Oppiaihe 94

Alma 37

Johdanto

Alma jatkoi neuvojaan pojalleen Helamanille ja uskoi tämän haltuun pyhät aikakirjat. Hän muistutti Helamania siitä, että pyhät kirjoitukset olivat jo olleet välineenä tuhansien lamanilaisten tuomisessa Herran luo, ja hän profetoi, että Herralla oli suuria tarkoituksia aikakirjoille tulevaisuudessa. Alma antoi pojalleen ohjeita siitä, mitä kansalle tuli opettaa. Verraten Kristuksen sanoja Liahonaan hän painotti Helamanille, kuinka tärkeää on katsoa niihin saadakseen johdatusta.

Huom. Tässä oppiaiheessa annetaan kolmelle oppilaalle tilaisuus opettaa luokkaa. Auta näitä oppilaita valmistautumaan opettamiseen antamalla päivää tai paria aiemmin kullekin oppilaalle jäljennös siitä osiosta, joka hänen on määrä opettaa. Tai voit päättää opettaa nämä osiot itse.

Opetusehdotuksia

Alma 37

Alma uskoo levyt Helamanin haltuun, neuvoo tätä pitämään käskyt ja muistuttaa tälle, että Liahona toimi uskon mukaan

Jäljennä taululle seuraava kuvio:

Pyydä oppilaita luettelemaan taululle joitakin pieniä ja yksinkertaisia asioita, joilla on ollut suuri vaikutus hyvään heidän elämässään. Voisit pyytää heitä selittämään vastauksiaan.

Selitä, että luvussa Alma 37 on Alman neuvoja poikansa Helamanin avuksi tämän valmistautuessa olemaan seuraava pyhien aikakirjojen pitäjä. Alma opetti hänelle, mikä osa pienillä ja yksinkertaisilla asioilla on Herran työssä. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Alma 37:6–7.

Mitä me opimme näiden jakeiden perusteella siitä, mikä arvo on ”pienillä ja yksinkertaisilla asioilla”? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulisi ilmaista se totuus, että Herra toimii pienin ja yksinkertaisin keinoin toteuttaakseen iankaikkiset tarkoituksensa.)

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Alma 37:1–5 ja panemaan merkille esimerkki yhdestä pienestä ja yksinkertaisesta asiasta, jolla voi olla suuri vaikutus ihmisten elämään (pyhät aikakirjat eli pyhät kirjoitukset). Kun oppilaat ovat kertoneet, mitä he ovat löytäneet, kirjoita taululle sanat Pyhät kirjoitukset ilmauksen Pieniä ja yksinkertaisia asioita alle.

Pyydä oppilaita etsimään jakeista Alma 37:8–10 tapoja, joilla pyhät kirjoitukset vaikuttivat Mormonin kirjan ihmisiin. Samalla kun oppilaat kertovat, mitä he löytävät, voisit kirjoittaa heidän vastauksiaan ilmauksen SUURI VAIKUTUS alle.

• Millä tavoin pyhät kirjoitukset ovat vaikuttaneet teidän elämäänne?

Tiivistä Alma 37:11–32 selittämällä, että Alma opetti Helamanille, että Herra osoittaisi voimansa Mormonin kirjan esiin tulemisessa. Hän kehotti Helamania noudattamaan Herran käskyjä ja pitämään aikakirjat hyvässä tallessa. Hän myös käski Helamania käyttämään aikakirjoja kansan opettamiseen ja välttämään paljastamasta kaikkia yksityiskohtia jerediläisten jumalattomuudesta ja sitä seuranneesta hävityksestä.

Kehota oppilaita tutkimaan itsekseen jakeita Alma 37:13–16 ja panemaan merkille, mitä periaatteita Alma opetti Helamanille, kun hän uskoi aikakirjat tämän haltuun. (Oppilaat saattavat mainita erilaisia periaatteita, mutta varmista, että heidän vastauksistaan kuvastuu, että jos me noudatamme Herran käskyjä, Hän auttaa meitä täyttämään velvollisuutemme. Voisit kysyä, kuinka tämä periaate liittyy siihen ajatukseen, että pienillä ja yksinkertaisilla asioilla voi olla suuri vaikutus.)

