Oppiaihe 51: Luukas 10:38–12:59

Oppiaihe 51

Luukas 10:38–12:59

Johdanto

Vapahtaja opetti Mariaa ja Marttaa Martan kotona. Myöhemmin Hän opetti opetuslapsilleen monia totuuksia rukouksesta ja varoitti tekopyhyydestä ja ahneudesta.

Opetusehdotuksia

Luukas 10:38–42

Jeesus opettaa Mariaa ja Marttaa

Pyydä oppilaita miettimään valintoja, joita he tekivät eilen. Kehota heitä kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa niin monta noista valinnoista kuin he ehtivät yhdessä minuutissa. Pyydä muutamia oppilaita mainitsemaan joitakin hyviä valintojaan luokalle.

Millaisissa tilanteissa me saattaisimme joutua valitsemaan kahden hyvän vaihtoehdon välillä?

Kun oppilaat tutkivat jakeita Luuk. 10:38–42, kehota heitä etsimään sellainen Vapahtajan opettama periaate, joka voi ohjata meitä valinnoissamme – etenkin kun meille on tarjolla enemmän kuin yksi hyvä vaihtoehto.

Selitä, että opetettuaan vertauksen laupiaasta samarialaisesta Vapahtaja kulki Betaniaan ja kävi Martta-nimisen naisen kotona.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 10:38–40. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä Martta ja hänen sisarensa Maria päättivät kumpikin tehdä, kun Vapahtaja oli heidän luonaan.

Mitä Maria teki, kun Vapahtaja oli heidän luonaan?
Mitä Martta teki?

Ota esille kuva Maria ja Martta (Evankeliumiaiheinen kuvakirja, 2009, nro 45; ks. myös lds.org). Selitä, että Jeesuksen aikaan vieraanvaraisuus oli hyvin tärkeää. Martta yritti tehdä sen, mitä yleensä odotettaisiin häneltä talon emäntänä. Hän oli keskittynyt ajallisiin asioihin kuten aterian valmistamiseen ja tarjoamiseen.

Mitä sellaista Martta jakeen 40 mukaan kysyi Vapahtajalta, mikä osoittaa, että hän oli huolissaan ajallisista asioista?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 10:41–42. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Vapahtaja sanoi Martalle.

Mitä Vapahtaja on mahtanut tarkoittaa sanoessaan, että ”vain yksi on tarpeen” ja että ”Maria on valinnut hyvän osan”?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Dallin H. Oaksin seuraavat sanat:

”Oli kiitettävää, että Martta huolehti ja hätäili niin monista asioista (ks. jae 41), mutta evankeliumin oppiminen Mestariopettajalta oli tarpeellisempaa” (”Hyvä, parempi, paras”, Liahona, marraskuu 2007, s. 104).

Mitä Vapahtaja olisi saattanut tarkoittaa sanoessaan, että sitä hyvää osaa, jonka Maria oli valinnut, ei ”oteta häneltä pois” (Luuk. 10:42)? (Valitsemalla Vapahtajan kuuntelemisen sen sijaan, että olisi keskittynyt ajallisiin asioihin, Maria saisi hengellisiä siunauksia, jotka ovat ikuisia.)
Minkä periaatteen me voimme oppia Vapahtajan sanoista Martalle? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee mainita seuraava periaate: Jos päätämme omistautua hengellisille asioille ajallisten sijaan, niin me saamme kestäviä siunauksia.)
Kuinka me voimme omistautua hengellisille asioille ja silti pitää huolta muista asioista, jotka ovat tarpeen (ks. Luuk. 10:42) mutta vähemmän tärkeitä?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen vanhin Oaksin seuraavat sanat:

”Harkitessamme eri vaihtoehtoja meidän tulee muistaa, ettei riitä, että jokin on hyvää. Toiset vaihtoehdot ovat parempia ja edelleen toiset parhaita. – –

Miettikääpä, kuinka käytämme aikaamme tehdessämme valintoja television katselun, videopelien pelaamisen, internetissä surffaamisen tai kirjojen tai lehtien lukemisen suhteen. Tietenkin on hyvä katsoa tervehenkistä viihdettä tai saada mielenkiintoista tietoa. Mutta ei kaikki senkaltainen ole sen arvoista, kuinka paljon elämästämme käytämme sen saamiseksi. Toiset asiat ovat parempia ja toiset parhaita.” (”Hyvä, parempi, paras”, s. 105.)

Pyydä oppilaita tarkastelemaan tekemäänsä luetteloa eilisistä valinnoista ja kirjoittamaan jokaisen myönteisen valinnan kohdalle joko ”hyvä”, ”parempi” tai ”paras”. Kehota yhtä tai kahta oppilasta todistamaan siitä, kuinka heitä on siunattu, kun he ovat asettaneet hengellisiä asioita ajallisia asioita tärkeämmiksi.

