Moroni 8

Johdanto

Moroni jatkoi pyhän aikakirjan täydentämistä sisällyttämällä siihen kirjeen, jonka hän oli saanut isältään Mormonilta. Tässä kirjeessä Mormon kertoi ilmoituksesta, jonka hän oli saanut siitä, miksi pienet lapset eivät tarvitse kastetta. Lisäksi Mormon opetti, kuinka voimme valmistautua asumaan Jumalan luona. Hän päätti kirjeensä ilmaisten huolta nefiläisten jumalattomuudesta ja heitä uhkaavasta tuhosta.

Opetusehdotuksia

Moroni 8:1–24

Mormon opettaa, että pienet lapset ovat eläviä Kristuksessa

Laita ennen oppituntia näkyviin kuva Tyttö kastetaan (Evankeliumiaiheinen kuvakirja, 2009, nro 104) tai jokin muu kuva kahdeksanvuotiaasta lapsesta omassa kastetilaisuudessaan. Kirjoita taululle seuraava kysymys:

Miksi lapsia ei tarvitse kastaa ennen kuin he ovat täyttäneet kahdeksan?

Kun oppilaat tulevat luokkaan, kehota heitä katsomaan kuvaa ja pohtimaan taululla olevaa kysymystä.

Kun oppitunti alkaa, kerro oppilaille, että kirjeessään pojalleen Moronille Mormon puhui pienten lasten pelastumisesta. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Moroni 8:4–6 ja pyydä oppilaita panemaan merkille, mistä Mormon oli huolissaan. (Sinun on ehkä tarpeen selittää, että jakeessa 6 sana karkea tarkoittaa vakavaa, häpeällistä tai murheellista.)

Kun oppilaat ovat kertoneet, mitä he ovat löytäneet, kehota heitä lukemaan itsekseen Moroni 8:7 ja panemaan merkille, mitä Mormon teki kuultuaan tästä ongelmasta.

Mitä me voimme oppia Mormonin esimerkistä?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Moroni 8:8–9 ja pyydä luokkaa panemaan merkille, mitä Mormonin rukoukseen vastattiin. Kun oppilaat kertovat, mitä he löytävät, voisit selittää, että ilmaus ”Aadamin kirous” viittaa Aadamin erottamiseen Jumalan edestä lankeemuksen seurauksena. Jotkut ihmiset uskovat virheellisesti, että jokainen lapsi syntyy lankeemuksen vuoksi syntisessä tilassa. Tämän väärän käsityksen mukaisesti he ajattelevat, että pienet lapset eivät ole kelvollisia olemaan Jumalan edessä, jos he kuolevat ennen kuin heidät on kastettu. Kun selität tätä, voisit pyytää oppilaita toistamaan toisen uskonkappaleen. Voisit myös ehdottaa, että he merkitsevät kohdan Moroni 8:8–9 rinnakkaisviitteeksi UK 2.

Kirjoita taululle seuraava vajaa virke: Parannus ja kaste ovat välttämättömiä kaikille niille, jotka ovat …

Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen Moroni 8:10 ja etsimään sanoja ja ilmauksia, jotka täydentävät taululla olevan virkkeen. Kun oppilaat ovat kertoneet vastauksensa, täydennä virke seuraavalla tavalla: Parannus ja kaste ovat välttämättömiä kaikille niille, jotka ovat vastuullisia ja kykeneviä tekemään syntiä. Voisit kannustaa oppilaita merkitsemään jakeesta Moroni 8:10 ilmauksia, jotka opettavat tätä totuutta.

Voi olla hyvä selventää, että synti on ”Jumalan käskyjen tahallista rikkomista” (PKO, ”Synti”, scriptures.lds.org/fi). Lue seuraavat kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Dallin H. Oaksin sanat:

”Oppimme pohjalta ymmärrämme, että ennen vastuullista ikää lapsi ’[ei] kykene tekemään syntiä’ (Moroni 8:8). Sinä aikana lapsi voi tehdä virheitä, jopa hyvin vakavia ja vahingollisia, jotka täytyy oikaista, mutta hänen tekojaan ei pidetä synteinä.” (”Sins and Mistakes”, Ensign, lokakuu 1996, s. 65.)