Loppuosa oppiaiheesta on suunniteltu siten, että kolme oppilasta opettaa sen. Jos luokassa on paljon oppilaita, pyydä oppilasopettajia siirtymään kolmeen eri paikkaan luokkahuoneessa. Jaa luokka kolmeen ryhmään. Kehota kutakin ryhmää ottamaan mukaan pyhät kirjoituksensa, seminaarimuistivihkonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjansa ja kynänsä sekä kokoontumaan yhden oppilasopettajan luo. Kun oppilasopettajat ovat opettaneet oppiaiheensa, ryhmät siirtyvät seuraavaan opetuspaikkaan. Jos luokassa on vähän oppilaita, oppilasopettajat voivat opettaa vuorotellen koko luokkaa. Kummassakin tapauksessa oppilasopettajien tulisi käyttää seitsemisen minuuttia oppiaiheensa esittelemiseen ja keskustelun ohjaamiseen.

Oppilasopettaja 1 – Alma 37:33–34

Pyydä oppilastovereitasi miettimään, kuka paikallinen kirkon johtaja tai johtava auktoriteetti on opettanut heille jotakin, millä on ollut vaikutusta heidän elämässään. Pyydä muutamia oppilaita kertomaan, mitä tämä johtaja opetti ja kuinka se on vaikuttanut heihin. Voisit halutessasi kertoa esimerkin omasta elämästäsi.

Kehota kahta oppilasta lukemaan vuorotellen ääneen jakeet Alma 37:33–34. Pyydä muita oppilaita seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Alma neuvoi Helamania opettamaan kansalle. Voisit ehdottaa, että he merkitsevät ilmaukset ”saarnaa sille” ja ”opeta sitä” samalla kun he lukevat. Kirjoita taululle tai paperille Kirkon johtajien opetukset. Kun he ovat lukeneet jakeet, pyydä heitä kertomaan, mitä he löysivät. Kirjoita heidän vastauksensa ilmauksen Kirkon johtajien opetukset alle. Esitä seuraavat kysymykset:

• Millä tavoin nämä opetukset saattaisivat olla erityisen hyödyllisiä meille nykyään? Miksi?

Pyydä oppilastovereitasi katsomaan jakeen Alma 37:34 viimeistä ilmausta nähdäkseen, mikä siunaus tulee, kun noudatamme kirkon johtajien opetuksia. Kirjoita taululle seuraava periaate: Noudattamalla kirkon johtajien opetuksia me voimme löytää levon sielullemme. Kysy heiltä, mitä heidän mielestään tarkoittaa ilmaus ”löytävät levon sielullensa”. (Mahdollisia vastauksia: olla vapaa synnin seurauksista, saada Hengen rauha sekä saada siunauksena voimaa kestää ja voittaa haasteita.)

Lausu todistuksesi siitä, kuinka tämä periaate on ollut totta sinun elämässäsi. Jos sinulle jää ylimääräistä aikaa, pyydä muita lausumaan todistuksensa tästä periaatteesta.

Oppilasopettaja 2 – Alma 37:35–37

Selitä oppilastovereillesi, että kun puuntaimia istutetaan, nuori taimi yleensä sidotaan tai kiinnitetään tukiseipääseen, ja sitten kun puu kasvaa, tuki poistetaan. Kysy heiltä, miksiköhän niin tehdään. Lue sitten seuraava kertomus puusta, jonka presidentti Gordon B. Hinckley istutti pihalleen:

