Kotiopiskeluseminaarin oppiaihe
Luukas 10:38–17:37 (Viikko 11)
Johdanto
Vapahtaja vastasi fariseusten valituksiin siitä, että Hän oli tekemisissä publikaanien ja syntisten kanssa, esittämällä vertaukset eksyneestä lampaasta, kadonneesta hopearahasta ja tuhlaajapojasta.
Opetusehdotuksia
Luukas 15
Jeesus esittää vertaukset eksyneestä lampaasta, kadonneesta hopearahasta ja tuhlaajapojasta
Aloita oppitunti kysymällä oppilailta, ovatko he joskus kadottaneet jonkin esineen, joka oli heille arvokas.
-
Mitä olitte valmiita tekemään löytääksenne sen? Miksi?
-
Mitä mielestänne tarkoittaa se, että joku on hengellisesti ”kadoksissa”? (Auta oppilaita ymmärtämään, että se voi tarkoittaa niitä, jotka eivät ole vielä ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen palautettua evankeliumia, tai niitä, jotka eivät tällä hetkellä elä evankeliumin opetusten mukaan.)
Kehota luokan jäseniä miettimään jotakuta tuntemaansa ihmistä, joka saattaa olla hengellisesti kadoksissa. Pyydä heitä pohtimaan, millaisia tunteita heillä on tuota henkilöä kohtaan.
Selitä, että luvussa Luuk. 15 on Vapahtajan opetuksia niistä, jotka ovat hengellisesti kadoksissa. Kehota oppilaita etsimään luvusta Luuk. 15 totuuksia siitä, mitä taivaallinen Isä ajattelee niistä, jotka ovat hengellisesti kadoksissa, ja mikä on meidän vastuumme heistä.
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 15:1–2. Kehota luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mistä asiasta fariseukset ja lainopettajat valittivat.
-
Miksi fariseukset ja lainopettajat valittivat?
-
Mitä tämä valituksen aihe paljastaa fariseuksista ja lainopettajista?
Selitä, että Vapahtaja vastasi esittämällä kolme vertausta: yhden eksyneestä lampaasta, yhden kadonneesta hopearahasta ja yhden kadonneesta pojasta. Pyydä oppilaita kiinnittämään huomiota siihen, miksi kunkin vertauksen kohde joutui kadoksiin ja kuinka se löydettiin.
Selitä, että vertauksissa eksyneestä lampaasta ja kadonneesta hopearahasta Vapahtaja kuvasi, kuinka paimen ja nainen, joka oli kadottanut hopearahan, etsivät hyvin uutterasti, kunnes he löysivät sen, mikä oli kadoksissa.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 15:4–6, 8–9. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, miltä paimenesta ja naisesta tuntui, kun he löysivät lampaan ja hopearahan.
-
Mitä eroa on siinä, kuinka lammas ja hopearaha joutuivat kadoksiin? (Lammas katosi elämän tavanomaisen kulun myötä ja ilman omaa syytään, kun taas hopearaha katosi sen omistajan välinpitämättömyyden tai huolimattomuuden vuoksi [ks. David O. McKay, julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1945, s. 120–122].)
-
Millä sanalla kuvailtiin paimenen ja naisen tunteita?
Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Luuk. 15:7, 10 ja kiinnittämään huomiota siihen, mihin Vapahtaja vertasi paimenen ja naisen tuntemaa iloa. (Taivaassa tunnettuun iloon syntisestä, joka tekee parannuksen.)
Selitä, että kolmas vertaus luvussa Luuk. 15 on kertomus tuhlaajapojasta, hänen vanhemmasta veljestään ja heidän isästään.
Voisit jakaa oppilaat kolmen oppilaan ryhmiin. Anna jokaiselle ryhmälle seuraava moniste. Kehota heitä lukemaan ryhmässään ääneen jakeet Luuk. 15:11–32. Anna ensimmäiselle oppilaalle kussakin ryhmässä tehtäväksi pohtia vertausta tuhlaajapojan näkökulmasta, toiselle oppilaalle pohtia sitä isän näkökulmasta ja kolmannelle oppilaalle pohtia sitä vanhemman veljen näkökulmasta.
Kun oppilaat ovat lukeneet, pyydä heitä keskustelemaan ryhmässään monisteen kysymyksistä.
-
Miksi tuhlaajapoika joutui kadoksiin? (Toisin kuin lammas ja hopearaha, tuhlaajapoika joutui kadoksiin oman kapinallisuutensa vuoksi.)
