Oppiaihe 149: Eter 12:1–22

Oppiaihe 149

Eter 12:1–22

Johdanto

Käytyään läpi jerediläisten historiaa monen vuoden ajalta Moroni alkoi kertoa profeetta Eterin palvelutehtävästä. Sitten Moroni keskeytti historiakuvauksensa kirjoittaakseen muistiin siunauksia, joita tulee niille, jotka osoittavat uskoa Jeesukseen Kristukseen. Tämä oppiaihe kattaa jakeet Et. 12:1–22, kun taas oppiaiheessa 150 käsitellään jakeita Et. 12:23–41.

Opetusehdotuksia

Eter 12:1–4

Eter saarnaa parannusta jerediläisille

Aloita oppitunti kehottamalla yhtä oppilasta tulemaan taululle ja piirtämään aaltoja sekä vene, joka on kiinnitetty ankkurilla.

Miksi on tärkeää, että veneessä on ankkuri?
Mihin vaaroihin tai vaikeuksiin vene saattaa joutua, ellei siinä ole ankkuria?
Mikä vaikutus aalloilla on veneeseen? (Mahdollisia vastauksia: aallot saavat veneen liikkumaan ympäriinsä, ajelehtimaan tai heittelehtimään edestakaisin.)

Kirjoita veneeseen sanat sinun elämäsi.

Jos vene kuvastaa meidän elämäämme, mihin aaltoja voisi verrata? (Mahdollisia vastauksia: sosiaalisiin paineisiin, vastoinkäymisiin, vääriin opetuksiin tai jumalattomuuteen.)
Millä tavoin ihmisen elämä voisi olla kuten vene ilman ankkuria? (Voisit ehdottaa, että oppilaat lukevat kohdan Morm. 5:17–18 saadakseen apua tähän kysymykseen vastaamiseen.)
Mitä sellaisia asioita Herra on antanut, jotka voivat toimia hengellisinä ankkureina meidän elämässämme? (Oppilaat saattavat antaa erilaisia vastauksia. Monia evankeliumin osa-alueita voitaisiin verrata ankkuriin.)

Kannusta oppilaita panemaan merkille esimerkkejä hengellisistä ankkureista, kun he tutkivat lukua Et. 12.

Selitä, että luku Et. 12 alkaa Moronin esitellessä Eterin, jerediläisen profeetan, joka saarnasi aikana, jolloin kansa hylkäsi profeetat ja eli jumalattomuudessa. Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Et. 12:1–3 ja panemaan merkille asioita, jotka Eterin toiminnassa tekevät heihin vaikutuksen. Pyydä heitä kertomaan, mitä he löytävät.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Et. 12:4. Pyydä luokkaa seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä ne, jotka uskovat Jumalaan, voivat toivoa huolimatta heitä ympäröivistä vaikeuksista ja jumalattomuudesta. Kun oppilaat vastaavat, voisit tähdentää, että se ”parempi maailma”, jota meidän on määrä toivoa, on ”sija Jumalan oikealla puolella”.

Mitä tarkoittaa se, että jollakulla on sija Jumalan oikealla puolella? (Palaamista Hänen eteensä ja iankaikkisen elämän saamista.)
Kuinka se, että ”voi varmasti toivoa”, eroaa siitä, että vain toivoo? (Pyhissä kirjoituksissa toivo viittaa siihen luottamukseen, että voimme saada Jumalan meille lupaamat siunaukset, jos pidämme liittomme Hänen kanssaan.)
Kuinka me jakeen Et. 12:4 mukaan saamme toivon siitä, että saamme sijan Jumalan oikealla puolella? (Kun oppilaat vastaavat, selitä, että jakeessa Et. 12:4 mainittu usko tarkoittaa uskoa Jeesukseen Kristukseen.) Kuinka usko Jeesukseen Kristukseen suo meidän toivoa ”varmasti” sijaa Jumalan oikealla puolella?

Kirjoita taululla olevaan ankkuriin sanat usko ja toivo.