Pian naimisiin menonsa jälkeen presidentti Gordon B. Hinckley istutti kotinsa pihapiiriin puuntaimen. Hän ei huolehtinut siitä juuri lainkaan vuosien varrella. Eräänä päivänä hän huomasi, että puu oli vinossa ja kallellaan kohti länttä. Hän yritti työntämällä suoristaa sitä, mutta runko oli liian paksu. Hän yritti köyden ja väkipyörien avulla suoristaa sitä, mutta se ei taipunut. Viimein hän otti sahan ja katkaisi tukevan oksan puun länsipuolelta, ja puuhun jäi ruma arpi. Myöhemmin hän kertoi puusta:

”Puun istuttamisesta on kulunut yli puoli vuosisataa. – – Joku päivä sitten katsoin taas puuta. Se on suuri. Sen muoto on parempi. Se palvelee taloa hyvin. Mutta kuinka vakava olikaan sen nuoruusvuosien trauma ja kuinka kovakouraisesti minun olikaan ojennettava sitä.

Istutusvaiheessa narunpätkä olisi pitänyt sen suorana tuulen voimaa vastaan. Olisin voinut panna sen narun paikoilleen hyvin pienellä vaivalla ja minun olisi pitänyt tehdä se. Mutta en tehnyt sitä, ja se taipui kasvamaan vinoon siihen kohdistuneitten voimien vuoksi.” (Ks. ”Kasvata lapsi sille tielle, jota hänen on kulkeminen”, Valkeus, tammikuu 1994, s. 56–57.)

Pyydä oppilaita lukemaan Alman neuvo Helamanille jakeessa Alma 37:35. Pyydä heitä miettimään, kuinka tämä jae liittyy presidentti Hinckleyn kokemukseen puun kanssa.

Alma 37:35 on pyhien kirjoitusten hallittava kohta. Voisit auttaa oppilaita hallitsemaan tämän kohdan pyytämällä heitä tekemään tämän päivän oppiaiheen lopussa olevan tehtävän.

Kehota oppilaita tiivistämään Alma 37:35 omin sanoin. (Heidän vastauksiensa tulisi ilmaista, että meidän tulisi oppia nuoruudessamme pitämään Jumalan käskyt.) Kehota heitä myös kirjoittamaan vastauksensa seuraaviin kysymyksiin: (Voisit kirjoittaa kysymykset taululle tai lukea ne hitaasti, jotta oppilaat voivat kirjoittaa ne.)

• Miten arvelette sen vaikuttavan jonkun elämään, että hän jo nuorena oppii pitämään Jumalan käskyt?

• Tuleeko teille mieleen ihmisiä, joita on siunattu koko heidän elämänsä ajan sen vuoksi että he ovat nuoruudessaan oppineet noudattamaan käskyjä? Kirjoita, kuinka heitä on siunattu.

Pyydä muutamaa oppilasta kertomaan, mitä he ovat kirjoittaneet. Kehota sitten yhtä oppilasta lukemaan ääneen Alma 37:36–37. Pyydä muita oppilaita seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitkä nimenomaiset neuvot voisivat auttaa heitä pitämään käskyt, kun he ovat nuoria.

• Kuinka näiden neuvojen noudattaminen päivittäin voisi auttaa teitä pitämään käskyt?

• Millä tavoin te pyritte laittamaan Herran ensimmäiselle sijalle ajatuksissanne, sanoissanne, teoissanne ja mieltymyksissänne? (Kannusta oppilaita miettimään, kuinka he voisivat kehittyä.)

Kerro ajatuksiasi siitä, kuinka neuvon kysyminen Herralta on auttanut sinua pitämään käskyt. Kannusta oppilastovereitasi kysymään Herralta neuvoa kaikessa, mitä he tekevät.

