Oppiaihe 137: Mormon 1–2

Oppiaihe 137

Mormon 1–2

Johdanto

Vaikka Mormon varttui suuren jumalattomuuden aikana, hän päätti olla uskollinen. Hänen uskollisuutensa ansiosta hänelle kerrottiin, että myöhemmin hänen elämässään hänen haltuunsa uskottaisiin kansan pyhät aikakirjat. Kun Mormon oli 15-vuotias, Herra tuli hänen luokseen (ks. Morm. 1:15). Mormon halusi auttaa nefiläisiä tekemään parannuksen, mutta koska he kapinoivat tieten tahtoen, Herra kielsi häntä saarnaamasta heille. Hänen ollessaan näin nuori hänet nimitettiin johtamaan nefiläisten sotajoukkoa. Koska monet nefiläisistä olivat menettäneet Pyhän Hengen ja muut Jumalan lahjat, heidät jätettiin oman voimansa varaan heidän taistellessaan lamanilaisia vastaan.

Opetusehdotuksia

Mormon 1:1–5

Mormon saa tietää, että jonakin päivänä nefiläisten pyhät aikakirjat uskotaan hänen haltuunsa

Kirjoita seuraava kysymys taululle ennen oppituntia, jotta oppilaat voivat miettiä sitä tullessaan luokkaan: Miltä sinusta tuntuu, kun ihmiset kutsuvat sinua mormoniksi?

Pyydä oppitunnin alussa oppilaita vastaamaan taululla olevaan kysymykseen. Kun he ovat keskustelleet kysymyksestä, pyydä yhtä oppilasta lukemaan presidentti Gordon B. Hinckleyn seuraava lausunto:

”Vaikka joskus valitan sitä, että ihmiset eivät kutsu tätä kirkkoa sen oikealla nimellä, olen onnellinen siitä, että heidän käyttämänsä kutsumanimi on kunniallinen, jollaiseksi sen teki merkittävä mies ja kirja, joka on vertaansa vailla oleva todistus maailman Lunastajasta.

Jokainen, joka oppii tuntemaan miehen nimeltä Mormon lukemalla ja tutkimalla hänen sanojaan; jokainen, joka lukee tämän kallisarvoisen historian aarteen, jonka hän suurelta osin kokosi ja tallensi, tulee tuntemaan, ettei mormoni ole haukkumasana, vaan sana, joka edustaa suurinta hyvää – sitä hyvää, joka on Jumalasta.” (Ks. ”Sanan mormoni tulisi merkitä ’enemmän hyvää’”, Valkeus, tammikuu 1991, s. 54.)

Auta oppilaita ymmärtämään lukujen Morm. 1–2 taustaa selittämällä, että 320 vuotta sen jälkeen kun Vapahtaja oli käynyt nefiläisten luona, miltei kaikki ihmiset maassa elivät jumalattomuudessa. Siihen aikaan vanhurskas mies nimeltä Ammaron, joka oli palvellut aikakirjanpitäjänä, ”Pyhän Hengen vaatimuksesta kätki aikakirjat, jotka olivat pyhiä” (ks. 4. Nefi 47–49). Niihin samoihin aikoihin Ammaron kävi tapaamassa kymmenvuotiasta poikaa nimeltä Mormon ja antoi hänelle ohjeet, jotka koskivat hänen tulevaa aikakirjoihin liittyvää vastuutaan.

Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen Morm. 1:2 ja panemaan merkille sanoja ja ilmauksia, joilla Ammaron kuvaili Mormonia. Pyydä heitä kertomaan, mitä he löytävät. Kirjoita taululle nimi Mormon ja kirjoita sen alle oppilaiden vastaukset.

Missä asioissa meidän tulee teidän mielestänne olla vakavamielisiä? (Mahdollisia vastauksia: sakramentin toimittamisessa ja nauttimisessa, pyhien kirjoitusten tutkimisessa, siveydessä sekä puhuessamme ja todistaessamme Vapahtajasta.) Miksi meidän tulee olla vakavamielisiä näissä asioissa?

Selitä, että ihminen voi olla vakavamielinen, ja silti hänellä voi olla hauskaa ja hän voi nauraa. Vakavamielinen ihminen kuitenkin ymmärtää, milloin voi olla iloinen ja milloin tulee olla vakavampi.

Mitä mielestänne tarkoittaa se, että on ”nopea havaitsemaan”?

