Kirjasto
Oppiaihe 105: Alma 59–63

Oppiaihe 105

Alma 59–63

Johdanto

Sotapäällikkö Moroni riemuitsi Helamanin menestyksestä tämän saadessa takaisin nefiläisten kaupunkeja, jotka oli menetetty lamanilaisille. Mutta kun hän sai tietää, että lamanilaiset olivat vallanneet Nefihan kaupungin, hän vihastui hallitukselle siitä, että se oli jättänyt lähettämättä täydennysjoukkoja. Ylituomari Pahoranille osoittamassaan kirjeessä Moroni suri vanhurskaiden kärsimystä ja moitti Pahorania siitä, ettei tämä ollut tukenut vapauden asiaa. Moronin tietämättä Pahoran oli paennut Gideonin maahan nefiläisten kuninkaankannattajien kapinan vuoksi. Pahoran ei loukkaantunut Moronin nuhtelusta. Pikemminkin hän riemuitsi Moronin rakkaudesta vapautta kohtaan. Herra vahvisti nefiläisiä, ja yhdessä Moroni, Pahoran ja heidän väkensä kukistivat kuninkaankannattajat ja lamanilaiset. Useiden sotavuosien jälkeen nefiläiset pääsivät taas nauttimaan rauhasta, ja Helaman perusti jälleen kirkon.

Opetusehdotuksia

Alma 59

Nefiläiset menettävät linnakkeen, ja sotapäällikkö Moroni suree kansan jumalattomuuden tähden

Kirjoita ennen oppituntia taululle seuraavat presidentti Ezra Taft Bensonin sanat (julkaisusta The Teachings of Ezra Taft Benson, 1988, s. 285):

”Parempi valmistautua ja ehkäistä kuin katua ja korjata.” (Presidentti Ezra Taft Benson)

Olet ehkä käyttänyt tätä lausumaa oppiaiheessa, joka käsitteli lukuja Alma 49–51. Siinä tapauksessa voisit jättää joidenkin sanojen paikalle tyhjän viivan, kun kirjoitat lausuman taululle. Pyydä oppilaita täydentämään tyhjät kohdat.

Pyydä oppilaita kertomaan tilanteista omassa elämässään tai jonkun tuntemansa henkilön elämässä, jolloin valmistautuminen on auttanut ehkäisemään pettymystä tai surua.

Muistuta oppilaille, että viimeaikaisissa oppiaiheissa he ovat tutkineet lukuja, joissa kerrotaan nefiläisten ja lamanilaisten välisistä taisteluista. Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Alma 59:5–11 ja miettimään, kuinka taululla oleva lausuma liittyy näissä jakeissa kuvattuun tilanteeseen.

  • Mikä näyttää mahdollistaneen sen, että lamanilaiset pystyivät valloittamaan Nefihan kaupungin? (Nefihan kansan jumalattomuus.)

  • Mitä sellaista löysitte näistä jakeista, mikä liittyy taululle kirjoitettuun lausumaan?

Elleivät oppilaat mainitse seuraavaa lausumaa, joka on jakeessa Alma 59:9, pyydä heitä katsomaan sitä: ”[Oli] helpompaa estää kaupunkia joutumasta lamanilaisten käsiin kuin vallata sitä heiltä takaisin.” Voisit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät tämän lausuman pyhiin kirjoituksiinsa. Auta oppilaita miettimään, kuinka tämä totuus soveltuu heidän elämäänsä, pyytämällä heitä vertaamaan tämän kertomuksen kaupunkeja itseensä ja kohtaamiinsa hengellisiin taisteluihin. Esitä sitten yksi tai useampia seuraavista kysymyksistä:

  • Miten tämä totuus liittyy meihin? (Auta oppilaita näkemään, että on helpompi ja parempi pysyä uskollisena kuin harhaan kuljettuaan palata uskoon.)

  • Miksi on helpompi pysyä uskollisena kirkossa kuin palata kirkkoon, kun on ollut jonkin aikaa vähemmän aktiivinen?