Oppilasopettaja 3 – Alma 37:38–45

Aseta näkyviin kuva Liahona (62041; Evankeliumiaiheinen kuvakirja, 2009, nro 68). Muistuta oppilastovereitasi suunnannäyttäjästä, jota Herra käytti auttaakseen Lehin perhettä matkustamaan luvattuun maahan. Jakeessa Alma 37:38 kerrotaan, että suunnannäyttäjää nimitettiin Liahonaksi. Selitä, että Alma puhui Liahonasta opettaakseen Helamanille tärkeän periaatteen siitä, kuinka Herra opastaa lapsiaan.

Selitä oppilastovereillesi, että aiot esittää heille kysymyksiä ja sitten pyytää heitä vuorotellen lukemaan ääneen muutamia jakeita samalla kun jokainen etsii vastauksia. Pyydä heitä vastaamaan kuhunkin kysymykseen, kun siihen liittyvä pyhien kirjoitusten kohta on luettu.

• Kuinka Liahona toimi? (Ks. Alma 37:38–40.)

• Miksi Liahona aika ajoin lakkasi toimimasta? (Ks. Alma 37:41–42.)

• Kuinka voisimme verrata Liahonaa Kristuksen sanoihin? (Ks. Alma 37:43–45.)

Sinun on ehkä tarpeen selittää, että näissä jakeissa sanoilla vertauskuvallisuus ja vertauskuva viitataan ”henkilöön, tapahtumaan tai rituaaliin, joka muistuttaa toista henkilöä, tapahtumaa tai rituaalia, joka on tärkeämpi ja jonka on määrä tulla myöhemmin. – – Todellinen vertauskuva sisältää merkittäviä yhtymäkohtia ja todisteita jumalallisesta nimittämisestä, ja se profetoi tulevista tapahtumista.” (Joseph Fielding McConkie, Gospel Symbolism, 1985, s. 274.) Päätös noudattaa Liahonan ohjeita tai olla noudattamatta niitä on samanlainen kuin meidän päätöksemme siitä, kuinka suhtaudumme ohjaukseen, jota saamme Kristuksen sanojen välityksellä.

• Mistä me voimme löytää Kristuksen sanoja? (Mahdollisia vastauksia: pyhistä kirjoituksista, myöhempien aikojen profeettojen sanoista, patriarkallisesta siunauksesta ja Hengen kehotuksista.)

Pyydä oppilastovereitasi tiivistämään Alman sanat jakeissa Alma 37:38–45, varsinkin jakeissa 44–45. Tähän keskusteluun tulisi sisältyä seuraava totuus: Jos noudatamme Jeesuksen Kristuksen sanoja, ne ohjaavat meidät saamaan iankaikkisen elämän.

Kerro, kuinka Kristuksen sanat ovat vaikuttaneet sinuun hengellisesti ja kuinka ne auttavat sinua edistymään kohti iankaikkista elämää. Voisit ehdottaa, että oppilaat miettivät patriarkallisen siunauksen hankkimista tai – jos he ovat jo saaneet sen – sen lukemista säännöllisesti ja rukoillen.

Huomautus opettajalle: Kun oppilaat ovat opettaneet oman osuutensa oppiaiheesta, kiitä heitä, ja jos jää aikaa, pyydä muutamia oppilaita todistamaan jostakin periaatteesta, jonka he ovat oppineet tänään. Voisit itsekin lausua todistuksesi näistä periaatteista. Pyydä lopuksi luokkaa seuraamaan mukana, kun luet ääneen Alma 37:46–47.

Pyhien kirjoitusten hallinta – Alma 37:35

Huom. Seuraava kotitehtävä valmistaa oppilaita seuraavan oppiaiheen (Alma 38) alkuosaa varten. Varaa aikaa siihen, että selität tehtävän luokassa oppilaille ja kerrot heille, että aiot pyytää heitä kertomaan kokemuksistaan, kun tapaatte seuraavan kerran.