Kehota tämän keskustelun aikana yhtä oppilasta lukemaan kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin David A. Bednarin seuraava selitys:

”Kun me olemme nopeita havaitsemaan, me viipymättä katsomme tai huomaamme ja tottelemme. Kumpikin näistä keskeisistä osatekijöistä – katsominen ja totteleminen – ovat välttämättömiä, jotta olisi nopea havaitsemaan. Ja profeetta Mormon on vaikuttava esimerkki tästä lahjasta käytännössä.

– – Nopean havaitsemisen hengellinen lahja on [hyvin] tärkeä meille tässä maailmassa, jossa me nykyään ja vastedeskin elämme.” (”Nopea havaitsemaan”, Liahona, joulukuu 2006, s. 16, 18.)

Kuinka se, että pystymme nopeasti näkemään ja noudattamaan Herran neuvoja, voi auttaa meitä?

Kehota oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoon tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaan jostakin sellaisesta, mihin heidän tulee suhtautua vakavammin – sellaisesta, missä heidän tulee olla vakavamielisempiä. Pyydä heitä kirjoittamaan myös luettelo niistä Herran antamista ohjeista, joita he voisivat noudattaa auliimmin. Kannusta heitä pyrkimään siihen, että he ovat vakavamielisempiä ja nopeampia havaitsemaan.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Morm. 1:3–5 ja pyydä luokkaa panemaan merkille Ammaronin ohjeet Mormonille.

Mitä Ammaron pyysi Mormonia tekemään?
Miksi Mormonin täytyi teidän mielestänne olla vakavamielinen ja nopea havaitsemaan, jotta hän voisi täyttää nämä tehtävät?

Mormon 1:6–19

Koska ihmiset kapinoivat tieten tahtoen, Herra kieltää Mormonia saarnaamasta heille

Kysy oppilailta, ovatko he koskaan kadottaneet jotakin kallisarvoista tai onko heiltä viety jotakin arvokasta. Kehota muutamia oppilaita kertomaan näistä kokemuksista.

Tiivistä Morm. 1:6–12 selittämällä, että kun Mormon oli nuori, hän näki omin silmin lukuisia taisteluja nefiläisten ja lamanilaisten välillä. Lisäksi hän näki omin silmin, kuinka jumalattomuus levisi maassa koko kansan keskuuteen.

Selitä, että koska nefiläisistä tuli niin jumalattomia, he menettivät Herralta saatuja kallisarvoisia lahjoja. Jaa luokka kahteen ryhmään. Pyydä ensimmäistä ryhmää lukemaan itsekseen Morm. 1:13–14, 18 ja panemaan merkille, mitä lahjoja Herra alkoi ottaa nefiläisiltä pois. Pyydä toista ryhmää lukemaan Morm. 1:14, 16–17, 19 ja panemaan merkille, miksi Herra otti nefiläisiltä nämä lahjat pois. Kehota oppilaita kummastakin ryhmästä kertomaan havainnoistaan luokalle.

Mitä kohdan Morm. 1:13–14 mukaan tapahtuu, kun ihmiset kapinoivat ja kääntyvät pois Herrasta? (Oppilaat saattavat esittää monenlaisia vastauksia. Voisit tiivistää heidän vastauksensa kirjoittamalla taululle seuraavan totuuden: Kun ihmiset ovat jumalattomia ja epäuskoisia, he menettävät hengellisiä lahjoja, joita he ovat saaneet Herralta, eivätkä pysty vastaanottamaan Pyhän Hengen vaikutusta.)

Tähdennä, että nefiläisten kapinointi oli äärimmäisen voimakasta. Tämä periaate kuitenkin pätee meihin yksilöinä, kun me rikomme Jumalan käskyjä.

Minkä jakeissa Morm. 1:13–14, 18 luetellun lahjan menetys olisi teille vaikeinta?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Morm. 1:15. Pyydä luokkaa seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Mormon koki samaan aikaan kun monet nefiläisistä menettivät Jumalan lahjat ja Pyhän Hengen vaikutuksen.

Miksihän Mormon pystyi saamaan hengellisiä kokemuksia, vaikka hän eli keskellä suurta jumalattomuutta?

Mormon 2:1–15

Mormon johtaa nefiläisiä sotajoukkoja ja murehtii näiden jumalattomuutta

Pyydä oppilasta, joka on 15-vuotias (tai lähellä 15 vuoden ikää) lukemaan ääneen Morm. 2:1–2. Kehota luokkaa panemaan merkille, mikä vastuu Mormonille annettiin, kun hän oli 15-vuotias (”kuudentenatoista vuotenani”). Pyydä oppilaita kuvittelemaan, miltä mahtaisi tuntua olla 15-vuotias ja johtaa sotajoukkoa.

