Oppiaihe 58: Luukas 23

Oppiaihe 58

Luukas 23

Johdanto

Vapahtaja oli syytettynä Pontius Pilatuksen ja Herodes Antipaksen edessä. Kumpikaan näistä miehistä ei havainnut Vapahtajan syyllistyneen rikoksiin, joista juutalaiset Häntä syyttivät, mutta siitä huolimatta Pilatus luovutti Hänet ristiinnaulittavaksi. Jeesus antoi anteeksi roomalaisille sotilaille, jotka ristiinnaulitsivat Hänet, ja puhui rosvolle, joka myös ristiinnaulittiin. Jeesuksen annettua henkensä Joosef Arimatialainen vei Hänen ruumiinsa hautaan.

Opetusehdotuksia

Luukas 23:1–25

Vapahtaja on syytettynä Pilatuksen ja Herodeksen edessä

Kirjoita ennen oppituntia taululle seuraavat kysymykset:

Milloin olette tunteneet, että joku toinen on sanoillaan tai teoillaan kohdellut teitä väärin?

Kuinka toimitte siinä tilanteessa?

Aloita oppiaihe pyytämällä oppilaita pohtimaan taululla olevia kysymyksiä.

Kehota oppilaita heidän tutkiessaan lukua Luuk. 23 etsimään jokin totuus, joka auttaa heitä tietämään, kuinka toimia, kun he tuntevat muiden kohtelevan heitä väärin.

Muistuta oppilaille, että kun Jeesus oli kärsinyt Getsemanessa, ylipapit vangitsivat Hänet ja tuomitsivat Hänet kuolemaan. Selitä, että tuosta hetkestä kuolemaansa saakka Jeesus oli vuorovaikutuksessa seuraavien henkilöiden kanssa: Pontius Pilatus, Herodes Antipas, ryhmä uskollisia naisia, roomalaiset sotilaat ja kaksi rosvoa, jotka ristiinnaulittiin Hänen kummallekin puolelleen. Pontius Pilatus oli roomalainen hallitsija Juudean maakunnassa, johon kuului pääkaupunki Jerusalem. Herodes Antipas (joka oli mestauttanut Johannes Kastajan) hallitsi Galilean ja Perean maakuntia roomalaisten alaisuudessa (ks. Luuk. 3:1).

Järjestä oppilaat pareiksi ja kehota kutakin paria lukemaan yhdessä Luuk. 23:1–11 ja etsimään, mitä eroa on Vapahtajan vastauksessa Pontius Pilatukselle ja Hänen vastauksessaan Herodes Antipakselle. Auta oppilaita ymmärtämään Vapahtajan vastausta Pilatukselle selittämällä heille, että Joseph Smithin raamatunkäännöksen kohdassa Mark. 15:2 sanotaan, että Jeesus vastasi Pilatukselle: ”Minä olen aivan kuten sinä sanoit” (LDS Bible, Mark. 15:2, alaviite b).

Kehota oppilaita keskustelemaan parinsa kanssa vastauksista seuraaviin kysymyksiin:

Kuinka Jeesuksen vastaus Pilatukselle erosi Hänen vastauksestaan Herodekselle?
Miksi Pilatus on saattanut yllättyä Vapahtajalta saamastaan vastauksesta?
Miksi Herodes on saattanut pettyä Vapahtajan vaikenemiseen?

Tee yhteenveto jakeista Luuk. 23:12–25 selittämällä, että sen enempää Pilatus kuin Herodeskaan ei havainnut Jeesusta syylliseksi, joten Pilatus sanoi väkijoukolle, että hän rankaisisi Jeesusta ja sitten vapauttaisi Hänet. Ihmiset huusivat Pilatusta vapauttamaan sen sijaan Barabbaksen ja vaativat, että Jeesus ristiinnaulitaan. Pilatus vapautti Barabbaksen ja luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. (Huom. Kertomus Jeesuksesta Pilatuksen edessä opetetaan yksityiskohtaisemmin oppiaiheessa, joka käsittelee lukuja Joh. 18–19.)