Mitä kohdan Et. 12:4 mukaan tapahtuu, kun jollakulla on toivo ja usko Jeesukseen Kristukseen? (Vaikka oppilaat saattavat vastata eri sanoin, heidän tulisi ilmaista seuraava periaate: Kun meillä on toivo ja usko Jeesukseen Kristukseen, meistä tulee lujia ja me teemme runsaasti hyviä tekoja.)
Mitkä ovat niitä hyviä tekoja, jotka ”kirkastavat Jumalaa”? (Mahdollisia vastauksia: rukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen, muiden palveleminen ja lahjojen kehittäminen.)
Ajatelkaa ihmisiä, joita tunnette ja jotka tuntuvat aina tekevän runsaasti hyviä tekoja eivätkä häpeile Jumalan kirkastamista. Mitä sellaisia asioita he tekevät, joiden ansiosta he ovat hyviä esimerkkejä tästä periaatteesta?

Kehota oppilaita pohtimaan tilanteita, jolloin heidän on ollut vaikea olla lujia ja tehdä runsaasti hyviä tekoja. Auta oppilaita valmistautumaan samanlaisiin tilanteisiin koko elämänsä ajan kannustamalla heitä panemaan merkille, millä tavoin he voivat kasvattaa uskoaan ja toivoaan, kun he jatkavat luvun Et. 12 tutkimista.

Eter 12:5–22

Moroni kertoo ihmeistä ja voimallisista teoista, jotka ovat tapahtuneet uskon voimalla

Kirjoita taululle seuraava lause: Haluaisin saada hengellisen todistuksen siitä, että …

Kehota oppilaita ehdottamaan evankeliumin totuuksia, periaatteita tai opinkohtia, joista ihmiset kenties pyrkivät saamaan hengellisen todistuksen. Kun oppilaat vastaavat, kirjoita heidän vastauksiaan taululle. (Mahdollisia vastauksia: Mormonin kirja on totta, on tärkeää elää puhdasta ja hyveellistä elämää, viisauden sana on Jumalan laki, minun tulee valmistautua palvelemaan lähetystyössä.) Kehota oppilaita ajattelemaan jotakin evankeliumin totuutta, josta he haluaisivat saada hengellisen todistuksen tai vahvemman todistuksen.

Selitä, että joillakuilla on seuraava asenne: ”En aio uskoa tai elää jonkin evankeliumin periaatteen mukaan ennen kuin näen todisteita siitä, että se on totta.” Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Et. 12:5–6 ja panemaan merkille, millä tavoin nämä jakeet liittyvät tähän asenteeseen. Tähdennä, että Et. 12:6 on pyhien kirjoitusten hallittava kohta. Voisit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät tämän kohdan selvästi erottuvalla tavalla, jotta he pystyvät löytämään sen helposti.

Mitä kohdan Et. 12:6 mukaan täytyy tapahtua ennen kuin voimme saada todistuksen?
Mitä ajatuksia tulee mieleenne, kun ajattelette ilmausta ”uskonne on koeteltu”?

Kun oppilaat vastaavat, voisit selittää, että jotkut ihmiset tulkitsevat virheellisesti ”uskon koetuksen” tarkoittavan aina vaikeuksia. Ilmaus ”uskon koetus” voi kuvailla mitä tahansa sellaista, mikä antaa meille mahdollisuuden osoittaa uskomme Jeesukseen Kristukseen. Auta oppilaita ymmärtämään tätä ilmausta paremmin kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Richard G. Scottin seuraava lausunto. Ennen kuin lausunto luetaan, pyydä luokkaa kuuntelemaan, kuinka vanhin Scott selittää ilmausta ”uskon koetus”.

”Voitte oppia käyttämään uskoa paremmin soveltamalla tätä Moronin opettamaa periaatetta: ’– – Te ette saa todistusta, ennen kuin uskonne on koeteltu’ [Et. 12:6, kursivointi lisätty]. Niinpä joka kerta kun koettelette uskoanne eli menettelette kelvollisesti saamanne vaikutelman mukaan, saatte vahvistavan osoituksen Hengestä. Nuo tunteet lujittavat uskoanne. Uskonne voimistuu, kun teette niin toistuvasti.” (”Uskon tukea antava voima epävarmuuden ja koetusten hetkinä”, Liahona, toukokuu 2003, s. 76.)

