Oppiaihe 129: 2. kirje tessalonikalaisille

Oppiaihe 129

2. kirje tessalonikalaisille

Johdanto

Kirjoitettuaan ensimmäisen kirjeensä tessalonikalaisille Paavali kirjoitti heille pian toisen kirjeen, jossa hän selvensi totuuksia Vapahtajan toisesta tulemisesta. Hän opetti, että Vapahtaja tulisi vasta luopumuksen tapahduttua. Sitten Paavali saarnasi joutilaisuutta vastaan ja neuvoi pyhiä tekemään väsymättä hyvää (ks. 2. Tess. 3:13).

Opetusehdotuksia

2. kirje tessalonikalaisille 1–2

Paavali rohkaisee pyhiä profetoimalla Jeesuksen Kristuksen toisesta tulemisesta

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Jeffrey R. Hollandin seuraavat sanat:

”Sanon kaikille ja etenkin kirkon nuorille, että ellei niin ole jo tapahtunut, te tulette jonakin päivänä huomaamaan, että teitä vaaditaan puolustamaan uskoanne tai ehkä jopa kestämään jonkin verran huonoa kohtelua pelkästään siksi, että kuulutte Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon” (”Opetuslapseuden hinta – ja siunaukset”, Liahona, toukokuu 2014, s. 6).

Pyydä oppilaita nostamaan kätensä, jos he ovat joskus joutuneet puolustamaan uskoaan tai kestämään vastustusta, koska he ovat kirkon jäseniä. Kehota muutamia oppilaita kertomaan kokemuksistaan.

Selitä, että Paavali kirjoitti toisen kirjeen Tessalonikan pyhille käsitellen muutamia aiheita, myös pyhien kohtaamaa vastustusta. Kehota oppilaita heidän tutkiessaan lukua 2. Tess. 1 etsimään jokin periaate, joka voi auttaa heitä kestämään vastustusta ja koettelemuksia, joita he saattavat kohdata kirkon jäseninä.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen 2. Tess. 1:3–5. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, miksi Paavali kiitti Tessalonikan pyhiä.

Miksi Paavali kiitti Tessalonikan pyhiä?
Minkä palkinnon pyhät jakeen 5 mukaan saisivat kestämällä vastustusta ja ahdinkoja kestävyydessä ja uskossa?
Minkä periaatteen me voimme oppia näiden jakeiden perusteella siitä, kuinka meitä siunataan, jos kestämme vastustusta ja ahdinkoja kestävyydessä ja uskossa? (Vaikka oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, heidän tulee mainita seuraavankaltainen periaate: Jos uskollisesti kestämme vastustusta ja ahdinkoja kärsivällisyydessä ja uskossa, meidät voidaan hyväksyä Jumalan valtakuntaan.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Dieter F. Uchtdorfin seuraavat sanat. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, mitä tarkoittaa se, että kestää kärsivällisesti.

”Kärsivällisyys ei ole passiivista alistumista eikä se ole sitä, että pelkojemme vuoksi emme toimi. Kärsivällisyys tarkoittaa aktiivista odottamista ja kestämistä. Se tarkoittaa jossakin asiassa pitäytymistä ja kaiken voitavamme tekemistä – työskentelemistä, toivomista ja uskon osoittamista; koettelemusten kestämistä lujana silloinkin, kun sydämemme toiveet lykkääntyvät. Kärsivällisyys ei ole pelkästään kestämistä, se on kestämistä hyvin!” (”Jatkakaa kärsivällisesti”, Liahona, toukokuu 2010, s. 57.)

Mitä se, että kestää kärsivällisesti, tarkoittaa presidentti Uchtdorfin mukaan?
Miksi me tarvitsemme uskoa kestääksemme kärsivällisesti vastustusta tai ahdinkoa?

Kehota oppilaita ajattelemaan sellaista henkilöä, jonka he tuntevat tai josta he ovat lukeneet pyhistä kirjoituksista ja joka on kestänyt uskollisesti ja kärsivällisesti vastustusta ja ahdinkoa.