Luukas 23:26–56

Jeesus ristiinnaulitaan kahden rosvon väliin

Tee yhteenveto jakeista Luuk. 23:26–31 selittämällä, että suuri joukko uskollisia naisia, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa Hänen palvelutyöstään saakka Galileassa, itki seuratessaan Jeesusta, kun Häntä johdatettiin ristiinnaulitsemispaikalle. Jeesus kielsi heitä itkemästä Hänen vuokseen, vaan sen sijaan itkemään odottavan hävityksen vuoksi, joka kohtaisi Jerusalemia, koska juutalaiset olivat hylänneet Kuninkaansa.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 23:32–34. Kehota häntä myös lukemaan JSR Luuk. 23:35. Kehota oppilaita seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Vapahtaja teki, kun Hänet naulittiin ristille.

Mitä Vapahtaja teki, kun Hänet naulittiin ristille? (Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät Vapahtajan sanat, jotka on tallennettu jakeeseen 34.)
Miksi Vapahtajan senhetkinen rukous on niin merkittävä?
Minkä periaatteen me voimme oppia Vapahtajan esimerkin perusteella siitä, kuinka meidän tulee toimia, kun muut kohtelevat meitä väärin? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta varmista, että he huomaavat seuraavan periaatteen: Me voimme noudattaa Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä, kun päätämme antaa anteeksi niille, jotka kohtelevat meitä väärin.)
Mitä anteeksiantaminen tarkoittaa?

Voit selittää, ettei muille anteeksi antaminen tarkoita sitä, etteikö niitä, jotka tekevät syntiä meitä vastaan, pidettäisi vastuussa teoistaan. Eikä se tarkoita sitä, että meidän pitäisi mennä tilanteisiin, joissa ihmiset voivat kohdella meitä jatkuvasti väärin. Sen sijaan anteeksianto tarkoittaa sitä, että kohtelemme rakkaudella niitä, jotka ovat kohdelleet meitä väärin, emmekä kanna kaunaa tai tunne vihaa heitä kohtaan (ks. PKO, ”Anteeksianto”, scriptures.lds.org/fi).

Pyydä oppilaita miettimään itsekseen, onko heillä joku, jolle heidän pitää antaa anteeksi. Myönnä, että toisinaan voi olla vaikeaa antaa anteeksi jollekulle. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen presidentti Gordon B. Hinckleyn seuraavat sanat. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, mitä he voivat tehdä, jos heidän on vaikeaa antaa anteeksi jollekulle.

”Vetoan teihin, että pyytäisitte Herralta voimaa antaa anteeksi. – – Se ei ehkä ole helppoa eikä tapahdu nopeasti. Mutta jos vilpittömästi etsitte sitä ja vaalitte sitä, se tapahtuu.” (”Teiltä vaaditaan, että te annatte anteeksi”, Valkeus, marraskuu 1991, s. 5.)

Mitä presidentti Hinckley neuvoo meitä tekemään, jos meidän on vaikeaa antaa anteeksi jollekulle?
Miksihän se, että rukoilemme voimaa, voi auttaa meitä antamaan anteeksi?

Pyydä oppilaita miettimään tilannetta, jolloin he ovat antaneet anteeksi jollekulle. Kehota muutamaa oppilasta kertomaan kokemuksistaan luokalle. (Pyydä, etteivät he mainitse luokalle mitään nimiä, ja muistuta siitä, etteivät he kerro mitään liian henkilökohtaista.)

Kannusta oppilaita noudattamaan Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja antamaan anteeksi niille, jotka ovat kohdelleet heitä väärin. Kehota heitä rukoilemaan voimaa ja kykyä tehdä niin.

Tee yhteenveto jakeista Luuk. 23:35–38 selittämällä, että juutalaiset hallitusmiehet ja roomalaiset sotilaat pilkkasivat Vapahtajaa Hänen riippuessaan ristillä.

Ota esille kuva Ristiinnaulitseminen (Evankeliumiaiheinen kuvakirja, 2009, nro 57; ks. myös lds.org). Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 23:39–43 ja pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ottaen selville, kuinka ne kaksi rosvoa, jotka riippuivat Vapahtajan kummallakin puolella, kohtelivat Häntä.

Kuinka nämä rosvot kohtelivat Vapahtajaa?
Mitä toinen heistä on mahtanut tarkoittaa sanoessaan: ”Meitä rangaistaan tekojemme mukaan” (jae 41)?
Kuinka Vapahtaja vastasi tälle rosvolle, kun hän pyysi Vapahtajaa muistamaan häntä Jumalan valtakunnassa?