Millä tavoin vanhin Scottin kuvailema prosessi eroaa niiden asenteesta, jotka haluavat todisteita ennen kuin he uskovat tai toimivat?

Kirjoita taululle seuraavat pyhien kirjoitusten viitteet: Et. 12:7–12; Et. 12:13–18; Et. 12:19–22, 30–31. Jaa luokka kolmeen ryhmään ja anna kullekin ryhmälle yksi pyhien kirjoitusten kohta. Pyydä oppilaita panemaan merkille, mitä siunauksia tuli niiden ihmisten uskon seurauksena, joita pyhien kirjoitusten kohdassa kuvaillaan. Kannusta heitä huomaamaan, miten käytetään ilmauksia ”ennen kuin heillä oli uskoa”, ”ennen kuin he uskoivat” tai ”kun heillä oli usko” jakeissa 7, 12, 17, 18 ja 31. (Voisit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät nämä ilmaukset joka kerta kun ne esiintyvät.)

Kun oppilaat ovat kertoneet, mitä ovat löytäneet, kehota heitä esittämään lyhyesti, mitä saamme Herralta, kun olemme osoittaneet uskoa Jeesukseen Kristukseen. Vaikka oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, heidän tulisi ilmaista seuraavankaltainen totuus: Jos haluamme saada hengellisen todistuksen, niin meidän täytyy ensin osoittaa uskoa Jeesukseen Kristukseen. Selitä, että ihmeet tulevat – paljolti samoin kuin hengellinen todistuskin – vasta sitten kun olemme osoittaneet uskomme.

Esittele luokalle seuraavat tilanteet. Kehota oppilaita selittämään, kuinka kummassakin tilanteessa henkilö voisi osoittaa uskoa Herraan.

Nuori nainen haluaa saada todistuksen siitä, että Mormonin kirja on totta.
Nuorella miehellä on voimakas halu auttaa omaisiaan ottamaan evankeliumi vastaan.

Kehota oppilaita pohtimaan tilannetta, jolloin he tai joku heidän tuttunsa ovat saaneet hengellisen todistuksen tai ihmeen osoitettuaan uskoa Herraan. Kehota muutamaa oppilasta kertomaan kokemuksesta, jota he ajattelivat. (Varmista, että oppilaat ymmärtävät, ettei heidän pidä tuntea olevansa pakotettuja kertomaan kokemuksia, jotka ovat liian henkilökohtaisia tai yksityisiä.) Voisit itsekin kertoa jonkin kokemuksen.

Kehota oppilaita palauttamaan mieleensä se evankeliumin totuus, josta he haluaisivat saada hengellisen todistuksen. Kehota heitä kirjoittamaan seminaarimuistivihkoon tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaan jotakin, mitä he voisivat tehdä osoittaakseen enemmän uskoa Herraan.

Pyhien kirjoitusten hallinta – Eter 12:6

Auta oppilaita oppimaan ulkoa Et. 12:6 kehottamalla kutakin oppilasta kirjoittamaan jae paperilapulle, jättämään avainsanat tai -ilmaukset pois ja laittamaan niiden tilalle tyhjät viivat. Kun oppilaat ovat valmiit, anna heille minuutti aikaa yrittää opetella jae ulkoa ja mielessään täydentää paperilapuissaan olevat tyhjät kohdat.

Pyydä oppilaita vaihtamaan paperilappunsa jonkun lähellään olevan kanssa. Jokaisen oppilaan tulee lukea saamansa paperilappu ääneen yrittäen samalla täydentää tyhjät kohdat ulkomuistista. Mikäli jää aikaa, pyydä oppilaita toistamaan toiminta vaihtamalla jälleen paperilappuja.