Jaa luokka kahteen ryhmään. Kehota puolta luokasta lukemaan itsekseen Moroni 8:11–18 ja toista puolta luokasta lukemaan itsekseen Moroni 8:11, 19–24. (Voisit kirjoittaa nämä viitteet taululle.) Ennen kuin he lukevat, pyydä oppilaita kummassakin ryhmässä panemaan merkille, mitä Mormon opetti pienten lasten kasteesta. Kun oppilailla on ollut riittävästi aikaa lukea, kehota muutamia kummastakin ryhmästä kertomaan, mitä he ovat löytäneet. Voisit käyttää seuraavia kysymyksiä auttaaksesi oppilaita ajattelemaan Mormonin opetuksia syvemmin:

Mitä mielestänne tarkoittaa se, että pienet lapset ovat ”eläviä Kristuksessa”? (Moroni 8:12, 22.) (Heidät lunastetaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta. He eivät voi tehdä syntiä, sillä Saatanalle ei ole annettu valtaa kiusata pieniä lapsia. Ks. myös Moroni 8:10; OL 29:46–47.)
Mitä meidän täytyy tehdä, jotta meistä tulisi eläviä Kristuksessa? (Ks. 2. Nefi 25:23–26; Moroni 8:10.)
Mitä voimme näiden jakeiden perusteella oppia siitä, kuinka pienet lapset pelastuvat? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulisi tunnistaa seuraava totuus: Pienet lapset pelastuvat Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta. Oppilaat saattavat myös tuoda esiin, että pienet lapset ovat eläviä Kristuksessa, että Jumala ei ole puolueellinen Jumala ja että Jumala on muuttumaton.)

Kirjoita seuraavat esimerkit taululle tai laadi niistä moniste. Kehota jokaista oppilasta valitsemaan niistä jompikumpi. Pyydä sitten oppilaita valitsemaan 1–2 jaetta kohdasta Moroni 8:8–23 ja selittämään, kuinka näiden jakeiden totuudet vastaavat siihen huoleen, jota ilmaistaan heidän valitsemassaan esimerkissä.

Esimerkki 1: Ollessasi lähetyssaarnaaja tapaat miehen ja vaimon, jotka ovat tavattoman surullisia, koska heidän kahden kuukauden ikäinen tyttärensä on kuollut. Heidän kirkkonsa johtaja on sanonut heille, että Aadamin rikkomuksen vuoksi pienet lapset syntyvät syntisinä. Hän sanoo, että koska heidän tytärtään ei ollut kastettu ennen kuolemaa, hän ei voi pelastua.

Esimerkki 2: Sinulla on ystävä, jota lähetyssaarnaajat ovat opettaneet ja joka on käynyt kirkossa sinun kanssasi. Hän päättää, että hän haluaa liittyä kirkkoon, mutta hän epäröi kasteelle menoa. ”Minut on kastettu vauvana”, hän selittää. ”Eikö se riitä?”

Kun oppilaat kertovat ajatuksiaan toisesta esimerkistä, sinun on ehkä tarpeen muistuttaa heille, että parannus ja kaste ovat ”niille, jotka ovat vastuullisia ja kykeneviä tekemään syntiä” (Moroni 8:10). Herra on sanonut, että lapset alkavat tulla vastuullisiksi Hänen edessään kahdeksanvuotiaina. Tätä totuutta koskevia ilmoituksia on kohdissa JSR 1. Moos. 17:11 (ks. PKO) ja OL 68:25–27.

Moroni 8:25–30

Mormon opettaa, mitä niiden, jotka ovat vastuullisia, täytyy tehdä saadakseen asua Jumalan luona

Selitä, että kun Mormon oli opettanut Moronille, miksi pienet lapset eivät tarvitse kastetta, hän opetti, miksi kaste on välttämätön niille, jotka ovat vastuullisia. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Moroni 8:25–26. Pyydä luokkaa seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä siunauksia tulee niiden osaksi, jotka osoittavat uskoa, tekevät parannuksen ja jotka kastetaan.

Mitä siunauksia huomasitte näissä jakeissa? (Samalla kun oppilaat kertovat, mitä he ovat löytäneet, voisit kirjoittaa heidän vastauksiaan taululle. Mahdollisia vastauksia: usko, parannus ja kaste johtavat syntien anteeksiantoon, sydämen sävyisyyteen ja nöyryyteen, Pyhän Hengen vaikutukseen, toivoon, täydelliseen rakkauteen sekä lopuksi siihen siunaukseen, että saa asua Jumalan luona.)

