Oppiaihe 70: Alma 3–4

Oppiaihe 70

Alma 3–4

Johdanto

Liityttyään yhteen lamanilaisten sotajoukon kanssa amlisilaiset erottautuivat nefiläisistä panemalla punaisen merkin otsaansa. Amlisilaiset ja lamanilaiset taistelivat nefiläisiä vastaan, ja taistelussa kuoli ”tuhansia ja kymmeniätuhansia” (ks. Alma 3:26). Tämän taistelun jälkeen monet nefiläiset nöyrtyivät ja ”heräsivät muistamaan velvollisuutensa” (Alma 4:3). Suunnilleen 3 500 ihmistä kastettiin, ja he liittyivät kirkkoon. Seuraavana vuonna monet kirkon jäsenet kävivät kuitenkin ylpeiksi ja alkoivat vainota muita. Huolissaan tästä jumalattomuudesta Alma luopui tehtävistään ylituomarina mutta jatkoi palvelua kirkon ylipappina. Tässä tehtävässä hän suunnitteli matkustavansa ympäri seutua esittäen puhtaan todistuksen ja kutsuen ihmisiä parannukseen.

Opetusehdotuksia

Alma 3:1–19

Nefiläiset taistelevat amlisilaisia ja lamanilaisia vastaan

Jaa luokka pieniin ryhmiin. Anna kullekin ryhmälle paperi, johon on kirjoitettu seuraavat sanat: vaatteet, hiustyylit, korva- ja muut korut, tatuoinnit. Pyydä ryhmiä keskustelemaan siitä, mitä viestejä ihmiset saattaisivat näillä asioilla lähettää joko tietoisesti tai tahattomasti.

Muistuta oppilaille, että amlisilaiset erkanivat nefiläisistä ja liittyivät lamanilaisten sotajoukkoon (ks. Alma 2). Kehota oppilaita lukemaan Alma 3:4 ja panemaan merkille, kuinka amlisilaiset muuttivat ulkoista olemustaan.

Keistä amlisilaiset halusivat erottua?
Kuinka jotkut ihmiset nykyään saattaisivat ulkoisella olemuksellaan erottautua vanhurskaista? (Kun oppilaat vastaavat, varmista, että käy selväksi se, että jotkut muuttavat tietoisesti ulkoista olemustaan erottautuakseen vanhurskaista tai kapinoidakseen kirkon tasovaatimuksia vastaan. Muut seuraavat maailmallisia trendejä käsittämättä sitä, että he lähettävät viestejä itsestään.)

Selitä, että kun amlisilaiset merkitsivät otsansa erottuakseen nefiläisistä, he osoittivat, että he olivat tuottaneet lamanilaisten kirouksen päällensä. Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet Alma 3:14–19. Auta oppilaita tarkastelemaan näitä jakeita esittämällä seuraavia kysymyksiä:

Mikä ilmaus jakeessa Alma 3:18 kuvaa amlisilaisten tekoja ja asennetta Jumalaa kohtaan? (”Avoimeen kapinaan Jumalaa vastaan”.)
Millä tavoin amlisilaiset ”tuottivat kirouksen päällensä”? (Alma 3:19.)
Mitä totuuksia me voimme oppia näistä jakeista? (Mahdollisia vastauksia: ne, jotka ryhtyvät avoimeen kapinaan Jumalaa vastaan, tuottavat kielteisiä seurauksia päällensä ja jos olemme erossa Jumalasta, syynä on se, että me olemme erottautuneet Hänestä.)

Auta oppilaita ymmärtämään, kuinka tärkeää on erottautua vanhurskain tavoin, esittämällä seuraava kysymys:

Millä tavoin me voimme pukeutumisellamme ja ulkoisella olemuksellamme osoittaa, että olemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia? (Jos oppilaiden on vaikea vastata tähän kysymykseen, voit antaa heidän lukea osion ”Pukeutuminen ja ulkoinen olemus” kirjasesta Nuorten voimaksi [2011, s. 6–8]. Tähdennä, että meidän sisäisen todistuksemme evankeliumista pitäisi vaikuttaa meidän pukeutumiseemme ja ulkoiseen olemukseemme.)