Ketä ajattelitte ja kuinka hän on osoittanut kestäneensä uskollisesti ja kärsivällisesti vastustusta ja ahdinkoa?

Kehota oppilaita pohtimaan, millaista vastustusta tai ahdinkoa he kenties itse tällä hetkellä kokevat, ja päättämään, kuinka he voivat kestää nämä haasteet kärsivällisyydessä ja uskossa. Rohkaise heitä rukoilemaan apua.

Selitä, että kuten jakeisiin 2. Tess. 1:6–10 on merkitty, Paavali profetoi Jeesuksen Kristuksen toisesta tulemisesta. Järjestä oppilaat kahden tai kolmen oppilaan ryhmiksi. Kehota kutakin ryhmää lukemaan yhdessä jakeet 2. Tess. 1:6–10 ja keskustelemaan seuraavista kysymyksistä. (Voit kirjoittaa nämä kysymykset taululle tai tehdä niistä monisteen.) Pyydä oppilaita kirjoittamaan vastauksensa seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa.

Mitä sanoja ja ilmauksia Paavali käytti kuvaillessaan Vapahtajan toista tulemista?
Mitä vanhurskaille tapahtuu Vapahtajan toisessa tulemisessa?
Mitä jumalattomille tapahtuu Vapahtajan toisessa tulemisessa?

Kehota riittävän ajan kuluttua muutamia oppilaita kertomaan löytämänsä asiat luokalle. Kirjoita taululle seuraava totuus: Jeesuksen Kristuksen toisessa tulemisessa vanhurskaat pääsevät ahdingoista ja jumalattomat joutuvat kadotukseen.

Mistähän ahdingoista vanhurskaat pääsevät?
Kuinka tämä oppi voi lohduttaa niitä, joilla on parhaillaan kestettävänään vaikeuksia, koska he ovat sitoutuneet Jeesukseen Kristukseen?

Pyydä oppilaita nostamaan kätensä, jos he ovat joskus miettineet, milloin Jeesuksen Kristuksen toinen tuleminen tapahtuu. Selitä, että Tessalonikan pyhätkin miettivät sitä ja että Paavali oli huolissaan siitä, että heidät oli saatettu johtaa harhaan.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen 2. Tess. 2:1–2. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Paavali arveli Tessalonikan pyhien päätelleen Vapahtajan toisen tulemisen ajankohdasta.

Mitä Paavali ei halunnut tessalonikalaisten uskovan Vapahtajan toisen tulemisen ajankohdasta? (Että se on jo käsillä.)

Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen jae 2. Tess. 2:3 ja katsomaan, mitä Paavali sanoi tapahtuvan ennen Vapahtajan toista tulemista. Selitä, että ilmaus ”tuota päivää” viittaa Vapahtajan toiseen tulemiseen ja ilmaus ”uskosta luopuminen” viittaa luopumuksen aikaan.

Minkä totuuden me voimme oppia näiden jakeiden perusteella siitä, mitä tapahtuisi ennen Vapahtajan toista tulemista? (Vaikka oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, heidän tulee ilmaista seuraavankaltainen totuus: Ennen Jeesuksen Kristuksen toista tulemista tapahtuisi luopumus.)

Tuo esiin, että näissä jakeissa Paavali antaa ymmärtää, että hänen aikanaan elävien kirkon jäsenten pitäisi mieluummin kantaa huolta luopumuksesta, joka oli jo alkanut heidän keskuudessaan, kuin Herran toisen tulemisen ajankohdasta.