  • Miksi on helpompi ylläpitää todistusta kuin saada se takaisin sen jälkeen kun on luopunut pois?

Kehota oppilaita pohtimaan keinoja, joilla vastustaja ja hänen seuraajansa saattavat hyökätä heitä vastaan. Kannusta heitä kirjoittamaan seminaarimuistivihkoon tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaan, mitä he aikovat tehdä valmistautuakseen hengellisiin taisteluihin.

Alma 60–62

Moroni syyttää väärin perustein Pahorania, jonka vastaus osoittaa rakkautta ja kunnioitusta

Lue ääneen Alma 59:13. Varmista, että oppilaat ymmärtävät, että Moroni oli vihainen, koska hän luuli, ettei hallitus ollut kiinnostunut ihmisten vapaudesta eikä piitannut siitä. Vihastuneena hän kirjoitti kirjeen Pahoranille, Sarahemlan ylituomarille. Pyydä muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet Alma 60:6–11.

  • Mistä sotapäällikkö Moroni syytti Pahorania?

  • Mitä tunteita aistitte Moronin syytöksissä?

Kirjoita taululle seuraava pyhien kirjoitusten viite: Alma 60:17–20, 23–24. Kehota oppilaita lukemaan nämä jakeet itsekseen. Kannusta heitä kuvittelemaan, miltä heistä tuntuisi olla Pahoranin paikalla.

  • Millä tavoin sotapäällikkö Moronin syytökset olisivat saattaneet tuntua Pahoranista loukkaavilta?

Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet Alma 60:33–36. Pyydä luokkaa seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä sotapäällikkö Moroni oli valmis tekemään, ellei Pahoran vastaisi suopeasti hänen kehotuksiinsa. Kun oppilaat ovat kertoneet, mitä he ovat löytäneet, pyydä heitä mainitsemaan näistä jakeista sanoja tai ilmauksia, jotka osoittavat syitä tai perusteita sille, miksi Moroni esitti kehotuksensa.

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Alma 61:1–5 ja panemaan merkille, miksi Moroni ei ollut saanut täydennysjoukkoja.

  • Mitä tietoja Pahoran kertoi Moronille?

  • Millä tavoin ihmiset saattavat reagoida, kun heitä syytetään jostakin väärin perustein?

  • Onko teitä koskaan syytetty jostakin väärin perustein? Mitä tunteita syytökset ja syyttelijä herättivät teissä?

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Alma 61:9–10, 15–18 ja panemaan merkille asioita, jotka ilmaisevat Pahoranin luonteen suuruuden. Riittävän ajan kuluttua pyydä muutamia oppilaita kertomaan, mitä he ovat löytäneet.

  • Mitä asioita me voimme oppia siitä, kuinka Pahoran vastasi Moronin syytöksiin? (Auta oppilaita tunnistamaan seuraava periaate: Me voimme päättää olla loukkaantumatta muiden sanoista ja teoista. Muita totuuksia, joita oppilaat saattavat mainita: meidän tulee välttää esittämästä epäystävällisiä arviointeja muista ja kun me olemme muiden kanssa yhtä vanhurskaudessa, me olemme voimakkaampia taisteluissamme pahaa vastaan. Voisit kirjoittaa nämä totuudet taululle.)

  • Kuinka me voimme päättää olla loukkaantumatta?

Voisit kysyä oppilailta, haluavatko he kertoa jonkin kokemuksen, joka heillä on ollut siitä, kun he ovat päättäneet olla loukkaantumatta silloin kun jotkut ovat sanoneet heistä jotakin epäystävällistä tai perätöntä. Voisit myös kertoa oman kokemuksen. Todista siitä, miten tärkeää on antaa muille anteeksi se, mitä he sanovat tai tekevät meitä vastaan. Kannusta oppilaita noudattamaan Pahoranin esimerkkiä.

Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Alma 62:1. Pyydä luokkaa mainitsemaan, miltä Moronista tuntui, kun hän sai Pahoranin vastauksen.