Kun oppilaat tekevät päivittäisiä valintojaan, kuten pukeutumista ja ulkoista olemustaan koskevia valintoja, kannusta heitä osoittamaan, että he seuraavat Herraa. Tähdennä, että me voimme pukeutumisellamme ja ulkoisella olemuksellamme erottautua Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi.

Alma 3:20–27

Tuhannet saavat surmansa nefiläisten sekä lamanilaisten ja amlisilaisten välisessä taistelussa

Tiivistä Alma 3:20–25 toteamalla, että nefiläiset ajoivat lamanilaiset takaisin, mutta kummallakin puolella tuhansia sai surmansa. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Alma 3:26–27. Pyydä luokkaa panemaan merkille, minkä asian Mormon halusi meidän ymmärtävän.

Mikä palkinto näiden jakeiden mukaan koituu niille, jotka ovat kuuliaisia Herralle?
Mikä seuraus tulee niille, jotka eivät seuraa Herraa?

Voisit kirjoittaa taululle tiivistelmänä seuraavan periaatteen: me saamme onnen tai kurjuuden sen mukaisesti, ketä me päätämme totella.

Kehota oppilaita miettimään, mitä siunauksia tulee siitä, että päättää seurata Herraa.

Mitä siunauksia te olette saaneet Herralta, kun olette päättäneet seurata Häntä?

Alma 4:1–14

Kirkossa tapahtuneen kasvun ajan jälkeen kirkon jäsenistä tulee ylpeitä ja he kiistelevät toistensa kanssa

Kirjoita taululle nöyrä ja ylpeä.

Mitä tarkoittaa se, että on nöyrä? (Nöyryys on sitä, että otamme vastaan opetusta ja tunnustamme kiitollisina riippuvuutemme Herrasta – ymmärrämme tarvitsevamme alati Hänen tukeaan.)

Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet Alma 4:1–5. Pyydä luokkaa panemaan merkille todisteita siitä, että nefiläisistä tuli nöyriä. Kun oppilaat selostavat, mitä ovat löytäneet, saattaa olla hyödyllistä tuoda esiin, ettei meidän tarvitse kokea murhenäytelmää tullaksemme nöyriksi – me voimme päättää olla nöyriä.

Tähdennä, että kuvaus nefiläisistä kohdassa Alma 4:6 on hyvin erilainen kuin kuvaus jakeissa Alma 4:3–5. Osoita taululla olevaa sanaa ylpeä.

Mitä tarkoittaa se, että on ylpeä? (Ylpeys on nöyryyden vastakohta. Ihmiset, jotka ovat ylpeitä, asettuvat vastatusten toinen toisensa ja Jumalan kanssa. He asettuvat lähipiirissään olevien yläpuolelle ja noudattavat mieluummin omia halujaan kuin Jumalan tahtoa.)

Kehota puolta luokkaa lukemaan itsekseen Alma 4:6–8 ja toista puolta luokkaa lukemaan itsekseen Alma 4:9–12. Pyydä kumpaakin ryhmää panemaan merkille joidenkin nefiläisten ylpeitä tekoja ja sitä, kuinka nuo teot vaikuttivat muihin. Riittävän ajan kuluttua pyydä kumpaakin ryhmää kertomaan, mitä he ovat löytäneet.

Mitä nämä jakeet opettavat siitä, kuinka ylpeys vaikuttaa tapaan, jolla kohtelemme muita?
Minkä varoituksen huomaatte jakeessa Alma 4:10? (Varmista, että oppilaat ymmärtävät, että jos me näytämme epävanhurskasta esimerkkiä, meidän tekomme voivat estää muita ottamasta evankeliumia vastaan.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Alma 4:13–14. Pyydä oppilaita panemaan merkille esimerkkejä siitä, kuinka jotkut nefiläiset olivat nöyriä silloinkin kun muut olivat ylpeitä.

Mitä nämä jakeet opettavat siitä, kuinka nöyryys vaikuttaa siihen, miten kohtelemme muita?

Tähdennä, että päätöksemme olla nöyriä tai ylpeitä vaikuttaa meihin itseemme ja muihin. Mikäli jää aikaa, kehota oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoon tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaan saamistaan kokemuksista, jotka osoittavat tämän lausuman olevan totta.

