Oppiaihe 66
Moosia 26
Johdanto
Moosian hallituskaudella monet nousevasta sukupolvesta – niistä, jotka olivat pieniä lapsia kuningas Benjaminin viimeisen saarnan aikaan – eivät uskoneet kirkon opetuksiin ja kieltäytyivät kääntymästä Herran puoleen. Nämä epäuskoiset nuoret saivat muita kirkon jäseniä syyllistymään vakaviin synteihin. Monia näistä rikkomuksentekijöistä tuotiin kirkon johtajan Alman eteen. Aluksi Alma ei tiennyt, mitä tulee tehdä, mutta viimein hän kysyi Herralta johdatusta siihen, kuinka tottelemattomia jäseniä tulee tuomita. Herra ilmoitti menetelmän, jota Alman tuli noudattaa, kun kirkon jäseniä pidettiin vastuullisina synneistään. Alma sai myös tietää Jumalan armosta ja halukkuudesta antaa anteeksi niille, jotka tekevät parannuksen. Alma noudatti Herran neuvoa ja sai kirkossa aikaan järjestyksen.
Opetusehdotuksia
Moosia 26:1–6
Monet nousevasta sukupolvesta eivät usko evankeliumia ja johtavat muita tekemään syntiä
Kirjoita ennen oppituntia taululle seuraavat kysymykset:
Miten kuvailisit tämänhetkistä todistustasi?
Millä tavoin haluaisit todistuksesi kasvavan?
Pyydä oppilaita vastaamaan näihin kysymyksiin pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa tai seminaarimuistivihkoonsa. Riittävän ajan kuluttua selitä, että Moosia 26 sisältää kertomuksen ryhmästä ihmisiä, jotka eivät tehneet, mitä heidän piti tehdä ravitakseen todistustaan. Sen vuoksi heidän uskonsa Jumalaan ei kehittynyt ja he johtivat monia kirkon jäseniä syntiin ja erheeseen. Ehdota, että kun oppilaat tutkivat tätä kertomusta, he miettivät, mitä se opettaa heille todistuksen saamisesta ja sen vahvistamisesta.
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Moosia 26:1–3. Kysy sitten luokalta:
-
Minkä valinnan monet nousevasta sukupolvesta tekivät? (He päättivät olla uskomatta vanhempiensa perimätietoja.)
-
Miksi arvelette, että ihmisten epäusko vaikeuttaa heidän kykyään ”ymmärtää Jumalan sanaa”? (Moosia 26:3.)
Selitä, että uskominen (tai jopa halu uskoa) johtaa tekoihin, jotka vahvistavat todistustamme. Toisaalta kun ihmiset päättävät olla uskomatta, he myös päättävät olla tekemättä tiettyjä asioita, jotka auttaisivat heitä saamaan vahvan todistuksen. Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen Moosia 26:3–4, 6. Pyydä puolta luokkaa panemaan merkille, mitä nouseva sukupolvi ei halunnut tehdä epäuskonsa vuoksi. Pyydä toista puolta luokkaa panemaan merkille, mitä tästä epäuskosta seurasi.
-
Mitä nouseva sukupolvi kieltäytyi tekemästä epäuskonsa vuoksi?
-
Mitä heidän epäuskostaan seurasi?
Kun oppilaat ovat keskustelleet näistä kysymyksistä, kirjoita taululle seuraavaa: Saadaksemme ja säilyttääksemme todistuksen meidän tulee …
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Henry B. Eyringin seuraava lausunto. Pyydä luokkaa panemaan merkille, kuinka he voivat täydentää taululla olevan virkkeen.
”Todistus vaatii ravitsemista uskon rukouksella, Jumalan sanan etsimistä pyhistä kirjoituksista ja kuuliaisuutta saamallemme totuudelle. Rukouksen laiminlyöminen on vaarallista. Todistuksellemme on vaarallista, jos tutkimme ja luemme pyhiä kirjoituksia vain satunnaisesti. Ne ovat välttämättömiä ravinteita todistuksellemme. – –
Jumalan sanalla kestitsemistä, sydämestä lähtevää rukousta ja kuuliaisuutta Herran käskyille on toteutettava johdonmukaisesti ja jatkuvasti, jotta todistuksenne kasvaisi ja kukoistaisi.” (”Elävä todistus”, Liahona, toukokuu 2011, s. 127.)
