennä, että kun me nöyrrymme, käännymme Herran puoleen ja teemme parannuksen synneistämme, Hän kuulee meidän rukouksemme ja keventää syntiemme kuorman omana aikanaan.

Kommentteja ja taustatietoja

Moosia 21:15, 29–30. Kärsimys, joka aiheutuu synnistä, voi palvella jotakin tarkoitusta

Kun teemme syntiä ja kieltäydymme tekemästä parannusta, me kuningas Limhin kansan tavoin aiheutamme itsellemme ylimääräistä tuskaa – joskus fyysistä ja aina hengellistä. Vanhin Kent F. Richards seitsemänkymmenen koorumista on selittänyt, kuinka tuska voi olla välttämätön osa hengellistä paranemistamme ja kasvuamme:

”Tuska on parantumisprosessin mittari. Usein se opettaa meille kärsivällisyyttä. – –

Vanhin Orson F. Whitney on kirjoittanut: ’Mikään kärsimämme tuska, mikään kokemamme koettelemus ei mene hukkaan. Se palvelee opettajanamme, kehittää sellaisia ominaisuuksia kuin kärsivällisyys, usko, mielenlujuus ja nöyryys. – – Murheen ja kärsimyksen, vaivan ja koettelemusten kautta me saamme sen koulutuksen, jota tulimme tänne hankkimaan.’

Samoin vanhin Robert D. Hales on sanonut:

’Tuska tuo nöyryyttä, joka mahdollistaa mietiskelyn. Se on kokemus, jonka kestämisestä olen kiitollinen. – –

Opin, että fyysinen tuska ja ruumiin paraneminen – – muistuttavat merkittävästi hengellistä tuskaa ja sielun paranemista parannusprosessissa.’” (”Sovitus kattaa kaiken tuskan”, Liahona, toukokuu 2011, s. 15.)

Moosia 21:15–16. Millainen teidän asenteenne on ahdinkojen aikana?

Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, millaisia asenteita meidän tulisi pyrkiä välttämään ja millaisia asenteita meidän tulisi pyrkiä omaksumaan ahdinkojemme aikana:

”Herra antaa apua jumalallisen voiman kautta, kun me tavoittelemme sitä nöyrästi ja osoittaen uskoa Jeesukseen Kristukseen.

Älkää sanoko: ’Kukaan ei ymmärrä minua; en pysty selviytymään siitä tai saamaan tarvitsemaani apua.’ Tuollaiset toteamukset eivät johda mihinkään. Kukaan ei voi auttaa meitä, ellei meillä ole uskoa ja ellemme me itse tee jotain. Ihmisen henkilökohtainen kasvu vaatii sitä. Älkää tavoitelko elämää, johon ei kuulu epämukavuuksia, tuskaa, paineita, haasteita tai murhetta, sillä ne ovat niitä välineitä, joita rakastava taivaallinen Isä käyttää aikaansaadakseen meissä henkilökohtaista kasvua ja ymmärrystä. Kuten pyhät kirjoitukset toistuvasti vahvistavat, ihminen saa apua, kun hän osoittaa uskoaan Jeesukseen Kristukseen. – – Usko Kristukseen merkitsee sitä, että me luotamme Häneen; me luotamme Hänen opetuksiinsa. Se johtaa toivoon, ja toivo tuo mukanaan rakkauden, Kristuksen puhtaan rakkauden – sen rauhan tunteen, joka tulee, kun me tunnemme Hänen huolenpitonsa, Hänen rakkautensa ja Hänen kykynsä parantaa meidät tai keventää meidän taakkojamme Hänen parantavalla voimallaan.” (Ks. ”Jotta parantuisimme”, Valkeus, heinäkuu 1994, s. 8.)