Auta oppilaita ymmärtämään paremmin, mikä luopumus oli, kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava selitys:

”Jeesuksen Kristuksen kuoleman jälkeen jumalattomat ihmiset vainosivat apostoleja ja kirkon jäseniä ja surmasivat monia heistä. Apostolien kuoleman myötä pappeuden avaimet ja johtamiseen tarvittava pappeuden valtuus otettiin pois maan päältä. Apostolit olivat pitäneet evankeliumin opit puhtaina ja säilyttäneet kirkon järjestyksen sekä vakiinnuttaneet kirkon jäsenten kelvollisuusvaatimukset. Ilman apostoleja opit ajan myötä turmeltuivat, ja kirkon organisaatioon ja pappeuden toimituksiin kuten kasteeseen ja Pyhän Hengen lahjan antamiseen tehtiin muutoksia ilman valtuutta.” (Saarnatkaa minun evankeliumiani – lähetystyöpalvelun opas, 2005, s. 35.)

Miksi tämän luopumusta koskevan selostuksen perusteella oli välttämätöntä, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja Hänen kirkkonsa palautettiin?

Selitä, että jakeessa 2. Tess. 2:3 mainittu ”kadotuksen ihminen” viittaa Saatanaan. Evankeliumin palautus, mukaan lukien Mormonin kirjan esiintulo, paljasti Saatanan ja hänen seuraajiensa eksytykset (ks. jae 3, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös).

Tee yhteenveto jakeista 2. Tess. 2:4–17 selittämällä, että Paavali profetoi, että Herra antaisi Saatanan pettää maan asukkaita Hänen toiseen tulemiseensa asti. Paavali rohkaisi pyhiä pysymään lujina siinä, mitä hän oli opettanut heille (ks. jae 15).

2. kirje tessalonikalaisille 3

Paavali varoittaa niistä, jotka ovat kurittomia, ja saarnaa omavaraisuudesta

Selitä, että kun Paavali kirjoitti toisen kirjeensä tessalonikalaisille, kirkon jäsenet järjestivät aina pidot sakramentin nauttimisen yhteydessä. Tessalonikassa oli kuitenkin jäseniä, jotka tulivat pitoihin syömään mutta kieltäytyivät auttamasta ruoan hankkimisessa tai valmistamisessa.

Mitä ongelmia tällaisesta tilanteesta olisi saattanut koitua?

Tee yhteenveto jakeista 2. Tess. 3:1–9 selittämällä, että Paavali kiitti pyhiä, jotka olivat uskollisia, ja varoitti heitä olemasta tekemisissä ”kurittomien” kanssa (ks. jae 6). Paavali kirjoitti myös, että hän ja hänen toverinsa olivat näyttäneet esimerkkiä ajallisesta omavaraisuudesta tekemällä työtä elannokseen.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen 2. Tess. 3:10–13. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä Paavali neuvoi pyhiä tekemään niiden suhteen, jotka kieltäytyivät tekemästä työtä.

Minkä neuvon Paavali jakeen 12 mukaan antoi niille, jotka kieltäytyivät tekemästä työtä? (”Ansaitsemaan itse leipänsä” eli olemaan omavaraisia huolehtimalla omista tarpeistaan.)
Minkä muun ohjeen Paavali jakeen 13 mukaan antoi uskollisille pyhille?
Mitä tarkoittaa se, ettei ”väsy tekemään hyvää”?
Minkä totuuden me voimme oppia näistä jakeista? (Vaikka oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, heidän tulee ilmaista seuraavankaltainen totuus: Meitä käsketään pyrkimään omavaraisuuteen ja auttamaan muita.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraavat sanat kirjasesta Nuorten voimaksi. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, kuinka me voimme pyrkiä olemaan omavaraisia.

”Yksi työn siunauksista on omavaraisuuden kehittyminen. Kun olet omavarainen, käytät Jumalan sinulle antamia siunauksia ja kykyjä huolehtiaksesi itsestäsi ja perheestäsi sekä löytääksesi ratkaisuja omiin ongelmiisi. Omavaraisuus ei tarkoita sitä, että sinun täytyy pystyä tekemään kaikki itse. Jotta olisit todella omavarainen, sinun on opittava työskentelemään muiden kanssa ja kääntymään Herran puoleen saadaksesi Häneltä apua ja voimaa.

