Kirjasto
Oppiaihe 87: Alma 27–29

Oppiaihe 87

Alma 27–29

Johdanto

Kun lamanilaiset eivät menestyneet hyökätessään nefiläisiä vastaan, he käänsivät vihansa antinefilehiläisiä vastaan. Koska antinefilehiläiset olivat tehneet liiton, etteivät enää koskaan vuodattaisi muiden verta, he kieltäytyivät tarttumasta aseisiin puolustautuakseen. Ammon johdatti antinefilehiläiset Sarahemlaan, missä he saivat suojaa nefiläisiltä ja heidät tultiin tuntemaan Ammonin kansana. Kun nefiläiset puolustivat Ammonin kansaa lamanilaisia vastaan, tuhannet nefiläiset ja lamanilaiset saivat surmansa taistelussa. Huolimatta siitä surusta, jota nefiläiset tunsivat rakkaidensa kuolemasta, monet heistä saivat toivoa ja iloa Herran lupauksesta, jonka mukaan vanhurskaat ”herätetään asumaan Jumalan oikealla puolella milloinkaan päättymättömän onnen tilassa” (Alma 28:12).

Opetusehdotuksia

Alma 27

Ammon johtaa Anti-Nefi-Lehin kansan turvaan nefiläisten keskuuteen

Pyydä oppilaita nostamaan kätensä, jos joku on joskus luvannut heille jotakin ja sitten rikkonut lupauksensa. Pyydä sitten oppilaita nostamaan kätensä, jos joku on luvannut jotakin ja sitten pitänyt lupauksensa.

  • Mitä ajattelette ihmisistä, jotka pitävät lupauksensa? Miksi?

  • Mitä luulette Herran ajattelevan niistä, jotka pitävät Hänelle antamansa lupaukset?

Esittele Alma 27 selittämällä, että sen jälkeen kun lamanilaiset olivat turhaan yrittäneet hävittää nefiläisiä, he hyökkäsivät antinefilehiläisten kimppuun. Nämä olivat lamanilaisia, jotka olivat kääntyneet Ammonin ja hänen veljiensä palvelutyön ansiosta. Pyydä oppilaita muistelemaan, mitä antinefilehiläiset tekivät osoittaakseen Herralle, että he pitäisivät liittonsa, jonka mukaan he eivät ”koskaan käyttäisi aseita ihmisveren vuodattamiseen” (Alma 24:18). (He hautasivat sota-aseensa.) Jotta saisitte selville, kuinka päättäväisiä antinefilehiläiset olivat lupauksensa pitämisessä, kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Alma 27:2–3. (Voisit myös ehdottaa, että oppilaat lukevat Alma 24:18–19 ja kirjoittavat tämän viitteen kohdan Alma 27:3 marginaaliin.)

  • Jos te olisitte kuuluneet antinefilehiläisiin, kuinka vaikeaa teidän olisi ollut pitää liittonne ja olla menemättä taistelemaan puolustaaksenne itseänne ja rakkaitanne?

Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen Alma 27:4–10 ja panemaan merkille, mitä Ammon ehdotti suojellakseen antinefilehiläisiä ja auttaakseen heitä pitämään liittonsa. Pyydä yhtä oppilasta esittämään tämä kohta lyhyesti.

Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Alma 27:11–12 ja pyydä luokkaa panemaan merkille, minkä ohjeen Ammon sai Herralta. Selitä, että antinefilehiläiset seurasivat Ammonia Sarahemlaan (ks. Alma 27:13–15). (Voisit myös tiivistää kohdan Alma 27:16–19 tuomalla esiin, että juuri näissä olosuhteissa Ammon ja muut Moosian pojat pääsivät jälleen yhteen Alman kanssa, kuten kerrotaan kohdassa Alma 17:1–4.)

Selitä, että nefiläisten ylituomari kysyi kansalta, antaisiko se antinefilehiläisten asua heidän keskuudessaan. Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen Alma 27:22–24 ja panemaan merkille, mitä nefiläiset vastasivat ylituomarin julistukseen.

  • Millä tavoin nefiläiset sanoivat auttavansa antinefilehiläisiä?

  • Miksi arvelette, että nefiläiset olivat halukkaita suojelemaan entisiä vihollisiaan?

Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen Alma 27:26 saadakseen selville, millä nimellä nefiläiset alkoivat kutsua antinefilehiläisiä.

Pyydä muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen Alma 27:27–30. Pyydä luokkaa seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mistä Ammonin kansa tuli tunnetuksi. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he saavat selville.

  • Mikä Ammonin kansassa tekee teihin vaikutuksen? Miksi?

  • Mitä kohdassa Alma 27:27–30 opetetaan siitä, mikä yhteys on Herraan kääntymisen ja liittojen pitämisen välillä? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulisi osoittaa, että he ymmärtävät seuraavan totuuden: Kun olemme täysin kääntyneitä Herraan, me pidämme Hänen kanssaan tekemämme liitot. Voisit kirjoittaa tämän periaatteen taululle.)