Selitä, että vaikka sotapäällikkö Moroni oli väärässä syyttäessään Pahorania, hän opetti tosi periaatteita, joita voimme soveltaa omaan elämäämme. Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Alma 60:23. Tähdennä, että Moronin sanat astian sisäpuolen puhdistamisesta voivat soveltua jokaiseen, joka tarvitsee parannusta. Laita jonkin astian sisäpuolelle ja ulkopuolelle likaa tai kuraa (mikäli mahdollista, läpinäkyvä astia soveltuu parhaiten). Kysy oppilailta, haluaisivatko he juoda astiasta. Puhdista astian ulkopuoli ja kysy oppilailta, tuntuisiko heistä nyt hyvältä juoda siitä.

  • Jos ajattelemme itseämme astiana, mitä astian sisäpuolen puhdistaminen saattaisi tarkoittaa?

Lue seuraavat presidentti Ezra Taft Bensonin sanat:

”Meidän täytyy – – puhdistaa astia ensin sisältä (ks. Alma 60:23) eli alkaa itsestämme, sitten perheestämme ja sitten kirkosta” (”Astian puhdistaminen sisältä”, Valkeus, 1986, konferenssiraportti 156. vuosikonferenssista, s. 3).

  • Miksi on tärkeää, että olemme puhtaita sekä sisäpuolelta (jota ihmiset eivät näe) että ulkopuolelta (jonka ihmiset näkevät)?

  • Miksi on tärkeää puhdistaa elämässämme astian sisäpuoli, ennen kuin voimme olla täysin tehokkaita Herran valtakunnassa?

Tiivistä Alma 62:1–38 selittämällä, että sotapäällikkö Moroni johti osan sotajoukostaan auttamaan Pahorania kukistamaan kuninkaankannattajat Sarahemlassa. Sitten yhdistyneen sotajoukon voimin sekä muiden nefiläisjoukkojen avulla Moroni ja Pahoran saivat takaisin loput kaupungit, jotka oli menetetty lamanilaisille. He ajoivat lamanilaiset pois maasta ja vakiinnuttivat rauhan kansan keskuuteen.

  • Mitä haasteita yksilöt ja perheet saattavat kohdata sota-ajan jälkeen?

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Alma 62:39–41 ja panemaan merkille, millä tavoin sodan koettelemukset vaikuttivat nefiläisiin.

Kun oppilaat keskustelevat tästä kysymyksestä, he saattavat ehdottaa seuraavankaltaisia vastauksia:

Meidän vanhurskaat rukouksemme voivat vaikuttaa myönteisesti yhteiskuntaamme.

Vastoinkäymisten aikoina toiset nöyrtyvät Jumalan edessä, kun taas toiset paatuvat.

  • Mistähän syystä jotkut kasvavat lähemmäksi Herraa, kun he kohtaavat koettelemuksia? Miksi jotkut kääntyvät pois Herran luota, kun he kohtaavat koettelemuksia? (Auta oppilaita ymmärtämään, että vastoinkäymisten aikoina meidän valintamme ratkaisevat, kasvammeko me lähemmäksi Herraa.)

  • Kun olette lukeneet sodasta kertovia Mormonin kirjan lukuja, mitä ne ovat opettaneet teille siitä, mitä on olla Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi sodan tai kiistan aikoina?

Alma 63

Monet nefiläiset kulkevat pohjoisenpuoleiseen maahan

Tiivistä Mormonin sanat tässä luvussa selittämällä, että monet nefiläiset alkoivat muuttaa pohjoiseen päin sekä maitse että meritse. Siblon antoi pyhät aikakirjat Helamanille. Sotapäällikkö Moroni kuoli, ja hänen poikansa Moroniha johti sotajoukkoa, joka torjui jälleen yhden lamanilaisten hyökkäyksen.

Voisit päättää tämän oppiaiheen kertomalla jostakusta, joka on kohdannut vastoinkäymisiä ja ahdinkoja mutta päättänyt säilyttää sydämensä pehmeänä ja luottaa Jumalaan entistä enemmän. Mieti, voisitko kertoa omakohtaisen kokemuksen.

