Johdanto – Evankeliumi Markuksen mukaan
Miksi tätä kirjaa tulee tutkia?
Markuksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen Kristuksen palvelutyöstä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta nopeasti etenevällä kerronnalla, joka keskittyy usein Vapahtajan voimallisiin tekoihin. Merkittävimpänä niiden joukossa on sovitus, jonka Markus tähdensi olevan keskeisellä sijalla Jeesuksen palvelutyössä kauan odotettuna Messiaana. Tutkimalla Markuksen kertomusta ja todistusta siitä, kuinka Vapahtaja täytti sovitustyönsä, oppilaat voivat kokea syvällisemmän kääntymyksen evankeliumiin ja saada rohkeutta seurata Vapahtajaa.
Kuka kirjoitti tämän kirjan?
Markus (jota kutsuttiin myös nimellä Johannes Markus) on kirjoittanut tämän kirjan. Vaikka Markus ei ollut Jeesuksen Kristuksen alkuperäisten opetuslasten joukossa, hän koki myöhemmin kääntymyksen ja hänestä tuli apostoli Pietarin apulainen ja hän on saattanut kirjoittaa evankeliuminsa sen pohjalta, mitä hän oppi Pietarilta (ks. PKO, ”Markus”).
Markus ja hänen äitinsä Maria asuivat Jerusalemissa; heidän kotinsa oli kokoontumispaikkana joillekin alkuajan kristityille (ks. Ap. t. 12:12). Markus lähti Jerusalemista ollakseen Barnabaksen ja Saulin (Paavalin) apulaisena näiden ensimmäisellä lähetysmatkalla (ks. Ap. t. 12:25; 13:4–6, 42–48). Myöhemmin Paavali kirjoitti, että Markus oli hänen kanssaan Roomassa (ks. Kol. 4:10; Filem. 24), ja hän kiitteli Markusta toverina, josta olisi hänelle paljon apua (ks. 2. Tim. 4:11). Pietari nimitti häntä pojakseen Markukseksi (ks. 1. Piet. 5:13), mikä viittaa heidän läheiseen suhteeseensa.
Milloin ja missä se kirjoitettiin?
Emme tiedä tarkalleen, milloin Markuksen evankeliumi kirjoitettiin. Markus kirjoitti evankeliuminsa todennäköisesti Roomassa vuosien 64–70 jKr. välisenä aikana, kenties pian sen jälkeen kun apostoli Pietari oli kärsinyt marttyyrikuoleman noin vuonna 64 jKr.
Keille se kirjoitettiin ja miksi?
Markuksen evankeliumi sisältää yksityiskohtia – kuten käännettyjä arameankielisiä lainauksia, latinankielisiä ilmauksia sekä juutalaisten perinnäistapojen selityksiä – jotka näyttävät olevan tarkoitettu kuulijakunnalle, joka koostuu pääasiassa roomalaisista ja muista pakanakansoista sekä niistä, jotka olivat kääntyneet kristinuskoon todennäköisimmin Roomassa ja eri puolilla Rooman valtakuntaa. Monet uskovat, että Markus on saattanut olla Pietarin kanssa Roomassa siihen aikaan, kun monet kirkon jäsenet kohtasivat ankaria uskon koetuksia eri puolilla Rooman valtakuntaa.
Kolmasosa Markuksen evankeliumista kertoo Vapahtajan opetuksista ja kokemuksista Hänen elämänsä viimeisellä viikolla. Markus todisti, että Jumalan Pojan kärsimys voitti lopulta pahan, synnin ja kuoleman. Tämä todistus tarkoitti sitä, ettei Vapahtajan seuraajien tarvitse pelätä. Kun he kohtasivat vainoa, koetuksia tai jopa kuoleman, he seurasivat Mestariaan. He voisivat kestää luottaen siihen tietoon, että Herra auttaisi heitä ja että kaikki Hänen lupauksensa lopulta täyttyisivät.
Mitä erityispiirteitä tässä kirjassa on?
Markuksen evankeliumi alkaa yhtäkkisesti ja dramaattisesti ja säilyttää ripeän tahdin kertoen tapahtumista nopeasti edeten. Markus käytti toistuvasti sanoja heti ja kohta antaen vaikutelman ripeästä tahdista ja toiminnasta.
Vaikka yli 90 prosenttia Markuksen evankeliumin aineistosta löytyy myös Matteuksen ja Luukkaan evankeliumista, Markuksen kertomuksessa on usein lisäyksityiskohtia, jotka auttavat meitä arvostamaan täydemmin Vapahtajan myötätuntoa ja Hänen lähellään olleiden ihmisten suhtautumista (vrt. jakeita Mark. 9:14–27 jakeisiin Matt. 17:14–18). Markus kertoo esimerkiksi siitä laajasta innostuneesta vastaanotosta, jonka Vapahtaja sai asukkailta Galileassa ja muualla palvelutyönsä varhaisessa vaiheessa (ks. Mark. 1:32–33, 45; 2:2; 3:7–9; 4:1). Lisäksi Markus kertoi huolellisesti lainopettajien ja fariseusten kielteisestä suhtautumisesta sekä siitä, miten heidän vastustuksensa eteni epäilevistä ajatuksista (ks. Mark. 2:6–7) nopeasti juonitteluun Jeesuksen raivaamiseksi pois tieltä (ks. Mark. 3:6).
Tärkeitä aiheita Markuksen evankeliumissa ovat kysymykset siitä, kuka Jeesus oli ja ketkä ymmärsivät Hänen henkilöllisyytensä, sekä opetuslapsen tehtävästä henkilönä, jonka täytyy ottaa ristinsä ja seurata Jeesusta (ks. Mark. 8:34). Lisäksi Markus on ainoa evankelista, joka kertoo vertauksen itsestään kasvavasta viljasta (ks. Mark. 4:26–27), kuuron parantamisesta Dekapoliin alueella (ks. Mark. 7:31–37) sekä sokean vähittäisestä parantumisesta Betsaidassa (ks. Mark. 8:22–26).
Päätapahtumat
Markus 1–4 Johannes Kastaja kastaa Jeesuksen, Jeesus alkaa saarnata, kutsua opetuslapsia ja tehdä ihmeitä. Kun vastustus Häntä kohtaan lisääntyy, Hän opettaa vertauksin.
Markus 5–7 Vapahtaja jatkaa tehden monia ihmeitä ja osoittaen myötätuntoaan muita kohtaan. Sen jälkeen kun Johannes Kastaja on surmattu, Jeesus ruokkii yli viisituhatta ihmistä ja kävelee vettä pitkin. Jeesus opettaa vastustaen erheellisiä perinnäissääntöjä.
Markus 8–10 Jeesus Kristus jatkaa tehden ihmeitä. Pietari todistaa, että Jeesus on Kristus. Vapahtaja profetoi kolmesti kärsimyksestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, mutta Hänen opetuslapsensa eivät vielä täysin ymmärrä Hänen tarkoitustaan. Hän opettaa heille nöyryyttä ja palvelemista, joita vaaditaan Hänen opetuslapsiltaan.
Markus 11–16 Elämänsä viimeisellä viikolla Vapahtaja saapuu Jerusalemiin, Hän opettaa opetuslapsiaan, kärsii Getsemanessa ja Hänet ristiinnaulitaan. Jeesus Kristus nousee kuolleista.