Auta oppilaita ymmärtämään paremmin, mitä Vapahtaja tarkoitti sanoessaan rosvolle, että olisi tämän kanssa paratiisissa, kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava selitys:

”Sanaa paratiisi käytetään pyhissä kirjoituksissa eri tavoin. Ensiksi, se on rauhan ja onnen paikka kuolemanjälkeisessä henkimaailmassa, varattu niille, jotka on kastettu ja jotka ovat pysyneet uskollisina (ks. Alma 40:12; Moroni 10:34). – –

Toisessa merkityksessä sanaa paratiisi käytetään Luukkaan kertomuksessa Vapahtajan ristiinnaulitsemisesta. Profeetta Joseph Smith selitti, että – – todellisuudessa Herra sanoi, että ryöväri olisi Hänen kanssaan henkien maailmassa.” (Lujana uskossa – evankeliumiaiheinen hakuteos, 2005, s. 115–116; ks. myös History of the Church, osa 5, s. 424–425.)

Minne rosvo profeetta Joseph Smithin mukaan menisi kuoltuaan? (Henkimaailmaan [ks. Alma 40:11–14].)
Minkä totuuden me voimme oppia Vapahtajan sanojen perusteella siitä, että rosvo olisi Hänen kanssaan paratiisissa (ks. Luuk. 23:43)? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta varmista, että he mainitsevat seuraavan totuuden: Kaikkien ihmisten henget menevät ihmisen kuoltua henkimaailmaan.)

Selitä, että muut pyhien kirjoitusten kohdat voivat auttaa meitä ymmärtämään paremmin, mitä rosvolle ja muille hänen kaltaisilleen tapahtuisi henkimaailmassa. Voit halutessasi ehdottaa, että oppilaat kirjoittavat kohdan Luuk. 23:43 marginaaliin rinnakkaisviitteeksi OL 138:28–32, 58–59.

Selitä, että luvussa OL 138 on presidentti Joseph F. Smithille annettu ilmoitus, jossa Vapahtaja ilmoitti henkimaailmaa koskevia totuuksia. Nämä totuudet voivat auttaa meitä ymmärtämään, mitä Vapahtaja tarkoitti sanoessaan: ”Jo tänään olet minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:43).

Kehota useita oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet OL 138:11, 16, 18, 28–32. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja kiinnittämään huomiota siihen, mitä Vapahtaja teki mentyään henkimaailmaan.

Mitä Vapahtaja teki mentyään henkimaailmaan?
Minne Vapahtaja jakeen 29 mukaan ei mennyt ollessaan henkimaailmassa?
Mitä Vapahtaja järjesti vanhurskaat sanansaattajansa tekemään?
Minkä totuuden me voimme oppia näistä jakeista? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee mainita seuraava totuus: Jeesuksen Kristuksen johdolla vanhurskaat sanansaattajat opettavat evankeliumia henkivankilassa oleville.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen entisen vyöhykeseitsenkymmenen, veli Alain A. Petionin seuraavat sanat. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, mitä Vapahtajan viesti on saattanut tehdä ristillä olevalle rikoksentekijälle.

”Vapahtaja vastasi armoa osoittaen ja antoi hänelle toivoa. Tämä rikoksentekijä ei todennäköisesti ymmärtänyt, että hänelle saarnattaisiin evankeliumia henkimaailmassa tai että hänelle annettaisiin hengessä mahdollisuus elää Jumalan tahdon mukaisesti (ks. 1. Piet. 4:6; OL 138:18–34). Vapahtaja todellakin välitti vierellään riippuvasta rosvosta; varmastikin Hän välittää suuresti niistä, jotka rakastavat Häntä ja pyrkivät pitämään Hänen käskynsä!” (”Jeesuksen sanoja: Ristillä”, Liahona, kesäkuu 2003, s. 20.)

Mitä toivoa sanat jakeissa OL 138:29–32 antavat meille kaikkien niiden kohdalla, jotka ovat kuolleet vailla tietoa evankeliumista?

Selitä, että vaikka evankeliumia saarnattaisiin tälle rosvolle, hän ei pelastuisi automaattisesti Jumalan valtakuntaan.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 138:58–59 ja pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä tämän rosvon ja muiden henkivankilassa olevien pitäisi tehdä, jotta heidät lunastettaisiin.

