Johdanto – Ensimmäinen Pietarin kirje
Miksi tätä kirjaa tulee tutkia?
Ensimmäisen Pietarin kirjeen kantavana teemana on se, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta Vapahtajan opetuslapset voivat uskollisina kestää kärsimystä ja vainoa sekä vastata siihen. Ensimmäisen Pietarin kirjeen jokaisessa luvussa puhutaan koettelemuksista tai kärsimyksistä, ja Pietari opetti, että koettelemusten kestäminen uskollisesti on ”arvokkaampaa kuin – – kulta” ja auttaisi uskovia saavuttamaan ”[sielunsa] pelastuksen” (1. Piet. 1:7, 9). Pietari muistutti pyhiä myös heidän asemastaan valittuna sukuna, kuninkaallisena papistona, pyhänä heimona, Jumalan omana kansana (ks. 1. Piet. 2:9). Tutkimalla Pietarin tässä kirjeessä antamia neuvoja oppilaat voivat saada toivoa, rohkaisua ja voimaa, jotka voivat auttaa heitä heidän kohtaamissaan haasteissa.
Kuka kirjoitti tämän kirjan?
Tämän kirjan kirjoitti ”Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli” (1. Piet. 1:1). Pietari, alkuperäiseltä nimeltään Simon (2. Piet. 1:1), oli ”betsaidalainen kalastaja, joka asui vaimonsa kanssa Kapernaumissa. – – Pietari kutsuttiin yhdessä veljensä Andreaksen kanssa Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi (Matt. 4:18–22; Mark. 1:16–18; Luuk. 5:1–11). – –
Herra valitsi [Pietarin] pitämään hallussaan valtakunnan avaimia maan päällä (Matt. 16:18–19). – –
Pietari oli pääapostoli omana aikanaan.” (PKO, ”Pietari”, scriptures.lds.org/fi.)
Pietarin kirjoitukset osoittavat, kuinka hän kehittyi yksinkertaisesta kalastajasta voimalliseksi apostoliksi.
Milloin ja missä se kirjoitettiin?
Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä todennäköisesti vuosien 62 ja 64 jKr. välisenä aikana. Hän kirjoitti ”Babylonista” (ks. 1. Piet. 5:13), joka oli luultavasti vertauskuvallinen viittaus Roomaan.
Yleisesti hyväksyttyä on, että Pietari kuoli Rooman keisari Neron valtakaudella – todennäköisesti vuoden 64 jKr. jälkeen, jolloin Nero alkoi vainota kristittyjä (ks. Bible Dictionary, ”Peter, Epistles of”).
Keille se kirjoitettiin ja miksi?
Pietari osoitti tämän kirjeen kirkon jäsenille, jotka asuivat viidessä Rooman maakunnassa Vähässä-Aasiassa eli nykyisen Turkin alueella (ks. 1. Piet. 1:1). Pietari piti lukijoitaan Jumalan valittuina (ks. 1. Piet. 1:2). Hän kirjoitti vahvistaakseen ja rohkaistakseen pyhiä heidän ”uskonsa koettelemuksissa” (ks. 1. Piet. 1:7) ja valmistaakseen heitä tulevaan ”tuleen ja hehkuun” (ks. 1. Piet. 4:12). Pietarin sanoma opetti heille myös, kuinka suhtautua vainoon (ks. 1. Piet. 2:19–23; 3:14–15; 4:13).
Pietarin neuvot olivat hyvin ajankohtaisia, koska kirkon jäsenten edessä oli voimistuneen vainon aika. Noin vuoteen 64 jKr. eli suunnilleen aikaan, jolloin Pietari kirjoitti tämän kirjeen, Rooman hallinto yleisesti ottaen sieti kristinuskoa. Sen vuoden heinäkuussa tulipalo tuhosi suuren osan Roomaa, ja huhuttiin, että keisari Nero oli itse määrännyt sytyttämään tulipalon. Pyrkien ohjaamaan tuhon syyn muualle muutamat huomattavat roomalaiset syyttivät tulipalon sytyttämisestä kristittyjä. Tämä johti ankaraan kristittyjen vainoon kaikkialla Rooman keisarikunnassa. Pietari antoi ymmärtää, että kun pyhät ”kärsivät kristittynä” (1. Piet. 4:16), he voivat tuntea iloa tietäessään, että he seuraavat Jeesuksen Kristuksen jalanjälkiä (ks. 1. Piet. 2:19–23; 3:15–18; 4:12–19).
Mitä erityispiirteitä tässä kirjassa on?
Keskellä aikansa pyhien kohtaamaa ahdinkoa ja vainoa Pietari kehotti heitä kääntymään toistensa puoleen rakkaudessa ja lempeydessä (ks. 1. Piet. 1:22; 3:8–9). Luvussa 1. Piet. 5 Pietari selitti myös, kuinka kirkon johtajien tulee vahvistaa seurakuntiaan.
Tässä kirjeessä on kenties Raamatun selkeimmät viitteet henkimaailmaan ja siellä tapahtuvaan pelastuksen työhön. Pietari mainitsi lyhyesti, että Jeesus Kristus kävi henkimaailmassa saarnaamassa niille tottelemattomille hengille, jotka olivat eläneet Nooan aikana (ks. 1. Piet. 3:18–20). Hän lisäsi, että evankeliumia saarnattiin kuolleille, jotta kuolleet saisivat tilaisuuden tulla tuomituiksi samoin ehdoin kuin elävät (ks. 1. Piet. 4:5–6). Meidän taloudenhoitokaudellamme presidentti Joseph F. Smith oli pohtimassa jakeiden 1. Piet. 3:18–20 ja 1. Piet. 4:6 merkitystä, kun hän sai ilmoituksen, joka selvensi henkimaailmaa koskevia oppeja (ks. OL 138).
Pääkohdat
1. Pietarin kirje 1:1–2:10 Pietari kirjoittaa siitä, että pyhien pitää kasvaa hengellisesti, jotta he saisivat iankaikkisia palkintoja. Jeesuksen Kristuksen kallis veri on tehnyt mahdolliseksi lupauksen pelastuksesta. Pyhät ovat ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa” (1. Piet. 2:9), joka on saanut Jumalan armon.
1. Pietarin kirje 2:11–3:12 Jeesuksen Kristuksen opetuslapset pyrkivät kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ja alistuvat yhteiskunnan viranomaisten ja lakien alaisuuteen. Pietari osoittaa kirjeensä erityisille pyhien ryhmille: isännille, palvelijoille, vaimoille ja aviomiehille.
1. Pietarin kirje 3:13–5:14 Kun vaino saa pyhät kärsimään, heidän tulee muistaa Jeesuksen Kristuksen esimerkki, Hänen, joka kärsi ja sai sitten korotuksen. Jeesus Kristus saarnasi evankeliumia kuolleille, jotta he voisivat saada oikeudenmukaisen tuomion. Kirkon johtajat noudattavat Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä pitäessään huolta Jumalan laumasta. Pyhien tulee nöyrtyä ja heittää murheensa Jumalan kannettavaksi.