  • Ketkä teidän elämässänne ovat olleet esimerkkinä tästä periaatteesta?

Alma 28

Nefiläiset voittavat lamanilaiset suuressa taistelussa

Tähdennä, että vaikka monet nefiläisistä olivat uskollisia, he kohtasivat silti vaikeita koettelemuksia.

Selitä, että presidentti Thomas S. Monson on kertonut seuraavan kokemuksen, joka hänellä oli nuorena. Kun nuori Thomas Monson kuuli, että hänen ystävänsä Arthur Patton oli kuollut toisessa maailmansodassa, hän meni tapaamaan Arthurin äitiä, joka ei ollut kirkon jäsen. Myöhemmin hän muisteli:

”Valo sammui rouva Pattonin elämästä. Hän hapuili täydellisessä pimeydessä ja syvässä epätoivossa.

Rukous sydämessäni lähestyin Pattonin talon tuttua pihakäytävää ja ihmettelin, mitä lohdutuksen sanoja vielä pelkän poikasen huulilta voisi tulla.

Ovi avattiin, ja rouva Patton syleili minua niin kuin olisi syleillyt omaa poikaansa. Koti muuttui pyhäköksi, kun murheen murtama äiti ja itsensä riittämättömäksi tunteva poika polvistuivat rukoukseen.

Noustuamme polviltamme rouva Patton katsoi kiinteästi silmiini ja sanoi: ’Tommy, minä en kuulu mihinkään kirkkoon, mutta sinä kuulut. Kerro minulle, herääkö Arthur eloon?’” (”Rouva Patton – kertomus jatkuu”, Liahona, marraskuu 2007, s. 22.)

  • Mitä vastaisitte rouva Pattonin kysymykseen?

Lue presidentti Monsonin vastaus:

”Todistin hänelle parhaan kykyni mukaan, että Arthur todellakin heräisi eloon” (”Rouva Patton – kertomus jatkuu”, s. 22).

  • Kuinka tieto pelastussuunnitelmasta muuttaa niiden näkökulmaa, joiden rakkaat ovat kuolleet?

Pyydä muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen Alma 28:1–3. Pyydä luokkaa panemaan merkille, minkä hinnan nefiläiset maksoivat siitä, että he auttoivat Ammonin kansaa pitämään liittonsa. Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen Alma 28:4–6 ja panemaan merkille, millä tavoin niin monien kuolema vaikutti nefiläisiin. Pyydä oppilaita etsimään kohdasta Alma 28:11–12 syitä siihen, miksi toiset ihmiset saattavat rakkaiden kuollessa kokea pelkoa, kun taas toiset saattavat tuntea toivoa.

  • Miksi toiset ihmiset saattavat rakkaiden kuollessa kokea pelkoa?

  • Miksi toiset ihmiset pystyvät rakkaiden kuollessa tuntemaan toivoa? (Oppilaat käyttävät ehkä eri sanoja, mutta heidän tulisi ilmaista ajatus, että kun me uskomme Jeesukseen Kristukseen ja Herran lupauksiin, me voimme tuntea toivoa ja iloa jonkun kuollessa.)

Kirjoita taululle seuraava vajaa virke: Ja näin me näemme …

Kysy oppilailta, kuinka he täydentäisivät virkkeen sen perusteella, mitä he ovat opiskelleet luvusta Alma 28.

Kun oppilailla on ollut aikaa vastata, pyydä yhtä oppilasta lukemaan Alma 28:13–14. Pyydä oppilaita vertaamaan vastauksiaan näissä jakeissa opetettuihin periaatteisiin. (Voisit ehdottaa, että oppilaat korostavat ilmauksen ”ja näin me näemme” joka kerta, kun se esiintyy näissä jakeissa. Selitä, että Mormon käytti tätä ilmausta usein esitellessään tärkeitä opetuksia, joita voimme oppia Mormonin kirjan kertomuksista.)

  • Mitä sellaista olette lukeneet luvuista Alma 27–28, mikä tukee Mormonin ”ja näin me näemme” -lausumia?

  • Milloin olette nähneet jonkun kohtaavan oman kuolemansa tai rakkaan kuoleman toivoa tuntien, koska hän uskoo Jeesukseen Kristukseen?

  • Kuinka selittäisitte ylösnousemusta auttaaksenne jotakuta tuntemaan toivoa oman kuoleman tai rakkaan kuoleman kohdatessa?

Alma 29

Alma kerskuu sielujen tuomisesta Jumalan luokse

Sano oppilaille, että luvussa Alma 29 Alma kertoo halustaan olla välineenä Herran käsissä. Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Alma 29:1–3. Pyydä luokkaa panemaan merkille, mitä Alma olisi tehnyt, jos hän olisi voinut toteuttaa sydämensä toiveen. (Hän olisi ”[huutanut] parannusta joka kansalle”.)