Millä tavoin jakeessa Morm. 2:1 mainitut ominaisuudet saattoivat auttaa Mormonia sotajoukon johtamisessa?

Tiivistä Morm. 2:3–9 kertomalla oppilaille, että lamanilaiset hyökkäsivät nefiläisten sotajoukkojen kimppuun sellaisella voimalla, että nefiläiset pelästyivät ja perääntyivät. Lamanilaiset ajoivat heitä paikasta toiseen, kunnes nefiläiset kokoontuivat yhteen paikkaan. Lopulta Mormonin sotajoukko piti pintansa lamanilaisia vastaan ja sai heidät pakenemaan.

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Morm. 2:10–15 ja panemaan merkille, mikä oli nefiläisten hengellinen tila näiden taistelujen jälkeen.

Miksi nefiläiset murehtivat? (Ks. Morm. 2:10–13. He murehtivat, koska he eivät pystyneet pitämään hallussa omaisuuttaan. Toisin sanoen he murehtivat vain syntiensä seurausten vuoksi, eivät siksi, että olisivat katuneet tekojaan.)
Mistä Mormon kohdan Morm. 2:13–14 mukaan tiesi, ettei ihmisten murhe ollut osoitus todellisesta parannuksesta?

Auta oppilaita näkemään, miten ”parannukseen johtava murhe” eroaa ”tuomittujen murehtimisesta”, kirjoittamalla taululle seuraavaa:

Ne, joiden murhe johtaa parannukseen, …

Ne, jotka murehtivat vain syntien seurauksia, …

Pyydä oppilaita tarkastelemaan jakeita Morm. 2:12–15 ja panemaan merkille näiden kahden ihmisryhmän ominaisuuksia. Kehota heitä kertomaan, mitä he saavat selville. Heidän vastauksistaan tulisi kuvastua seuraavat totuudet:

Ne, joiden murhe johtaa parannukseen, ymmärtävät Jumalan hyvyyden ja tulevat Kristuksen luokse nöyrin sydämin.

Ne, jotka murehtivat vain syntien seurauksia, jatkavat kapinointia Jumalaa vastaan.

Selitä, että Mormon käytti ilmausta ”tuomittujen murehtiminen” (ks. Morm. 2:13) kuvaillakseen niiden murhetta, jotka kärsivät tekojensa seurauksista mutta eivät halua tehdä parannusta. Tämä asenne ei johda anteeksiantoon eikä rauhaan. Se johtaa tuomioon, mikä tarkoittaa sitä, että henkilön kehitys kohti iankaikkista elämää pysähtyy.

Kehota oppilaita pohtimaan, kuinka he toimivat, kun he ymmärtävät tehneensä syntiä. Kannusta heitä tulemaan Vapahtajan luokse nöyrin sydämin, jotta he voivat saada anteeksi, kokea rauhaa ja päästä sovintoon Jumalan kanssa.

Mormon 2:16–29

Mormon hakee levyt ja kirjoittaa muistiin kertomuksen kansansa jumalattomuudesta

Tiivistä Morm. 2:16–18 selittämällä, että kun taistelut lamanilaisten kanssa jatkuivat, Mormon huomasi olevansa lähellä Siminkukkulaa, jonne Ammaron oli kätkenyt nefiläisten aikakirjat. Hän haki Nefin levyt ja alkoi kirjoittaa muistiin, mitä hän oli havainnut kansan keskuudessa siitä ajasta lähtien, kun hän oli lapsi.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Morm. 2:18–19. Pyydä luokkaa seuraamaan mukana ja panemaan merkille, kuinka Mormon kuvailee kansan hengellisiä oloja hänen omana aikanaan. Pyydä heitä panemaan merkille myös hänen henkilökohtainen toivon ilmauksensa.