Kun oppilaat luettelevat siunauksia, joita he huomaavat jakeissa Moroni 8:25–26, voisit esittää nämä jatkokysymykset:

Miksihän syntiemme anteeksisaaminen johtaa sydämen sävyisyyteen ja nöyryyteen?
Kuinka se, että olemme sydämeltämme sävyisiä ja nöyriä, kutsuu Pyhän Hengen meidän elämäämme?
Miksi Pyhä Henki auttaa meitä valmistautumaan elämään Jumalan luona?
Miksihän meidän täytyy olla uutteria ja rukoilevia, jotta täydellinen rakkaus kestäisi elämässämme?

Kirjoita taululle seuraava vajaa virke: Olemalla uskollisen kuuliaisia käskyille me voimme saada Pyhän Hengen, joka valmistaa meitä …

Kehota oppilaita mainitsemaan, mikä ilmaus jakeissa Moroni 8:25–26 täydentää tämän periaatteen: Olemalla uskollisen kuuliaisia käskyille me voimme saada Pyhän Hengen, joka valmistaa meitä asumaan Jumalan luona.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Moroni 8:27 ja pyydä luokkaa panemaan merkille, mitä nefiläisten ylpeydestä seurasi. Pyydä sitten oppilaita tarkastelemaan itsekseen jakeita Moroni 8:26 ja Moroni 8:27 sekä vertaamaan sydämen sävyisyyden ja nöyryyden seurauksia ylpeyden seuraukseen.

Kehota toista oppilasta lukemaan ääneen Moroni 8:28. Tuo esiin, että kun Mormon ilmaisi huolta Nefin kansasta, hän sanoi: ”Rukoile sen puolesta, poikani, että parannus tulisi sen osaksi.” Muistuta oppilaita siitä voimasta, joka voi tulla ihmisten elämään, kun muut rukoilevat heidän puolestaan.

Kehota oppiaiheen lopuksi oppilaita kertomaan tuntemuksiaan sovituksen voimasta, joka pelastaa pienet lapset ja pelastaa meidät kaikki, kun me pyrimme olemaan uskollisia liitoillemme.

Kommentteja ja taustatietoja

Moroni 8:8. ”Aadamin kirous on minussa otettu heiltä pois”

Jotkut ihmiset uskovat, että Aadamin ja Eevan lankeemuksen vuoksi vastasyntyneet tulevat maailmaan synnin tahraamina. Presidentti Joseph Fielding Smith on selittänyt, että tämä opetus on väärä:

”Kaikki ne, jotka uskovat, että ihmiset, niin, jopa vastasyntyneet pienokaiset, ovat perisynnin (toisin sanoen Aadamin rikkomuksen) tahraamia, kieltävät Jeesuksen Kristuksen sovitusveren suoman armon. Raamatussa (sekä nykypäivän pyhissä kirjoituksissamme) opetetaan, että Jeesus Kristus on todellakin lunastanut ihmiskunnan lankeemuksesta. Hän on maksanut velan, jonka ihmiskunta sai perintönä Aadamin rikkomuksen vuoksi. Sielujemme kiinnityslaina on kokonaisuudessaan maksettu. Ei ole jäänyt mitään jäännösmaksua, joka vaatisi jonkin teon joko jonkun elävän olennon toimesta tai hänen puolestaan, jotta hän vapautuisi perisynnistä. Oppi, jonka mukaan pienokaiset tulevat tähän maailmaan perisynnin kirouksen alaisina, on iljettävä oppi Jumalan silmissä, ja se kieltää sovituksen suuruuden ja armon. (Ks. Moroni 8.)” (Church History and Modern Revelation: A Course of Study for the Melchizedek Priesthood Quorums, 4 osaa, 1949, osa 4, s. 99.)

