Kirjasto
Oppiaihe 74: Alma 8


Oppiaihe 74

Alma 8

Johdanto

Sen jälkeen kun monet ihmiset Sarahemlassa, Gideonissa ja Melekissä olivat ottaneet Alman sanoman vastaan, Ammonihan asukkaat torjuivat Alman ja karkottivat hänet kaupungistaan. Alman murehtiessa näiden ihmisten jumalattomuutta sama enkeli, joka oli ilmestynyt hänelle ja Moosian pojille, tuli jälleen hänen luokseen. Enkeli kiitti Almaa uskollisuudesta ja käski häntä palaamaan Ammonihaan. Alma noudatti uskollisesti Herran käskyjä, ja Herra kutsui Amulekin auttamaan häntä hänen palvelutehtävässään. Alma ja Amulek lähtivät uskollisesti opettamaan Ammonihan asukkaita – täynnä Pyhää Henkeä ja voimaa tehdä Herran työtä.

Opetusehdotuksia

Alma 8:1–6

Monet ihmiset Melekissä ottavat vastaan Alman sanoman ja menevät kasteelle

Pyydä oppilaita nostamaan kätensä, jos heillä on sukulainen tai ystävä, joka on palvellut kirkon lähetystyössä. Pyydä kahta tai kolmea oppilasta kertomaan jokin kokemus, jonka heidän sukulaisensa tai ystävänsä on kertonut heille ja joka havainnollistaa sitä, miltä lähetyssaarnaajista tuntuu, kun heidän sanomansa otetaan vastaan. (Voisit myös pyytää oppilaita kertomaan tilanteista, jolloin joku on ollut vastaanottavainen, kun he ovat pyrkineet kertomaan evankeliumista. Voisit itsekin kertoa oman kokemuksen.)

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Alma 8:1–5. Pyydä heitä mainitsemaan kolme kaupunkia, joissa Alma oli saarnannut evankeliumia. Kirjoita näiden kolmen kaupungin nimet taululle. (Sarahemla, Gideon ja Melek.)

  • Mitä tuloksia oli Alman saarnaamisesta näissä kolmessa kaupungissa? (Voisit auttaa oppilaita vastaamaan tähän kysymykseen ehdottamalla, että he katsovat lukujen Alma 6–8 tiivistelmiä.)

Tuo esiin, että vaikka näiden kaupunkien asukkaat ottivat Alman sanoman vastaan, hänen lähetystyöpalvelunsa ei ollut vailla haasteita.

Alma 8:7–32

Kun Alma on karkotettu Ammonihasta, Herra käskee häntä palaamaan

Kysy oppilailta, onko heidän sukulaisensa tai ystävänsä, joka on palvellut kokoaikaisessa lähetystyössä, koskaan nähnyt ihmisten torjuvan evankeliumin sanomaa. Voisit pyytää muutamia oppilaita kertomaan siitä, kuinka heidän sukulaisensa tai ystävänsä on suhtautunut sellaisiin kokemuksiin.

Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet Alma 8:7–14. Kannusta oppilaita ajattelemaan, miltä Almasta on mahtanut tuntua, kun hän yritti opettaa evankeliumia Ammonihan asukkaille. Kun oppilaat lukevat näitä jakeita, pyydä heitä pysähtymään aika ajoin ja vastaamaan seuraavanlaisiin kysymyksiin:

  • Mitä nämä jakeet kertovat meille Alman luonteesta? (Ks. Alma 8:8–10.)

  • Kuinka te olisitte suhtautuneet Alman saamaan kohteluun? (Ks. Alma 8:11–13.)

  • Millä tavoin Alma suhtautui samalla tavoin tai eri tavoin kuin te olisitte mahdollisesti suhtautuneet samanlaisessa tilanteessa? (Ks. Alma 8:14. Voisit mainita, että Alman päätös jatkaa Herran työtä Aaronin kaupungissa osoitti, että hän uskoi Herraan ja ettei hän aikonut luovuttaa.)

Tuo esiin, että vaikka Alman rukoukset Ammonihan asukkaiden puolesta olivat vilpittömiä (ks. Alma 8:10), hänen pyyntöihinsä ei heti suostuttu. (Jotkut Ammonihassa tekivät parannuksen myöhemmin. Ks. Alma 14:1.)