Kuinka Mormon kuvaili hengellisiä oloja hänen omana aikanaan? (”Jatkuva jumalattomuuden ja iljetysten näky”.)
Sen perusteella mitä olette oppineet Mormonista, miksi hän teidän mielestänne pystyi olemaan varma siitä, että hänet ”ylennetään viimeisenä päivänä”? (Voisit auttaa oppilaita ymmärtämään, että kun Mormon sanoi, että hänet ”ylennetään viimeisenä päivänä”, hän tarkoitti sitä, että hän nousee ylös kuolleista, hänet tuodaan Jumalan eteen ja hän voi jäädä Jumalan luokse ikuisesti.)
Millä tavoin Mormonin esimerkki vanhurskaudesta auttaa teitä? (Oppilaat saattavat esittää monia eri vastauksia. Heidän vastauksistaan tulisi käydä ilmi seuraava periaate: Me voimme päättää elää vanhurskaina – jopa jumalattomassa yhteiskunnassa. Voisit kehottaa yhtä oppilasta kirjoittamaan tämän totuuden taululle.)
Milloin olette nähneet ystävien tai perheenjäsenten pysyvän lujina ja noudattavan Jumalan tahtoa silloinkin kun ihmiset heidän ympärillään eivät tee niin?

Kannusta oppilaita miettimään jotakin elämänsä osa-aluetta, jolla he voivat paremmin puolustaa sitä, mikä on oikein. Kehota heitä kirjoittamaan seminaarimuistivihkoon tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaan siitä, kuinka he haluaisivat toimia seuraavalla kerralla kun he kohtaavat haasteita sillä osa-alueella. Todista siitä, että Mormonin tavoin me voimme päättää elää vanhurskaina ja että Herra auttaa meitä puolustamaan lujasti sitä, mikä on oikein, silloinkin kun muut meidän ympärillämme eivät tee niin.

Kommentteja ja taustatietoja

Mormon 1:1. ”Minä, Mormon”

Seuraavassa luettelossa tuodaan esiin asioita Mormonin elämästä ja palvelutyöstä:

Hänen isänsä nimi oli Mormon (ks. Morm. 1:5).
Hän sai nimensä Mormonin maan mukaan – maan, jossa Alma perusti kirkon (ks. 3. Nefi 5:12).
Hän antoi pojalleen nimen Moroni (ks. Morm. 6:6).
Hän oli puhdas Lehin jälkeläinen (ks. 3. Nefi 5:20).
Vapahtaja tuli hänen luokseen (ks. Morm. 1:15).
Hän oli Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi (ks. 3. Nefi 5:13).
Hän oli nefiläisten sotajoukkojen johtaja (ks. Morm. 2:1).
Hän kirjoitti Jumalan tahdon mukaisesti (ks. 3. Nefi 5:14).
Hän näki omin silmin nefiläisten kukistumisen (ks. Morm. 2:18–19; 3:16; 6:8–22).

Mormon 2:13–15. Parannukseen johtava murhe

Mormon suri kansansa tähden nähdessään, että ”heidän murheensa ei johtanut parannukseen”, ja tietäessään, että ”Herra ei tahtonut aina sallia heidän saavan onnea synnistä” (Morm. 2:13). Kuten presidentti Spencer W. Kimball on huomauttanut: ”Ilman parannusta ei voi olla anteeksiantoa, ja ilman anteeksiantoa kaikki iankaikkisuuden siunaukset ovat vaarassa” (ks. Anteeksiantamuksen ihme, 1978, s. 113).

Vanhin Bruce D. Porter seitsemänkymmenen koorumista on opettanut, miten tärkeää on tuntea parannukseen johtavaa murhetta:

”Särkynyt sydän ja murtunut mieli merkitsevät sitä, että koemme ’Jumalan mielen mukaista murhetta’, joka ’saa aikaan parannuksen’ (2. Kor. 7:10). Tämä tapahtuu, kun meidän halumme tulla puhtaaksi synnistä on niin voimakas, että sydäntämme pakahduttaa suru ja haluamme kiihkeästi tuntea olevamme sovussa taivaallisen Isämme kanssa. Ne, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli, ovat halukkaita tekemään kaiken ja mitä tahansa, mitä Jumala heiltä pyytääkin, ilman vastarintaa tai mielipahaa. Me lakkaamme tekemästä asioita omalla tavallamme ja opimme sen sijaan tekemään ne Jumalan tavalla. Sellaisessa nöyryyden tilassa sovitus voi astua voimaan ja todellista parannusta voi tapahtua. Silloin katuva kokee Pyhän Hengen pyhittävän voiman, joka täyttää hänet omantunnon rauhalla ja ilolla, joka tulee sovinnosta Jumalan kanssa.” (”Särkynyt sydän ja murtunut mieli”, Liahona, marraskuu 2007, s. 32.)