Tähdennä, että Alma 37:35 on pyhien kirjoitusten hallittava kohta. Voisit kannustaa oppilaita merkitsemään sen selvästi erottuvalla tavalla, jotta he pystyvät löytämään sen helposti. Kehota heitä tänä iltana kotona opettelemaan tämä kohta ulkoa ja lausumaan se ulkomuistista isälle, äidille tai jollekulle muulle luotettavalle aikuiselle. (Tai he voivat lukea jakeen aikuisen kanssa.) Kannusta heitä esittämään aikuiselle seuraavat kysymykset. (Voisit pyytää oppilaita kirjoittamaan nämä kysymykset paperille kotiin vietäväksi.)

Kuinka kuuliaisuus Jumalan käskyille on auttanut sinua?

Minkä sellaisen neuvon antaisit minulle, joka voisi auttaa minua olemaan viisaampi nuoruudessani?

Kerro oppilaille, että aiot pyytää heitä kertomaan kokemuksestaan seuraavalla oppitunnilla.

Kommentteja ja taustatietoja

Alma 37:6–7. Pieniä ja yksinkertaisia asioita

Presidentti Gordon B. Hinckley kertoi seuraavaa havainnollistaakseen periaatetta, jonka mukaan pienillä ja yksinkertaisilla asioilla voi olla suuri vaikutus:

”Monta vuotta sitten työskentelin erään rautatieyhtiön palveluksessa Denverin keskustoimistossa. Olin vastuussa matkatavaraliikenteestä. Se oli sitä aikaa, jolloin miltei kaikki kulkivat matkustajajunilla. Eräänä aamuna sain puhelun kollegaltani Newarkista New Jerseystä. Hän sanoi: ’Juna numero se ja se on saapunut, mutta siinä ei ole matkatavaravaunua. Kolmensadan matkustajan matkatavarat ovat kadonneet jonnekin, ja he ovat raivoissaan.’

Ryhdyin heti selvittämään, minne matkatavarat olisivat voineet joutua. Sain selville, että vaunu oli kuormattu oikein ja liitetty oikeaan junaan Oaklandissa Kaliforniassa. Se oli tuotu meidän rautatiealueellemme Salt Lake Cityyn, kuljetettu Denveriin ja edelleen Puebloon, liitetty toiseen linjaan ja siirretty St. Louisiin. Siellä toisen rautatieyhtiön oli ollut määrä huolehtia siitä ja viedä se Newarkiin New Jerseyyn. Mutta joku ajattelematon vaihdemies St. Louisin ratapihalla oli siirtänyt pientä teräskappaletta, vaihdetta, vain 7,5 cm ja vetänyt sitten vivusta irrottaakseen vaunun junasta. Saimme tietää, että matkatavaravaunu, jonka oli pitänyt mennä Newarkiin New Jerseyyn, olikin New Orleansissa Louisianassa – 2 400 km:n päässä oikeasta pääteasemasta. Yksistään se, että joku huolimaton vaihdemies oli St. Louisissa siirtänyt vaihdetta 7,5 cm, sai vaunun ohjautumaan väärille raiteille, ja vaunu joutui yllättävän kauas oikeasta määränpäästään. Niin on elämässämmekin. Sen sijaan että kulkisimme suoraa tietä, jokin erheellinen ajatus vetää meitä toiseen suuntaan. Saatamme siirtyä alkuperäisestä määränpäästämme vain aivan vähän, mutta jos jatkamme kulkuamme samaan suuntaan, tuo pieni siirtymä kasvaa suureksi kuiluksi ja huomaamme olevamme kaukana sieltä, mihin aioimme mennä.

Oletteko milloinkaan katsoneet viisi metriä leveää maatilan porttia? Kun se avataan, se kääntyy hyvin kauas. Vaikka sarananpuoleinen reuna liikkuu vain vähän, toisen reunan liikerata on suuri. Juuri niillä pienillä asioilla, joiden varassa elämä kääntyy, on hyvin suuri vaikutus elämäämme, rakkaat nuoret ystäväni.” (”Profeetan neuvoja nuorille ja rukous heidän puolestaan”, Liahona, huhtikuu 2001, s. 34–35.)