Luukas 11

Jeesus opettaa opetuslapsiaan rukoilemaan

Kehota oppilaita kuvittelemaan, että he ovat kokoaikaisia lähetyssaarnaajia, jotka opettavat tutkijaa, joka on yrittänyt rukoilla monta kertaa mutta josta tuntuu, ettei Jumala ole vastannut. Tutkija miettii, pitäisikö hänen lopettaa rukoileminen.

Kuinka te omien kokemustenne perusteella voisitte vastata tähän huolenaiheeseen?

Kun oppilaat tutkivat lukua Luuk. 11, kehota heitä etsimään totuuksia, jotka voisivat auttaa jotakuta, josta tuntuu, ettei Jumala ole vastannut hänen rukouksiinsa.

Tee yhteenveto jakeista Luuk. 11:1–4 selittämällä, että kuunneltuaan, kuinka Vapahtaja rukoili, yksi Hänen opetuslapsistaan kysyi, opettaisiko Hän heitä rukoilemaan, ja Vapahtaja teki niin.

Selitä, että kun Herra oli opettanut opetuslapsiaan rukoilemaan, Hän käytti vertauksia opettaakseen lisää totuuksia rukouksesta, kuten Jumalan auliuden vastata rukouksiin.

Kehota oppilaita tutkimaan jakeita Luuk. 11:5–13 vierustoverinsa kanssa ja ottamaan selville, mitä Herra opetti rukouksesta. Tuo esiin, että Joseph Smithin raamatunkäännös valaisee jakeita 5 ja 13. Jae 5 alkaa seuraavasti: ”Ja hän sanoi heille: ’Taivaallinen Isänne ei jätä antamatta teille, mitä te häneltä pyydättekin.’ Ja hän esitti vertauksen sanoen: ’Kuvitelkaa…’” (LDS Bible, Luke 11:5, alaviite a.) Jae 13 päättyy seuraavasti: ”… antaa taivaasta Pyhän Hengen kautta hyviä lahjoja niille, jotka sitä häneltä pyytävät” (LDS Bible, Luke 11:13, alaviite a). Kysy riittävän ajan kuluttua oppilailta:

Mitä ystävä vertauksessa, jonka luitte jakeista 5–8, pyysi toiselta ystävältä? Miksi?
Mistähän syystä toinen ystävä kunnioitti ensimmäisen ystävän pyyntöä? (Voit selittää, että sana hellittämättä jakeessa 8 viittaa miehen sinnikkyyteen pyytää vielä senkin jälkeen kun hänen ystävänsä aluksi kieltäytyi hänen pyynnöstään.)
Jos leipiä tarvitseva mies kuvaa meitä ja hänen ystävänsä, jolla on leipiä, kuvaa taivaallista Isäämme, niin mitä meidän Vapahtajan mukaan täytyy tehdä avuntarpeen aikoina?

Kirjoita taululle seuraava vajaa virke: Jos hellittämättä rukoilemme ja pyydämme taivaallisen Isän siunauksia avuntarpeen aikoina…

Mitä taivaallinen Isä antaa jakeen 13 mukaan niille, jotka hellittämättä rukoilevat ja pyytävät Hänen siunauksiaan?
Kuinka täydentäisitte taululla olevan virkkeen jakeissa Luuk. 11:5–13 olevien Vapahtajan opetusten perusteella? (Kun oppilaat ovat vastanneet, täydennä taululla oleva virke niin, että se välittää seuraavan totuuden: Jos hellittämättä rukoilemme ja pyydämme taivaallisen Isän siunauksia avuntarpeen aikoina, niin Hän vastaa rukouksiimme tavoilla, jotka siunaavat meitä eniten.)

Voisit kehottaa oppilaita kertomaan esimerkkejä siitä, kuinka he ovat saaneet vastauksia rukouksiinsa, kun he ovat hellittämättä tavoitelleet taivaallisen Isän siunauksia.

Tee yhteenveto jakeista Luuk. 11:14–54 selittämällä, että Jeesus ajoi pahan hengen pois eräästä miehestä, neuvoi ihmisiä kuulemaan Jumalan sanaa ja nuhteli fariseuksia ja lainopettajia heidän hengellisestä välinpitämättömyydestään ja jumalattomuudestaan.

