Johdanto – Paavalin kirje Titukselle
Miksi tätä kirjaa tulee tutkia?
Paavalin kirje Titukselle, kuten hänen kirjeensä Timoteukselle, sisältää apostoli Paavalin ajattomia ohjeita eräälle paikalliselle kirkon johtajalle. Paavali kirjoitti, että Jumala oli luvannut toivon iankaikkisesta elämästä kuolevaisuutta edeltävässä elämässä ”ennen aikojen alkua” (Tit. 1:2). Hän opetti, että pyhien tulee odottaa tuota autuasta toivoa korotuksesta ja Vapahtajan toisesta tulemisesta (ks. Tit. 2:13). Paavali kirjoitti Titukselle myös puhtaaksi pesemisestä ja Pyhän Hengen tuomasta uudistumisesta viitaten kastetoimitukseen. Hän kirjoitti myös Pyhän Hengen lahjan saamisen puhdistavasta vaikutuksesta. Nämä kumpikin valmistavat meitä saamaan osaksemme ”ikuisen elämän, niin kuin toivomme”. (Tit. 3:5, 7.) Tutkimalla Paavalin innoitettuja neuvoja Titukselle oppilaat voivat lisätä uskoaan siihen, että evankeliumin opit ja toimitukset tuovat iankaikkisen elämän toivon.
Kuka kirjoitti tämän kirjan?
Kirjeen Titukselle kirjoitti Paavali (ks. Tit. 1:1).
Milloin ja missä se kirjoitettiin?
Paavali kirjoitti Kirjeen Titukselle todennäköisesti Timoteukselle osoitettujen kahden kirjeen välissä, noin 64–65 jKr. (ks. PKO, ”Paavalin kirjeet”, scriptures.lds.org/fi). Paavali kirjoitti Kirjeen Titukselle oltuaan ensimmäisen kerran vankilassa Roomassa. Paavali ei ilmaissut, missä hän oli kirjoittaessaan Kirjeen Titukselle.
Kenelle se kirjoitettiin ja miksi?
Paavali kirjoitti tämän Kirjeen Titukselle, jota hän nimitti ”omaksi hengelliseksi pojakseen, saman uskon tunnustajaksi” (ks. Tit. 1:4). Titus oli kreikkalainen (ks. Gal. 2:3), ja hän oli kääntynyt evankeliumiin Paavalin itsensä avulla (ks. Bible Dictionary, ”Titus”). Kääntymyksensä jälkeen Titus uurasti Paavalin kanssa levittäen evankeliumia ja järjestäen kirkkoa (ks. Bible Dictionary, ”Titus”). Hän auttoi lahjoitusten keräämisessä Jerusalemin köyhille (ks. 2. Kor. 8:6, 16–23) ja meni Paavalin kanssa Jerusalemin neuvostoon (ks. Gal. 2:1). Paavali uskoi Tituksen viemään Korinttiin hänen ensimmäisen kirjeensä siellä asuville pyhille (ks. 2. Kor. 7:5–15). Paavali kirjoitti Titukselle vahvistaakseen tätä tämän tehtävässä johtaa kirkon seurakuntaa Kreetassa ja huolehtia siitä vastustuksesta huolimatta (ks. Tit. 1:5, 10–11; 2:15; 3:10).
Mitä erityispiirteitä tässä kirjassa on?
Tämä kirje on yksi paimenkirjeistä (kaitsijalle eli johtajalle kirkossa), kuten Ensimmäinen ja Toinen kirje Timoteukselle (ks. Bible Dictionary, ”Pauline Epistles”). Kirjeessä Titukselle on varhaisimpia todisteita siitä, että kirkko oli perustettu kreikkalaiselle Kreetan saarelle Välimerellä (ks. Tit. 1:5). Tituksella oli vastuu kutsua saarella uusia seurakunnan kaitsijoita (piispoja). Paavali luetteli seurakunnan kaitsijoiden (piispojen) hengellisiä ominaisuuksia (ks. Tit. 1:6–9). Lisäksi Paavali antoi erityisiä neuvoja miehille, naisille ja orjille (palvelijoille) pyhien asianmukaisesta käytöksestä (ks. Tit. 2:2–10).
Pääkohdat
Kirje Titukselle 1 Paavali neuvoo Titusta asettamaan virkaan kirkon johtajia ja luettelee sitten seurakunnan kaitsijoiden (piispojen) ominaisuuksia. Hän neuvoo Titusta oikaisemaan harhaoppeja ja nuhtelemaan vääriä opettajia, jotka ”väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan – – kieltävät hänet” (Tit. 1:16).
Kirje Titukselle 2 Paavali kannustaa Titusta neuvomaan vanhempia kirkon jäseniä olemaan esimerkkinä nuoremmille pyhille. Hän myös pyytää Titusta opettamaan orjia (palvelijoita) alistumaan isäntänsä tahtoon. Paavali selittää tapaa, jolla opetuslasten tulee elää heidän valmistautuessaan Herran paluuseen. Hän kuvailee lunastusta, jonka Jeesus Kristus saa aikaan.
Kirje Titukselle 3 Paavali opettaa, että kirkon jäsenten tulee olla hyviä kansalaisia ja vanhurskaita Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Kasteen kautta me voimme saada iankaikkisen elämän Herran armosta.