-
Mitä me voimme oppia siitä, kuinka taivaallinen Isä – jota tämän vertauksen isä kuvaa – suhtautuu niihin, jotka palaavat Hänen luokseen tekemällä parannuksen? (Oppilaiden tulee huomata seuraavankaltainen periaate: Jos palaamme taivaallisen Isän luo tekemällä parannuksen ja pyytämällä Häneltä anteeksi, Hän riemuitsee ja ottaa meidät avosylin vastaan. Kirjoita tämä periaate taululle.)
-
Kuinka tämä periaate saattaisi auttaa niitä, jotka tuntevat olevansa hengellisesti kadoksissa?
Muistuta oppilaita vertauksen vanhemmasta veljestä.
-
Mistähän syystä vanhempi veli oli vihainen?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Jeffrey R. Hollandin seuraavat sanat ja pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan näkemyksiä siitä, miksi vanhempi veli oli vihainen:
”Tuntien, ettei häntä arvosteta, ja säälien itseään ehkä vähän enemmän tämä velvollisuudentuntoinen poika – ja hän on todella velvollisuudentuntoinen – unohtaa hetkeksi, ettei hänen ole koskaan tarvinnut kokea saastaa tai epätoivoa, pelkoa tai itseinhoa. Hän unohtaa hetkeksi, että jokainen vasikka maatilalla on jo hänen aivan kuten viitat komerossa ja jokainen sormus laatikossa. Hän unohtaa hetkeksi, että hänen uskollisuutensa on aina palkittu ja tullaan aina palkitsemaan. – –
Häneltä, jolla on käytännöllisesti katsoen kaikki ja joka on uutteruudellaan todellakin ansainnut sen kaiken, puuttuu juuri se, mikä tekisi hänestä kokonaisen Herran miehen, jollainen hän melkein on. Hänellä ei ole vielä sääliä ja armoa, lempeää näkemystä huomata, että kyse ei ole kilpailijan palaamisesta. Kyse on hänen veljestään. – –
Tämä nuorempi veli oli todellakin ollut vanki – synnin, typeryyden ja sikolätin vanki. Mutta vanhempi velikin elää jonkinlaisessa vankeudessa. Hän ei ole vielä kyennyt murtautumaan oman itsensä vankilasta. Häntä vainoaa kateuden karsasilmä valta. Hänestä tuntuu, että isä on pitänyt häntä itsestäänselvyytenä ja että veli on vienyt hänen osansa, vaikka kumpikaan ei pidä paikkaansa.” (Ks. ”Toinen tuhlaajapoika”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 70.)
-
Miksi vanhempi veli vanhin Hollandin mukaan oli vihainen? Millä tavoin vanhempi velikin oli kadoksissa?
-
Mitä meidän pitää muistaa, kun näemme Jumalan olevan armollinen ja siunaavan niitä, jotka tekevät parannuksen ja palaavat Hänen luokseen?
-
Minkä periaatteen me voimme oppia tämän vertauksen perusteella siitä, kuinka tulla enemmän taivaallisen Isämme kaltaiseksi? (Oppilaiden tulee huomata seuraavankaltainen periaate: Me voimme tulla enemmän taivaallisen Isämme kaltaisiksi suhtautumalla myötätuntoisesti ja iloiten siihen, kun muut tekevät parannuksen.)
Muistuta oppilaita henkilöstä, jota he ajattelivat oppitunnin alussa ja joka saattaa olla hengellisesti kadoksissa. Kannusta heitä miettimään rukoillen, kuinka he saattaisivat kyetä auttamaan tuota henkilöä tekemään parannuksen ja lähentymään taivaallista Isää. Kehota heitä myös pohtimaan, millä tavoin he itse saattavat olla kadoksissa ja tarvita parannuksentekoa ja palaamista Vapahtajan luokse.
Seuraava viikko (Luukas 18 – Johannes 1)
Kehota oppilaita pohtimaan tilannetta, jolloin joku kohteli heitä väärin. Miltä se tuntui? Selitä, että kun he tutkivat seuraavan viikon aineistoa, he oppivat, kuinka Vapahtaja päätti suhtautua niihin, jotka kohtelivat Häntä kaltoin. Pyydä heitä panemaan merkille lisää yksityiskohtia Luukkaan kertomuksessa Jeesuksen Kristuksen kärsimyksestä Getsemanessa sekä huomioimaan, mitä Jeesus söi ylösnousemuksensa jälkeen.