Moroni 8:10. Vastuullinen ikä

Parannus on niitä varten, jotka ovat vastuullisia. ”Pienet lapset eivät voi tehdä parannusta” (Moroni 8:19). Kahdeksaa vuotta nuoremmat lapset eivät ole vastuullisia Jumalan edessä (ks. OL 68:25–27), joten he eivät tarvitse parannusta. Voidaan myös katsoa, että henkilöt, jotka ovat kehitysvammaisia eivätkä voi tietoisesti tehdä parannusta, eivät ole vastuullisia. Vanhin Bruce R. McConkie kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, kuinka lapsista tulee vastuullisia:

”Vastuullisuus ei puhkea täyteen kukkaan kenenkään lapsen kohdalla minään tiettynä hetkenä hänen elämässään. Lapsista tulee vastuullisia vähitellen usean vuoden kuluessa. Vastuulliseksi tuleminen on prosessi, ei tavoite, joka saavutetaan, kun on kulunut tietty määrä vuosia, päiviä ja tunteja. Meille annetussa ilmoituksessa Herra sanoo: ’He eivät voi tehdä syntiä, sillä Saatanalle ei ole annettu valtaa kiusata pieniä lapsia, ennen kuin he alkavat tulla vastuullisiksi minun edessäni’ (OL 29:47). Koittaa kuitenkin aika, jolloin vastuullisuus on todellista ja tosiasiallista ja synti tulee niiden elämään, jotka kehittyvät normaalisti. Näin käy kahdeksan vuoden iässä, kasteiässä (ks. OL 68:27).” (”The Salvation of Little Children”, Ensign, huhtikuu 1977, s. 6.)

Moroni 8:8–24. Lapsikaste

Profeetta Joseph Smith on opettanut, etteivät pienet lapset tarvitse kastetta:

”’[Uskommeko me] lapsikasteeseen?’ – – Emme. – – Koska siitä ei ole kirjoitettu mitään Raamatussa. – – Kasteen tarkoitus on syntien anteeksisaaminen. Lapset eivät ole tehneet syntiä. – – Lapset on kaikki tehty eläviksi Kristuksessa ja kypsempään ikään ehtineet uskon ja parannuksen ehdolla.” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 312–313.)

Presidentti Boyd K. Packer kahdentoista apostolin koorumista on kertonut kokoaikaisista lähetyssaarnaajista, jotka pystyivät lohduttamaan äitiä, joka suri pienen poikansa kuolemaa:

”Kaksi lähetyssaarnaajaa ahersi vuorilla Yhdysvaltojen eteläosissa. Yhtenä päivänä he näkivät kukkulan huipulta kaukana alapuolellaan ihmisiä kokoontumassa aukiolle. Noilla lähetyssaarnaajilla ei usein ollut montakaan ihmistä, joille he olisivat voineet saarnata, joten he lähtivät kulkemaan alaspäin kohti aukiota.

Pieni poika oli hukkunut, ja paikalla oli tarkoitus pitää hautajaiset. Pojan vanhemmat olivat kutsuneet pastorin ’lausumaan muutamia sanoja’ poikansa hyväksi. Lähetyssaarnaajat pysyttelivät taka-alalla, kun kiertävä pastori kohtasi surevan isän ja äidin ja aloitti saarnansa. Jos vanhemmat olivat odottaneet saavansa lohtua tältä pappismieheltä, he joutuivat pettymään.

Pastori torui vanhempia ankarasti sen vuoksi, etteivät nämä olleet tuoneet pientä poikaa kastettavaksi. He olivat lykänneet asiaa milloin mistäkin syystä, ja nyt oli liian myöhäistä. Hän ilmoitti heille hyvin suorasukaisesti, että heidän pieni poikansa oli joutunut helvettiin. Se oli heidän syytään. Pojan ikuinen piina oli heidän vikansa.

Kun saarna oli päättynyt ja hauta peitetty, lähetyssaarnaajavanhimmat lähestyivät surevia vanhempia. ’Me olemme Herran palvelijoita’, he kertoivat äidille, ’ja olemme tulleet tuomaan teille sanoman.’ Nyyhkyttävien vanhempien kuunnellessa nuo kaksi vanhinta lukivat otteita ilmoituksista ja lausuivat todistuksensa sekä elävien että kuolleiden puolesta tehdyn lunastustyön avaimien palauttamisesta.

Minä tunnen jonkin verran myötätuntoa tuota pastoria kohtaan. Hän teki parhaansa sen valon ja tiedon pohjalta, joka hänellä oli. Mutta hänellä olisi pitänyt olla muutakin tarjottavaa. On olemassa evankeliumin täyteys.

Nuo vanhimmat tulivat lohduttajina, opettajina, Herran palvelijoina, Jeesuksen Kristuksen evankeliumin valtuutettuina lähettiläinä.” (”Ja pieni poikanen niitä paimentaa”, Liahona, toukokuu 2012, s. 7–8.)