Kehota oppilaita viemään paperilappunsa kotiin ja toistamaan sen avulla Et. 12:6 isälle tai äidille. Kannusta oppilaita pyytämään vanhempiaan kertomaan tilanteesta, jolloin he ovat osoittaneet uskoa Jeesukseen Kristukseen ja saaneet todistuksen tai ihmeen, jota he olivat tavoitelleet.

Lausu lopuksi oma todistuksesi tässä oppiaiheessa opetetuista periaatteista.

Kommentteja ja taustatietoja

Eter 12:4–6. Mitä on toivo?

Luvussa Et. 12 olevista Moronin opetuksista, jotka koskevat toivon ja uskon periaatteita, käy ilmi, että nämä kaksi liittyvät läheisesti toisiinsa. Moroni määritteli uskon olevan ”sellaista, mitä toivotaan mutta ei nähdä” (Et. 12:6), ja opetti, että meidän pelastuksen toivomme ”tulee uskosta” Jeesukseen Kristukseen (Et. 12:4). Kirjasessa Lujana uskossa opetetaan toivosta seuraavaa:

”Kun meillä on toivoa, me luotamme Jumalan lupauksiin. Meillä on hiljainen varmuus siitä, että jos me teemme ’vanhurskaita tekoja’, me saamme palkkamme, ’nimittäin rauhan tässä maailmassa ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa’ (OL 59:23). – – Toivon periaate yltää iankaikkisuuksiin, mutta se voi tukea sinua myös jokapäiväisen elämän haasteissa.” (Lujana uskossa – evankeliumiaiheinen hakuteos, 2005, s. 174–175.)

Presidentti Dieter F. Uchtdorf on määritellyt toivon seuraavasti:

”Toivo on Hengen lahja [ks. Moroni 8:26]. Se on toivo siitä, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen ja Hänen ylösnousemuksensa voiman ansiosta me saamme nousta iankaikkiseen elämään, ja se johtuu uskostamme Vapahtajaan [ks. Moroni 7:41]. Tällainen toivo on sekä lupauksen periaate että käsky [ks. Kol. 1:21–23], ja kaikkien käskyjen tavoin meidän vastuullamme on tehdä siitä toimiva osa elämäämme ja voittaa kiusaukset menettää toivo. Taivaallisen Isämme armolliseen onnensuunnitelmaan perustuva toivo johtaa rauhaan [ks. Room. 15:13], armoon [ks. Ps. 33:22], riemuun [ks. Room. 12:12] ja iloon [ks. Sananl. 10:28]. Pelastuksen toivo on kuin suojaava kypärä [ks. 1. Tess. 5:8]. Se on uskomme perusta [ks. Hepr. 11:1; Moroni 7:40] ja sielumme ankkuri [ks. Hepr. 6:19; Et. 12:4].” (Ks. ”Toivon ääretön voima”, Liahona, marraskuu 2008, s. 21–22.)

Eter 12:6. ”Uskonne on koeteltu”

Presidentti Gordon B. Hinckley on esittänyt kertomuksen, joka havainnollistaa periaatetta, jonka mukaan saamme todistuksen sen jälkeen kun uskomme on koeteltu:

”Sallinette minun esittää kertomuksen eräästä naisesta São Paulossa Brasiliassa. Hän kävi työssä koulun ohella voidakseen huolehtia perheestään. Esitän tämän kertomuksen hänen omilla sanoillaan. Hän kertoo:

’Siinä yliopistossa, jossa opiskelin, oli sellainen määräys, ettei tentteihin päästetty niitä opiskelijoita, [jotka eivät olleet maksaneet kaikkia koemaksujaan]. Tämän vuoksi kun sain palkkani, panin ensin erilleen kymmenys- ja lahjoitusrahat ja varasin loput koulumaksuihin ja muihin kuluihin.

Muistan, kuinka kerran – – jouduin suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Sain palkkani torstaina. Kun laadin kuukausibudjettia, huomasin, etteivät rahat riittäisi sekä kymmenyksiin että yliopistomaksuihin. Minun olisi valittava niiden välillä. Kahden kuukauden välein pidettävät tentit alkaisivat seuraavalla viikolla, ja ellen osallistuisi niihin, vuoden opinnot olisivat menneet hukkaan. Se oli todella piinallista. – – Sydäntäni särki. Minulla oli edessäni tuskallinen päätös, enkä tiennyt mitä tehdä. Pohdin kahta eri vaihtoehtoa: maksaako kymmenykset vai ollako ottamatta riskiä koulussa vaadittavien opintosuoritusten saamisen suhteen.