Luukas 12

Vapahtaja varoittaa tekopyhyydestä ja ahneudesta

Lue luokan jäsenille seuraavat kysymykset ja kehota oppilaita pohtimaan mielessään, miten he vastaisivat niihin:

Oletteko joskus halunneet jotakin niin kovasti, että olette ajatelleet sitä koko ajan?
Mitä kielteisiä vaikutuksia tämäntyyppisellä ajattelemisella voi olla meihin?

Tee yhteenveto jakeista Luuk. 12:1–13 selittämällä, että kun Vapahtaja seisoi suuren väkijoukon edessä, Hän opetti opetuslapsiaan varomaan tekopyhyyttä. Hän muistutti heitä myös siitä, että kaikki salattu tulee jonakin päivänä ilmi ja että Jumala tuntee lapsensa ja varjelee heitä. Sitten eräs mies kysyi Vapahtajalta, puhuisiko Hän miehen veljelle ja taivuttelisi veljen jakamaan perinnön hänen kanssaan.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 12:14–15. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, miten Vapahtaja vastasi miehen pyyntöön.

Minkä varoituksen Vapahtaja antoi ihmisille, jotka olivat Hänen kanssaan?

Selitä, että ahneus tarkoittaa sitä, että haluaa jotakin ylettömän paljon. Kirjoita taululle seuraava totuus: Herra kieltää meitä ahnehtimasta maallista omaisuutta.

Miksi ihmisen pitäisi välttää ahneutta? Kuinka tämä totuus voi auttaa meitä elämään onnellisempaa elämää?

Selitä, että kun Vapahtaja oli käskenyt opetuslapsiaan välttämään ahneutta, Hän esitti vertauksen havainnollistaakseen tämän käskyn tärkeyttä. Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Luuk. 12:16–19 ja panemaan merkille, kuinka monta kertaa vertauksen mies käyttää sanoja minä ja minun tai muuten viittasi itseensä. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.

Mitä se, että tämä mies viittaa puheissaan usein itseensä, opettaa meille hänen huolenaiheistaan?
Millä tavoin me saattaisimme tuntea houkutusta olla tämän miehen kaltaisia?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 12:20–21. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä Jumala sanoi tämän miehen ahneudesta. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he saavat selville.

Kirjoita taululle kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin M. Russell Ballardin seuraavat sanat. (Ne ovat artikkelista ”Eniten merkitsee se, mikä on pitkäikäisintä”, Liahona, marraskuu 2005, s. 44).

”Eniten merkitsee se, mikä on pitkäikäisintä” (vanhin M. Russell Ballard).

Millä tavoin vertauksen rikas mies ei keskittynyt siihen, mikä merkitsee eniten?
Miksi tämän miehen tekoja saatettaisiin pitää typerinä?

Tee yhteenveto jakeista Luuk. 12:22–30 selittämällä, että Herra tähdensi, ettei Hänen opetuslastensa tarvinnut olla ylen määrin huolissaan ajallisista tarpeistaan.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 12:31–34. Kerro oppilaille, että Joseph Smithin raamatunkäännöksen alku kohdasta Luuk. 12:31 kuuluu seuraavasti: ”Pyrkikää sen tähden tuomaan esiin Jumalan valtakuntaa…” (LDS Bible, Luke 12:31, alaviite a). Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Vapahtaja neuvoi opetuslapsiaan tekemään sen sijaan että he keskittyisivät omiin itsekkäisiin haluihinsa.

Mitä Jeesus neuvoi opetuslapsiaan etsimään?
Mitä heille luvattiin, jos he pyrkivät tuomaan esiin Jumalan valtakuntaa?
Kuinka tiivistäisitte periaatteeksi Vapahtajan opetukset, jotka ovat jakeissa Luuk. 12:31–34? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee mainita seuraava periaate: Jos pyrimme tuomaan esiin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, Hän auttaa meitä huolehtimaan tarpeistamme ja valmistaa meille paikan valtakunnassaan.)
Millä tavoin me voimme pyrkiä tuomaan esiin Jumalan valtakuntaa? (Kun oppilaat vastaavat, voit viitata periaatteeseen, jonka he huomasivat aiemmin omistautumisestamme hengellisiin asioihin ajallisten sijaan.)

Todista siitä, kuinka sinua on siunattu, kun olet pyrkinyt asettamaan hengellisiä asioita tärkeämmiksi kuin ajallisia huolia ja tuomaan esiin Jumalan valtakuntaa. Kannusta oppilaita pohtimaan, ovatko he keskittyneempiä hengellisiin asioihin vai ajallisiin huolenaiheisiin. Kehota heitä kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa, mitä he aikovat tehdä asettaakseen hengellisiä asioita tärkeämmiksi kuin ajallisia huolenaiheita ja tuodakseen esiin Jumalan valtakuntaa.