Alma 4:15–20

Alma luopuu tehtävästään ylituomarina, jotta hän voi omistaa aikansa siihen, että kutsuu ihmisiä parannukseen

Kehota oppilaita kuvittelemaan, että he ovat Alman paikalla. He ovat ylituomarin virassa, ja monet ihmisistä ovat käyneet ylpeiksi ja vainoavat niitä, jotka ovat edelleen nöyriä.

Mitä voisitte tehdä auttaaksenne ihmisiä muuttumaan?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Alma 4:15–19. Pyydä luokkaa panemaan merkille, mitä Alma päätti tehdä.

Mitä Alma päätti tehdä? (Hän päätti luopua asemastaan ylituomarina, jotta hän voisi omistaa aikansa ihmisten opettamiseen.)
Mitä ilmaus ”esittämällä puhtaan todistuksen” (Alma 4:19) kertoo siitä, kuinka Alma opettaisi?
Milloin olette kuulleet ihmisten esittävän ”puhtaan todistuksen”? Kuinka nämä kokemukset ovat vaikuttaneet teihin?
Mitä totuuksia voimme oppia Alman esimerkistä kohdassa Alma 4:19?

Oppilaiden mahdollisia vastauksia tähän kysymykseen:

Hengellisten tehtävien täyttäminen saattaa vaatia uhrauksia.

Puhtaan todistuksen esittäminen auttaa muita pääsemään lähemmäksi Jumalaa.

Kannusta oppilaita panemaan merkille Alman puhdas todistus, kun he lukevat itsekseen lukuja Alma 5–16 ja kun he keskustelevat näistä luvuista tulevien oppituntien aikana. Kannusta heitä myös kiinnittämään huomiota siihen, mikä vaikutus Alman todistuksella oli ihmisiin.

Pyhien kirjoitusten hallittavien kohtien kertaaminen

Esittele oppilaille muutama uusi pyhien kirjoitusten hallittava kohta tai kertaa muutamia kohtia, jotka he jo tuntevat. Laadi kysymyksiä, jotka auttavat heitä löytämään kohdissa olevia periaatteita. Kehota heitä kirjoittamaan seminaarimuistivihkoon tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaan tavoite siitä, mitä he aikovat tehdä elääkseen paremmin jonkin näissä kohdissa mainitun periaatteen mukaan. Anna heille jokin tietty aika, jonka kuluessa heidän tulee saavuttaa tavoitteensa, ja pyydä heitä olemaan valmiita kertomaan kokemuksestaan jollekulle luokan jäsenelle tai koko luokalle, kun he ovat saavuttaneet tavoitteensa.

Huom. Mikäli teillä ei ole aikaa käyttää tätä toimintaa tämän oppitunnin aikana, käytä sitä jonakin muuna päivänä. Muita kertaustoimintoja on liitteenä tämän oppikirjan lopussa.

Kommentteja ja taustatietoja

Alma 3:4. Tatuoinnit ja lävistykset

Amlisilaiset merkitsivät itsensä, jotta he voisivat erottua nefiläisistä (ks. Alma 3:4). Meidän aikanamme profeetat ovat kehottaneet nuoria miehiä ja naisia pitämään kehonsa pyhänä ja olemaan merkitsemättä itseään tatuoinneilla tai lävistyksillä. Presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut:

”En voi ymmärtää, miksi kukaan nuori mies saati sitten nuori nainen haluaisi käydä läpi tuon kivuliaan toimenpiteen ja pilata ihonsa erilaisin kirjavin ihmisten, eläinten ja eri symbolien kuvin. Tatuoinnin tulos on pysyvä, ellei tehdä toista kivuliasta ja kallista toimenpidettä sen poistamiseksi. Isät, varoittakaa poikianne, etteivät he anna tatuoida ihoaan. He saattavat vastustaa puheitanne nyt, mutta tulee aika, jolloin he tulevat kiittämään teitä. Tatuointi on graffitia ruumiin temppelissä. Sama pätee lävistyksiin, joita tehdään useita korvakoruja varten, nenään tai jopa kieleen.

Voivatko he mitenkään pitää tätä kauniina? – – Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat julistaneet, että me vastustamme tatuointeja ja myös ’kehon lävistystä muuten kuin lääketieteellistä tarkoitusta varten’. Emme kuitenkaan ota kantaa ’vähäiseen lävistykseen kuten naisten korvien lävistämiseen yhtä korvakoruparia varten’ – yhtä paria.” (”Runsas on lastesi onni ja rauha”, Liahona, tammikuu 2001, s. 67–68.)