Alma 37:35. ”Opi nuoruudessasi pitämään Jumalan käskyt”

Vanhin L. Tom Perry kahdentoista apostolin koorumista on kertonut Creed Haymondista – miehestä, joka oli nuoruudessaan oppinut pitämään Jumalan käskyt:

”[Creed Haymond oli nuori mormoni], joka haki Pennsylvanian yliopistoon ja pääsi sinne. Hän oli urheilija, joka tunnettiin nopeudestaan, ja hänet valittiin yleisurheilujoukkueen kapteeniksi sen perusteella, kuinka hän käyttäytyi osallistuessaan urheilutapahtumiin.

Amerikan collegejen amatööriurheilijoiden vuotuiset urheilukilpailut pidettiin vuoden 1919 toukokuun lopussa Harvardin stadionilla Cambridgessa. Collegejen parhaat urheilijat saapuivat kisapaikalle. Heitä oli kaikkiaan 1 700. Pennsylvanian joukkueesta 17 selviytyi karsinnoista. Heidän sinä vuonna pelätyimmän kilpailijansa Cornellin joukkueesta vain 10 selviytyi karsinnoista. Pennsylvanian joukkueella oli hyvät mahdollisuudet voittaa kisat. Pisteitä annettiin viidestä ensimmäisestä sijoituksesta – viisi ensimmäisestä, neljä toisesta, kolme kolmannesta, kaksi neljännestä ja yksi viidennestä. Joukkueella, jolla oli eniten karsinnoista selviytyneitä miehiä, oli tietenkin parhaat mahdollisuudet voittaa kisat.

Kisoja edeltävänä iltana Pennsylvanian valmentaja uhkui voitonvarmuutta. Hän kiersi joukkueensa jäsenten luona ennen nukkumaan menoa. Hän tuli Creedin huoneeseen ja sanoi: ’Creed, jos teemme huomenna parhaamme, voitamme ylivoimaisesti.’

Sitten valmentaja jatkoi epäröiden: ’Creed, annan poikien ottaa tänä iltana vähän sherryä. Haluan sinunkin ottavan vähän – ei tietenkään paljoa.’

’En minä ota sitä, valmentaja.’

’Mutta, Creed, en minä aio juottaa sinua humalaan. Tiedän kyllä, mitä te ”mormonit” uskotte. Annan tämän teille vahvistukseksi, niin että pystytte keskittymään paremmin.’

’Se ei ole minulle hyväksi, valmentaja; en voi ottaa sitä.’

Valmentaja sanoi: ’Muista, Creed, että olet joukkueen kapteeni ja paras pisteidentekijämme. 14 000 opiskelijaa odottaa, että voitat nämä kisat. Jos epäonnistut, me häviämme. Minun pitäisi tietää, mikä on teille hyväksi.’

Creed tiesi, että muiden valmentajien mielestä pikku tilkka viiniä oli hyväksi, kun miehet ovat harjaannuttaneet lihaksiaan ja hermojaan miltei katkeamispisteeseen. Hän tiesi myös, että se, mitä valmentaja häneltä pyysi, oli vastoin kaikkea sitä, mitä hänelle oli opetettu varhaisesta lapsuudesta asti. Hän katsoi valmentajaansa silmiin ja sanoi: ’En ota sitä.’

Valmentaja vastasi: ’Olet omituinen kaveri, Creed. Et ota teetä valmennettaville tarkoitetusta pöydästä. Sinulla on omalaatuisia ajatuksia. No, minun puolestani saat tehdä niin kuin haluat.’