Kertaus: Alma

Käytä jonkin verran aikaa auttaaksesi oppilaita kertaamaan Alman kirjan. Pyydä heitä miettimään, mitä he ovat oppineet tästä kirjasta sekä seminaarissa että tutkiessaan pyhiä kirjoituksia itsekseen. Kehota heitä tarvittaessa silmäilemään joitakin Alman kirjan lukujen tiivistelmiä auttaaksesi heitä muistamaan. Riittävän ajan kuluttua pyydä muutamia oppilaita kertomaan ajatuksiaan ja tuntemuksiaan jostakin sellaisesta, mikä kirjassa on tehnyt heihin vaikutuksen.

Kommentteja ja taustatietoja

Alma 61. Suhtautuminen niihin, jotka loukkaavat tai vahingoittavat meitä

Presidentti James E. Faust ensimmäisestä presidenttikunnasta on esittänyt kertomuksen, joka havainnollistaa sitä, kuinka tärkeää on olla kantamatta kaunaa niitä kohtaan, jotka saattavat yrittää loukata tai vahingoittaa meitä:

”Pennsylvanian kauniilla kukkuloilla elää hurskas kristitty yhteisö yksinkertaista elämää vailla autoja, sähköä tai nykyajan laitteita. He tekevät ahkerasti työtä ja elävät hiljaista, rauhallista elämää erossa maailmasta. He tuottavat maatiloillaan itse suurimman osan ravinnostaan. Naiset ompelevat, neulovat ja kutovat heidän vaatteensa, jotka ovat vaatimattomia ja yksinkertaisia. Heidät tunnetaan amisheina.

Heidän keskuudessaan Nickel Minesissa eli 32-vuotias maitoautonkuljettaja perheineen. Hän ei kuulunut amisheihin, mutta hänen keräilyreitillään oli monia amishien maitotiloja, joilla hänet opittiin tuntemaan hiljaisena maitomiehenä. Viime lokakuussa hän yllättäen menetti tyystin järkensä ja itsehillintänsä. Tuskan valtaamassa mielessään hän syytti Jumalaa esikoisensa kuolemasta ja joistakin vahvistamattomista muistikuvista. Hän hyökkäsi aivan syyttä amishien kouluun, päästi pojat ja aikuiset lähtemään ja sitoi tytöt, joita oli kymmenen. Hän ampui tyttöjä tappaen heistä viisi ja haavoittaen viittä muuta. Sitten hän surmasi itsensä.

Tämä järkyttävä väkivallanteko aiheutti amishien keskuudessa suurta tuskaa mutta ei suuttumusta. Oli loukattuja tunteita mutta ei vihaa. Heidän anteeksiantonsa oli välitön. He alkoivat yhdessä auttaa maitomiehen kärsivää perhettä. Kun maitomiehen sukulaiset kokoontuivat ampumistapauksen jälkeisenä päivänä hänen kotiinsa, eräs amish-naapuri tuli käymään, kietoi käsivartensa kuolleen pyssymiehen isän ympärille ja sanoi: ’Me annamme teille anteeksi.’ [Julkaisussa Joan Kern, ’A Community Cries’, Lancaster New Era, 4. lokakuuta 2006, s. A8.] Amish-johtajat kävivät maitomiehen vaimon ja lasten luona ilmaisemassa osanottonsa, anteeksiantonsa, auttamishalunsa ja rakkautensa. Maitomiehen hautajaisissa likimain puolet saattoväestä oli amisheja. Amishit puolestaan kutsuivat maitomiehen perheen surmattujen tyttöjen hautajaisiin. Ihmeellinen rauha laskeutui amishien keskuuteen, kun heidän uskonsa tuki heitä tänä vaikeana aikana.

Eräs paikallinen asukas esitti vaikuttavan yhteenvedon tämän murhenäytelmän seurauksista sanoessaan: ’Me kaikki puhuimme samaa kieltä, ei pelkästään englantia vaan välittämisen kieltä, asuinyhteisön kieltä [ja] palvelun kieltä. Niin, ja anteeksiannon kieltä.’ [Julkaisussa Helen Colwell Adams, ’After That Tragic Day, a Deeper Respect among English, Amish?’, Sunday News, 15. lokakuuta 2006, s. A1.] Se oli hämmästyttävä osoitus heidän täydellisestä uskostaan Herran opetuksiin vuorisaarnassa: ’Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta’ [Matt. 5:44].