Alma 3:5. Muotisuuntausten seuraaminen

Amlisilaiset muuttivat ulkoista olemustaan näyttääkseen enemmän lamanilaisilta. Monet myöhempien aikojen pyhät nykyään tuntevat painostusta seurata muotisuuntauksia voidakseen näyttää enemmän niiden kaltaisilta, jotka maailmassa ovat suosittuja. Mutta jotkin suuntaukset johtavat ihmisiä siihen, että he ”ovat tottelemattomia profeettaa kohtaan ja seuraavat sen sijaan maailman villityksiä” (”Questions and Answers”, New Era, maaliskuu 2006, s. 14; ks. myös Nuorten voimaksi, 2011, s. 6–8).

Vanhin M. Russell Ballard on opettanut nuorille miehille, joilla on pappeus, että jotkin muotisuuntaukset heikentävät heidän kykyään puolustaa totuutta:

”On olemassa kokonainen alakulttuuri, joka ihailee nykyisiä jengejä ja niiden rikollista käyttäytymistä ja antaa sen ilmetä musiikissa, pukeutumistyyleissä, kielenkäytössä, asenteissa ja käyttäytymisessä. Monet ovat nähneet trendikkäiden ystäviensä omaksuvan jonkin ’muodikkaan’ ja ’coolin’ tyylin mutta joutuvan sen mukana vedetyksi alakulttuuriin. – –

En usko, että te voitte puolustaa totuutta ja oikeutta, jos pukeudutte tavalla, joka ei sovi Jumalan pappeuden haltijalle.” (”Totuuden ja oikeuden puolustaminen”, Valkeus, tammikuu 1998, s. 39–40.)

Alma 3:6–17. Merkki ja kirous

Kun oppilaat tutkivat lukua Alma 3, heillä saattaa herätä kysymyksiä merkistä ja kirouksesta, joka pantiin lamanilaisiin. Voisit selittää, että merkin ja kirouksen välillä on ero. Merkki, joka pantiin lamanilaisiin, oli tumma iho (ks. Alma 3:6). Tämän merkin tarkoituksena oli saada lamanilaiset ja nefiläiset erottumaan toisistaan ja tehdä ero heidän välillään (ks. Alma 3:8). Kirous, joka oli vakavampi asia, oli se, että heidät ”erotetaan pois Herran edestä” (2. Nefi 5:20). Lamanilaiset ja amlisilaiset tuottivat tämän kirouksen päällensä kapinoimalla Jumalaa vastaan (ks. 2. Nefi 5:20; Alma 3:18–19). Vaikka tummaa ihoa käytettiin tässä tilanteessa merkkinä kirouksesta, joka pantiin lamanilaisiin, Mormonin kirjassa opetetaan, ettei Herra ”torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, mustia eikä valkoisia, orjia eikä vapaita, miehiä eikä naisia; – – kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia” (2. Nefi 26:33). Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on jokaiselle. Kirkko tuomitsee rasismin yksiselitteisesti, myös kaikenlaisen rasistisen käytöksen, johon kirkon jäsenet ja muut ovat aiemmin hairahtuneet. Presidentti Gordon B. Hinckley on julistanut:

”Kukaan, joka esittää väheksyviä huomautuksia toiseen rotuun kuuluvista, [ei] voi pitää itseään todellisena Kristuksen opetuslapsena. Eikä hän voi ajatella olevansa sopusoinnussa – – kirkon opetusten kanssa. – –

Ymmärtäkäämme kaikki, että jokainen meistä on taivaallisen Isämme poika tai tytär, ja Hän rakastaa kaikkia lapsiaan.” (”Suuremman ystävällisyyden tarve”, Liahona, toukokuu 2006, s. 58.) Lisäohjeita tästä aiheesta on oppiaiheessa 27.

Alma 4:9–12. ”Suuri kompastuskivi”

Kun joistakuista nefiläisistä kirkon jäsenistä tuli ylpeitä, heidän kielteinen esimerkkinsä muodostui kompastuskiveksi niille, jotka eivät kuuluneet kirkkoon (ks. Alma 4:9–12; ks. myös Alma 39:11). Presidentti Gordon B. Hinckley on kertonut seuraavan kertomuksen, joka havainnollistaa huonon esimerkin ja hyvän esimerkin seurauksia:

”Hän ei ollut kirkon jäsen. Hän ja hänen vanhempansa olivat aktiivisia eräässä toisessa uskontokunnassa.