Lue seuraavat kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Russell M. Nelsonin sanat:

Kuva
Vanhin Russell M. Nelson

”Olen tietoinen siitä, että toisinaan jotkin palavimmista rukouksistamme saattavat tuntua jäävän vaille vastausta. Ihmettelemme, miksi. Tiedän tuon tunteen! Tunnen noiden hetkien pelot ja kyyneleet. Mutta tiedän myös, ettei rukouksiamme jätetä koskaan huomiotta. Uskoamme ei koskaan väheksytä. Tiedän, että kaikkitietävän taivaallisen Isän näkökulma on paljon laajempi kuin meidän. Me olemme tietoisia kuolevaisuuteen liittyvistä ongelmistamme ja tuskastamme, kun taas Hän on tietoinen kuolemattomasta edistyksestämme ja kuolemattomista mahdollisuuksistamme.” (Ks. ”Jeesus Kristus, Mestariparantaja”, Liahona, marraskuu 2005, s. 86.)

  • Mitä sellaista vanhin Nelson opetti, mikä voi auttaa meitä osoittamaan uskoa silloinkin kun vastaus vanhurskaisiin rukouksiimme ei tule heti tai sillä tavoin kuin toivomme tai odotamme?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Alma 8:14–17. Pyydä luokkaa seuraamaan mukana ja panemaan merkille lohdullisia viestejä enkelin sanoissa sekä käskyjä, jotka ovat saattaneet olla Almalle vaikeita noudattaa.

  • Millä tavoin enkelin sanat jakeessa Alma 8:15 ovat saattaneet olla lohdullisia Almalle? Millä tavoin enkelin sanat saattaisivat olla lohdullisia teille?

  • Miksi Alman olisi ehkä ollut vaikeaa olla kuuliainen tässä tilanteessa?

Kehota oppilaita lukemaan Alma 8:18 ja etsimään sana, joka kuvailee, millä tavoin Alma vastasi Herran käskyyn palata Ammonihan kaupunkiin. (Voisit ehdottaa, että oppilaat korostavat sanan joutuin.)

  • Mitä me saamme tietää Almasta sen tosiseikan perusteella, että hän palasi joutuin Ammonihaan?

Lue ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Henry B. Eyringin seuraava lausunto. Pyydä oppilaita panemaan merkille, millä tavoin me voimme hyötyä siitä, että tottelemme Herraa joutuin:

Kuva
Presidentti Henry B. Eyring

”Onpa meidän tämänhetkinen uskomme olla kuuliaisia Jumalalle kuinka luja hyvänsä, meidän täytyy jatkuvasti vahvistaa sitä ja pitää se alituisesti elävänä. Voimme tehdä niin päättämällä olla nyt ripeämpiä tottelemaan ja päättäväisempiä kestämään. Varhainen oppiminen sekä vakaus ovat avaimet hengelliseen valmistautumiseen.

Rakastava taivaallinen Isä ja Hänen rakas Poikansa ovat antaneet meille kaiken mahdollisen avun selviytyäksemme edessämme olevasta elämän koetuksesta. Mutta meidän täytyy päättää olla kuuliaisia ja sitten toimia sen mukaan. Me kasvatamme ajan mittaan ja päivittäisten valintojemme kautta uskoa selviytyä kuuliaisuuden koetuksista. Me voimme päättää nyt tehdä ripeästi mitä tahansa Jumala meiltä pyytää. Ja me voimme päättää olla vakaita pienissä kuuliaisuuden koetuksissa, jotka lisäävät sellaista uskoa, joka auttaa yli suurten koetusten, jotka varmasti tulevat.” (”Hengellinen valmius: aloita varhain ja ole vakaa”, Liahona, marraskuu 2005, s. 38, 40.)

  • Mitä presidentti Eyringin mukaan tapahtuu uskollemme, kun päätämme totella Herraa ripeästi?

  • Milloin olette tunteneet, että uskonne Herraan on vahvistunut, koska olette totelleet ripeästi ja vakaasti?

Kysy oppilailta, kuinka ripeä kuuliaisuus voi siunata heitä kussakin seuraavista tilanteista:

  1. Kun nuori nainen on lähdössä kouluun, äiti pyytää häntä pukemaan ylleen säädyllisemmän puseron.

  2. Puhuttelun aikana uusi pappi saa piispaltaan haasteen ansaita Velvollisuus Jumalaa kohtaan -kunniakirjan.

  3. Päivittäisen suunnittelutuokionsa aikana kaksi lähetyssaarnaajaa tuntevat innoitusta mennä käymään erään vähemmän aktiivisen perheen luona, jonka äiti ei ole kirkon jäsen.

Selitä, että Herra siunasi Almaa tämän ripeästä kuuliaisuudesta. Pyydä kolmea oppilasta luokan eteen lukemaan eläytyen Alman ja Amulekin kohtaaminen, josta kerrotaan kohdassa Alma 8:19–26. Pyydä yhtä oppilasta lukemaan Alman sanat, toista oppilasta lukemaan Amulekin sanat ja kolmatta oppilasta lukemaan muu osa kertomuksesta. Kannusta oppilaita lukemaan omat osuutensa sillä tavalla eläytyen, kuin he arvelevat Alman ja Amulekin mahdollisesti kokeneen kohtaamisen.