Viisi tyttöä surmanneen maitomiehen perhe antoi julkisuuteen seuraavan lausunnon:

’Amish-ystävillemme, naapureillemme ja paikkakuntalaisille

Perheemme haluaa teidän kaikkien tietävän, että olemme ylenpalttisen kiitollisia siitä anteeksiantavaisuudesta, armosta ja säälistä, jota olette osoittaneet meitä kohtaan. Perhettämme kohtaan osoittamanne rakkaus on auttanut saamaan aikaan parantumisen, jota me niin kipeästi tarvitsemme. Lausumanne rukoukset ja antamanne kukat, kortit ja lahjat ovat koskettaneet sydäntämme tavalla, jota mitkään sanat eivät pysty ilmaisemaan. Myötätuntonne on ulottunut perhettämme ja asuinyhteisöämme laajemmalle, ja se muuttaa maailmaamme, ja kiitämme teitä siitä vilpittömästi.

Haluamme teidän tietävän, että sydämemme on särkynyt kaiken sen vuoksi, mitä on tapahtunut. Olemme murheen murtamia kaikkien amish-naapuriemme tähden, joita olemme rakastaneet ja joita edelleen rakastamme. Tiedämme, että kaikilla niillä perheillä, jotka ovat menettäneet rakkaitaan, on edessään monia vaikeita päiviä, ja niinpä me panemme toivomme ja luottamuksemme edelleen kaiken lohdun Jumalaan yrittäessämme kukin rakentaa elämäämme uudelleen.’ [’Amish Shooting Victims’, www.800padutch.com/amishvictims.shtml.]

Kuinka koko amish-yhteisö saattoi osoittaa sellaista anteeksiantoa? Uskonsa tähden Jumalaan ja luottamuksensa tähden Hänen sanaansa, joka on osa heidän sisäistä olemustaan. He pitävät itseään Kristuksen opetuslapsina ja haluavat seurata Hänen esimerkkiään.

Kuullessaan tästä murhenäytelmästä monet ihmiset lähettivät amisheille rahaa viiden eloonjääneen tytön sairaanhoitokulujen ja viiden surmatun hautajaiskulujen kattamiseksi. Amishien opetuslapseudesta oli lisäosoituksena se, että he päättivät antaa osan rahoista maitomiehen leskelle ja tämän kolmelle lapselle, sillä myös nämä olivat tämän kauhean murhenäytelmän uhreja.” (”Anteeksiannon parantava voima”, Liahona, toukokuu 2007, s. 67–68.)

Alma 62:41. Vastoinkäymisiin suhtautuminen

Viitaten kohtaan Alma 62:39–41 presidentti Boyd K. Packer kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:

”Sama koetus voi vaikeina aikoina vaikuttaa aivan päinvastoin eri yksilöihin. – –

Varmasti tunnettekin muutamia, joiden elämä on ollut täynnään vastoinkäymisiä ja jotka ovat hioutuneet ja vahvistuneet ja puhdistuneet niissä. Toiset ovat samanlaisissa koetuksissa tulleet katkeriksi ja ärsyyntyneiksi ja onnettomiksi.” (Ks. ”Elämän arvoitus”, Valkeus, huhtikuu 1984, s. 29.)

Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että me päätämme, kuinka me suhtaudumme vastoinkäymiseen:

”Varmastikaan nämä suuret vastoinkäymiset eivät ole vailla iankaikkista tarkoitusta tai vaikutusta. Ne voivat kääntää meidän sydämemme kohti Jumalaa. – – Silloinkin kun vastoinkäymiset aiheuttavat koettelemuksia kuolevaisuudessa, ne voivat olla keinona ihmisten johtamiseksi iankaikkisten siunausten luo.