Hän muistaa, että hänen kasvuvuosinaan jotkut hänen myöhempien aikojen pyhiin kuuluvista tovereistaan väheksyivät häntä, saivat hänet tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi ja tekivät hänestä pilaa.

Hän alkoi kirjaimellisesti vihata tätä kirkkoa ja sen jäseniä. Hän ei nähnyt mitään hyvää kenessäkään heistä.

Sitten hänen isänsä menetti työpaikkansa, ja heidän oli muutettava. Uudessa paikassa hän pääsi 17-vuotiaana opiskelemaan collegeen. Siellä hän tunsi ensimmäistä kertaa elämässään ystävien lämpöä. Yksi heistä, Richard nimeltään, pyysi häntä liittymään yhdistykseen, jonka puheenjohtajana toimi. Hän kirjoittaa: ’Ensimmäisen kerran elämässäni joku halusi olla kanssani. En tiennyt, kuinka suhtautua, mutta onneksi liityin. – – Se johtui tunteesta, jota rakastin, tunteesta, että minulla oli ystävä. Olin rukoillut sellaista koko elämäni ajan. Ja nyt 17 vuoden odotuksen jälkeen Jumala vastasi tuohon rukoukseen.’

Kun hän oli 19-vuotias, hän huomasi olevansa Richardin telttakaverina heidän kesätyössään. Hän pani merkille, että Richard luki erästä kirjaa joka ilta. Hän kysyi, mitä Richard luki. Richard kertoi hänelle lukevansa Mormonin kirjaa. Hän lisää: ’Vaihdoin nopeasti aihetta ja menin nukkumaan. Olihan se sentään kirja, joka oli pilannut lapsuuteni. Yritin unohtaa sen, mutta viikko kului enkä saanut unta. Miksi hän luki sitä joka ilta? Pian en pystynyt enää kestämään päätäni vaivaavia vastaamattomia kysymyksiä. Niinpä eräänä iltana kysyin häneltä, mikä siinä kirjassa oli niin tärkeää. Mistä se kertoi? – – Hän alkoi lukea kohdasta, johon oli lopettanut. Hän luki Jeesuksesta ja ilmestymisestä Amerikan mantereella. Olin ällistynyt. En tiennyt, että mormonit uskovat Jeesukseen.’

Kerran sen jälkeen tämä nuorukainen ja hänen ystävänsä olivat matkalla. Richard antoi hänelle Mormonin kirjan ja pyysi häntä lukemaan sitä ääneen. Hän teki niin, ja äkkiä Pyhän Hengen innoitus kosketti häntä.

Aikaa kului, ja hänen uskonsa vahvistui. Hän päätti mennä kasteelle.

Kertomus päättyy tähän, mutta siinä on tärkeitä opetuksia. Yksi on se valitettava tapa, jolla hänen nuoret mormonitoverinsa kohtelivat häntä.

Seuraavaksi on se tapa, jolla hänen löytämänsä uusi ystävä Richard kohteli häntä. Se oli täysin päinvastainen kuin hänen aiempi kokemuksensa. Se johti hänen kääntymykseensä ja kasteeseensa erittäin suurista vaikeuksista huolimatta.” (Ks. ”Suuremman ystävällisyyden tarve”, Liahona, toukokuu 2006, s. 59–60.)

Alma 4:19. ”Puhdas todistus”

Kun Alma näki, että hänen oli tarpeen voittaa ihmiset takaisin esittämällä puhdas todistus heitä vastaan (ks. Alma 4:19), hän kutsui ihmisiä parannukseen. Paasto- ja todistuskokouksissamme meidän todistustemme tulee kuitenkin olla yksinkertaisia julistuksia uskostamme, ei kehotuksia. Presidentti Spencer W. Kimball on sanonut:

”Älkää kertoko toisille, kuinka heidän pitää elää. Kertokaa vain, miltä sisällänne tuntuu. Se on todistus. Sinä hetkenä kun alatte saarnata muille, todistuksenne päättyy.” (The Teachings of Spencer W. Kimball, toim. Edward L. Kimball, 1982, s. 138.)