Mitä rosvon tai kenen tahansa muun henkivankilassa olevan hengen pitää tehdä tullakseen lunastetuksi?
Mitä tapahtuu niille hengille, jotka tekevät parannuksen ja ottavat vastaan heidän puolestaan tehdyt temppelitoimitukset? (Henget, ”jotka tekevät parannuksen, lunastetaan kuuliaisuuden kautta [temppelin] toimituksille”, pestään ”puhtaiksi” ja he saavat palkkansa [OL 138:58–59].)
Mitä me voimme tehdä auttaaksemme noita henkiä, jotka rosvon tavoin tarvitsevat lunastusta? (Me voimme tehdä sukututkimustyötä ja osallistua temppelitoimituksiin kuolleiden puolesta.)

Tee yhteenveto jakeista Luuk. 23:44–56 selittämällä, että Vapahtaja antoi henkensä ristillä sanottuaan: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” (jae 46). Sitten Joosef Arimatialainen kietoi Vapahtajan ruumiin pellavavaatteeseen ja laski Hänet hautaan.

Päätä oppiaihe todistamalla totuuksista, joista olette keskustelleet tällä oppitunnilla.

Kommentteja ja taustatietoja

Luukas 23:34. ”Isä, anna heille anteeksi”

Presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on esittänyt yhden syyn, miksi meidänkin pitäisi antaa anteeksi niille, jotka loukkaavat meitä:

”Meidän on annettava anteeksi emmekä saa kantaa kaunaa niille, jotka loukkaavat meitä. Vapahtaja antoi meille esimerkin ristillä: ’Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.’ (Luuk. 23:34.) Me emme tunne niiden sydäntä, jotka loukkaavat meitä.” (Ks. ”Että me yhtä olisimme”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 77.)

Palvellessaan seitsemänkymmenen johtokunnan jäsenenä vanhin David E. Sorensen opetti, että kun me annamme anteeksi muille, me päästämme irti menneestä ja kuljemme uskossa ja rakkaudessa eteenpäin kohti tulevaisuutta:

”Kun joku loukkaa meitä tai rakkaitamme, siitä aiheutuva tuska voi olla miltei ylivoimaista. Voi tuntua siltä kuin tuo tuska tai vääryys olisi maailman tärkein asia ja ettei meillä ole muuta mahdollisuutta kuin tavoitella kostoa. Mutta Kristus, Rauhan Ruhtinas, opettaa meille paremman tien. Voi olla hyvin vaikeaa antaa jollekulle anteeksi hänen aiheuttamansa vahinko, mutta kun annamme anteeksi, meille avautuu parempi tulevaisuus. Jonkun toisen väärät teot eivät enää hallitse kulkuamme. Kun annamme toisille anteeksi, olemme vapaita valitsemaan, kuinka elämme omaa elämäämme. Anteeksiantaminen merkitsee, etteivät menneisyyden ongelmat enää sanele meidän kohtaloamme ja että voimme kohdistaa katseemme tulevaisuuteen Jumalan rakkaus sydämessämme.” (”Anteeksianto korvaa katkeruuden rakkaudella”, Liahona, toukokuu 2003, s. 12.)

Luukas 23:7–12. ”Jeesus ei vastannut hänelle mitään”

Vanhin James E. Talmage kahdentoista apostolin koorumista on kirjoittanut Vapahtajan ja Herodeksen kohtaamisesta:

”Herodes ryhtyi kuulustelemaan vankia, mutta Jeesus pysytteli vaiti. Ylipapit ja kirjanoppineet esittivät kiivaasti syytteitään, mutta Herra ei lausunut sanaakaan. – – Tietämämme mukaan Herodes oli – – ainoa, joka näki Kristuksen kasvoista kasvoihin ja puhui Hänelle kuulematta kuitenkaan itse milloinkaan Hänen ääntään. – – Herodekselle, sille ketulle, Hänellä oli vain halveksiva ja kuninkaallinen vaikeneminen. Pohjiaan myöten harmissaan Herodes siirtyi loukkaavista kysymyksistä myrkylliseksi ivaksi tarkoitettuihin tekoihin. Hän ja hänen sotilaansa pitivät kärsivää Kristusta pilanaan, kohtelivat Häntä halveksivasti ja pilkkasivat Häntä; puettuaan Hänet sen jälkeen ivaten ’komeaan pukuun – – hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo’ [Luuk. 23:11]. Herodes ei ollut löytänyt Jeesuksesta mitään tuomitsemisen aihetta.” (Jeesus Kristus, 1982, s. 446–447.)