Muista, että Jumalalla on sinulle suuri työ tehtävänä. Hän siunaa sinua pyrkimyksissäsi toteuttaa sen työn.” (Nuorten voimaksi, kirjanen, 2011, s. 41.)

Kuinka me voimme pyrkiä olemaan omavaraisia?
Mitä ovat omavaraisuuden siunaukset?

Todista, että kun pyrimme olemaan omavaraisia, Herra auttaa meitä tyydyttämään tarpeemme ja löytämään ratkaisuja ongelmiimme.

Pyydä oppilaita harkitsemaan, mitä he voivat tehdä tullakseen omavaraisemmiksi nyt ja tulevaisuudessa. Kehota heitä asettamaan tavoite, joka auttaa heitä tulemaan omavaraisemmiksi, ja kannusta heitä pyytämään Herran apua sen saavuttamisessa.

Tee yhteenveto jakeista 2. Tess. 3:14–18 selittämällä, että Paavali päätti kirjeensä neuvomalla pyhiä pyrkimään eroon joutilaisuudesta ja vetäytymään joutilaiden ja kurittomien ihmisten luota. Pyhien ei kuitenkaan pitänyt kohdella heitä vihollisina vaan ojentaa heitä veljinä ja sisarina evankeliumissa.

Lausu lopuksi oma todistuksesi tässä oppiaiheessa opetetuista totuuksista.

Pyhien kirjoitusten hallinta – 2. Tess. 2:1–3

Kehota jokaista oppilasta käyttämään pyhien kirjoitusten apuneuvoja (kuten Pyhien kirjoitusten opasta) ja etsimään jokin toinen kirjoitusten kohta kuin 2. Tess. 2:1–3, jossa opetetaan luopumuksesta. Pyydä riittävän ajan kuluttua muutamaa oppilasta kertomaan, mitä pyhien kirjoitusten kohtia he löysivät, ja selittämään, mitä nämä kohdat opettavat luopumuksesta. Voisit kirjoittaa heidän löytämänsä viitteet taululle. Kehota oppilaita valitsemaan yksi pyhien kirjoitusten kohta jakeiden 2. Tess. 2:1–3 rinnakkaisviitteeksi. Voit ehdottaa, että oppilaat kirjoittavat tämän viitteen pyhien kirjoitustensa marginaaliin kohdan 2. Tess. 2:1–3 viereen. Selitä, että tätä pyhien kirjoitusten kohtaa käytetään usein, kun opetetaan luopumuksesta ja palautuksen tarpeesta. Kehota oppilaita käyttämään kohtaa 2. Tess. 2:1–3 ja yhtä taululle kirjoitetuista pyhien kirjoitusten viitteistä ja opettamaan niiden avulla vierustoverilleen luopumusta koskevia asioita.

Kommentteja ja taustatietoja

2. kirje tessalonikalaisille 2:3. Luopumus

”’Luopuminen’ on käännös kreikankielisestä sanasta apostasia, joka on tarkoitukseltaan lähempänä ’kapinaa’ tai ’kapinointia’. Paavali puhui siis tahallisesta taistelusta Jeesuksen Kristuksen evankeliumia vastaan eikä vähittäisestä siirtymisestä siitä pois. Mormonin kirjassa Nefin näky tulevaisuudesta opetti hänelle, että ’Israelin huone’ liittyi suuressa ja avarassa rakennuksessa oleviin ’taistelemaan Karitsan kahtatoista apostolia vastaan’ (1. Nefi 11:35). Luopumus ei ole useinkaan pelkästään passiivista totuudesta irti päästämistä vaan aktiivista kapinointia, joka saa alkunsa liittokansan keskuudessa.” (New Testament Student Manual, kirkon koululaitoksen oppikirja, 2014, s. 453.)

Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että luopumus tapahtui, koska ihmiset hylkäsivät Kristuksen ja Hänen apostolinsa:

”Sen suhteellisen lyhyen ajanjakson aikana, josta Uusi testamentti kertoo, – – ihmiset kääntyivät Kristusta ja Hänen apostolejaan vastaan. Romahdus oli niin suuri, että olemme tulleet tuntemaan sen suurena luopumuksena, joka johti vuosisatoja kestäneeseen hengelliseen pysähtyneisyyteen ja tietämättömyyteen, jota kutsutaan pimeäksi keskiajaksi.