  • Miksi Alma kohdan Alma 29:2 mukaan halusi tätä?

Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen Alma 29:4–5 ja panemaan merkille, mitä Herra suo niille, joilla on vanhurskaita haluja. (Mikäli oppilaat tarvitsevat apua vastatakseen tähän kysymykseen, voisit tuoda esiin ilmauksen ”minä tiedän, että hän suo ihmisille heidän halunsa mukaisesti”. Selitä, että jos me haluamme vanhurskaita asioita, Herra siunaa meitä niiden halujen mukaisesti. Tähdennä, että elleivät kaikki vanhurskaat halumme toteudu tässä elämässä, ne toteutuvat iankaikkisuuksissa.)

Pyydä oppilaita tutkimaan itsekseen jakeita Alma 29:10, 14, 16 ja panemaan merkille, minkä siunauksen Alma sai, kun hän auttoi muita tulemaan Kristuksen luokse. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.

  • Mitä sanaa Alma käytti kuvatessaan, miltä hänestä tuntui auttaa muita tulemaan Kristuksen luokse? (Voisit ehdottaa, että oppilaat korostavat näihin jakeisiin sanan ilo joka kerta, kun se esiintyy niissä.)

  • Minkä periaatteen voimme oppia Alman kokemuksesta auttaa muita tekemään parannus ja tulemaan Jeesuksen Kristuksen luokse? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulisi osoittaa, että he ymmärtävät seuraavan periaatteen: Me koemme iloa, kun autamme muita tekemään parannuksen ja tulemaan Jeesuksen Kristuksen luokse.)

  • Milloin olette tunteneet iloa, jota saa, kun auttaa muita tulemaan Kristuksen luokse?

Kannusta oppilaita etsimään tilaisuuksia auttaa muita tulemaan Jeesuksen Kristuksen luokse. Voisit kertoa oman iloa tuottaneen lähetystyökokemuksen.

Kommentteja ja taustatietoja

Alma 28:11–12. Kuinka voi löytää rauhaa kuoleman kohdatessa

Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on puhunut siitä, kuinka tekomme tässä elämässä voivat tuoda meille rauhaa, kun kuolema kohtaa:

”Veljet ja sisaret, me elämme kuollaksemme ja me kuolemme elääksemme – toisessa valtakunnassa. Jos me olemme valmistautuneet hyvin, kuolema ei tuo tullessaan pelkoa. Iankaikkisesta näkökulmasta katsottuna kuolema on ennenaikainen vain niille, jotka eivät ole valmistautuneet kohtaamaan Jumalaa.

Nyt on aika valmistautua. Sitten kun kuolema tulee, me voimme kulkea kohti selestistä kirkkautta, jonka taivaallinen Isä on valmistanut uskollisille lapsilleen. Sillä välin suremaan jäävien läheisten kohdalla kuoleman pistimen vaikutusta lieventävät – – luja usko Kristukseen, täydellinen toivon kirkkaus, rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan sekä harras halu palvella heitä.” (Ks. ”Nyt on aika valmistautua”, Liahona, toukokuu 2005, s. 18.)

Vanhin Wilford W. Andersen seitsemänkymmenen koorumista on kertonut, kuinka jotkut ystävät selviytyivät isänsä kuolemasta:

”Äskettäin eräs rakas ystäväni menehtyi syöpään. Hän ja hänen perheensä ovat ihmisiä, joilla on suuri usko. Oli innoittavaa nähdä, kuinka heidän uskonsa kantoi heitä tämän hyvin vaikean ajan yli. He olivat täynnä sisäistä rauhaa, joka tuki ja vahvisti heitä. Heidän luvallaan haluaisin lukea yhden perheenjäsenen kirjeen, joka on kirjoitettu vain muutamia päiviä ennen hänen isänsä kuolemaa:

’Kuluneet viime päivät ovat olleet erityisen vaikeita. – – Kun viime yönä kokoonnuimme isän vuoteen ääreen, Herran Henki oli käsin kosketeltava ja oli meille todellinen lohduttaja. Meillä on rauha. – – Tämä on ollut vaikeinta, mitä kukaan meistä on koskaan kokenut, mutta tunnemme rauhaa tiedosta, että – – taivaallinen Isämme on luvannut, että me elämme jälleen yhdessä perheenä. Kun lääkäri kertoi isälle sairaalassa, ettei mitään ollut enää tehtävissä, isä katsoi meitä kaikkia täydellisessä uskossa ja kysyi rohkeasti: ”Onko kenelläkään tässä huoneessa ongelmia pelastussuunnitelman suhteen?” – – Me olemme kiitollisia isästä ja äidistä, jotka ovat opettaneet meitä luottamaan täysin suunnitelmaan.’” (”Lunastajamme kallio”, Liahona, toukokuu 2010, s. 17–18.)