Valmentaja jätti sitten joukkueen kapteenin äärimmäisen levottomaan mielentilaan. Entäpä jos hän epäonnistuisi huomenna? Mitä hän voisi sanoa valmentajalleen? Hänen oli määrä kilpailla maailman nopeimpia miehiä vastaan. Hänen oli tehtävä parhaansa. Hänen jääräpäisyytensä voisi merkitä Pennsylvanian häviötä. Hänen joukkuetovereilleen oli sanottu, mitä tehdä, ja he olivat tehneet niin. He uskoivat valmentajaansa. Mikä oikeus hänellä oli kieltäytyä? Oli vain yksi syy. Häntä oli opetettu koko hänen elämänsä ajan noudattamaan viisauden sanaa.

Se oli vaikea hetki tämän nuoren miehen elämässä. Olemuksensa kaikkien hengellisten voimien vaatimuksesta hän polvistui ja pyysi vilpittömästi, että Herra antaisi hänelle todistuksen siitä, mistä lähteestä oli peräisin tämä ilmoitus, johon hän oli uskonut ja jolle hän oli ollut kuuliainen. Sitten hän meni vuoteeseensa ja nukkui sikeästi.

Seuraavana aamuna valmentaja tuli hänen huoneeseensa ja kysyi: ’Miltä tuntuu, Creed?’

’Hyvältä’, kapteeni vastasi iloisesti.

’Kaikki muut miehet ovat sairaana. En tiedä, mikä heitä vaivaa’, valmentaja sanoi vakavana.

’Jospa se johtuu siitä vahvistuksesta, jota annoit heille, valmentaja.’

’Ehkä’, valmentaja vastasi.

Kahdelta iltapäivällä 20 000 katsojaa istui paikoillaan odottamassa kisojen alkua. Niiden päästyä käyntiin oli ilmeistä, että jokin vaivasi ihmeellistä Pennsylvanian joukkuetta. Laji lajilta Pennsylvanian joukkue alitti roimasti odotukset. Osa miehistä oli jopa niin sairaana, ettei voinut kilpailla.

100 ja 220 jaardin pikamatkat olivat Creedin juoksuja. Pennsylvanian joukkueelle oli välttämätöntä, että hän voittaisi ne. Hänellä oli vastassaan viisi Amerikan collegejen nopeinta miestä. Kun miehet asettuivat 100 jaardin pikajuoksun lähtöpaikoille ja pistooli pamahti, kaikki ponnahtivat ylös ja eteenpäin ja alkoivat juosta – siis kaikki muut paitsi yksi – Creed Haymond. Creed oli radalla kaksi, ja karsinnoissa sitä käyttänyt kilpailija oli kaivanut jalallaan lähtökuopan tuuman pari taaemmaksi kuin Haymond. Siihen aikaan ei käytetty lähtötelineitä. Creedin valtavasta ponnistuksesta kapea maakiila antoi periksi, ja hän kaatui polvelleen lähtöviivan taakse.

Hän nousi ylös ja yritti korvata sen mitä menetti huonossa lähdössä. 60 jaardin kohdalla hän oli kilpailun viimeinen. Sitten hän näytti lentävän viidennen miehen ohi, sitten neljännen, sitten kolmannen, sitten toisen. Lähellä maaliviivaa, sydän pakahtumaisillaan rasituksesta, hän kiiti lopulta pyörretuulen nopeudella ja juoksi viimeisenkin miehen ohi voittoon.

Jonkin järjestelyvirheen takia 220 jaardin pikamatkan semifinaalit saatiin päätökseen vasta kilpailujen lopulla. Pennsylvanian joukkuetta koko päivän vaivanneen huonon onnen mukaisesti Creed Haymond oli sijoitettu 220 jaardin pikamatkan viimeiseen karsintaerään. Sitten viisi minuuttia siitä, kun hän oli voittanut sen, hänet kutsuttiin 220 jaardin finaalin lähtöön, ja se oli päivän viimeinen laji. Yksi muista miehistä, jotka olivat juosseet aikaisemmassa erässä, ryntäsi hänen luokseen. ’Sano lähettäjälle, että vaadit lepoa ennen uutta juoksua. Sääntöjen mukaan sinulla on siihen oikeus. Olen hädin tuskin saanut hengitykseni tasaantumaan, ja minä juoksin ennen sinun erääsi.’