Minun täytyy esittää hyvin selkeästi ajatukseni näistä historiallisesti toistuvista luopumuksen ja hengellisen pimeyden ajanjaksoista. Taivaallinen Isämme rakastaa kaikkia lapsiaan, ja Hän haluaa heidän kaikkien saavan evankeliumin siunaukset omaan elämäänsä. Hengellinen valo ei häviä siksi, että Jumala kääntäisi selkänsä lapsilleen. Hengellinen pimeys on pikemminkin seurausta siitä, että Hänen lapsensa kääntävät yhdessä selkänsä Hänelle.” (”Menneestä oppiminen”, Liahona, toukokuu 2009, s. 32.)

2. kirje tessalonikalaisille 2:3. Uskonpuhdistus ja palautus

Monet, jotka elivät apostolien kuoltua, seurasivat edelleenkin Herraa. He olivat sitoutuneet Herraan niin lujasti, että he kärsivät auliisti vastustusta ja jopa kuoleman uskonkäsitystensä vuoksi. Uskonpuhdistuksen aikakaudella monet ihmiset ymmärsivät, että kristinuskon opetukset olivat muuttuneet eivätkä olleet yhtäpitäviä Raamatun opetusten kanssa. Nämä uskonpuhdistajat pyrkivät sovittamaan kristinuskon pyhiin kirjoituksiin. Presidentti John Taylor on sanonut seuraavaa niistä, jotka etsivät totuutta pimeällä keskiajalla:

”Tuolla pimeällä keskiajalla oli ihmisiä, jotka pystyivät olemaan yhteydessä Jumalaan ja jotka uskon voimalla pystyivät työntämään sivuun iankaikkisuuden verhon ja katsomaan näkymätöntä maailmaa, – – saamaan enkelien palvelusta ja kertomaan maailman tulevista kohtaloista. Jos se oli pimeää keskiaikaa, rukoilen Jumalaa antamaan minulle vähän pimeyttä ja pelastamaan minut siltä valolta ja älyltä, jotka vallitsevat meidän aikanamme.” (Julkaisussa Journal of Discourses, osa 16, s. 197.) (Lisätietoa näiden uskonpuhdistajien uskollisista ponnisteluista on artikkelissa Thomas S. Monson, ”The Way Home”, Ensign, toukokuu 1975, s. 15–16; ks. myös Saarnatkaa minun evankeliumiani – lähetystyöpalvelun opas, 2005, s. 45–46.)

Näiden uskonpuhdistajien ja muiden uskollisten Jumalan seuraajien ponnistelujen ansiosta totuuksia taivaallisesta Isästä ja Hänen suunnitelmastaan säilyi läpi luopumuksen, ja niitä löytyy eri uskonnoista maan päällä. Pelastuksellemme välttämättömät totuudet kuitenkin katosivat, ja samoin katosi pappeuden valtuus johtaa työtä ja hallinnoida pelastuksen toimituksia. Herra vakuutti muihin uskontoihin kuuluville, etteivät kirkon palautus ja Mormonin kirja tarkoittaneet sitä, että kaikki, mitä he opettivat, oli väärin: ”Katso, minä en anna sitä hävittääkseni sen, mitä he ovat saaneet, vaan vahvistaakseni sitä” (OL 10:52). Tästä syystä presidentti Gordon B. Hinckley on esittänyt kaikille ihmisille maan päällä kutsun: ”Tuokaa mukananne kaikki hyvä ja kaikki, mikä on totta, mitä teillä on ja minkä olette saaneet mistä tahansa lähteestä, ja tulkaa ja katsokaa, onko meillä kenties siihen jotakin lisättävää” (”Uskomme ihmeellinen perustus”, Liahona, marraskuu 2002, s. 81).