Tämä tunne vaivasi sieluani ja piti minua vallassaan lauantaihin asti. Silloin muistin, että kun minut kastettiin, olin luvannut noudattaa kymmenysten lakia. Olin hyväksynyt velvollisuuden, jota en ollut saanut lähetyssaarnaajilta vaan taivaalliselta Isältäni. Silloin ahdistus alkoi hellittää ja tilalle tuli miellyttävä rauhan ja päättäväisyyden tunne. – –

Kun sinä iltana rukoilin, pyysin Herraa antamaan anteeksi päättämättömyyteni. Sunnuntaina ennen sakramenttikokouksen alkua otin yhteyden piispaan ja maksoin kymmenykset ja lahjoitukset suurta tyydytystä tuntien. Se oli suurenmoinen päivä. Olin onnellinen ja rauhassa itseni sekä taivaallisen Isän kanssa.

Seuraavana päivänä olin toimistohuoneessani ja yritin keksiä keinon osallistua tentteihin, jotka alkaisivat keskiviikkona. Mitä enemmän ajattelin, sitä kaukaisemmalta ratkaisu tuntui. – –

Työpäivä oli lopuillaan, kun työnantajani tuli tuomaan minulle päivän viimeisiä töitä. Sen tehtyään hän sanoi salkku kädessään näkemiin. – – Yhtäkkiä hän pysähtyi ja kysyi minua katsoen: ’Miten opintosi edistyvät?’ Se yllätti minut, enkä ollut uskoa korviani. Pystyin vastaamaan vapisevalla äänellä vain: ’Kaikki on ihan hyvin!’ Hän katsoi minua mietteliäästi ja hyvästeli uudestaan. – –

Yhtäkkiä sihteeri tuli huoneeseen ja sanoi, että olin hyvin onnekas! Kun kysyin, miten niin, hän vastasi ainoastaan: ’Työnantaja sanoi juuri, että tästä lähtien yhtiö maksaa kaikki yliopistomaksusi ja kirjasi. Ennen kuin lähdet, käväise luonani kertomassa kuluista, niin että voin huomenna antaa sinulle sekin.’

Sihteerin lähdettyä polvistuin siinä paikassa itkien ja hyvin nöyränä ja kiitin Herraa Hänen anteliaisuudestaan. – – Sanoin taivaalliselle Isälle, ettei Hänen olisi tarvinnut siunata minua niin suuresti. Yhden kuukauden maksut olisivat riittäneet, sunnuntaina maksamani kymmenykset olivat hyvin pienet verrattuina saamaani summaan! Tuon rukouksen aikana mieleeni tulivat Malakian kirjan sanat: ’Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot: – Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen.’ (Mal. 3:10.) Siihen mennessä en ollut milloinkaan tuntenut tuon raamatunkohdan sisältämän lupauksen suuruutta enkä sitä, että tuo käsky oli todella osoitus Jumalan, taivaallisen Isämme, rakkaudesta lapsiaan kohtaan täällä maan päällä.’” (Ks. ”Me vaellamme uskossa”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 81–82.)

Eter 12:6. ”Te ette saa todistusta, ennen kuin uskonne on koeteltu”

Presidentti Spencer W. Kimball on opettanut:

”Koska olemme ihmisiä, haluaisimme karkottaa elämästämme fyysisen kivun ja henkisen ahdistuksen ja varmistaa itsellemme jatkuvan helppouden ja mukavuuden, mutta jos sulkisimme ovet murheelta ja ahdistukselta, saattaisimme sulkea ulkopuolelle parhaimmat ystävämme ja hyväntekijämme. Kärsimys voi tehdä ihmisistä pyhiä, kun he oppivat kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä ja itsehillintää.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 17.)