Luonnonmullistusten ja sotien kaltaiset laajamittaiset vastoinkäymiset näyttävät kuuluvan olennaisena osana kuolevaisuuden kokemukseen. Emme pysty täysin estämään niitä, mutta pystymme päättämään, kuinka suhtaudumme niihin. Esimerkiksi sodan ja sotapalveluksen vastoinkäymiset, jotka joissakuissa ovat aiheuttaneet hengellisen tuhon, ovat toisissa synnyttäneet hengellisen heräämisen. Mormonin kirja kuvaa tätä vastakohtaa:

’Mutta katso, nefiläisten ja lamanilaisten välisen sodan tavattoman suuren pituuden tähden monista oli tullut paatuneita, sodan tavattoman suuren pituuden tähden; ja monet olivat pehmenneet ahdinkojensa tähden, niin että he nöyrtyivät Jumalan edessä aina nöyryyden syvyyteen asti’ (Alma 62:41).

Joitakin vuosia sitten luin samanlaisesta vastakohtaisuudesta, kun tuhoisa hurrikaani oli Floridassa hävittänyt tuhansia koteja. Uutisselostuksessa siteerattiin kahta eri henkilöä, jotka olivat kärsineet saman murhenäytelmän ja saaneet saman siunauksen: kummankin koti oli tuhoutunut täysin, mutta kummankin perheenjäsenet olivat säästyneet kuolemalta tai loukkaantumiselta. Toinen sanoi, että tämä murhenäytelmä oli tuhonnut hänen uskonsa. Kuinka Jumala saattoi sallia tämän tapahtuvan, hän kysyi. Toinen sanoi, että kokemus oli vahvistanut hänen uskoaan. Jumala oli ollut hänelle hyvä, hän sanoi. Vaikka perheen koti ja omaisuus oli mennyttä, heidän henkensä oli säästynyt ja he saattoivat rakentaa kotinsa uudelleen. Toiselle lasi oli puoliksi tyhjä. Toiselle lasi oli puoliksi täysi. Moraalisen tahdonvapauden lahja antaa kullekin meistä mahdollisuuden valita, kuinka toimimme kärsiessämme vastoinkäymisistä.” (”Adversity”, Ensign, heinäkuu 1998, s. 7–8.)

Alma 63:4–10. Hagot ja hänen jälkeläisensä

Myöhempien aikojen profeetat ovat sanoneet, että Hagotin kansa asettui saarille, jotka tunnetaan nykyään Uutena-Seelantina.

Presidentti Joseph F. Smith on sanonut pyhille Uudessa-Seelannissa: ”Te veljet ja sisaret Uudessa-Seelannissa, haluan teidän tietävän, että te olette lähtöisin Hagotin kansasta” (Spencer W. Kimballin lainaamana julkaisussa Joseph Fielding McConkie ja Robert L. Millet, Doctrinal Commentary on the Book of Mormon, osa 3, 1991, s. 329).

Uuden-Seelannin Hamiltonin temppelin vihkirukouksessa presidentti David O. McKay sanoi: ”Me lausumme kiitollisuutemme siitä, että Sinä opastit isä Lehin jälkeläisiä näille hedelmällisille saarille ja olet antanut heidän menestyä” (”Dedicatory Prayer Delivered by Pres. McKay at New Zealand Temple”, Church News, 10. toukokuuta 1958, s. 2).

Presidentti Spencer W. Kimball on sanonut: ”On perusteltua päätellä, että Hagot ja hänen toverinsa olivat saarilla arviolta yhdeksäntoista vuosisataa – suunnilleen vuodesta 55 eKr. vuoteen 1854 – ennen kuin evankeliumi alkoi saavuttaa heidät. Heiltä olivat jääneet saamatta kaikki selkeät ja kallisarvoiset asiat, jotka Vapahtaja toi maan päälle, sillä he olivat todennäköisesti saarilla, kun Kristus syntyi Jerusalemissa.” (Konferenssiraportti Temple View’n aluekonferenssista, helmikuu 1976, s. 3; lainattuna julkaisussa Doctrinal Commentary on the Book of Mormon, osa 3, s. 329.)