Kysy luennan jälkeen:

  • Millä tavoin Herra siunasi Almaa kuuliaisuudesta?

  • Kuinka Alman kokemus Amulekin kanssa on osoitus siitä, että Herra kuuli Alman rukoukset ja vastasi niihin? (Ks. Alma 8:10.)

  • Mitä periaatteita me voimme oppia Alman kokemuksesta? (Oppilaat saattavat ehdottaa erilaisia periaatteita. Yksi mahdollinen vastaus on se, että kun me toimimme ripeästi Herran sanan mukaan, Hän auttaa meitä noudattamaan Hänen käskyjään.)

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Alma 8:27–32 ja etsimään lisätodisteita siitä, että jos me olemme uskollisia ja uutteria, Herra auttaa meitä noudattamaan Hänen käskyjään.

  • Mitä haasteita Alma ja Amulek kohtasivat, kun he menivät opettamaan ihmisiä? (Ks. Alma 8:28–29. Ihmisistä oli tullut yhä jumalattomampia, ja Herra käski Almaa ja Amulekia kutsumaan heitä parannukseen.)

  • Miten Herra auttoi Almaa ja Amulekia? (Ks. Alma 8:30–31. He täyttyivät Pyhällä Hengellä ja saivat jumalallisen voiman varjelemaan heitä. Voisit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät kuvauksen näistä siunauksista pyhiin kirjoituksiinsa.)

  • Milloin olette tunteneet, että Herra on auttanut teitä, kun olette olleet uskollisia ja uutteria?

Kehota oppilaita kirjoittamaan presidentti Howard W. Hunterin seuraavat sanat seminaarimuistivihkoon tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaan:

”Enemmän kuin mitään muuta Herra varmasti rakastaa horjumatonta päätöstä totella Hänen neuvoaan” (”Sitoumuksemme Jumalan kanssa”, Valkeus, huhtikuu 1983, s. 116).

Anna heille sitten muutama minuutti aikaa kirjoittaa vastaus seuraavaan kysymykseen:

  • Mitä aiot tehdä tänään osoittaaksesi taivaalliselle Isälle, että noudatat Hänen neuvoaan ripeästi ja palvelet Häntä uskollisesti ja uutterasti?

Todista siunauksista, joita saamme, kun noudatamme uskollisesti Herran neuvoa. Voisit myös antaa oppilaille mahdollisuuden lausua todistuksensa tästä totuudesta.

Kommentteja ja taustatietoja

Alma 8:10. Voimallinen rukous

Ilmaus ”voimallinen rukous” tarkoittaa voimakasta, uskontäyteistä kommunikointia Jumalan kanssa. Vanhin Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista on ehdottanut tapoja, joilla voimme arvioida ja pyrkiä parantamaan rukoustemme voimaa:

”Saanen tänään pyytää teitä miettimään, kuinka vaikuttavia teidän rukouksenne ovat. Kuinka lähellä taivaallista Isää tunnette olevanne? Tuntuuko teistä, että rukouksiinne vastataan? Tuntuuko teistä, että rukoukseen käyttämänne aika jalostaa ja ylentää sieluanne? Onko rukouksissanne parantamisen varaa?

On monia syitä, joiden vuoksi rukouksistamme puuttuu voimaa. Joskus niistä tulee rutiininomaisia. Rukouksistamme tulee tyhjiä, kun toistamme samanlaisia sanoja samalla tavalla yhä uudestaan niin usein, että sanoista tulee pikemminkin lausuntaa kuin yhteydenpitoa. Juuri sitä Vapahtaja kuvasi tyhjän hokemiseksi (ks. Matt. 6:7). Hän sanoi, ettei sellaisia rukouksia kuulla.

Kuulostavatko ja tuntuvatko rukouksenne ajoittain samanlaisilta? Oletteko milloinkaan rukoilleet mekaanisesti, niin että sanat tulevat suustanne konemaisesti? Ikävystytättekö rukoillessanne toisinaan itsenne?

Rukoukset, jotka eivät juurikaan vaadi ajatuksianne, ansaitsevat tuskin paljonkaan taivaallisen Isämme huomiota. Kun huomaatte alkavanne rukoilla rutiininomaisesti, pysähtykää ajattelemaan. Mietiskelkää hetki sitä, mistä asioista olette todella kiitollisia.” (Ks. ”Parempia rukouksia”, Liahona, elokuu 2004, s. 16, 18; speeches.byu.edu.)

Tulosta