Creed meni huohottaen lähettäjän luokse pyytämään lisää aikaa. Virkailija sanoi antavansa hänelle 10 minuuttia. Mutta yleisö vaati äänekkäästi finaalin aloitusta. Pahoitellen hän kutsui miehet lähtöpaikalle. Normaalisti Creed ei olisi pelännyt tätä juoksua. Hän oli luultavasti tuon matkan nopein mies maailmassa, mutta hän oli juossut jo kolme kertaa sinä iltapäivänä – yksi niistä oli henkeäsalpaava 100 jaardin pikamatka.

Lähettäjä komensi huohottavat miehet lähtöpaikoille, nosti pistoolin, ja savuntuprahduksen myötä kilpailu alkoi. Tällä kertaa Pennsylvanian kapteeni todella ampaisi matkaan. Creed erottui pian joukosta ja oli johdossa. Hän juoksi pikavauhtia, kiri 8 jaardia toisena tulleen edelle, katkaisi maalinauhan ja voitti toisen juoksun – 220 jaardin pikamatkan.

Pennsylvania hävisi kisat, mutta heidän kapteeninsa oli hämmästyttänyt ihailijoita erinomaisilla juoksuillaan.

Kun Creed Haymond tuon merkillisen päivän päättyessä oli menossa vuoteeseen, hänen mieleensä tuli yhtäkkiä edellisen illan kysymys viisauden sanan jumalallisuudesta. Erikoinen tapahtumasarja kulki silloin hänen mielensä läpi: hänen joukkuetoverinsa olivat juoneet viiniä ja epäonnistuneet; hän oli pidättäytynyt ja saavuttanut jopa häntä itseään hämmästyttävät voitot. Hän sai Hengen suloisen yksinkertaisen varmuuden: viisauden sana on Jumalasta. (Mukailtu artikkelista Joseph J. Cannon, ”Speed and the Spirit”, Improvement Era, lokakuu 1928, s. 1001–1007.)” (Ks. ”He juoksevat eivätkä väsy”, Valkeus, tammikuu 1997, s. 35–36.)

Alma 37:38–46. Pyhä Henki on kuin Liahona

Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on verrannut Liahonaa Pyhään Henkeen:

”Kun me jokainen kuljemme eteenpäin elämän polkua pitkin, saamme Pyhän Hengen ohjausta aivan kuten Lehiä ohjattiin Liahonan välityksellä. – –

Pyhä Henki toimii elämässämme aivan kuten Liahona toimi Lehin ja hänen perheensä hyväksi, uskomme, tarkkuutemme ja varteen ottamisemme mukaan. – –

Ja Pyhä Henki suo meille myös tänä aikana keinot, joilla voimme saada pienin ja yksinkertaisin keinoin (ks. Alma 37:6) suurempaa ymmärrystä Herran teistä. – –

Herran Henki voi olla oppaamme, ja se on siunaava meitä johdatuksella, neuvoilla ja hengellisellä varjeluksella kuolevaisen matkamme aikana. Me kutsumme Pyhän Hengen elämäämme rukoilemalla merkityksellisesti itse ja perheen kanssa, kestitsemällä itseämme Kristuksen sanoilla, olemalla kuuliaisia uutterasti ja tarkasti, olemalla uskollisia ja pitämällä liittomme kunniassa sekä olemalla hyveellisiä ja nöyriä ja palvelemalla. Ja meidän pitäisi päättäväisesti välttää sellaista, mikä on säädytöntä, alhaista, karkeaa, synnillistä tai pahaa ja saa meidät loittonemaan Pyhästä Hengestä.

Kutsumme Pyhän Hengen jatkuvaa toveruutta myös nauttimalla joka lepopäivä kelvollisina sakramentin.” (Ks. ”Jotta Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme”, Liahona, toukokuu 2006, s. 31.)