-
Mitä sellaisia käytännön toimia presidentti Eyring mainitsi, jotka auttavat meitä ravitsemaan todistustamme? (Kun oppilaat mainitsevat näitä käytännön toimia, pyydä heitä sijoittamaan ne taululla olevaan virkkeeseen: Saadaksemme ja säilyttääksemme todistuksen meidän tulee kestitä itseämme Jumalan sanalla, rukoilla uskossa ja noudattaa Herran käskyjä.)
-
Kuinka nämä käytännön toimet ovat vaikuttaneet teidän todistukseenne?
Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen Moosia 26:5–6 ja panemaan merkille, kuinka epäuskoiset nuoret vaikuttivat joihinkin kirkon jäseniin.
-
Pohtikaa seuraavaa lausumaa: ”Sen tähden kirkon kävi välttämättömäksi ojentaa niitä kirkossa olevia, jotka tekivät syntiä” (Moosia 26:6). Mitä tämä mielestänne tarkoittaa? (Oli välttämätöntä, että syntiä tehneet kirkon jäsenet tuomittiin ja heitä pidettiin vastuullisina.)
Moosia 26:7–14
Alma kysyy Herralta johdatusta siihen, kuinka tulee tuomita ne, jotka tekevät syntiä
Pyydä oppilaita kuvittelemaan, miltä tuntuisi olla piispa seurakunnassa, jonka jotkut jäsenet ovat syyllistyneet vakaviin synteihin eivätkä halua tehdä parannusta. Pyydä oppilaita pohtimaan itsekseen, mitä he tekisivät tässä tilanteessa. Kuinka he täyttäisivät velvollisuutensa pitää jäseniä vastuullisina synneistään ja auttaa heitä tekemään parannus? Selitä, että Alma, joka oli kirkon johtaja, kohtasi samalaisen haasteen.
Tiivistä Moosia 26:7–12 selittämällä, että ne, jotka olivat tehneet syntiä, tuotiin Alman eteen. Mitään tämän kaltaista ei ollut tapahtunut kirkossa aiemmin, eikä Alma tiennyt, mitä tehdä. Hän päätti lähettää rikkomuksentekijät kuningas Moosian eteen tuomittaviksi. Kuningas Moosia palautti heidät Alman luo, jolla oli Jumalan antama valtuus tuomita kirkon jäseniä, jotka olivat tehneet syntiä.
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Moosia 26:13–14. Pyydä luokkaa panemaan merkille, millaiseksi Alma koki vastuunsa tuomita niitä, jotka olivat tehneet syntiä.
-
Kun Alma tunsi olevansa huolissaan velvollisuudestaan tuomita rikkomuksentekijöitä, mitä hän teki?
-
Miksi on tärkeää tietää, että piispat ja seurakunnanjohtajat etsivät ja saavat Herran johdatusta, kun he auttavat niitä, jotka ovat tehneet syntiä?
Moosia 26:15–32
Herra ilmoittaa Almalle, kuinka kirkon jäseniä tulee pitää vastuullisina synneistään, ja asettaa parannuksenteon ehdot
Auta oppilaita ymmärtämään kohdan Moosia 26:15–32 taustaa tuomalla esiin, että nämä jakeet sisältävät Herran vastauksen Alman kysymykseen siitä, mitä tämän pitäisi tehdä rikkomuksentekijöiden suhteen. Kun oppilaat tutkivat Herran vastausta, kannusta heitä panemaan merkille periaatteita ja oppeja, jotka auttavat heitä ymmärtämään paremmin tuomareina toimivien pappeusjohtajien, kuten piispojen ja seurakunnanjohtajien, tehtävää (sekä Melkisedekin pappeuden haltijoiden kohdalla vaarnanjohtajien, piirinjohtajien ja lähetysjohtajien tehtävää). Pyydä heitä myös panemaan merkille periaatteita ja oppeja, jotka koskevat anteeksiannon etsimistä.
Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Moosia 26:17–28 ja huomaamaan jokainen kerta, kun Herra käyttää sanaa minun tai minä. Voisit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät nuo sanat joka kerta kun ne esiintyvät. Kysy sitten luokalta:
-
Mitä kohdassa Moosia 26:17–28 sanat minä ja minun antavat ymmärtää Herran asemasta parannuksentekoprosessissa? (Voisit pyytää oppilaita mainitsemaan tiettyjä ilmauksia tai jakeita, jotka tukevat heidän vastauksiaan.)
-
Mitä totuuksia voimme oppia kohdan Moosia 26:20–21 perusteella Herran palvelijoiden roolista parannuksentekoprosessissa? (Auta oppilaita ymmärtämään, että pappeusjohtajat edustavat Herraa ja että kun on kyse vakavasta synnistä, piispa tai seurakunnanjohtaja voi auttaa meitä tekemään parannuksen ja saamaan anteeksiannon.)
-
Millä tavoin piispa tai seurakunnanjohtaja voi auttaa niitä, jotka kamppailevat synnin ja kiusausten kanssa?
Selitä, että Herra opetti Almalle, mitä niiden, jotka etsivät anteeksiantoa, täytyy tehdä parannuksen eteen. Kehota oppilaita tutkimaan jakeita Moosia 26:29–32 pareittain ja panemaan merkille periaatteita, jotka auttavat heitä ymmärtämään, mitä Herra vaatii meiltä, kun me teemme parannuksen.
Kun oppilailla on ollut aikaa tutkia näitä jakeita, pyydä muutamia oppilaita kirjoittamaan taululle omin sanoin periaatteet, jotka he ovat löytäneet. Mahdollisia vastauksia:
Syntien tunnustaminen johtaa anteeksiantoon.
Herra antaa anteeksi niille, jotka tekevät parannuksen sydämensä vilpittömyydessä.
Meidän täytyy antaa anteeksi muille saadaksemme anteeksi Herralta.
Auta oppilaita ymmärtämään paremmin näitä periaatteita esittämällä seuraavia kysymyksiä:
-
Mitä kohdan Moosia 26:29 ilmaus ”tunnustaa syntinsä sinun ja minun edessäni” tarkoittaa? (Sinun täytyy ehkä tuoda esiin, että tässä jakeessa sana sinun viittaa Almaan.)
-
Kun joku on syyllistynyt vakavaan syntiin, miksi arvelette, että häntä vaaditaan tunnustamaan asia Herralle ja asianomaiselle kirkon johtohenkilölle? (Vakavat rikkomukset, kuten siveyden lain rikkominen, saattavat vaarantaa henkilön jäsenyyden kirkossa. Siksi sellaisissa tilanteissa henkilön täytyy tunnustaa synti sekä Herralle että Hänen edustajalleen kirkossa. Piispoilla ja seurakunnanjohtajilla on pappeuden avaimet, jotta he voivat auttaa niitä, jotka ovat tehneet syntiä, etsimään anteeksiantoa. Vaikkakin vain Herra voi antaa syntejä anteeksi, niin pappeusjohtajat ovat tukena auttaessaan ihmisiä saamaan tämän anteeksiannon. He pitävät kaikki tunnustukset luottamuksellisina ja auttavat niitä, jotka tunnustavat synnin, koko parannuksenteon prosessin ajan.)
-
Mitä mielestänne tarkoittaa se, että joku tekee parannuksen ”vilpittömin sydämin”? (Moosia 26:29.)
-
Miksi arvelette Herran vaativan meitä antamaan anteeksi muille? Kuinka parannuksen tekeminen ja muille anteeksi antaminen liittyvät yhteen? (Ks. 3. Nefi 13:14–15; OL 64:8–11.)