Luukas 23:7–34. Vapahtajan suhtautumistapa niihin, jotka kohtelivat Häntä kaltoin

Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on ilmaissut nämä ajatukset siitä, kuinka me voisimme noudattaa Vapahtajan esimerkkiä, kun muut ihmiset arvostelevat tai vainoavat meitä:

”Kun me suhtaudumme arvostelijoihimme Vapahtajan tavoin, meistä ei pelkästään tule enemmän Kristuksen kaltaisia vaan me myös kutsumme heitä tuntemaan Hänen rakkautensa ja seuraamaan Häntä.

Kristuksen kaltaisesta toimintatavasta ei ole olemassa reseptiä eikä sitä voi perustaa mihinkään kaavaan. Vapahtaja suhtautui eri tilanteisiin eri tavoin. Kun Hän joutui kohtaamaan jumalattoman kuningas Herodeksen, Hän pysyi vaiti. Kun Hän seisoi Pilatuksen edessä, Hän todisti yksinkertaisesti ja voimallisesti jumalallisuudestaan ja tehtävästään. Kun Hän kohtasi temppeliä häpäisevät rahanvaihtajat, Hän osoitti jumalallista velvollisuuttaan varjella ja suojella sitä, mikä oli pyhää. Ristille korotettuna Hän esitti vertaansa vailla olevan kristillisen suhtautumistavan: ’Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.’ (Luuk. 23:34.)

Jotkut ihmiset ajattelevat virheellisesti, että sellaiset toimintatavat kuin hiljaisuus, sävyisyys, anteeksiantavaisuus ja nöyrän todistuksen lausuminen osoittavat välinpitämättömyyttä tai heikkoutta. Mutta vihamiehiemme rakastaminen ja vainoojiemme puolesta rukoileminen (ks. Matt. 5:44) vaatii uskoa, voimaa ja ennen kaikkea kristillistä rohkeutta.” (”Kristillinen rohkeus – opetuslapseuden hinta”, Liahona, marraskuu 2008, s. 72.)

Luukas 23:31. Vihanta puu ja kuiva puu

”Jakeessa Luuk. 23:31 kuvattu ’vihanta puu’ edustaa Jeesuksen Kristuksen palvelutyön aikaa kuolevaisuudessa. Vapahtajan sanat tarkoittivat sitä, että jos juutalaisten sortajat pystyivät toteuttamaan sellaisia jumalattomia tekoja (ks. Luuk. 23:28–30) silloin kun Jeesus oli heidän keskuudessaan, he tekisivät paljon pahempaa juutalaisille sen jälkeen kun Hän olisi poissa – aikana, jota ’kuiva puu’ edusti. Joseph Smithin raamatunkäännös lisää tähän jakeeseen yhden lauseen (ks. LDS Bible, Luke 23:31, alaviite b), jossa kuvataan hävitystä, joka ilmenisi Vapahtajan kuoleman jälkeen.” (New Testament Student Manual, kirkon koululaitoksen oppikirja, 2014, s. 188.)

Luukas 23:46. ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni”

Kahdentoista apostolin koorumin jäsen, vanhin Jeffrey R. Holland on selittänyt, miten tärkeitä Vapahtajan viimeiset sanat ristillä ovat:

”Kun sitten viimeinenkin ropo oli maksettu, kun Kristuksen päättäväisyys olla uskollinen oli yhtä ilmeistä kuin se oli ehdottoman vankkumatonta, niin viimein, armeliaasti, se oli täytetty [ks. Joh. 19:30]. Kaikesta huolimatta ja ilman kenenkään apua tai tukea Hän, Jeesus Nasaretilainen, elävän Jumalan elävä Poika, toi fyysisen elämän takaisin sinne, missä kuolema oli vallinnut, ja toi riemullisen, hengellisen lunastuksen synnistä, helvetillisestä pimeydestä ja epätoivosta. Uskonsa ansiosta siihen, että Hän tiesi Jumalan olevan lähellä, Hän saattoi sanoa voitokkaasti: ’Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni’ [Luuk. 23:46].” (”Ketään ei ollut Hänen kanssaan”, Liahona, toukokuu 2009, s. 88.)