Tee yhteenveto jakeista Luuk. 12:35–59 selittämällä, että Vapahtaja opetti seuraajiaan valmistautumaan toiseen tulemiseensa. Hän auttoi heitä ymmärtämään, että ”jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan” (jae 48), ja selitti, että Hänen evankeliuminsa saisi aikaan suurta jakautumista ihmisten keskuudessa.

Kommentteja ja taustatietoja

Luukas 10:38–42. ”Maria on valinnut hyvän osan”

”Juutalaisessa yhteiskunnassa vieraanvaraisuutta pidettiin hyvin tärkeänä, ja naisen kunnia ja maine riippuivat osittain siitä, kuinka hyvin hän täytti kulttuuriset odotukset emännän osassaan. Näiden yhteiskunnallisten tapojen vuoksi monet sen ajan ihmiset olisivat pitäneet oikeutettuna Martan valitusta, että hänen sisarensa Maria oli jättänyt hänet palvelemaan yksin (ks. Luuk. 10:40). Mutta Vapahtaja vastasi Martalle kiittäen tämän sisaren valintaa seuraavasti: ’Maria on valinnut hyvän osan’ (Luuk. 10:42). Yksi niistä asioista, joita Vapahtajan vastaus selvensi, on se, että on olemassa tärkeämpiä asioita kuin yhteiskunnalliset tavat, vaikka ne olisivat hyviä tapoja.” (New Testament Student Manual, kirkon koululaitoksen oppikirja, 2014, s. 160.)

Kun Martta valitti: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni?” (Luuk. 10:40) hän antoi itsensä virheellisesti pitää Herraa piittaamattomana. Jos annamme tärkeysjärjestyksemme vääristyä, meillä voi alkaa olla Herrasta sellaisia ajatuksia ja tunteita, jotka ovat hengellisesti epäterveitä. Jeesuksen lempeän nuhteen tarkoituksena oli auttaa Marttaa miettimään tärkeysjärjestystään ja tavoittelemaan siunauksia, joita Hän halusi rakkaudessaan Martan saavan.

Luukas 10:42. Paremman osan valitseminen

Entinen Apuyhdistyksen ylijohtaja, sisar Bonnie D. Parkin viittasi kertomukseen Martasta ja Mariasta opettaakseen, miten tärkeää on valita parempi osa:

”Vapahtajan vastaus selvitti hätkähdyttävällä tavalla, mikä on tärkeintä. Hyvä osa ei tuona iltana Martan kodissa ollut keittiössä vaan Herran jalkojen juuressa. Ruoka voisi odottaa. – –

Me kaikki yritämme valita hyvän osan, jota ei voida ottaa meiltä, tasapainottaaksemme elämässämme hengellisen ja ajallisen. Eikö olisikin helppoa, jos voisimme valita kotikäyntiopetuksen ja pankin ryöstämisen välillä? Mutta valintamme ovat usein vaikeampia. Meidän täytyy valita monista kelvollisista vaihtoehdoista. – –

Vain yksi on tarpeen, seurata Häntä joka päivä. Valitkaa siksi Kristus, Herra. Päättäkää kestitä itseänne Hänen sanallaan. Päättäkää turvata Häneen, joka on ylhäällä. Päättäkää luottaa Hänen rakkauteensa. Päättäkää antaa Hänelle koko sydämenne. Valitkaa siis hyvä osa.” (Ks. ”Valitkaa rakkaus, hyvä osa”, Liahona, marraskuu 2003, s. 104, 106.)

Luukas 11:5–10. Vertaus ystävästä keskiyöllä

Vanhin James E. Talmage kahdentoista apostolin koorumista on huomauttanut, mitä eroa on tämän vertauksen ystävällä ja taivaallisella Isällämme:

”Herran opetuksena oli, että jos ihminen kaikessa itsekkyydessään ja haluttomuudessaan suoda omastaan kuitenkin antaa, mitä hänen lähimmäisensä oikeassa tarkoituksessa pyytää ja vastalauseista ja hetkellisestä kiellosta huolimatta jatkuvasti anoo, niin totisella varmuudella on Jumala suova, mitä hellittämättä anotaan uskossa ja vanhurskaassa tarkoituksessa. Ihmisen itsekkään kiellon ja Jumalan viisaan ja siunauksellisen odotuksen välillä ei ole minkäänlaisia vertailukohtia. Jotta rukouksesta olisi hyötyä, on oltava tietoinen rukouksen todellisesta tarpeellisuudesta ja luotettava todella Jumalaan; ja armossaan Isä toisinaan viivyttää suostumustaan, jotta anomus olisi hartaampi.” (Jeesus Kristus, 1982, s. 304.)