-
Mitkä ilmaukset näissä jakeissa saattaisivat rohkaista tai lohduttaa jotakuta, joka haluaa tehdä parannuksen mutta ei tunne voivansa saada anteeksi?
Moosia 26:33–39
Alma noudattaa Herran neuvoa ja tuomitsee ne, jotka ovat tehneet syntiä, sekä saa kirkossa aikaan järjestyksen
Selitä, että kohdassa Moosia 26:33–37 kerrotaan, kuinka Alma noudatti Herran ohjeita, tuomitsi syntiä tehneet kirkon jäsenet ja sai kirkossa aikaan järjestyksen. Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen Moosia 26:34–37 ja panemaan merkille, mitä seurasi Alman pyrkimyksistä noudattaa Herran neuvoa. Lausu todistuksesi siitä, että kun me teemme parannuksen ja elämme vanhurskaasti, meillä voi olla rauha sydämessämme ja voimme menestyä hengellisesti.
Kommentteja ja taustatietoja
Moosia 26:29–30. Parannuksen tärkeät elementit
Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on opettanut parannuksen tärkeistä osatekijöistä:
”Spencer W. Kimball [antoi] erinomaisen oppaan parannuksenteon tuomaan anteeksiantamukseen. Se on auttanut monia löytämään tien takaisin. Hän [mainitsi] viisi tärkeää parannuksen osatekijää:
Synnin murhe. Tutki ja mietiskele, kuinka vakavana Herra pitää rikkomustasi. Se saa aikaan parantavan murheen ja katumuksen. Se tuo myös vilpittömän halun muutokseen ja halun alistua jokaiseen anteeksiannon vaatimukseen. – –
Synnin hylkääminen. Tämä on ehdoton, kestävä päätös olla tekemättä rikkomusta uudelleen. Kun pitää tämän sitoumuksen, ei tarvitse kokea tuon synnin katkeraa jälkimakua uudelleen. – –
Synnin tunnustaminen. Sinun on aina tunnustettava syntisi Herralle. Jos ne ovat vakavia rikkomuksia kuten moraalittomuutta, ne täytyy tunnustaa myös piispalle tai vaarnanjohtajalle. Ymmärräthän, ettei tunnustus ole samaa kuin parannus. Se on olennainen askel, mutta se ei yksin riitä. Osittainen tunnustus vähäisempiä rikkomuksia mainitsemalla ei auta sinua selvittämään vakavampia, paljastamattomia rikkomuksia. Oleellista anteeksiannossa on halu kertoa avoimesti Herralle ja tarpeen vaatiessa Hänen pappeustuomarilleen kaikki, mitä olet tehnyt. – –
Synnin hyvittäminen. Siinä määrin kuin suinkin mahdollista, sinun on palautettava ennalleen se, mikä on varastettu, mitä on vahingoitettu tai mikä on tahrattu. Omaehtoinen hyvittäminen on konkreettinen todiste Herralle siitä, että olet sitoutunut tekemään kaiken voitavasi tehdäksesi parannuksen.
Kuuliaisuus kaikille käskyille. Täydellinen kuuliaisuus tuo elämääsi evankeliumin täyden voiman ja antaa voimaa keskittyä juuri nimenomaisten syntien hylkäämiseen. Siihen saattaa sisältyä asioita, joiden et alun perin katsoisikaan kuuluvan parannukseen, kuten kokouksissa käyminen, kymmenysten maksaminen, palveleminen ja muille anteeksi antaminen. – –
Lisäisin vielä kuudennen kohdan: Vapahtajan tunnustaminen. Todistan, että kaikista parannuksen askeleista ratkaisevasti tärkein on se, että sinulla on vakaumus siitä, että anteeksiantamus tulee Lunastajan ansiosta. On tärkeää tietää, että vain Hänen ehdoillaan voit saada anteeksi.” (Ks. ”Anteeksisaaminen”, Valkeus, heinäkuu 1995, s. 77–78.)